Numerotietoja: vieraita blogivieraita, konsertteja, perimää...

~ 4004 "vierailua" blogissani päivässä - jaahas...

Blogikäynneissä on ilmeisesti useammassakin blogissa ollut viime aikoina huimia lukuja, kiitos robottien. Olen ottanut huvikseni ylös muutamia vuorokauden sisällä tapahtuneita vierailuja. Tässä 6.12. illan saldo:
Iran 1370, Yhdysvallat 889, Saksa 403, Suomi 255, Iso-Britannia 170, Japani 132, Alankomaat 127, Singapore 76, Luxemburg 67, Intia 66, Puola 57, Kanada 46, Ranska 43, Itävalta 42, Romania 37, Venäjä 31, Ruotsi 28, Espanja 25, Italia 22, Muu 119.

Varmaan 1370 iranilaista ovat kääntäneet innolla tekstini omille kielilleen farsiksi, arabiaksi, azeriaksi, kurdiksi, gilaki-mazandaraniaksi, luriksi, belutšiaksi, hepreaksi, tšerkessiaksi, georgiaksi, armeniaksi, syyriaksi ja muutamalle muulle kielelle.
Joinakin muina päivinä käyntejä on ollut paljon mm. Etelä-Amerikasta, mistä kiitän Amazon-perimääni, josta, heh heh, myöhemmin. 

Yleensä heti julkaisun jälkeen suomalaisia käyntejä on paljon, myöhemmin ne vähenevät, mutta eri maista masinoidut robotit ne vain jatkavat uskollisesti vierailujaan.

Olin itsenäisyyspäivänä ja muutama päivä sitä ennen kirjoittanut parin suomalaisen irakilaistaustaisen kirjailijan kirjoista, siksikö naapurimaa Iranissa herättiin?  

Myös kommenteissa on välillä epähenkilöitä, joita poistan heti kun huomaan. Olen huomannut, että samat rajanirehanit, joiden ihailua saan nauttia, kunnioittavat käynneillään muitakin bloggaajia. 

~ 4 kukkaa joulukaktuksessa

Saisi olla enemmän, mutta kiitos näistäkin!
(Lisäys 19.12. Ja kyseessä taitaakin olla marraskuun kaktus, mikä tuli kommentissa esiin.)

~ 2 joululahjaa jo joulun edellä

- Sain rahaa useampaan ilmaiseen hierontaan meillä Myllykoskella perustetusta säätiöstä, joka lahjoittaa alueen yli 63-vuotiaille rahaa anomuksen perusteella hyvinvointiin, kodin siivoukseen, yhteisöllisten tapahtumien järjestämiseen ym. hyvinvointia lisäävään tarkoitukseen. Säätiö perustettiin hoitamaan entisen paperitehtaan trukkikuskin Olavi Pokin kolmen miljoonan testamenttilahjoitusta. Vaatimattomasti elänyt mies oli vaurastunut sijoituksilla ja ainoan lapsen sekä vaimon kuoltua halusi tukea kotitaajamansa vanhempaa väkeä.  

- Voitin Me Naiset -lehden arvonnassa kivan Lapuan kankureitten Arvo-taskuhuivin. Valitsin värin valko-kasvivärjätty morsinko. Tämä shaali päällä on kiva viettää iltoja lukutuolissa kirjan kanssa.

~ 4 kirjaa itselle lahjaksi

Olen paketoinut läheisille runsaasti lahjoja. Niitä en paljasta, ne on tonttujuttuja, mutta itselleni ostamani kirjakimaran näette tässä. Claire Keeganin kirjat ovat ohuita, mutta painavia sisällöltään, ja Anthony Hopkinsin muistelmiin ihastuin kirjan nimen lupaaman lempeän näkökulman vuoksi, hyvin sinä tyyppi selvisit. 

~ 2 konserttia
- Kävin musiikkiopiston Harmonikkojen joulusoitto -konsertissa, jossa lapset soittivat musiikkia lastenlauluista ja kansansävelmistä Iron Maideniin. Meidän lapsenlapsi soitti Viktor Drobychin säveltämän Nautin elämästä, kaunis sävellys. Eräs sokea tyttö soitti tunnetun kappaleen Kuolleet lehdet. Liikutuin.
- Tänä iltana menemme Kymi Sinfoniettan konserttiin Joulun taikaa, jossa kapellimestarna on Eero Lehtimäki ja solistina baritoni Aarne Pelkonen. Tiedän taas liikuttuvani. 

~ 2 peruuntunutta joulunalusvierailua

Joulun alla piti käydä kahdella suunnalla kyläilemässä, mutta sairastamiset täällä ja siellä estivät suunnitelmat. Voisin myös kertoa montako antibioottikuuria olen tarvinnut lyhyellä ajalla, mutta en nyt halua tähän listaani mitään negatiivista.  

~ 3 väriä kuusessa

Kerrankin maltoin. Tänä vuonna kuusessa on kynttilöiden lisäksi vain vihreää, kultaa ja viininpunaista. Se on paljon kauniimpi kuin edellisvuosien amerikkalaisenkoreat joulupuut.

~ 95-prosenttisesti suomalainen

Sain MyHeritagelta tarkennetun tiedon etnisestä taustastani. Sama järjestys kuin ennenkin pienin prosenttimuutoksin: 1) Suomi, 2) Keski-Aasia (Kazakstan, Uzbekistan, Afganistan ja 3) Amazonin alkuperäisväestö. Olen erityisen ylpeä tästä Amazon-etnisyydestä. Pelkäsin, että se olisi tarkistuksissa hävinnyt.

Meillä ja Mikkelissä 1: musiikkia ja muita elämyksiä

Viime viikon lopulle osui kulttuuria kolmena päivänä peräkkäin, torstaina Kymi Sinfoniettan Chydenius-konsertti Kuusankoskitalolla, perjantaina Mikkeli-päivä, johon kuului tiedekeskus Muisti ja Mikkelin teatterin näytelmä Äitiä ikävä ja lauantaina vielä Kouvolan teatterissa musikaali Next to Normal. 
Paras jakaa kokemani kahdeksi, että jaksatte lukea. 

Jos rakastat - Kaj Chydeniuksen kauneimmat laulut on vieraillut viime syksystä alkaen jo useammalla paikkakunnalla. Nyt oli Kouvolan vuoro.
Konsertin solisteina ovat Kaj Chydeniuksen poika Jussi Chydenius ja säveltäjän kanssa paljon yhteistyötä tehnyt laulaja ja näyttelijä Oona Airola. Komppi koostuu kolmesta taitavasta muusikosta: Kalle Chydenius (myös hän Kaj Chydeniuksen poika), basso - Risto Kupiainen, piano ja Sami Kuoppamäki, rummut. Laulut on sovitettu sinfoniaorkesterille.
Kymi Sinfoniettaa johti energiseen tyylinsä kapellimestari Tomas Djupsjöbacka.

Jussi Chydenius oli rakentanut konserttia isänsä pitkän uran ja tulevan 85-vuotispäivän kunniaksi, mutta siitä tulikin muistokonsertti Kaj Chydeniuksen menehdyttyä puoli vuotta ennen kantaesitystä Oulussa. 
Kun sävellyksiä on noin kymmenentuhatta seitsemältä vuosikymmeneltä ja konserttiin mahtuu vain parikymmentä laulua, niin valinta ei ole aivan helppo. 
Jussi Chydenius valitsi omia suosikkejaan. Saimme kuulla sekä yleisesti tunnettuja että harvinaisempia lauluja.
Arvostan sitä, että Chydenius teki sävellyksiä runoihin, joilla on merkittävä sisältö, kuten Eino Leinon Nocturne ja P. Mustapään Viimeisestä illasta. Sanataidetta rakastavana en pidä laulutaiteesta, jossa vain toistetaan jotain yhdentekevää kuin täytteeksi musiikille. Tätä on paljon pop-musiikissa, kun taas räppi ja punk ovat täynnä asiaa, jos vain saa sanoista selvän. Lied-tyylisissä esityksissä musiikki ei peitä laulua, ei edes silloin kun musiikin esittäjänä on sinfoniaorkesteri.

Minuun tekivät vaikutuksen erityisesti Oona Airolan esittämä Tyttö ja tanssiva karhu (runo Marja-Leena Mikkolan) ja Jussi Chydeniuksen esittämät Natalia (runo Elvi Sinervon) ja Minun lintuni (runo Timo K. Mukan). 
Kymi Sinfoniettan musiikki soi upeasti. Aluksi kaipasin solisteiksi oopperalaulajia, mutta totuin, kun huomasin, että myös näiden laulajien esityksessä oli voimaa.   

Minun rakkaani itkee näin
laulaa laulujen laulaja soutaen sumussa pois
Minä rakkaani hylkään
Minä rakkaani annan
Minun lintuni jälkeeni ui...

Pakahduttavan kaunista Mukkaa...

Ja upeaa, mystistä Marja-Leena Mikkolaa...

Vain kerran kun silmiin katsoi hän karhua hyppivää
Hän tiesi, mikä on raskasta ja mikä on keveää

Ja karhu, karhu tanssi kun tyttö rumpua löi
Ja niin kuin aurinko kuuta hän karhun sydäntä söi

Alexander Reichstein, Repairing the Irreparable -
Empathy with Ukraine

Mikkeliin lähdimme Senioriopettajien ryhmän mukana.
Ensimmäinen kohde oli sodan ja rauhan teemoja ja sotaa ilmiönä tarkasteleva tiedekeskus Muisti, joka sijaitsee entisessä Mikkelin keskuskansakoulussa. 
Puolustusvoimien Päämaja sijaitsi Mikkelissä kaikkien itsenäisyyden ajan sotien ajan. Päämajan tiloihin perustettiin museo 1970-luvun alussa ja sitä laajennettiin 2001. Vuonna 2021 avattiin yhtenäinen kokonaisuus Muisti, johon kuuluu Päämajamuseo ja uusi elämyksellinen osasto, jossa voi eläytyä erilaisiin sodan kokeneiden ihmisten kohtaloihin ja mm. viettää tovin juoksuhaudassa, jonka päälle osuu tulitus.
Kun kipinät sinkoilivat ja jyly oli pahimmillaan, minun oli pakko ottaa välillä lasit päästä ja kas, silloin olinkin taas nykytodellisuudessa. Olo oli virtuaalisen sodan kokemisen  jälkeen epätodellinen ja hieman pahoinvoipa jonkin aikaa. 
Eräs kiinnostava kohde oli nuoren naisen tarina siitä, miten hän löysi valokuvien ja lopulta MyHeritagen kautta vielä elossa olevan isoisänsä veljen. Isoisä oli ollut Suomessa sotavangiksi joutunut venäläinen mies. Vanki oli ollut töissä maalaistalossa ja hänelle oli syntynyt näissä vaikeissa oloissa rakkaussuhde suomalaisen naisen kanssa. Mies olisi halunnut jäädä perheensä luo, mutta Neuvostoliitto vaati omansa ja tragediasta vaiettiin.
Eri viikonpäivinä on valittavana kaksi henkilöä joita seurata. Toinen tarina jäi minulta kokematta, koska oli niin paljon mikä kiinnosti ja riensin eteenpäin. 
Tähän tiedekeskukseen kannattaa varata aikaa muutama tunti ja käydä vaikka välillä lounaalla tai kahvilla ravintola Rauhassa.

Toisen maailmansodan tapahtumista kertova valotaulu pysähdytti minut pitkäksi aikaa. Taulu näytti vuosi vuodelta, mitä tapahtui sodan aikana ja miten se lopulta päättyi. Oli kiinnostavaa nähdä, miten kyseessä todella oli koko maailman sota ja miten Saksa paisui ja taas pieneni. 

Alexander Reichstein, Repairing the Irreparable -
Sympathy with Ukraine

 

Muistissa on myös teemaan liittyviä taidenäyttelyitä. Tällä haavaa esillä on ajankohtainen Repairing the Irreparable - Empathy with Ukraine / Korjaamatonta korjaamassa - Ukrainaa ajatellen, jossa on kuvataiteilija Alexander Reichsteinin teoksia.

Reichstein on ukrainalaisia juuria omaava, Moskovassa syntynyt ja parikymmentä vuotta Suomessa asunut taiteilija. Hän kertoo tehneensä sirpaleista koostuvat työnsä uutiskuvien nostattamien tunteiden pohjalta: ”En voi olla ajattelematta Ukrainan sotaa koko ajan. Teokset ovat toivoton ja turha yritys korjata, parantaa, palauttaa sitä, mikä on mennyt lopullisesti rikki, tuhoutunut, kuollut”.

Edellisillan Chydenius-konsertin Natalia alkoi soida mielessäni näitä teoksia katsellessa. 

Vaan silmäis sinen viha tummentaa

Natalia, kun muistat taas

On vieras hävittänyt armaan maas

Vain koirat raunioita samoaa, oi Ukraina!

Niin vinkkaan siirtyy varjo ristikon

Natalia, oi kuuletko?

Soi yössä rakentajain laulut jo

He palaavat ja silloin vapaa on taas Ukraina!

Elvi Sinervon runossa Natalia natsit ovat tuhonneet Ukrainan, mutta vielä se rakennetaan uudelleen ja niin tulee tapahtumaan nytkin Venäjän aiheuttamien tuhojen jäljiltä - olkoonkin että Ukraina jää alueeltaan pienemmäksi. 
Meillä on taas kerran valtioiden johdossa petoja, jotka pyrkivät kaappaamaan maita ja jakamaan koko maailman omiksi etupiireikseen.

Miksi ei osata valita parempia johtajia? Johtajien valinnassa pitäisi käyttää psykiatreja, jotka näkevät jo varhaisessa vaiheessa, salassa pidetyn narsismin, tunnekylmyyden ja psykopaattisuuden, jonka lopulta irralleen päästettynä näkevät kaikki ja jota ei silloin valta-asemassa ole edes tarve salailla. 
Mutta kumpi jää historiaan kunnioitettuna, ahne ja paha diktaattori vai vilpitön, omaansa ja muita kansoja kunnioittava johtaja?

Televison Jim-kanavalla on mennyt erittäin hyvä, englantilainen  dokumenttisarja Zelenskyin tarina. Viimeinen osa tulee vielä uusintana sunnuntaina klo 23, ja varmaan koko kolmiosainen sarja löytyy myös jostain suoratoistopalvelusta. Kannattaa katsoa. 

Suomalaisten pakolaisten evakkorattaat. Ihmiset ja eläimet
kävelivät rattaitten vieressä.

Yksityiskohta rattailta. Minua liikuttaa Neljän sadun kirja.
Kulttuuri on aina ollut keino jaksaa barbaarisina aikoina.