 |
| Haasteen logo: Elegia, Kartanon kruunaamaton lukija |
On todella hyvä, että nostetaan esiin myös vanhoja kirjoja ja niiden sisältämää viisautta ja historiaa, joka on meitä muovannut.
"Pahinta uusissa kirjoissa on se, että niiden vuoksi emme ehdi lukemaan vanhoja kirjoja."
2020-luku
- Leena Krohn, Luuta
2010-luku
- Markku Turusen toimittama Miten kirjani ovat syntyneet 5
2000-luku
- Jenny Erpenbeck, Kodin ikävä
1990-luku
- Juice Leskinen, ÄETI
1980-luku
- Annie Ernaux, Isästä/Äidistä
1970-luku
- Timo K. Mukka, Kyyhky ja unikko
1960-luku
- Ritva Rainion toimittama Miten kirjani ovat syntyneet
1950-luku
- Michel del Castillo, Tanguy, aikamme lapsi
1940-luku
- Ernő Szép, Ihmisen haju
1930-luku
- Toivo Pekkanen, Tehtaan varjossa
1920-luku
- Aino Kallas, Sudenmorsian
Bonuksena voi lukea niin halutessaan:
1910-luku
- Thomas Mann, Kuolema Venetsiassa
1900-luku
Aion lisäillä kirjoja yllä olevaan listaan kunkin vuosiluvun alle aina jonkun kirjan luettuani ja siitä kirjoitettuani, mutta vain yksi tai kaksi kirjaa kuhunkin vuosikymmeneen, ettei lista paisu liiaksi. Kirjan nimeä klikkaamalla pääsee lukemaan, mitä olen kirjoittanut siitä.
Tämähän on vähän kuin taannoinen Suomi 100-juhlavuoden tempaus, jossa yhdestä kunkin sadan itsenäisen vuoden aikana julkaistusta kirjasta kirjoitettiin eri blogeissa. Itselleni osui Tuntematon sotilas.
Lukemisaika sadan vuoden haasteeseen alkoi 1.3.2023 eli eilen ja se kestää 29.2.2024 asti, kuten Elegian tyylikkäässä haastekuvassa näkyy, ja koonta eri blogeissa luetuista kirjoista tapahtuu sitten aikanaan Lauran blogissa.
Minulla on luvun alla Jenny Erpenbeckin Kodin ikävä, joka on ilmestynyt alkukielellä saksaksi vuonna 2008, eli pian tulee merkintä 2000-lukuun.
Jos päättelitte otsikosta, että nythän se Marjatta on vallan riehaantunut ja meinaa lukea sata vuotta täyteen eli 105-vuotiaaksi asti, niin kyllä - sekin on totta, niin aionkin. Ja oikeita kirjoja, paperisia.
Laitan tähän loppuun vielä kuvan apteekin asiakaslehdestä Avain 2/23 löytämästäni toimittaja Anna Tommolan jutusta. Numero 9 tekstin päällä tarkoittaa sitä, että tämä on 9. kohta listassa, jossa luetellaan keinoja parantaa keskittymiskykyä.
Lukuiloja ystävät!
Kommenttien ja HS Visio-lehden lukemisen synnyttämiä ajatuksia
Maailma on muuttunut enemmän kuin osaan edes ajatella. Tämän totean aamuisen sanomalehtien lukemisen jälkeen. Jos ihmisten mielestä on hauskaa katsella lyhyitä videoita, joissa joku suurentaa päänsä jättipäätehosteella tai reaaliaikaisesti tyyppiä, joka pelaa jotain peliä kiroillen ja jutustellen ja elää omaa elämäänsä joskus jopa kellon ympäri kameroiden edessä, niin mitä saumaa siinä on kirjoilla, joissa kuvataan rauhallisella rytmillä mennyttä maailmaa käyttäen osin vanhentuneita sanoja? Ne kirjat pitää ainakin lyhentää, nykyaikaistaa sanaston ja arvojen osalta ja sävyttää jättipäähuumorilla paremmin sulateltaviksi. Varminta jos uusia kirjoja kirjoittavat jo valmiiksi tunnetut tiktokkaajat.
Blogimottoni "Kirjoissa on kaikkien menneitten aikojen sielu" on 1800-luvulla vaikuttaneelta skotlantilaiselta Thomas Carlyleltä. Onko ajan henki se, että thomascarlylet roskiin eikä menneitten aikojen sielua tarvita nykymenossa? Olen surullinen ja voimaton. Pitäisi varmaan mennä jossain pellehahmossa Tiktokiin huutelemaan ja vaatimaan menneitten aikojen sielun säilyttämistä ja hankkia 10 miljoonaa seuraajaa!
Arvostan tätä vanhoja kirjoja esiin nostavaa haastetta. Se ilahduttaa, inspiroi ja vahvistaa ihmistä, joka on elänyt ne vuosikymmenet, jolloin KIRJA oli arvokas asia.
Jännää nähä, että mitä kaikkia ihmiset lukee tähän haasteeseen!
VastaaPoistaNiin on. Tämä on hieno, inspiroiva idea sinulta!
PoistaNiin paljon tulee luetuksi juuri julkaistua, ja miten hyvä onkaan katsoa välillä taaksepäin ja nähdä, miten hyvää kirjallisuutta on ilmestynyt ennen omaa syntymää.
Loppukoosteesta saa sitten taas uusia ideoita omiin lukuhetkiin.
Mahtavaa, kun lähdit mukaan! Kiinnostavaa tosiaan nähdä, mitä muut osalliset lukevat eri kohtiin. Luonnollisesti erityisesti listan vanhimmat vuosikymmenet kiinnostaa.
VastaaPoistaMinulle muuten osui siinä Suomi 100 -tempauksessa lukuun Muumipapan urotyöt. Se taisi olla ensimmäinen lukemani muumiromaani.
Olen lukenut osan noista Tove Janssonin muumiromaaneista, enemmän olen lukenut muumikuvakirjoja lapsille. Jansson osasi kirjoittaa satukirjoja myös aikuisille, kuten esim. nykykirjailijoista Leena Krohn. Satu on oiva keino korostaa jotain teemaa... ai jai, alkoi tehdä mieli lukea ne kirjat.
PoistaJa tässä kohtaa mieleeni nousee myös eräs faabeli "Kadotettu maisema". :)
Vanhimmista vuosikymmenistä voikin nousta esiin oikeita helmiä.
No voiko sen paremmin sanoa kuin toimittajan kiteytyksessä! Monet tahot lukemisen hyvää vaikutusta painottavat, mutta silti se vaikuttaa epätoivoiselta huudolta päin ajan suurta pyörää. Niin turhauttavaa olla vanhan sukupolven edustaja, joka arvostelee uusia ilmiöitä, kuten älypuhelimen ja somen valtaa kaikkine seurausvaikutuksineen. Ainahan vanhat siunailevat uusia kotkotuksia...
VastaaPoistaAjan suuri pyörä - hienosti muotoiltu.
PoistaJuuri päivittelin miehelleni kävelyllä erinäisiä ilmiöitä, kuten vanhojen kirjojen sensurointia ja uudelleenkirjoittamista tylsiksi, hajuttomiksi ja mauttomiksi versioiksi alkuperäisestä, jossa historia hengitti syvään. Ajan pyörää näyttävät tänään pyörittävän koville kierroksille tyhmät ja arkiset ihmiset.
Sinun kommenttisi rohkaisemana kävin suurentamassa tuon lopputekstin.
Toinen lukemista toisarvoiseksi tekemiseksi asettava näytöiltä lukemisen ohella on kirjaäänitteet (ns äänikirjat). Niitähän mainostetaankin sillä, että voit samalla tehdä sitä sun tätä ja kuunnella nopeutettuna. Arrgh, suokaa anteeksi äänikirjojen rakastajat, kuunteleminen ei ole lukemista. Olen lukenut änikirjoista tehtyjä blogikirjoituksia, joissa asioita on ymmärretty väärin tai jotain mennyt aivan ohi - silloin varmaan piti juuri kiinnittää huomio pulliin uunissa. Teen itsekin mokia, ei sillä, mutta en voi olla korostamatta oikeaa painettua kirjaa, koska sen veroista "käyttöliittymää" ei vain ole. Painettu kirja ei edes kuluta, kuten nuo sähköiset kaiken aikaa.
Miten ihanaa onkaan käännellä kirjan sivuja, palailla takaisin ja miettiä lukemaansa, kaikessa rauhassa, ajan kanssa...
Leena, tee sinäkin tämä haaste.
PoistaMinulla on sellainen aavistus, että saan kirjan useimpiin vuosikymmeniin, vaikka en muistaisi koko haastetta, mutta saapa nähdä, aavistanko väärin. En tykkää lukea ohjatusti tai suunnitellusti, vaan tartun sellaiseen mikä kulloinkin kiinnostaa, siksi en ole ryhtynyt oikein mihinkään haastelukemisiinkaan. Nyt sitten paljastuu, luenko vain uusia.
Voi myös olla, että tuleekin himo saada lista valmiiksi ja ryhdyn oikein etsimällä etsimään tiettyjen vuosikymmenten kirjoja.
Hyvä idea tämäkin haaste. En taida nyt osallistua. Minullakin on tuo vapaan lukemisen tapa, ja aion edelleen osallistua 2 krt vuodessa klassikkohaasteeseen. Helmet haasteessa on myös usein klassikkoja käsitteleviä kohtia.
PoistaJoo, sekin on todella hyvä, eikä kaikkeen ehdi, koska vapaa lukeminen on parasta.
PoistaItse olen näissä lukuhaasteissa innostunut tätä ennen vain Juha Makkosen järjestämästä novellihaasteesta, jossa tarkasteltiin novelleja niiden eri piirteistä käsin. Nipvet-blogissa ei ole ollut mitään varmaan vuoteen...?
Olen tykännyt myös kaikista leikillisistä kyselyistä. Niitä saattaa olla nykyisin tuolla Instan puolella.
marjatta
VastaaPoistakirjojen uudelleenkirjoitus on aikamme murhenäytelmä. perusteet ovat niin pöhköjä, että pää räjähtää. selvää on, että kirjallisen säädyllisyyden valvonta kuuluu diktatuurin, ei demokratian ilmiöihin. ajattelen tässä nyt vaikka omaa lempilastani, dr. seussia, jonka tuotantoa sensuuri on päässyt möhlimään.
meri
Meri, hyvin tiivistetty!
PoistaMeillä joku moraalimafia käyttää nyt diktatuurin menetelmiä demokratiassa ja typistää taiteen mahdollisuuksia. Paitsi että pyritään kirjoittamaan vanhaa uusiksi, niin suitsitaan myös uutta. Eihän kukaan halua kirjoittaa/maalata/esittää sellaista mistä aavistaa joutuvansa paitsioon, joten sensuuri tapahtuu edeltäpäin, ja jos ei tekijä itse ymmärrä, niin julkaiseva taho estää ei-myyvän julkitulon.
Elokuvapuolella olen kauhistellut useamman näyttelijän "katumisia". Uskomatonta, että Tom Hanksin piti pahoitella sitä, että esitti Forrest Gumpia (loistavasti!), vaikka itse ei ole heikkoälyinen (saakohan näin sanoa). Työtarjouksia saadakseen hän joutuu varmaan pahoittelemaan myös sitä, että esitti Terminaalissa Viktor Navorski -nimistä miestä, joka asui lentokentällä, vaikka ei ole itse ollut siinä asemassa ja on olemassa myös sellainen henkilö, joka oikeasti asui lentokentällä.
Kuvittelu, mielikuvitus ja fiktio näyttävät olevan aika vähän arvostettuja asioita aikamme muutoksen murskapyörässä. (Leenan pyörä on niin hyvä termi, että käytän sitä.)
Hieno idea!
VastaaPoistaNiin on! Toivottavasti esiin nousee paljon hyviä vanhoja kirjoja.
PoistaNostin työtasolleni kirjahyllystä 1920- ja 1930-luvuilla julkaistut pari kirjaa, jotka on tehnyt mieli lukea uudestaan. Niihin ei edes ole onneksi ehdotettu mitään sensurointeja, ainakaan vielä.
Kunnioitettava järjestelmällinen haaste ja erittäin hyvää asiaa lineaarisesta lukemisesta versus netissä pomppiminen. 🍒 Minä kyllä luen sanomalehtiä verkossa, mutta en melkein koskaan katsele videoita somessa. Nyt vielä vahvistuin päätöksessäni olla katsomatta.
VastaaPoistaKirjat, ihanat rakkaat paperiset kirjat 📚💕🙂
Samoin, uutislehtiä tulee luetuksi joskus läppäriltä tai puhelimesta. Kun tilaa jonkin aikauslehden, niin usein saisi sen tai jonkin muun lehden siihen oheen myös diginä, mutta ohitan ne tarjoukset, koska minusta kuvalehden idea on juuri se, että se on lehti ja tarjoaa pienen hemmotteluhetken.
PoistaElokuvat haluan katsoa isosta televisiosta tai elokuvateatterin valkokankaalta, kaikki muu on heikennystä ja korviketta.
Tämä on tosi hyvä haaste!! Suunnittelen kans just Instagramiin osittain vastaavaa bingoruudukkoa, sillä olen niin järkyttynyt siitä, etteivät ihmiset enää tunnista kuuluisiakaa kirjailijoita menneisyydestä. Esimerkiksi minulla parhaillaan kesken oleva Tuuleen tatuoitu, suurin osa ei ole koskaan kuullutkaan Elie Wieseliä, joka kuitenkin kirjoitti miltei 30 teosta ja oli tunnettu journalisti, poliittinen aktivisti. (sattumalta juuri tuot teos liittyykin unohtamiseen, alkuperäinen nimi onkin L'Oublie). Toki aika häivyttää, mutta kyllä niin tekevät myös uutuuksiin painottuvat kustantamojen kirjalistaukset ja kirjagram/blogit, joissa luetaan näitä uusia arvostelukappaleita. Uusissa on toki helmiä, mutta pidän vaarallisena, miten monet vanhat timantit olemme unohtaneet. Kotoani löytyy haasteeseen kirjoja jokaiselta vuosikymmeneltä. Nyt tämä Elien siis vuodelta 1989.
VastaaPoistaOi, nyt nostit esiin kirjailijan, johon tuli heti halu tutustua.
PoistaTiedän Elie Wieselin Nobelin rauhanpalkinnon saajana, mutta en ole lukenut hänen teoksiaan. Googlailin ja huomasin, että aiheet ja näkökulmat ovat erittäin kiinnostavia: Euroopppa, Venäjä, juutalaiset...
Aika paljon tulee luetuksi uutta. Tietenkin ne oman nuoruuden aikaiset kirjat ovat nyt klassikoita. Rakastin Eeva Joenpeltoa ja Orvokki Autiota ja ulkomaisista esim. Steinbeckiä ja Hemingwayta. Minun vanhat kirjani ovatkin siis niitä mitä on julkaistu ennen 50-lukua.
Olen aina tuntenut kiinnostusta kirjailijoiden esikoiskirjoihin. Usein niitä ei vain suomenneta. On kiinnostavaa nähdä, mistä kaikki alkoi ja näkyykö hioutunut tyyli jo alussa ja miten.
Jospa etsisikin tähän haasteeseen esikoisromaaneja.
Instagramissa on varmaan monenlaista kiinnostavaa, mutta en edes yritä mennä sinne - aika ei riitä, kun haluan aina keskustella ja kertoa asioista niin seikkaperäisesti.
Mieheni laittaa Instaan vanhoja kuvia, pelkkiä kuvia.
Hei Marjatta!
VastaaPoistaOsallistut oikein kiinnostavaan haasteeseen. Kyllä hyviä kirjoja on osattu kirjoittaa ennenkin, ja olen samaa mieltä kuin palstasi motto. Itse luin vuoden vaihteessa uudelleen Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta. Se on muistaakseni 1920-luvulta ja sopii taas tähän päivään. Nuoria miehiä kuolee järjettömän tyrannin nostattamassa sodassa.
Metka jatko juttuusi tuo jättipääosasto. Lähden nyt hiihtämään. On hyvä latu tässä lähistöllä. Mukavia talvipäiviä sinulle!
t. manu
Manu, toivottavasti oli hyvä keli!
PoistaMinun piti tehdä lisäys vähän tuulettaakseni tunteitani. Hiihtoladullakin sitä olisi voinut tehdä.
Länsirintamalta ei mitään uutta -teoksen pohjalta on nyt tehty myös uusi saksalainen elokuva (onko jo 3. filmatisointi?) , jolla on iso lista sekä Bafta- että Oscar-ehdokkuuksia. Se on Netflix-elokuva; mieluummin katsoisin tällaisen elokuvan elokuvateatterissa, mutta pitää sitten katsoa kotisohvalla.
Aurinkoisia latuja edelleen!
Mahtava idea lukeville ihmisille. Vaikka en paljon luekaan, saatan silti terästäytyä ja tutustua haasteeseen ja valita lukemistooni eri vuosikymmeniltä teoksia.
VastaaPoistaKokeilin äänikirjaa, mutta ei tunnu minun jutulta. Mieluummin otan kirjan käteeni, ainakin niin kauan, kuin näen lukea.
Luin myös, että vanhoja teoksia alettaisiin kirjoittamaan uusiksi. Siinä mennään täysin hakoteille.
Kyllä vain, "menneitten aikojen sielua" ei haluta nähdä, ja onhan se ihan tekijänoikeuskysymys, jos teosta olennaisesti muutetaan.
PoistaOlen lukenut erään Saksan juutalaisvainoista kertovan romaanin, jossa kaikki nimittely ja vihasanat oli uudessa suomennoksessa sievistelty. Jos ei tunne aikaa tai saa käsiinsä kirjan vanhaa suomennosta, niin alkaa miettiä, mistä ne teot tulivat, kun ajattelu ja puheet olivat näin miellyttäviä. Olen kirjoittanut tästä kirjasta ja ärtymyksestäni, mutta en nyt pysty etsimään sitä postausta, koska olen Tukholman reissulla ja vain puhelimen varassa. Laitan siitä linkin kotiin päästyä.
http://marjatankirjat.blogspot.com/2017/05/henriette-von-schirachin-elamakerta.html
PoistaTäällä siis siitä pettymyksestäni historian häivyttävään suomennokseen