Teneriffalla koettua 1: kasveja, käsitöitä ja pieniä kohtaamisia

 

1. Puerto de la Cruzin kasvitieteellinen puutarha Jardin Botánico. 

Ihmeellisiä kasveja, kuten tämä riippuva, kiharainen hopeanhohtoinen ”lanka” ja muutoin kaljuista oksista nousevat punaiset tupsut.  Ahmimme kaiken liian nopeasti ensimmäisellä kerralla. Toisella kertaa aion tutkia infotaulut paremmin. 

 

2. Rakennusten iloiset värit. 

 

3. La Orotavan käsityömuseon Museo de Artesania Iberoamericanan perinnekäsityöt, varsinkin pitsi. 

Näitä pitsejä ei ole tehty virkkuukoukulla eikä nypläyslaitteilla vaan pelkillä neuloilla ohuesta langasta ompelutyynyn päällä, kuin reikäompeluna. Viimeisen kuvan vanhalla naisella on kyhmyisissä sormissaan tällainen tyyny. 

4. Iloiset nuoret haastattelijat

 

Koululaiset pysäyttivät meidät ja pyysivät suostummeko heidän englannin projektinsa haastateltaviksi. Tietenkin suostuimme. Kysymykset liittyivät lomaamme ja siihen mitä pidämme Teneriffasta. Iloisia nuoria, puhuivat nopeasti kuten nuoret kaikkialla, kun tilanne vähän jännittää. Olimme juuri tulossa  arkeologisesta museosta, joten yllätimme heidät tietämällä paikallisen perinneruuan gofion. Kerroimme viihtyvämme.  

Kuten näette niin nuorilla on maskit ulkona, kuten monilla paikallisilla, vaikka sitä ei enää vaadita. Sisätilojen maskipakko poistuu 20.4., mutta uskon, että monet silti käyttävät maskia vanhasta tottumuksesta ja varovaisuuden vuoksi. Meidän on vaikea erottaa sisä- ja ulkotilaa, kun monen liikkeen ja ravintolan kadunpuoleinen seinä on avoin ja puolet toiminnoista on ulkona. Tänään topakka kahvilanpitäjä karjaisi miehelleni ”Mascarilla!”, kun tämä astui vahingossa sisään ilman maskia. Mieheni pahoitti mielensä ikävästä äänensävystä niin, ettei ottanut ensin mitään, mutta katseltuaan hetken minun herkutteluani haki itselleen espresson. 

5. Keskustelutuokio taiteilija Osmanin kanssa

Poikkesimme taidegalleriaan, jossa taiteilija itse maalasi täyttä päätä samalla kun myi taulujaan. Ihastuimme hänen paikallisia maisemia kuvaaviin maalauksiinsa ja ostimme kumpainenkin meitä eniten miellyttävät pienikokoiset taulut. M. Osman puhui sujuvaa englantia ja halusi keskustella maailman tilanteesta kanssamme. Hän sanoi, että koska Suomella on maailman paras hallitus ja koululaitos sekä rehellisimmät päättäjät, niin meidän on pysyttävä riippumattomina ja näytettävä muille maille mallia. Sanoimme että nyt on paha paikka, kun on pitkä raja Venäjän kanssa, joka vaatii naapurimaitaan uskollisiksi puskureiksi itselleen ja haluaa jopa valloittaa ne ja että ei se Natoon liittyminen varmaan meitä mitenkään epädemokraattisiksi muuttaisi, saisimme vain suojaa ja voisimme silti pitää yhä oman tyylimme ja oman demokratiamme. Olimme kaikki sitä mieltä, että USA:sta ei ole demokratiamalliksi. 

Osman sanoi, että sodan alusta asti sää on ollut tavanomaista huonompi, poikkeavan sateinen ja viileä, ja se johtuu siitä, että Jumala suree ihmisten pahuutta. 

Näkymä parvekkeeltamme illalla 4.4.

Sinivalkoista (Blogihaaste)

Blogeissa on kiertänyt haaste Sinivalkoinen, jossa sininen ja valkoinen ovat päärooleissa. Sain idean Ritalta Kieltenopen kotiblogista ja ajattelin pohdiskella aihetta Suomen itsenäisyyspäivän alla.

Ostin kuvan patalapun kesällä Sotkamon käsityömyymälästä, jossa poikkean aina, kun liikun siellä päin. Näitä on myös nimiaiheisina. 

Lippumme on sinivalkoinen. Sininen taivas ja valkoiset poutapilvet, siniset järvenselät, valkoinen siniseen sihahtava lumi; Sininen polku Kuhmossa, Konstan Pylkkerön siniset ajatukset; sinivuokot, kissankellot ja lemmikit; sinivalkoruutuiset keittiön verhot, sininen lettinauha pikkusiskoni vaaleissa palmikoissa. Kirjoista tulee mieleeni Toni Morrisonin Sinisimmät silmät ja Joan Didionin Iltojen sinessä. Sininen yhdistetään usein uneen. Sininen uni Tapio Rautavaaran laulamana...

Ja pieni sateenvarjo
On aivan kallellaan,
Ja sinistä unien kirjaa
Se kantaa kainalossaan,
Ja unien sinimaahan
Se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne
On sininen, uninen tie.

  

Suurin osa meidän huushollimme astioista on sinivalkoisia, pohjoismaista tyyliä. Kuvassa on viheltävän teepannun ohella muumimukeja, kutsun niitä talvimukeiksi ja Arabian Suomi 100 -juhlavuoden vuosikymmenmukeja. 

Lisää sinivalkoisuutta, vanhaa ja uutta. Isot maljakot ovat China Centeristä, joka toimi, kasvoi ja kehittyi Kouvolassa joitain vuosia ja kaatui epäilyihin laittomasta toiminnasta. Epäilyt osittautuivat turhiksi, mutta eipä ole enää meillä tällaista kivaa basaaria. Mieheni innostui hankkimaan näistä kaupoista maljakoita, niitä on mökilläkin. Pojat kutsuvat näitä Iskän Ming-dynastia-vaaseiksi. Juustokupu on matkamuisto Herendin posliinitehtaalta Unkarista. 

Tämän taulun ostimme pari viikkoa sitten Moision kartanosta, joka lopetti toimintansa taidegalleriana. Taulun nimi on Lumipyry ja sen on maalannut Pauli Luoma.  Meille tuli molemmille, miehelleni ja minulle, nostalginen olo tätä taulua katsellessa, Kiertelimme näyttelyssä pitkään ja palasimme aina uudelleen tämän pienen maalauksen luo. Lapsuuden talvisää. 

Vaatteissa minulla on valkoista erityisesti puseroissa, topeista neulepaitoihin. Kesällä yksi mieliasuni on  sinikukallinen hame ja valkoinen toppi, mutta vaatemielivärini on kyllä punainen. Käytän paljon iloista joulun punaista, vanhaa roosaa ja viinipunaista. Kuvan vaniljanvalkoinen neuletakkini on varmaan parikymmentä vuotta vanha. "Löysin" sen, kun mietin, mikä valkoinen olisi kaunis kuvassa.  

Farkuissa pidän tummansinisestä, mutta kaikessa muussa eniten lempeistä vaaleammista sinisistä. Välimeren sininen ah... en nyt etsi matkakuvia. Niiden sijaan kuvaan pienen palan rantapyyhettä. 

Se suloisin sinisen sävy

Mietin, miksi eri värit ovat suosittuja eri maissa. Meillä Suomessa käytetään varovaisia, hillittyjä värejä yleensä kaikessa. Ennen maalla oli punamullalla maalatut talot yleisiä, nykyään pastellit. Kaipaan sitä punaista. 

Ruotsin lippu on sinikeltainen ja eikös siellä näy keltaista myös vaatteissa, mikä on Suomessa harvinaista. Kuninkaallinen kultako lie vaikuttanut? 
Monissa kaukomaissa käytetään loistavia värejä, esim. Chilessä rakennukset saattavat olla mitä väriä vain, kaikkea mitä paletista löytyy. Afrikkalaisten kankaiden sävyt ovat joskus kuin koralleista tai jalokivistä.
Jos erehdyt turistina hankkimaan jonkin vaatteen kaukomatkalla huomaat pian, että se näyttää meidän ilmastossamme räikeältä.
Valitut värit eivät ole aina kiinni luonnostakaan. Mitä kuivimmassa ja värittömimmässä ympäristössä ihmiset saattavat rakentaa maailmansa kirkkain värein maan lipusta kahvikuppeihin, ehkä juuri vastapainoksi luonnon yksitoikkoisuudelle. 

Mökillä maalasimme rakennukset punasävyisiksi valkoisin pielin perinteiseen tapaan.

Muutama talvimaisemakuva vielä tänne. Nämä ovat kaikki Kymijoelta, mieheni  kuvia. 

Jos haluat kirjoittaa ja laittaa kuvia Sinivalkoinen-aiheesta, niin kerro kirjoituksessasi, että haasteen on aloittanut Tiiu blogista Puutarhahetki. Käy myös liittämässä postauksesi Puutarhahetki-blogin Sinivalkoista -haaste -postauksen kommenttikenttään. 
Voit haastaa blogiystäviäsi mukaan, ja aiheestahan voi kirjoittaa milloin vain.  

Sittenpä ei muuta kuin hyvää ja rentoa sinivalkoista itsenäisyyspäivää 2020! 

----------------------

6.12. illalla

Luin juuri erään pysähdyttävän itsenäisyyspäiväkirjoituksen Esmeraldan eetos -blogista.
Lukekaa tekin täältä.