 |
| Ferdinando Scianna, Ballerines, 2006 |
Yösijaa ei saa joka sanoo,
sanon silti.
Nainen,
elämän sekatyöläinen,
sait Luonnolta paremmat eväät kuin mies.
Paljon sinulta edellytettiin,
vaan edellyttäminen ei ole alistamista,
ja se jolla paljon on,
häneltä vaaditaan.
Jokin väärinkäsitys,
jokin mielen rytmihäiriö
on sinussa nainen,
jos et näe, et kuule itseäsi.
Jospa hyräilisit,
matalaa pohjasäveltä,
siitä se löytyy, jos löytyy,
ydinrytmi.
Runo on Helena Anhavan kokoelmasta Sanon silti. Anhava on kirjoittanut sen vuonna 1982.
Mitähän sellaista Anhava näki silloin naisten elämässä, mikä on saanut heidät kadottamaan ydinrytminsä?
Entä nyt? Onko meillä ydinrytmi hallussa?
Minusta on aina ollut etuoikeutettua olla elämän sekatyöläinen. Tuntuu, että olen saanut tehtäväjaossa miesten kanssa hyvän osan. Saan vapaana länsimaisena naisena olla moninainen, käyttää sekä hametta että housuja.
Niiskuneiti ja Pikku Myy ojentavat kanssani naistenpäivän kukat kaikille meille ihanille naisille.
Muumimamma huutelee keittiöstä pullantuoksuiset terveisensä.
