Päivän sana 15. tammikuuta 2024

 

Kansikuvan Patti Smithista Polaroid-kameransa
kanssa on ottanut Steven Sebring ja suojapäällisen
suunnitellut Anna Kochman.

Patti Smithin tyylikkäässä, pienessä Päivien kirjassa on yksi valokuva ja yksi ajatus jokaiselle vuoden päivälle, ei vuosilukua, eli kirja sopii mihin tahansa vuoteen. Kirja on julkaistu USA:ssa vuonna 2022, A Book of Days, ja suomennettu viime vuonna. Kirjan on suomentanut Antti Nýlen. 

Täksi päiväksi 15. tammikuuta Smith on  valinnut kuvan Martin Luther Kingistä ja hänen ajatelmansa. Tämä siksi, että 15.1. on Kingin syntymäpäivä. Hän syntyi 15.1.1929 ja kuoli 4. huhtikuuta 1968. 
Hänet murhattiin, mitä oli pelätty siitä asti, kun hän alkoi ajaa mustien oikeuksia.

Kingin ajatus: 
Moraalisen maailman kaari on pitkä, mutta se taipuu aina oikeudenmukaisuutta kohti.   

Yksi kauneimpia kuvia Päivien kirjassa on kuva kyyhkystä, rauhan ja uskollisuuden symbolista. Kuvan kyyhky on kuulunut Smithin isän posliinilintukokoelmaan.
Samalla aukeamalla seuraavana päivänä 11.09. on kullanväriseksi käsitelty kuva World Trade Centerin palavasta eteläisestä tornista ja lause "Me kumarrumme muistamaan vainajia ja nousemme syleilemään eläviä."   

 

Kun haluan pysähtyä mietiskelemään ja katselemaan jotain kaunista, koskettavaa tai huikeaa, otan tämän kirjan ja avaan sen joltain sivulta, miltä tahansa. Mietin kuvan ja sanan voimaa yhdessä ja erikseen. 
Tänä aamuna mietin, miten sodat ovat mahdollisia, koska kysyy keneltä tahansa vallassa olevalta tai ilman valtaa tallaavalta, niin kukaan ei halua sotaa. Ei kukaan, paitsi vanhojen satujen hallitsijat. Tiedän, että kysymykseni on naiivinkuuloinen, mutta oikeastaan se on kaikkea muuta. 

Matkalla Tallinnassa 1: kannanottoja Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa

Kadriorgin puisto

Olimme mieheni kanssa kolmen päivän pikku lomalla Tallinnassa.
Talvi on mennyt paljolti kotioloissa ja tajusimme, että "elu on lühike" eikä kannata "paigale jääda". Kylläpä tulikin kävellyksi, joka päivä kymmenisen kilometriä. Nuo viron kielen ilmaisut nappasin ohimennen näkemistäni mainoksista. Mietin, onko suomi virolaisista yhtä veikeää kuin viro meistä. Maistelkaa nyt tätäkin: "Uste avamiseks vajuta nuppu" (avaa ovi painamalla napista). 

Edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt jo muutama vuosi ja kaupunki oli tällä välin kaunistunut entisestään.
Englannin kielen käyttö on nykyään Tallinnassa yhtä yleistä kuin meillä Suomessa.
Nuoret tarjoilijat puhuvat järjestään suomalaisille turisteille hyvää englantia, ei suomea kuten joskus ennen. 
Vihreä siirtymä näkyy kaikkialla. Kaasulla kulkevien bussien laidoissa on isot tekstit "See buss on roheline" (tämä bussi on vihreä), ja hotellihuoneissa ei vaihdeta pyyhkeitä ja lakanoita kahden yön yöpyjille, mikä on todella järkevää.   

Käveleminen vieraassa kaupungissa on palkitsevaa, koska kaiken aikaa kokee uutta: näkee uusia maisemia, rakennuksia ja puistoja, puhumattakaan kiinnostavan näköisistä ihmisistä, kuulee keskusteluja eri kielillä (tällä kertaa turisteina suomalaisten ohella erityisesti japanilaisia ja amerikkalaisia) ja haistaa erilaisia aromeja. 
Mielenosoitusaita Venäjän suurlähetystön edessä jalkakäytävän reunalla oli tämän reissun sykähdyttävin näky. Kylttejä oli kymmeniä metrejä.

Tässä kyltissä on Tallinnan venäläisten mielipide, ja oikealla kuvassani osittain näkyvässä tekstissä  pyydetään vapauttamaan Venäjä, Venemaa, Putinin vallasta. Alla oleva teksti selventää asian.

Poliisit vartioivat katua. Kaikki oli aivan rauhallista.

Kuvan alaosa näyttää karun vertauksen: natsien keskitysleirin uuni, ja teksti kertoo, että nyt kaikki on samaa kuin silloin.

Miten ihmeessä on päässyt käymään niin, että venäläiset (osa venäläisistä) on saatu omaksumaan uusi merkitys sanalle "natsi"? Putinin ja hänen lähipiirinsä ideologiassahan se tarkoittaa yleensä länsi-ihmistä ja jokaista, joka arvostelee Venäjää. Myös juutalainen Ukrainan presidentti on heidän vihapaasauksissaan natsi. 

Osa venäläisistä... ? Yle Areenasta löytyvä Ulkolinja-ohjelma "Russian rupture" kertoo venäläisten jakautumisesta heihin jotka näkevät selkeästi, miten heitä petetään, heihin jotka eivät näe ja heihin jotka kyllä näkevät, mutta peittävät silmänsä koska mitään ei voi tehdä ja totuus on liian kauhea kohdattavaksi.
Isälle, jonka poika lähti sotaan saamaan kokemuksia (kyllä - kokemuksia, materiaaliksi runoihinsa) ja kuoli tässä projektissa, on tärkeää surra poikaansa sankarina. Mitä tapahtuu, kun hän tajuaa totuuden?
Selkeimmin näkevät ovat protestoineet, mutta yhä useampi heistä on paennut, koska vankilasta ei voi vaikuttaa, uskomailta käsin ehkä vähän.


  

Piti pysähtyä kahvilaan miettimään sodan hulluutta ja katselemaan elämää kadulla.  Joko tänä vuonna rauha palaa Eurooppaan? Ja millainen rauha?

Toiveeni 2023

 

Ei muuta. Kun saisimme rauhan maailman sotapesäkkeisiin, niin elämä olisi ihmisillä mallillaan. Siis yksi, yksinkertainen mutta niin vaikeasti toteutuva asia: rauha. Tämä on toiveeni nro 1. 

Itseä koskien myös vain yksi, perustavanlaatuinen toive: terveys.
Terveys mahdollistaa kaiken muun. Ja siinä muussahan kyse on vain pikkuasioista ja nyansseista. 

Olen katsonut sarjaa Suomi koomikoiden silmin, jossa kolme esiintyvää naista on tullut tutkimaan, miksi suomalaiset ovat niin onnellisia. Naiset ovat eri puolilta maailmaa, USA:sta, Etelä-Afrikasta ja Intiasta. Kun eteläafrikkalainen Tumi Morake vierailee äitiysklinikalla, hän on ällistynyt: miten on mahdollista, että jossain on useamman kuukauden pituinen vanhempainvapaa ja sen päälle vielä mahdollisuus jäädä hoitamaan lasta valtion tukemana niin kauan että lapsi on kolmivuotias, menettämättä työpaikkaansa - uskomatonta! Kun hän kuulee, että suomalaiset naiset pääsevät halutessaan pelkoklinikalle ennen synnytystä - ilmaiseksi - ja tutustuu äitiyspakkaukseen, jonka äiti saa - ilmaiseksi, valtion lahjana - hän huokaa: "Finnish people love their women." 
Sarjassa joku haastateltava totesi suomalaisesta onnellisuudesta, että Suomessa ihmisillä on kaikki onnen edellytykset, koska hyvinvointiyhteiskunta on tehnyt elämän helpoksi. Hän on oikeassa. Me emme vain tiedä tai tiedosta, miten hyvin meillä on asiat, koska a) ei ole tietoa siitä, miten muualla on asiat ja b) aina kun saa jotain, sitä alkaa pitää itsestäänselvyytenä.
Nyt syntyvien suomalaisvauvojen elinajanodote on kymmenen vuotta enemmän kuin Kekkosen aikaan syntyneillä. 

Kolmas toiveeni: että hyvinvointi leviäisi maihin joissa ihmiset elävät ilman onnen edellytyksiä. 

Ja neljäs: että me suomalaiset olisimme tyytyväisiä ja onnellisia, koska meillä on edellytykset hyvään elämään ja että se myös useammin näkyisi meistä. Tällä en tarkoita, ettei saisi kritisoida. Kritiikki kuuluu vapaaseen yhteiskuntaan ja hyvinvointiin ja on yksi yhteiskunnan kehittymisen ja onnen tae.
Mutta hei - hymyillään! 😄

Kirjallisuuden kentältä yksi ilahduttava asia, jota en ole osannut edes toivoa: WSOY alkaa ilmoittaa käännöskirjoissa suomentajan nimen kirjan kannessa kirjailijan nimen ohessa. Joillain pienillä kustantamoilla tämä käytäntö on ollut jo aiemmin. Suomentajan työ on luova työ ja jokainen käännetty teos on myös hänen teoksensa, joten hyvä WSOY!

YK:n päivänä 24.10. 2016

Terveisiä Espanjan Aurinkorannikolta Benalmádenan kaupungista! Kaupungissa on upea puisto Parque De La Paloma, kyyhkyspuisto.
Ympäristöteos Paz (rauha) on koottu kivistä, joihin on myös kirjoitettu viestejä ja yhdistysten nimiä.  

Tässä kuvassa kyyhky on tullut tutkimaan Paloma-puiston suurikokoisia pääpatsaita.

Valkoista kyyhkystä on käytetty muinaisista ajoista lähtien rauhan symbolina.  
Oliivipuun oksalla on tämä sama symbolinen merkitys mm. Raamatussa ja Koraanissa. YK.n lipussa oliivipuun oksat ympäröivät  maailmankarttaa. Nooan arkki -tarinassa kyyhky toi arkkiin oliivipuun lehden merkiksi siitä, että vedenpaisumus on ohi ja elämä voittaa. 
Picasso on kuvannut lukuisissa töissään kyyhkysen lehvä nokassa rauhan viestin välittäjänä. 

Me käytämme mielellämme Suomessa englanninkielistä sanaa 'peace'. Peace and Love voisi olla vaikka seinällä sisustustauluna suomalaisessa kodissa siinä Home Sweet Home -taulun vieressä . 
Mitä vikaa on suomalaisissa sanoissa Rauha ja Rakkaus!

Katsomme parhaillaan uutisia brittikanavalta. Poliitikot väittelevät, ottaako lapsia turvaan Calais'n pakolaisleiriltä surkeista oloista. Uutiskuvat ovat sen näköisiä, että onko siinä jotain miettimistä. 

Katselimme myös Yle Areenalta suomalaiset uutiset. Suomessa on ollut rauhanmarsseja Syyrian rauhan puolesta. Se on hyvä. Voi kysyä, onko niistä hyötyä. On. Rauhanmarssit ja kivitaideteos  Paz kertovat arvoista. Taiteella ja symbolisella toiminnalla me vahvistamme hyviä arvoja. Ja on sekin nähty, useampaan kertaan,  että suurten joukkojen mielipide on muuttanut politiikkaa ja saanut aikaan mielettömyyksien loppumisen. 

Täällä ollaan vielä YK:n päivän puolella. Tietokoneeni on Suomen ajassa eli jo tiistaissa.
Olen toiveikkaalla mielellä. Tuntuu ihan siltä, että ilmassa on hyvän merkkejä.