Osuin kerran sellaiseen kolumniin, jossa siteerattiin saksalaista sotien jälkeen julkaistua äidinkielen kirjaa. Sitaattiin oli otettu suositelluista aineotsikoista eräs, joka tuntui makaaberilta.
(Ensin pitää selventää sana 'aine'. Ennen koulussa kirjoitelmia tai esseentapaisia kutsuttiin aineiksi. Aluksi oppilas sai vain otsikon, mutta myöhemmin alettiin antaa vihjeitä asioista, joita kirjoitelmassa olisi hyvä käsitellä. Ylioppilaskirjoituksissakin äidinkielen osaamista testattiin aineen kirjoittamisella, vain sillä. Aiheotsikot olivat tiukasti eri reaaliaineisiin liittyviä asia-aineotsikkoja, paitsi yleensä joukossa oli joku, josta saattoi kirjoittaa kaunokirjallisemman tuotoksen. Itse kirjoitin vuonna 1969 aiheesta 'Me emme elä yksinomaan leivästä'. Se oli tarkoitettu uskonnon aiheeksi, mutta rohkenin lähestyä aihetta aivan muusta näkökulmasta, taiteen ja elämysten merkitystä korostaen.)
Se kolumnistin esiin ottama saksalaisen oppikirjan otsikko kuului 'Sodasta seuraa jotain hyvääkin', ja vihjeissä kehotettiin pohtimaan, missä tämä hyvä näkyy, kulttuuri nousee uuteen kukoistukseen, kirjallisuus saa aiheita jne.
Kun olin nuori opettaja, eräs minua parikymmentä vuotta vanhempi kollega huokaili aina kun joku napisi turhasta, että kyllä tarvittaisiin uusi sota.
Joten kai niistä huonoista ajoistakin aina jotain hyvä seuraa, ainakin näköala avartuu ja tyytyväisyys tavalliseen arkeen lisääntyy.
Luonteeltani positiivisena listaan, mitä hyvää näen pandemian saavan aikaan nyt tässä vaiheessa, jossa emme ole edes kokeneet pahinta.
Toisen listan aika on sitten, kun elvymme ja alamme rakentaa hyvinvointiamme uudelleen. Tietenkään pandemia ei lopu kuten sota rauhan julistukseen, jolloin ihmiset halailevat toisiaan kadulla. Ei, se hiipuu yhtä vähitellen kuin tulikin, emmekä me tiedä hetkeä, milloin uskaltaisi halata.
1. Huomaamme arvostaa yhteiskuntaa, joka huolehtii.
Me Suomessa elämme uusimmankin listauksen mukaan parhaiten onnellisuuden mahdollistavissa puitteissa.
2. Solidaarisuus lisääntyy. Se näkyy monin tavoin.
Yksilöt ja ryhmät lupaavat apua niille, jotka eivät voi liikkua kotoaan korkean iän tai heikon kuntonsa vuoksi mihinkään. Kuntosaliohjaajat pitävät ilmaiseksi kuntopiirejä netissä. Konsertteja järjestetään ilman yleisöä ja näytetään netin välityksellä.
Koronan pahimman vaiheen (toivottavasti pahimman, voihan se ryöpsähtää uudestaan) kokenut Kiina vei asiantuntijaryhmän Italiaan antamaan neuvoja katastrofin keskelle. Myös ainakin Saksa, Kuuba ja Venäjä ovat auttaneet Italiaa. Espanja on jo lähes yhtä pahassa jamassa kuin Italia, toivottavasti apua löytyy.
3. Kotitaidot kasvavat karanteeniolosuhteissa.
Siivotaan, kokataan ja laitetaan paikkoja kuntoon. Sulatetaan pakastin, pestään ikkunat, tehdään pikku remontteja.
4. Kiireen aiheuttama stressi vähenee.
Sen sijaan, että olisi aivan pakko rientää ryhmäharrastuksesta ja elämyksestä toiseen keskitytään harrastamaan perheen kesken ja yksin. Ehkä lukeminenkin lisääntyy.
5. Löydetään lähiluonto.
Monella kiireisellä ei ole ollut aikaa huomata kevään merkkejä sitten lapsuuden: puroja, pajunkissoja, kevään ensimmäisten kukkien nuppuja ja muuttolintujen saapumista.
6. Luonto kiittää.
Ilma kirkastuu siellä missä saastuttavat tehtaat ovat vähän aikaa pysäyksissä ja sameat vedet selkenevät siellä missä turistit ovat nyt poissa.
6. Someriitely ja toisten mollaaminen ei enää tuota nautintoa, kun on isompia huolia.
7. On mahdollista tutkailla itseään, kun ei ole minne mennä.
Eräs läheinen sanoi, että hiljainen viikonloppu muistuttaa sitä, miten me oltiin Kuhmossa asuessa, ei käyty ulkona lounaalla ja kahviloissa, ei shoppailemassa eikä järjestetyissä tilaisuuksissa kovin usein, vaan elettiin perhekeskeisesti ja keksittiin itse tekemistä.
Presidentti Sauli Niinistön haastattelunsa loppuun valitsema Kassu Halosen (sävel) ja Vexi Salmen (sanat) kappale kuvaa hyvin näitä tunnelmia
...
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää…
8. Otetaan yhteyttä ystäviin, kaukaisempiinkin, kun on aikaa ja mieli herkistynyt elämän arvaamattomuuden vuoksi. Soitellaan, kirjoitellaan ja lähetetään kuvia.
Osa edellä mainitsemistani ei koske niitä, joille epidemia on aiheuttanut isomman kiireen kuin normaalisti. Lääkärit ja hoitajat työskentelevät yli voimiensa. Opettajat tekevät valtavasti suunnittelutyötä ohjatessaan koululaisia etänä. Kaupan väki täyttää hyllyjä tarpeisiimme, toppuuttelee rohmuja ja järjestää kotiinkuljetuspalveluja. Tiedottajilla on kiire tuottaa ajantasaista tietoa. Monella on yhtä aikaa vilkkaita lapsia kotona hoidettavana ja etätyöpiste jossain kodinhoitohuoneen nurkassa.
Osa ihmisistä puurtaa, osa (sosiaalisemmat meistä) tylsistyy kotona ja osa (epäsosiaalisemmat ja stressaantuneet) nauttii, kun ei tarvitse osallistua mihinkään.
Huomasin sellaisen vinkin, että me turvassa karenssissa olevat voisimme askarrella ikkunoihin sydämiä kiitokseksi niille, jotka tekevät työtä meidän hyvinvointimme eteen tänä vaikeana aikana.
Löysin värikalvoja ja leikkasin sydämiä kotimme ikkunoihin.
Kertovathan nämä myös, että hyvin täällä elellään ja sydän sykkii. Minulla tuli sellainenkin ajatus, että entä jos minä jo sairastin tuon koronan, jos se olikin syy keuhkokuumeeseeni, joka kaiken lisäksi on ollut lievempi kuin mikään aiemmista neljästä. No, näin onnellisesti asia ei varmaan ole.
Osa perheestämme on jo altistunut virukselle, joku sairastaa sen sorttisesti, että se saattaa olla viruksen aiheuttamaa. Ajattelen heitä koko ajan.
Taudin huippua ei ole saavutetttu. Tällä hetkellä tilanne Euroopassa on paha, mutta virus on vasta leviämässä Afrikkaan.
Eräs lapsi esitti erittäin tärkeän kysymyksen Lasten tiedekysymyksissä perjantain Helsingin Sanomissa: Onko kaikkiin kysymyksiin vastaus? - Ei ole, siihen meidän on tyytyminen.
Jotkut käyttäytyvät nyt sillä tavalla närkästyneesti koronan suhteen ikään kuin heitä olisi petetty, kun ei viranomaiset, hallitus eikä edes presidentti osaa sanoa, milloin se on ohi ja pitääkö nyt ihan oikeasti perua kaikki menot, mitä on suunnitellut.
Virus on vihollinen, jota vastaan ei voi käydä aseilla. Amerikassa aseiden myynti on lisääntynyt. Onko jenkeille pyssy siis samanlainen turvariepu kuin meille vessapaperi?
Eräs suuri pettymys minulle oli se, kun luin että Etelä-Suomesta oli alettu ajaa kiireellä pohjoisen lomakeskuksiin ennen kuin Uusimaa tai jokin alue siellä ehkä tautipesäkkeenä eristetään. Siis mitä! Viemään virusta eteenpäin ja rasittamaan pikkupaikkakuntien terveydenhuoltoa, joka on mitoitettu paikkakuntalaisille sopivaksi. Röyhkeyden huippu.
Onko noin vaikea pysyä paikallaan kaikkien yhteiseksi eduksi? Ja omaksi. Luonnossa saa kävellä vapaasti, Helsingissäkin, toistaiseksi, mutta ei kannata mennä sinne minne kaikki muutkin menevät. Helsingin keskustan puistoissa on väljää, kun kaikki haluavat kävelylle meren rantaan. Eilen uutisissa oli videokuvia näistä paikoista.
Meillä on Kouvolan seudulla kaikkialla väljää. Eilen ulkoilimme mieheni kanssa Tirvalla, ketään ei tullut vastaan.
Laitan tänne loppuun vielä kokonaan edellä siteeraamani Maailma on kaunis -laulun sanat. Tämän laulun on esittänyt aika moni artisti. Siinä on paljon samaa viisautta ja lyyrisyyttä kuin Eino Leinon runoissa.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
(Vexi Salmi)
