Näytetään tekstit, joissa on tunniste valo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valo. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. joulukuuta 2025

Mylsän pimeää ja valoja

Tänään on ollut vuoden pimein päivä. Aamukävelyni lykkääntyi päiväkävelyksi, kun eilinen ajelu toiseen kaupunkiin tonttuhommissa ja illan suloinen saunominen toivat pitkät aamu-unet. Alla olevat kuvat on otettu puolilta päivin.


Onhan tässäkin sentään valopiste, mopon takavalo. Kuva: Ume


Samoilun lopussa jo hieman valoisampaa. 


Meillä Myllykoskella, on lyhtypylväissä jouluvaloja, jotka minä näen merihevosina, toiset yksittäin ja toisissa kaksi vastakkain.
Pidän kaupunkien ja taajamien valokoristelussa tällaisesta vanhanaikaisesta tyylistä. Nämä on ilmeisesti annettu Kouvolan keskustan ulkopuolelle, kun keskustaan hankittiin ultramoderneja valohuiskuja, joiden neonvärejä vaihdetaan ajankohdan mukaan.


Katuvaloja Myllykoskella. Kuva: Ume

 

Meidän olohuoneen ikkunasta näkyy aika ajoin kirkon valaistu risti kuin kelluvan irrallaan korkealla taivaalla. Jotenkin surrealistinen näky. Ennen siinä oli pimeän aikaan aina valot päällä. Nyt ilmeisesti säästetään, koska valoa ei ole edes tänään neljäntenä adventtisunnuntaina. Heti kun näen sen ristin taivaalla lähden lähemmäs kuvaamaan ja laitan tänne kuvan. 

Sisällä meidän lukaalissa on kuusen sähkökynttilöitten lisäksi enimmäkseen oikeita kynttilöitä. Olen koittanut opetella pitämään ledeistä, koska helppojahan ne ovat, mutta kyllä ne ovat laimea korvike. Parvekkeen katosta riippuu ajastettuna Turkista tuomamme Tiffany-tyylinen värikäs valopallo ja tuikkuja kuin tähtinä. Joskus niitten tilalla oli pieniä jääkukkia. Ikävöin niitä ja hankin samanlaiset, jos vain löytyy, kun tähdet tulevat tuikkeensa päähän. 

Pian joulun jälkeen kaikki koristevalot alkavat ärsyttää, kun luonnonvalo lisääntyy. Toivottavasti saamme jo joulun pyhinä nähdä auringon, kuten sääennuste lupailee. Lokakuusta tänne asti se onkin ollut kutakuinkin poissa. 

Lopuksi pari tähänkin ajankohtaan hyvin sopivaa savolaista viisautta, jotka kuulin Ruben Stillerin perjantaisessa radio-ohjelmassa. 
Eläkee immeiset hötkyillä! 
Haettaako tuo mittää.

(Toivottavasti sain murreasun oikein. Korjatkaa, jos on aihetta.)

Hyvää Joulun aikaa blogissani sekä usein käyville että harvemmin pistäytyville! 💖 Iloa ja valoa!





tiistai 22. joulukuuta 2020

Päivän paras VII - Valoa kohti


Ohitimme juuri vuodenkierron pimeimmän päivän, konkreettisesti.

  
Teemme mieheni kanssa aamuisin kahdesta sanomalehdestä tietokilpailun, ei niinkään kilpaillaksemme siitä kumpi on tietorikkaampi, vaan saadaksemme uutta tietoa. Kouvolan Sanomien eilisistä kysymyksistä yksi kuului: "Kuinka suuri osa ihmisistä ei voi kirkkaiden valojen takia nähdä Linnunrataa kotoaan?" Paljastan oikean vastauksen kirjoitukseni lopussa, niin voit tarkistaa oman käsityksesi asiasta.

Itse en pidä sanasta valosaaste, vaikka sitäkin on. Arvostan niin paljon valoa, josta omassakin elämässäni on ollut puutetta. Luin lapsena läksyni öljylampun valossa ja poljin kouluun kilometrikaupalla pilkkopimeässä pyörän kapeassa valokiilassa.  Pelkäsin pimeää, johon liitin kaikenlaista epäluonnollista, kiitos isoäitini kauhutarinoiden suohon upotetuista avioliiton ulkopuolella syntyneistä vauvoista ja kuvaraamatun näyttämistä valtavan kokoisista enkeleistä, joiden kuvittelin kahahtavan eteeni tielle.  
Monessa paikassa maapalloa lapset kulkevat edelleen kouluun pimeässä, kaiken lisäksi peläten väijyviä petoeläimiä, kuten minä enkeleitä ja vauvahaamujen valitusta. 

Tärkeintä valoa elämässä on meidän toisillemme antama valo. Sen merkitys korostuu tänä jouluna, jolloin poikkeusaika musertaa ihmisiä vaativuudellaan ja toivottomuudellaan. Siteeraan Päivän parhaana kohdan Hengitysliiton jäsenlehden pääkirjoituksesta, jonka on kirjoittanut viestintä- ja kehittämisjohtaja Hanna Salminen.

Ihminen on luotu epäonnistumaan ja yrittämään uudelleen. Yli-ihminen ei tarvitse olla, mutta ehkä vähän parempi versio itsestä onnistuisi vuonna 2021. Olisi ihmisiksi toisille. Kuuntelisi toista ajan kanssa ennen kuin avaisi oman suunsa, kyllä senkin ehtii. Hymyilisi enemmän, sillä tunteet tarttuvat. Pitäisi yhteyttä useammin läheisiin ystäviin, sillä elämä on lyhyt. Muistaisi nauttia jokaisesta päivästä. 

Vastaus tietovisan kysymykseen: kolmasosa.


Mikä on taiteen ja viihteen rajaviiva?

Osallistuin eilen Tuusulanjärven kirjailijasymposiumiin , avoimeen yleisötapahtumaan, joka järjestettiin vasta toisen kerran, mutta veti pal...