Josnyssitte!
Tästä kirjasta on kirjoitettu useissa blogeissa niin hyvin ja samanmielisesti,
että ei olisi mitään tarvetta kirjoittaa, jos ei minua vaivaisi eräs
kielellinen yksityiskohta.
Itäsuomalainen
Aino lähtee rakastuneena kuukaudeksi länsisuomalaisen Jussin kotitilalle kokeilemaan, miltä
maalaistalossa emännöiminen tuntuisi. Talossa asuvat Jussin lisäksi Jussin isä, setä ja
teini-ikäinen pikkuveli. Ainolle selviää pian, että taloa hallitsee vahvasti myös poikien kuolleen äidin haamu; mitään
ei saa muuttaa yli kymmenen vuotta sitten kuolleen äidin jäljiltä.
Kirja
käsittelee hauskasti kulttuurieroja. Aino on tottunut puhua pulputtamaan ja
tilan miehet, varsinkin kaksi vanhaa mörökölliä, Unto ja Erkki, vaikenevat ja
puhuvat erittäin lyhyesti, välillä sanoilla, jotka ovat Ainon korville kuin
ulkomaan kieltä.
Tuli
komia trekoli (tuli komea puutarha), konytkerta (kun nyt kerran), tuuksää
kaffel (tulisitko kahville), kuinni (kuinka niin?), pilkkumi, tyyki ...
(Kulho, kangas/pöytäliina ...)
Kaikki
tämä on ymmärrettävää entiselle satakuntalaiselle. Kirjoitin vähemmän tätä
murretta tunteville varmuuden vuoksi suomennokset sulkeisiin, koska on
ärsyttävää, jos ei ymmärrä, mitä yritetään sanoa.
Tätähän
Aino sai kokea. Itse en ymmärtänyt Pohjois-Karjalassa asuessani, kun lapset
selittivät koulussa toistuvasti, että kirja on jäänyt pihhaan. Miten ne nyt
aina niitä ulos jättävät. "Pihhaan" tarkoitti kotiin.
Mutta
mikä ihmeen tervehdys on "Uggologoi", jolla Jussin isä ottaa Ainon
vastaan? Hän kättelee, vilkaisee tyttöä nopeasti, mutisee sanottavansa ja vie
toisen kätensä hattunsa lippaan. Minusta vanha satakuntalaismies sanoisi siinä
tilanteessa "Ehtoota" tai "Tervetuloo nyssitte". Tämä
käsittämätön sanonta toistuukin kirjassa, kun Ainon pitää lähteä välillä
kotipuoleen ja hän miettii, alkaisiko kaikki taas sitten palattua uggologoista.
Ymmärrän, että Aino ei erota, mitä sanotaan, mutta pitäisihän siinä kummallisen
mongerruksen takana olla jotain. Tietääkö kukaan?
Maakunnalliset
kulttuurierot ovat vanhalla, aina samalla paikkakunnalla
asuneella, sukupolvella yhä näkyvissä. Nuoret ovat melko lailla samanlaisia
kaikkialla. Miksi vanhat satakuntalaiset sitten puhuvat niin lyhyesti eivätkä
näytä tunteitaan? No, he eivät halua häiritä ja viedä toisen aikaa. He puhuvat
vähätellen omista saavutuksistaan, koska itsekehu on sopimatonta. Tällä ei ole
tekemistä itsetunnon kanssa, vaiteliaalla satakuntalaisella saattaa olla
loistava itsetunto. Ärsyttävää – kyllä –
samoin kuin se puheenpulputus ja vetistely joillakin, jotka jatkuvasti toistavat:”Mie oon
tällaine puhelias tunneihmine, ku mie oon Karjala tyttöi.”
Avioliittosimulaatorin
hyviä puolia:
* hauska,
viihdyttävä
* nuori
rakkaus kuvattu uskottavasti
* hauska
kansi ja nimi, josta minulla tulee mieleen leikkuupuimuri
* kivoja
rytmittäviä toistoja: Minä näen sinut. Sinä olet minun. (muunnos Lauri Viidan
sanoista Aila Meriluodolle ?), The Katse, Erkki on Erkki.
* uutta
reilua maaseutukuvausta, avartaa chicklit -genreä
Huonoja
puolia:
*No, se
hiton uggologoi!
Kyllämar on parempi
ko lopetan tän ja sanon vaan ”Hei ny!”.
