Olen törmännyt sellaiseen kasvatusalan tutkimukseen, että ne, joilla menee koulussa huonosti, niin niillä menee useimmiten myöhemminkin elämässä huonosti.
Nyt paukutetaan suomalaistutkimusta, jonka mukaan runsas saunominen on hyväksi miesten sydämelle. Otos on parituhatta itäsuomalaista miestä. Ne heistä, jotka ovat istuskelleet päivittäin vähintään 19 minuuttia 80 asteen löylyssä, ovat elossa. Moni kuolleista taas oli vältellyt saunaa ja menetynyt sydänsairauksiin. Tästä on päätelty, että kovat saunamiehet kuolevat harvemmin kuin muut sydänperäisiin sairauksiin tai muuhunkaan. Naisiinkin tämän otaksutaan pätevän, vaikka tutkimus oli tehty vain miehillä.
Minulla herää heti epäily, että kun näillä ukkeleilla on näin valtavasti aikaa, niin heillä on muutoinkin leppoisa elämä sekä vahva sydän jo lähdössä, koska heikompisydäminen ei koe saunaa mukavana. Eläisivätkö he pitempään myös ilman saunaa? Voiko kaikki muuttujat ottaa huomioon ja päätyä saunan vaikutuksen korostamiseen? Joku pitkästä iästä haaveileva terveysintoilija saattaa nyt huokaista, että voi ei tämäkin pitää mahduttaa kunto-ohjelmaan, ja istuu sitten löylyssä kello kädessä stressaten.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu äskettäin Yhdysvaltain lääkärijärjestön lehdessä Jama International Medicine.
Itse olen saunonut vain, kun on ollut aikaa olla koko lopun iltaa pyjamassa ilman töitä, siis viettää saunailtaa. Nyt kerrostalossa eläkeläisinä asuessamme saunomme monesti useammin kuin aikanaan omakotitalossa, jossa meidän saunailta oli aina lauantai. Ei sitä työikäisenä ja monenlaista harrastavana olisi sen useammin ehtinyt saunaillan viettoon. Moni meitä kummasteli, kun muuttaessa valitsimme asumismuodoksi kerrostalohuoneiston, ei edes omaa saunaa. Meillä on ihanteelliset saunavuorot, seitsemän maissa keskiviikkoisin ja lauantaisin, ei valittamista. Uimahallin sauna kerran viikossa päivällä hiljaiseen aikaan on myös tavaksi tullut nautinto. Mutta voi voi - terveyshyötyähän minulla ei nyt sitten näistä nautinnoista ole, kun en viitsi olla löylyssä viittä minuuttia pitempään!
Toinen hauska tutkimus on amerikkalainen seksitutkimus, jonka mukaan uusi kukoistus seksuaalielämässä alkaa, kun on ollut parisuhteessa 50 vuotta saman henkilön kanssa. Kyllä, niin pitkä aika tarvitaan, puoli vuosisataa. Siinä välillä voi olla vähän tylsempiä kausia, mutta sitten...! Ja miksi? Kas kun silloin saavuttaa keskinäisen luottamuksen. Noinko kauan amerikkalaiset ovat epävarmoja? Minä luulin, että se liittyy teini-ikään: onko vatsa litteä, mitähän tuo toinen haluaa, entä jos se jättää.
Tämän tutkimuksen on julkaissut Archives of Sexual Behaviour, ja siitä on uutisoinut mm. Medical News Today ja meidän Helsingin Sanomat tämän päiväisessä Torstai-liitteessään.
Meillä tulee mieheni kanssa ensi kesänä täyteen 40 vuotta, rubiinihäät. Oottakkee hyvät immeiset, vuonna 2025 tämä blogi muuttuu seksineuvonnan suuntaan, Marjatan seksielämyksiä ja opastusta.
Kjambaki, Afrikkalaisia satuja, kuvitus Karl-Heinz Appelmann |