Kesällä kerran: tapahtumia, mökkeilyä, kirjoja...

Olen saanut viettää monta pientä rantalomaa mökillä tänä kesänä. Ah, mikä  kesä, ihmiselle ihana (useimmille), mutta osalle luontoa ei.
Meillä on ollut yleensä Kymenlaaksossa metsät sinisenään mustikkaa, nyt vain kuivettuneita varpuja. Ilmeisesti kuitenkin pohjoisemmassa Suomessa on sekä mustikoita että lakkoja. 

Viime viikonloppu oli minulla oikea kulttuurikeskittymä. Ensin oli oma nelipäiväinen kirjamessumme Kymi Libri ja sunnuntaina retki Mäntyharjulle Taidekeskus Salmelaan ja Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalolle.

Kirjamessuilla minua kiinnosti eniten Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentusen luento- ja keskustelutilaisuus Bidenin Amerikasta. Kovasti väki halusi kuulla edelleen myös Trumpin ajasta. Hentunen kertoi, että Trumpin kausi oli sellaista hullunmyllyä, että nyt mediaväen mielestä on suorastaan tylsää. Trumpin jatkuva show ja yllätyksellisyys on vaihtunut Bidenin aikana vahvaan ja selkeään hallintotyöhön.
Erityisesti ilahduin, kun Hentunen kertoi, että hallinnon yhtenä keskeisenä teemana on ilmastokysymys. Toinen on Kiina. Ilmastoasioita pohditaan kaikissa ministeriöissä, käsiteltäviä asioita ovat mm. energiantuotanto ja -käyttö sekä rakennustekniikka. Kaikki hallinnon autot, 600 000 ajoneuvoa, ollaan korvaamassa sähköautoilla. USA:ssa kaikessa mennään talous vahvasti huomioiden, joten myös ilmastonmuutoksen jarruttamiseen tähtäävien toimenpiteiden kohdalla lasketaan, miten paljon ne tuovat työpaikkoja. 
Biden on ollut ilmastoasioiden pioneereja jo kongressiaikanaan. Barack Obaman kaudella Bidenin toimiessa varapresidenttinä tärkeimmäksi asiaksi nousi terveydenhuoltojärjestelmän parantaminen ja ilmastokysymykset jäivät odottamaan.   

Kymi Libri tapahtuma järjestettiin nyt toisen kerran, edellinen oli kesällä 2019. Tapahtuma on ollut molemmilla kerroilla hyvin monipuolinen ja sitä onkin kiitelty siitä, että se on tarjonnut ohjelmaa ja virkistystä erilaisille ihmisryhmille. Seuraavista messuista ei ole tehty päätöstä. Paljon riippuu pandemiatilanteesta ja siitä, löytyykö innokkaita ihmisiä. Reuna-kustantamon perustaja ja messujen alullepanija Tarja Tornaeus on jäämässä eläkkeelle ja kustantamo on myynnissä. Kirjakauppa, kahvila ja taidegalleria jatkavat ja Wanha kirjahalli on vuokrattavissa erilaisiin tapahtumiin. 
 

Taidekeskus Salmelassa olemme käyneet mieheni ja joskus ystävien kanssa yleensä joka kesä katsomassa taidetta. Nyt lähdimme senioriopettajien bussiretkelle, johon kuului myös konsertti. Maria Ylipää ja Waltteri Torikka tulkitsivat kauneimpia elokuva- ja musikaalisävelmiä Salmela Festival Orchestran säestämänä.  Ei olisi voinut olla parempaa ohjelmaa hääpäivänä.

Torikan esityksistä pidin eniten Bond-elokuvan From Russia with Love tunnuslaulua ja Ylipään lauluista pidin vahvasta Yo Soy Maria de Buenos Aires -tulkinnasta. 
Yhteisesitys A Star is Born-elokuvan laulusta Shallow ei aivan yltänyt eläytymiseltään Lady Gagan ja Bradley Cooperin suoritukselle Oscar-gaalassa, mutta oli kaunista kuultavaa sekin.

Vilmalotta Olivia Schafhauser,
Rakkauslaulu 2021

Pidin muun muassa Vilmalotta Olivia Schafhauserin ja Kaisamaisa Erämiehen maalauksista. Eliya Zweygbergin metalliverkosta rakentamat veistokset olivat hyvin kiinnostavia, samoin Markus Stillin keraamiset teokset.

Markus Still, Selviytyjä 2020

Paluumatkalla poikettiin Vuohijärvellä kulttuuri- ja taidetalolla, joka on rakennettu entiseen kirkkoon. Siellä on kolmen 60-luvun radikaalin, Miina Äkkijyrkän, Ilkka Juhani Takalo-Eskolan ja Leonardo da Vilhun yhteisnäyttely, jonka nimi on "1000-vuotinen valtakunta".  

Miina Äkkijyrkkä, Meitä on moneksi

Retkemme oli muutoin onnistunut, mutta emme onnistuneet varaamaan lounasta ja hyvä niin, koska jos olisimme keskittyneet syömään, niin taide olisi jäänyt vähemmälle. Kahvilla ja voileivillä mentiin. Hääpäivälounas syötiin sitten seuraavana päivänä mökkimatkan varrella Taavetissa. 

Mökillä olen lukenut paljon, viimeksi Ian McEwanin viiltävän, ilkikurisen romaanin Pähkinänkuori, uinut, makoillut aurinkotuolissa ja kerännyt voimia taas uutta koronatalvea varten.
Pidän saarimökistämme, koska se on lähellä taajamaa. Harvoin olemme kokonaista päivää saaressa lähtemättä minnekään. Venerannassa on lenkkipolku, jossa on sopivasti korkeuseroja ja monipuolisuutta. Sen käymme tallaamassa usein aamuisin. Käymme Taavetissa kaupassa, kirjastossa, divarissa ja herkuttelemassa. Jos Lappeenrannassa on jotain kiinnostavaa ajelemme sinne. Viimeksi ajoimme kotiin Vaalimaan Zsar Outlet Villagen kautta. 
Iltaisin on kiva istua rannassa katsomassa auringonlaskua, kuuntelemassa kuikkia ja seuraamassa isokoskeloitten leikkiä. Välistä ne syöksyvät kuin uimanäytöksessä pitkin vedenpintaa hurjaa vauhtia.

Tänä kesänä olen lopullisesti leppynyt miehelleni siitä, että hän hankki mökin eikä lähtenyt kanssani maailmanympärimatkalle - vitsi vitsi, hieman liioittelua, useammin Välimerelle - mutta siis eihän nyt kai ole matkaajalla hauskaa missään, kun mikään paikka ei ole sama kuin ennen. Vielä.

Kaksi luentoa

Bloggarillanne on meneillään oikea kulttuuriviikko. Joka päivälle on sekä ruumiin että hengen kulttuuria. Jos ei näillä pääse irti joulun jälkeisestä apeudesta, niin ei sitten millään.

Toissapäivä oli esitelmäpäivä. Päivällä kävin kuulemassa YLE:n ulkomaankirjeenvaihtaja Mika Hentusen ajatuksia tämän päivän USA:sta ja illalla tutkija Seppo Aallon kertomaa sisällissodan ajasta.

Mika Hentunen on pitkän linjan ulkomaantoimittaja ja uutisankkuri. Hän on asunut ja työskennellyt Suomen lisäksi Saksassa. Etelä-Koreassa, Ranskassa, Belgiassa ja Yhdysvalloissa. Vuodesta 2009 hän on tehnyt vakinaisena töitä YLE:lle televisioon, radioon ja nettiin. 
Näemme Hentusen usein uutislähetyksissä raportoimassa USA:sta milloin hurrikaanien kynsissä, milloin selostamassa vaaleja. 
Hentunen vieraili paikallisessa Reuna Kustantamo-kirjakaupassa, joka on meidän myllykoskelaisten kulttuuritalo. Meillä on kesällä Reunan järjestämänä kirjamessutkin.

Hentusen luento tai pikemminkin haastattelutilaisuus kiinnosti kuuntelijoita, joita oli tuvan täydeltä. Reunan toimitusjohtaja Tarja Tornaeus haastatteli. Hänen tekniikkansa oli loistavaa, rentoa ja yhtä aikaa sekä jäsennellyn napakkaa että improvisoidun tuntuista. Kuulijat saivat kysellä kesken luennon ja aikaa tuntui olevan.
Paikka on kodikas, vanhaan rautakauppaan remontoitu monitoimitalo. Paikallahan on aina suuri merkitys siinä, millaiseksi tilaisuus tunnelmaltaan muodostuu.

Hentunen asuu Washingtonissa, josta lentää milloin minnekin. Häneltä tulee seuraavaksi juttu San Salvadorista, jossa hän käy katsomassa millaisiin oloihin USA:han pikkupoikana silloisen pakolaisjärjestelmän avulla tuotu nuori, vasta ammattiinsa valmistunut mies palautetaan presidentin määräyksen perusteella.

Presidentti Trumpin määräykset ovat enimmäkseen ympäristön suojeluun ja ihmisoikeuksiin liittyvien päätösten purkamisia. 
Eräs määräys on sellaisen hyvin perinteisen amerikkalaiseen demokratiaan liittyvän säädöksen poistaminen, että poliittista puhetta ja uskontoa ei saa yhdistää. Tämä määräys liittyy suurimman kannattajajoukon, valkoisten kristittyjen uskovaisten tyytyväisenä pitämiseen. Kirkkoja taloudellisesti hyödyttäviä päätöksiä on tehty, ja aborttiasiassa Trump nyökyttelee vanhoillisten suuntaan. Eräs tilaisuuden osallistuja kysyi, miten uskovaiset voivat hyväksyä Trumpin suhtautumisen naisiin ja ilotyttöskandaalit, kun Clinton aikoinaan pistettiin koville yhdestä tapauksesta. Ilmeisesti kirkoilla raha voittaa moraalin.

Presidentti Trump on kahden vuoden aikana antanut yli 70 presidentillistä määräystä, presidentti Obama antoi kahdeksan vuoden aikana 10 määräystä.

Ympäristöministeriö lakkautettiin Trumpin aikana, mikä on aika erikoista nykyisessä maailman tilanteessa, jossa ympäristöasioiden merkitystä pitäisi korostaa. 

Tunnelmista Washingtonissa Hentunen totesi, että ihmiset siellä kokevat elävänsä pitkään jatkuneessa poikkeustilassa, jossa ikään kuin joku outo joukkio on vallannut Valkoisen talon. Tämä on ymmärrettävää, koska washingtonilaisista 98 prosenttia on demokraatteja.
Joku yleisöstä kysyi, millainen Trump on puhujana. Kiihkeä, hyvä puhuja, vaikka puhuukin aina samat vanhat aiheet - talous, muuri, Hillary, Obama. Yleisö on ollut hänen puheensa jälkeen usein aivan kuitti.
Yksi sana, mikä toistuu Trumpin presidenttiydestä puhuttaessa on 'incompetence', epäpätevyys. Hän ei valmistaudu eikä näin ollen  tiedä käsiteltävistä asioista. Eräs ihmisten paljon huokailema lause on:"Voiko mennä enää huonommin kuin Helsingissä?" (Trumpin ja Putinin tapaaminen Helsingissä viime kesänä)

Kriisi rajalla on keksitty juttu. Siellä ei ole mitään kriisiä.

Mikä on hyvää USA:ssa, kysyttiin Hentuselta. Miksi tykkäät olla siellä? Mielipiteen vapaus ei ole sanahelinää, vaan se on tärkein arvo. Ihmisten kanssa on helppo puhua, koska he kertovat aikailematta mielipiteensä. Washington Postin ja New York Timesin toimittajat eivät pelkää yhtään kirjoittaa kriittisesti. Konstailemattomuus, myönteisyys ja avuliaisuus. Hentunen oli ennen vakituista pestiään pitkään freelancerina ja vain USA:ssa freelancereita kohdellaan tasa-arvoisina suurten medioiden tähtitoimittajien kanssa.

Hentunen on käsikirjoittanut radio- ja tv-ohjelmia, suomentanut amerikkalaisen tietokirjan Käärmeet liituraidassa, kirjoittanut kaksi dekkaria ja toimittajan työstä kertovan kirjan Oikeaan paikkaan (2009). Ostin sen.

Päivän toiseen luentoon ajelimme Kuusankoskelle. Siellä Tieto-Finlandian voittanut, eläkkeellä oleva historiantutkija Seppo Aalto luennoi otsikolla Kapina tehtailla.
Kuusankoski-talon iso sali oli täynnä, mikä ei ole ihme, koska käsiteltävänä oli Kymen tehdasyhteisö sisällissodassa.

Tämä luento oli pitkä ja alkoi kyllästyttää, koska se oli niin jäsentelemätön ja rajaamaton. Kontrasti tilaisuuteen, johon päivällä osallistuin oli suuri, toimittaja vastaan tiedemies, toimittajan eduksi.
Isot salit ovat vaativia esiintymispaikkoja. Ihmisiä alkoi lähteä pois jo ennen kuin lopulta olisi ollut mahdollisuus keskusteluun mikrofonia kierrättämällä.

Aalto on asunut tehtaiden kupeessa, mutta koulussa ei puhuttu sisällissodan yhteydessä oman kylän tapahtumista vaan lähinnä Väinö Linnan kirjojen kertomasta torpparien noususta. Näinhän se menee sisällissotien jälkeen yleensäkin, historiaa kirjoitetaan voittajien näkökulmasta.

Aallon mielestä parasta sovinnontekoa on tosiasioiden esille ottaminen, mitä hän kirjassaan tekee.
Minusta myös aika tekee tehtävänsä. Myöhäiset anteeksipyynnöt ovat yleensä vain seremoniaa.

Aalto näkee ajassamme samanlaista kireyttä kuin ennen Suomen sisällissotaa, mutta ei Suomessa vaan Euroopan mittakaavassa.
Tärkeintä rauhantyötä on pitää tilanne rauhallisena ja pitää kiinni niistä puitteista, joita olemme rakentaneet.

Lopuksi Aalto huokaisi, että kunpa hän olisi nuorempi, niin hän tutkisi vuosia 1919 ja 1920, kaikkea sitä, mitä tapahtui sodan jälkeen. Kuusankoskellakin on mielenkiintoisia tapahtumia ja ihmiskohtaloita, joita jonkun pitäisi nyt tutkia.