Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogitilastot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogitilastot. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. tammikuuta 2026

Funtsailua vuoden vaihtuessa

DDR:ssä valmistettu lasten magneeteilla toimiva nukketeatteri
 hahmoineen, joista on moneen rooliin.


Me olemme jo menossa vuotta 2026, mutta Kiinassa vuosi vaihtuu tänä vuonna vasta 16. helmikuuta, jolloin siirrytään Käärmeen vuodesta Tulihevosen vuoteen. Kiinalainen uusivuosi on liukuva, sitä juhlitaan  21. tammikuuta ja 20. helmikuuta välisenä aikana.
Minusta syksy olisi looginen aika vuoden vaihtumiselle. Silloin lopetetaan kesälomailu ja siirrytään arkeen ja ankeampiin säihin. Sitten kestetään talvi, kuka mitenkin, ja sen perään siirrytään kevään kautta vuoden ihanaan huipennukseen, kesään. 

Viime vuosi oli maailmassa kauhea kuten tiedämme, ja sama jatkuu. Meillä Kymenlaaksossa on kuulemma jaettu painettuja pelastussuunnitelmia kotitalouksiin, meille ei ole vielä tullut. Suunnitelman saaneet ovat sanoneet, että eipä ole omana elinaikana tarvinnut moista syynäillä. 

Joulun aikaan tuntui hieman haikealta, kun ajattelin, että onkohan meillä viimeisen kerran oikea, tilattu joulupukki, koko se teatteri, jonka odottaminen saa jännitystä aikaan. Joka toinen vuosi olemme kaksin miehen kanssa ja silloin aatto on pukiton ja kaikin puolin erilainen. Kahden vuoden päästä, jolloin olisi taas porukkajoulu, pienin onkin jo aika iso. No, mutta kyllähän joulun tunnelmassa aina on joulupukkitaikaa, koska joulun satumaisuus (anteliaisuus, ystävällisyys, hyväntahtoisuus) on mielessä, ei puitteissa.

Toinen viime vuoden haikeista asioista on se, että ikäisiämme tuttuja on sekä menehtynyt että vakavasti sairaana. Kaiken lisäksi nuorillakin on ollut sairautta.  

Vuoden paras tapahtuma oli Joensuun kulttuuritapahtuma syyskuussa. Ensi syksyn teemasana tällä tapahtumalla on Ihme. Ihmeen hieno teema!

Tälle vuodelle minulla on suunnitelmissa jo jonkin verran teatteria, musiikkia ja näyttelyitä sekä kaksi matkaa.
Ensimmäinen niistä on toukokuussa, jolloin menemme mieheni kanssa Englannin luoteisosaan Devonin kreivikuntaan tapaamaan ystäväämme Dianaa, johon tutustuimme jo 80-luvulla, jolloin hän vieraili meillä hiihtolomalla ja me Englannissa samana kesänä. Sen jälkeen olemme tavanneet muutaman kerran meillä. Pienessä merenrantakaupunki Sidmouthissa vierailtuamme suuntaamme vielä Lontooseen muutamaksi päiväksi. 
Toinen matkamme on perinteinen aurinkomatka Marmarikseen syksyllä. Tuttu hotelli sijaitsee 20 metrin päässä merestä. Miten ihanaa käydä kellumassa aalloissa jo ennen aamiaista.



Alkukuvan nukketeatterissa on kahdet lavasteet, kätevästi pahviseinien molemmin puolin. Nukkeja siirrellään takaa näyttämön alta magneettipään sisältävillä sauvoilla. Yleisö istuu edessä. Lapsi, jolle on luettu paljon ja joka on nähnyt lastenelokuvia ja käynyt teatterissa, keksii näillä viidellä hahmolla ja kaksilla lavasteilla melkoisia tragedioita, komedioita ja moraliteetteja. 
Mietin, että tämä näyttämö voisi olla kuin kuva meidän elämästämme, jota erilaiset voimat ohjailevat: markkinavoimat, influensserit, algoritmit, hullut diktaattorit ja - kyllä - onneksi myös demokratia.

Toivon uudelta vuodelta rauhaa, niin vahvaa, että aseita voitaisiin takoa auroiksi - heh, utopiaa, tiedän. No, lievennän toivettani: sellaista rauhaa, että nyt kun varustaudutaan, niin niitä aseita ei tarvitsisi käyttää missään eikä kenenkään tarvitsisi kuolla narsististen valtiojohtajien laajentumishaaveiden takia.

Pysähdyin vuoden vaihtuessa tarkastelemaan kohta jo 13-vuotista blogiaikaani. Eniten on käyty lukemassa kirjoitustani Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta (jos haluat lukea mitä olen kirjoittanut, niin klikkaa kirjan nimeä tässä ja muissa mainitsemissani kirjoissa). Kirjoitin Tuntemattomasta osana kirjabloggareitten Suomi 100 -juhlavuoden projektia, joka onnistui hienosti. Projekti ja tärkeä kirja ovat varmaan nostaneet tämän kirjoitukseni suosiota.
Sekä koko aikana että myös viime vuonna on luettu paljon juttuani Terveyttä, kauneutta ja Heli Laaksosen runoja  ja kirjoitusta, jonka nimesin Vanhuus ei tule yksin
Kirja-arviotyyppisistä kirjoituksistani suosituimpia Tuntemattoman jälkeen olivat viime vuonna Joonatan Tolan Punainen planeetta ja Daniela Krienin Muldental. Koko blogiaikana suosituimpia ovat olleet Tuntemattoman jälkeen Heli Laaksosen YkköneAnja Snellmanin Antautuminen ja Ossi Nymanin Röyhkeys.
Näyttää siltä, että terveys, vanheneminen ja räväkkää keskustelua synnyttäneet kirjoitukset vetävät puoleensa lukijoita. Minä myös tykkään keskustella ja väitellä enkä ollenkaan pahastu eri mieltä olemisesta. 

Tällä haavaa minulla on luvun alla Fernanda Melchorin järjestyksessä toinen romaani Hurrikaanien aika. Luin ensin hänen kolmannen romaaninsa Paratiisin ja pidän sitä paljon kakkosta parempana. Jo toinen kirjailija, jolla huomaan valtavan kehityksen alun jälkeen. Terhi Törmälehdon esikoinen Vaikka vuoret järkkyisivät oli vielä jäsentymätön, mutta kolmas romaani He ovat suolaa ja valoa täydellisen mietitty. Kirjoittamalla oppii kirjoittamista, ja tietenkin myös lukemalla, ei mitenkään muuten.
Ja elämällä oppii elämistä.

Parhaan tietämäni elämänohjeen on lausunut edesmennyt presidentti Mauno Koivisto: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."
Eräs toinen järkevä ihminen, fiktiivinen sellainen, Alma Koskela (Täällä pohjantähden alla) on tiivistänyt elämänkokemuksensa näin: "Ei ole vielä aamutonta yötä ollut."

Kaikkia epätäydellistä itseään ja jo nyt hylättyjä uudenvuodenlupauksiaan harmittelevia saattaa lohduttaa August Pyölniitun huomio: "Ihmiset pitävät enemmän rakastettavista vioista kuin ikävistä hyveistä."
Minun ainoa uudenvuodenlupaukseni on antaa taas hiusteni kasvaa pitkiksi. 




torstai 18. joulukuuta 2025

Numerotietoja: vieraita blogivieraita, konsertteja, perimää...




~ 4004 "vierailua" blogissani päivässä - jaahas...

Blogikäynneissä on ilmeisesti useammassakin blogissa ollut viime aikoina huimia lukuja, kiitos robottien. Olen ottanut huvikseni ylös muutamia vuorokauden sisällä tapahtuneita vierailuja. Tässä 6.12. illan saldo:
Iran 1370, Yhdysvallat 889, Saksa 403, Suomi 255, Iso-Britannia 170, Japani 132, Alankomaat 127, Singapore 76, Luxemburg 67, Intia 66, Puola 57, Kanada 46, Ranska 43, Itävalta 42, Romania 37, Venäjä 31, Ruotsi 28, Espanja 25, Italia 22, Muu 119.

Varmaan 1370 iranilaista ovat kääntäneet innolla tekstini omille kielilleen farsiksi, arabiaksi, azeriaksi, kurdiksi, gilaki-mazandaraniaksi, luriksi, belutšiaksi, hepreaksi, tšerkessiaksi, georgiaksi, armeniaksi, syyriaksi ja muutamalle muulle kielelle.
Joinakin muina päivinä käyntejä on ollut paljon mm. Etelä-Amerikasta, mistä kiitän Amazon-perimääni, josta, heh heh, myöhemmin. 

Yleensä heti julkaisun jälkeen suomalaisia käyntejä on paljon, myöhemmin ne vähenevät, mutta eri maista masinoidut robotit ne vain jatkavat uskollisesti vierailujaan.

Olin itsenäisyyspäivänä ja muutama päivä sitä ennen kirjoittanut parin suomalaisen irakilaistaustaisen kirjailijan kirjoista, siksikö naapurimaa Iranissa herättiin?  

Myös kommenteissa on välillä epähenkilöitä, joita poistan heti kun huomaan. Olen huomannut, että samat rajanirehanit, joiden ihailua saan nauttia, kunnioittavat käynneillään muitakin bloggaajia. 


~ 4 kukkaa joulukaktuksessa

Saisi olla enemmän, mutta kiitos näistäkin!
(Lisäys 19.12. Ja kyseessä taitaakin olla marraskuun kaktus, mikä tuli kommentissa esiin.)


~ 2 joululahjaa jo joulun edellä

- Sain rahaa useampaan ilmaiseen hierontaan meillä Myllykoskella perustetusta säätiöstä, joka lahjoittaa alueen yli 63-vuotiaille rahaa anomuksen perusteella hyvinvointiin, kodin siivoukseen, yhteisöllisten tapahtumien järjestämiseen ym. hyvinvointia lisäävään tarkoitukseen. Säätiö perustettiin hoitamaan entisen paperitehtaan trukkikuskin Olavi Pokin kolmen miljoonan testamenttilahjoitusta. Vaatimattomasti elänyt mies oli vaurastunut sijoituksilla ja ainoan lapsen sekä vaimon kuoltua halusi tukea kotitaajamansa vanhempaa väkeä.  
- Voitin Me Naiset -lehden arvonnassa kivan Lapuan kankureitten Arvo-taskuhuivin. Valitsin värin valko-kasvivärjätty morsinko. Tämä shaali päällä on kiva viettää iltoja lukutuolissa kirjan kanssa.


~ 4 kirjaa itselle lahjaksi

Olen paketoinut läheisille runsaasti lahjoja. Niitä en paljasta, ne on tonttujuttuja, mutta itselleni ostamani kirjakimaran näette tässä. Claire Keeganin kirjat ovat ohuita, mutta painavia sisällöltään, ja Anthony Hopkinsin muistelmiin ihastuin kirjan nimen lupaaman lempeän näkökulman vuoksi, hyvin sinä tyyppi selvisit





~ 2 konserttia
- Kävin musiikkiopiston Harmonikkojen joulusoitto -konsertissa, jossa lapset soittivat musiikkia lastenlauluista ja kansansävelmistä Iron Maideniin. Meidän lapsenlapsi soitti Viktor Drobychin säveltämän Nautin elämästä, kaunis sävellys. Eräs sokea tyttö soitti tunnetun kappaleen Kuolleet lehdet. Liikutuin.
- Tänä iltana menemme Kymi Sinfoniettan konserttiin Joulun taikaa, jossa k
apellimestarna on Eero Lehtimäki ja solistina baritoni Aarne Pelkonen. Tiedän taas liikuttuvani. 


~ 2 peruuntunutta joulunalusvierailua

Joulun alla piti käydä kahdella suunnalla kyläilemässä, mutta sairastamiset täällä ja siellä estivät suunnitelmat. Voisin myös kertoa montako antibioottikuuria olen tarvinnut lyhyellä ajalla, mutta en nyt halua tähän listaani mitään negatiivista.  


~ 3 väriä kuusessa

Kerrankin maltoin. Tänä vuonna kuusessa on kynttilöiden lisäksi vain vihreää, kultaa ja viininpunaista. Se on paljon kauniimpi kuin edellisvuosien amerikkalaisenkoreat joulupuut.


~ 95-prosenttisesti suomalainen

Sain MyHeritagelta tarkennetun tiedon etnisestä taustastani. Sama järjestys kuin ennenkin pienin prosenttimuutoksin: 1) Suomi, 2) Keski-Aasia (Kazakstan, Uzbekistan, Afganistan ja 3) Amazonin alkuperäisväestö. Olen erityisen ylpeä tästä Amazon-etnisyydestä. Pelkäsin, että se olisi tarkistuksissa hävinnyt.





Mikä on taiteen ja viihteen rajaviiva?

Osallistuin eilen Tuusulanjärven kirjailijasymposiumiin , avoimeen yleisötapahtumaan, joka järjestettiin vasta toisen kerran, mutta veti pal...