keskiviikko 3. tammikuuta 2024

Timo K. Mukka, Kyyhky ja unikko

 



   Kyyhky tanssii unikon vuoteessa. Rakkaus on 
tippa verta. Voi miten valssi soi, miten yö on musta. 

   Niin kyyhky unikkoa rakastaa, kuin häitä odottava
viulu ja musta hautuumaa. Ja toinen heistä lähtee,
ja katoaa.

Timo K. Mukka kirjoitti viiimeisen romaaninsa Kyyhky ja unikko vuonna 1970 kolme vuotta ennen kuolemaansa. Esikoisromaani Maa on syntinen laulu (1964) oli 19-vuotiaan kirjailijan läpimurto, jota hän oli tarjonnut kustantamoille jo pari vuotta aiemmin. Kuuden vuoden aikana syntyi poikkeuksellisen upea tuotanto, yhdeksän teosta, runoja, novelleja ja romaaneja, jotka ovat olleet innoittajina monelle lappilaisesta miljööstä kirjoittavalle, kuuluisimpia heistä Rosa Liksom ja Katja KettuMukan erottaa Liksomista ja Ketusta runollisuus ja kauneus, jolla hän kirjoittaa rujoista oloista ja rankoista kohtaloista. Harvinainen yhdistelmä - rujous ja kauneus. Rujous ja huumori sen sijaan yhdistetään usein, ja vaikean kuvaaminen koomisen huumorin kautta onkin vapauttavaa varsinkin omasta elämästä kerrottaessa. Mukalla huumoria on vähän.
Runollisella tyylillä kirjoittaneista pohjoisen kirjailijoista Mukan ohella haluan nostaa esiin Hanna Haurun ja Maria Peuran, joiden kirjoista pidän paljon. 


Kyyhky ja unikko alkaa tekstillä, jonka Mukka on otsikoinut Prologin asemesta. Siinä hän jo paljastaa koruttoman tarinansa lopun. Sen jälkeen palataan tapahtumiin kahden edeltävän vuoden aikana. 

Kerron Pieti Kolströmin, 37, ja Darja Paukun, 17, välisestä rakkaudesta - kysymys on vain muutamasta lyhyestä episodista, jotka lopulta ehkä jättävät koko kysymyksen avoimeksi. Ehkä se ei ollutkaan rakkautta. se saattoi olla jotakin muuta. Yritän repiä ja leventää lyhyttä ja yksinkertaista asiaa niin paljon, että saisin näkyviin jotakin, mikä ehkä jää huomaamatta kun sanomalehdestä samantapaisten uutisten seasta luetaan:"... löydettiin mätänemistilassa oleva nuoren tytön ruumis... vedettiin rannalle... tunnistetiin tutkimusten jälken Darja Paukuksi, joka katosi elokuussa... nähty viimeksi synkkämieliseksi tunnetun Pieti Kolströmin seurassa..." jne. 

Pieti oli ollut etelässä omassa mainostoimistossaan työskentelevä menestynyt liikemies, mutta luisunut masennukseen ja menettänyt omaisuutensa hoidettuaan mielialaansa alkoholilla ja hurvittelemalla ympäri Eurooppaa. Psykiatreillakin hän oli käynyt, mutta ei ollut saanut apua, ja nyt hän on palannut pohjoiseen vanhan isänsä luo rappioituneeseen kotitaloon, jossa viettää aikaansa toimettomana veikkausvoittoa odottaen. Kylä on autioitunut vanhojen ihmisten asustama paikka, johon etelään muuttaneet saapuvat lomillaan etsien sellaista tunnelmaa ja elämää mitä siellä ei enää ole.
Kun Pieti tämän alakulon keskellä tapaa 15-vuotiaan Darjan hän tuntee äkillistä himoa ja kaihoa elämään joka hänellä olisi voinut olla. Darja joutuu palaamaan heti heidän kohtaamisensa jälkeen isonsiskonsa mukana Tampereelle, ja Pieti asettuu entiseen turtuneeseen tilaansa, johon iloa tuovat Darjan sydämin koristellut kirjeet. Aikaa kuluu, vuodenajat vaihtuvat. Eräänä päivänä Darja palaa Kolströmin niemeen, raskaana.
Äijä varoittaa Pietiä korostaen, että Darja on vielä lapsi, "hullu lapsi", joka pitäisi jättää rauhaan ja Darjan sisko yrittää puolestaan pelastaa täysorvoksi jääneen siskonsa Pietiltä, mutta kohtalo vie kyyhkyä ja unikkoa. 

   Katsoin sinun kasvoihisi ja tunsin, että rakkaus täytti koko ruumiini. Katsoin kasvoihisi ja hymyilin kyyneleet silmissä myötätuntoa kerjäten. - Minä olen tällainen, sanoin. -  Pium, paum..., sinä hyräilit. - Minä olen pieni Darjasi. Oli hyvä, että valitsit minut.
   - Miten onnellinen olen siitä, että valitsit minut, sinä lauloit. 

Olinko jälleen tuo Pieti, jonka ylitse rakkaus väreili Darjan silmistä? Hän ei ollutkaan unohtanut, hän oli tullut etelästä takaisin. Mikä onni!

Toisensa löytäneet onnettomat lähtevät retkelle, patikoimaan ilman päämäärää, luhistunut mies ja raskaana oleva teinityttö, joita yhdistää yksinäisyys.
Darja ehkä kuvittelee luottavaisena, että Pietillä on jokin suunnitelma, mutta Pieti näkee heidän tilanteensa toivottomana ja pohtii koko ajan edessä olevaa kuolemaa ja ajattelee jo heistä parina menneessä aikamuodossa "me olisimme kuolleet television ja pakastekaapin välissä".

  Huomenna matka ei ehkä jatku.
   Tänään kulkevat nilkkasi kivien yli, rakan yli, kulkevat likaiset kovettuneet sääresi luolikoissa, kulkevat varpaasi ja päkiäsi, kulkevat, rientävät purojen yli ja pitkin jokien rantoja, kulkevat, rientävät, pysähtyvät...

Mukka oli paitsi kirjailija myös kuvataiteilija ja se näkyy hänen maalauksellisissa luontokuvissaan. 

Tätä kirjaa lukiessa koin, miten sen rytmi toistoineen ikään kuin vei johonkin myyttiseen maailmaan. Kulkemisen kuvaukset toistuvat, samoin runo kyyhkystä ja unikosta sekä Pium paum -kehtolaulu erilaisin versioin ja säkeistöin.

Tekstissä vuorottelevat kiehtovasti tilannetta ulkopuolelta tarkastelevat kertojan osuudet ja Pietin monologit. Pieti näkee asiat oman hauraan mielensä kautta  istuessaan joen rannalla kuollut Darja-kyyhkynen sylissään.
Pieti on nähnyt Darjan rakkauden tuojana, kyyhkynä, joka on Venuksen ja Afroditen lintu ja itsensä paheen mustana unikkona, jolla on valta omistaa Darja kokonaan. 

Vain kaksi vuotta kun tapasin sinut, nyt lausun hyvästejä. Miksi tulit takaisin Kolströmin niemeen kun et enää ollut minun? Ruumiissasi oli vieraan antama elämä.

Olen lukenut tämän kirjan pian sen ilmestymisen jälkeen, kuten muutkin Mukan kirjat. Lukuelämys oli nyt yhtä vahva kuin puoli vuosisataa sitten, ellei vahvempi.
Minulle nousi tällä lukukerralla mieleen flamencomusiikin kohtalonomaisuus ja tuskaisuus. Kyyhkyn ja unikon balladi sopisi hyvin esitettäväksi flamencotyyliin; laulu, kitara ja kaksi improvisoivaa tanssijaa.  

Kyyhky ja unikko osui käteeni kirjahyllystäni, kun etsin tilaa uusille kirjoille. Jäin ihailemaan sen kantta, joka on itsensä Alpo Jaakolan tekemä.
Joskus ennen kirjoja arvostettiin niin paljon, että niiden päällysten suunnittelu tilattiin tunnetuilta taiteilijoilta.

Merkkaan tämän kirjan 70-luvun kirjaksi Sadan vuoden lukuhaasteeseen (klik), joka onkin ainoa blogihaaste jossa olen mukana, periaatteenani "kukko ei käskien laula", eli jos en osu yhtä vaivattomasti johonkin 30-luvulla julkaistuun teokseen, niin saa jäädä yhtä kirjaa vajaaksi. 

Mukan teoksista on tehty elokuvia, joista tunnetuin on Rauni Mollbergin vuonna 1973 valmistunut Maa on syntinen laulu. Minusta tämä elokuva jätti kokonaan huomiotta Mukan runollisuuden ja otti elokuvaan vain elämän rujot puitteet. Kirjaahan oli paheksuttu rohkeista seksikuvauksista. En pitänyt niitä silloin mitenkään rivoina tai naturalistisina, vaan tyylikkäinä eroottisina kuvauksina.   

Tänne loppuun vielä näyte siitä, miten kauniisti Mukka kuvaa Kyyhkyssä ja unikossa Pietin kokemusta rakastelusta Darjan kanssa. 

Tihkuu silmistäsi halu suudella huuliani, tihkuu huuliltasi odotus. Taivaalla seisovat jo auringon miekat, järven aamuaallot värisevät ja valo salamoi veden pinnassa. Vaatteesi leijuvat pois, minä takerrun hartioihisi, painun kohti sydäntäsi, miten voimakas on hento lantiosi, Darja, miten lämmin iho, vaikka ruohot ovat nihkeät ja sieraimissa tuntuu raaka maan haju ja nuotion savu tuntuu hiuksissasi, käsivartesi puristavat kylkiäni, minä painun sydämeesi kuin musta keihäs ja sula kulta valahtaa ruumiiseesi, amen...


13 kommenttia:

  1. Ovatpa ihania nuo Mukan runot ja runolliset sitaatit! Teki hyvää lukea innoittunut tulkintasi kirjasta, jonka lienen lukenut vuosikymmeniä sitten. Mollbergin leffasta muistan joitakin häivähdyksiä. Lissu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostuin Mukasta todella. Aion lukea hänen tuotantoaan nyt uudelleen. Omassa hyllyssä näkyy löytyvän Ja kesän heinä kuolee ja Erno Paasilinnan vuona 1974 kirjoittama elämäkerta sarjassa Legenda jo eläessään. Eihän Mukka kyllä ollut mikään "legenda jo eläessään", vaan kirjailijana nuori ja moralistien vainoama. Paasilinna onkin sanonut, että kirjasta ei tullut legendaa vaan elegia.

      Poista
    2. Hienoa, ettei Mukkaa unohdeta. Hän elää teksteissään.

      Poista
    3. Kyllä, ja mihin olisi yltänytkään, jos olisi elänyt.
      Traagista on se, että hän oli juuri saanut 5-vuotisen apurahan, kun heikko sydän petti, ja ollut mukana Maa on syntinen laulu -elokuvan kuvauksissa, mutta ei ehtinyt nähdä elokuvaa valmiina.

      Poista
  2. Mukka ei saanut elinaikanaan sitä arvostusta, joka olisi kuulunut hänelle, hän oli aikaansa edellä. Maa on syntinen laulu elokuva tuli joskus katsottua, raskas ja surullinen muistikuva jäi elokuvasta.
    Uudessa dokumentissa kun suomi muuttui, puhuttiin Mukasta, dokumentti avaa 70- luvun suomesta erilaisen kuvan, kuin mitä muistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen katsonut vasta kaksi osaa tätä erinomaisesti rakennettua sarjaa Kun Suomi muuttui. Hyvä Jari Tervo! Kakkososassa oli jo Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäynneistä, seuraavassa varmaan mainitaan sitten Timo K. Mukkaan kohdistunut vaino.
      Näitä kohuja on katseltu näihin päiviin asti huvittuneesti, sellaista se oli ennen vanhaan, mutta nythän on taas vapaampien tuulien jälkeen koittanut samanlainen kirjalijan vapauteen kohdistuva paheksunta ja paine.

      Poista
    2. marjatta

      nipotan vähän tästä hyvä-jari-tervosta, sillä oikeastihan sarjan käsikirjoituksesta vastaa marjo vilkko. hän on tehnyt kässärit myös muihin tervon juontamiin dokkareihin, mm. koivistoon, kekkoseen ja kylmän sodan suomeen.

      hesarin toimittaja leena virtanen kiinnitti aikoinaan huomiota siihen, että näistä hienoista dokkareista puhutaan aina tervon kautta, vaikka sisältöpropsien pitäisi mennä vilkon piikkiin.

      "tervo on kirjoittanut sarjaan muutaman juonnon ja haastatteluiden kysymykset, mutta vilkko on tehnyt kaiken muun, myös tervon spiikit, joita tämä on muokannut suuhunsa sopiviksi. tervo on siis sarjan toimittaja, jota englanniksi kutsuttaisiin sanalla host."

      näin virtanen kirjoitti koivisto-sarjan arvostelussa. epäilemättä vilkon työpanos on sama tässä uusimmassakin.


      Poista
    3. Meri, kiitos huomautuksestasi. Juuri äsken ja vasta äsken kolmososaa katsoessa huomasin alkuteksteissä Marjo Vilkon nimen. Vilkkohan on ennenkin ollut mukana onnistuneissa ja palkituissa tv-dokkareissa.
      Tervo tekee myös hyvin oman osuutensa, mutta nostetaan siis Vilkon nimi ansaitusti esiin!

      Poista
    4. Aloin katsella tv-ohjelmia nyt sillä silmällä, onko käsikirjoittajan ja muiden työryhmän jäsenten nimiä esillä, ei usein niinkään hyvin kuin tässä. Yleensä ohjelmia myydään juontajan nimellä, Yökylässä Maria Veitola, Vaaleihin Tommolan kanssa jne.

      Poista
  3. Olen lukenut Tabun ja Maa on syntinen laulu. Kun luin arviosi kirjasta, huomasin, että Mukalla on näissä kolmessa kirjassa sama teema: keski-ikäinen mies ja alaikäinen lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näin on. Tabussa ja Maa on syntinen laulu -kirjassa on lisäksi erittäin vahvana hurmoksellisen lestadiolaisuuden ja kyläyhteisön ahdasmielisyyden ja tekopyhyyden paljastamisen teema. Sitä ei ole Kyyhkyssä ja unikossa, joka onkin sijoitettavissa mihin aikaan tahansa.

      Mukan kirjojen yhteisössä uskonto ja seksuaalisuus vielä kytkeytyvät toisiinsa kuten Tabussa, jossa on ikään kuin neitseellisen raskauden ironia Milkan tultua tietämättään raskaaksi.

      Mukan kuvaamana aikana 50- ja 60-luvun Suomen syrjäseuduilla Darjaa, Marttaa ja Milkaa ei pidetty niin lapsina kuin samanikäisiä nykyään, vaikka he liian nuoria seksielämään ja varsinkin parisuhteeseen itseään vanhemman miehen kanssa varmaan olivatkin. Monet menivät naimisiinkin jo 18-vuotiaina.
      Eikös muuten viimeisissä kyselyissä käynyt ilmi, että useimmat nuoret aloittavat nykyään seksielämän 16 - 17 -vuoden iässä. Suojaikäraja lienee 16 vuotta.
      Tabussahan on lisäksi sekin näkökulma, että Milkan äiti on liiian vanha seksihommiin. Nykyisessä mielipideilmastossa yläikärajaa ei ole, heh, mutta nuoruuden vahvaa viettielämää pelätään.

      Poista
  4. MM
    Mukka - suursuosikkini aikojen alusta.
    Eikä ole laimentunut.

    Luen Mukkaa juuri tämän takia:
    'Tätä kirjaa lukiessa koin, miten sen rytmi toistoineen ikään kuin vei johonkin myyttiseen maailmaan.'
    Myös tämän, mainitsemasi:
    'Harvinainen yhdistelmä - rujous ja kauneus.'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koen samoin kuin sinä, Hikkaj. Nyt jätänkin muut lukemiset sivuun ja siirryn Mukan maailmoihin.

      Yksi sellainen kirja on tuossa luettuna, josta haluaisin lukemisten ohessa kirjoittaa, Claire Keeganin Nämä pienet asiat. Siinä päähenkilö kokee, että hänen on asetuttava yleistä mielipidettä vastaan, kävi miten kävi. Ihan kuin Mukka ihmisten ulkokultaisuuden paljastamisessaan.

      Poista

Minna Rytisalo, Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta

      Sen huomaan, että koulumaailmassa on vuosi vuodelta enemmän pois työntäviä voimia. Tuntuu kuin kaikki tehtäisiin päinvastoin kuin opet...