 |
| Baby, Borneo 2015, Relatives Laura ja Petri Parkko, Galleria Pato |
Yksi lause on toistunut käymässäni viestien vaihdossa ja puhelinkeskusteluissa: Elämme poikkeuksellisia aikoja.
Näkymätön vihollinen, virus, on ajanut koko maailman kriisiin.
Meillä Suomessa on siksi edullinen asema, että olemme "pohjan perillä" ja voimme ottaa opiksi siitä, miten muualla on toimittu ja välttää muiden viruksen yllättäminä tekemiä virheitä. Ehdottomasti pahin virhe joissain Euroopan maissa on ollut välinpitämättömyys. Ihmiset ovat liikkuneet parvissa eristäytymisohjeista huolimatta ja levittäneet tautia toistellen "flunssaahan se vain on" ja "ei se minua tapa" tai "johan minä tästä joudan mennä". Jokainen tartunnan saanut vähentää toisten mahdollisuutta selvitä levittämällä tartuntaa ja mahdollisesti tarvitessaan sairaalahoitoa. Harvassa ovat varmaan ne, jotka kieltäytyvät avusta jättäen hengityskoneen kohteliaasti toisille.
 |
| Focus, Borneo 2015, Relatives, Laura ja Petri Parkko, Galleria Pato |
Eristäydytään siis niin hyvin kuin voidaan. Itsemme ja toisten takia.
Jokin aika sitten annettiin termi sellaiselle ihmisen käyttäytymiselle, jossa kaiken menotarjonnan keskellä pelätään, että yhden valinnan tehdessään jää vaille jotain tärkeää, mitä tapahtuu samaan aikaan muualla, FOMO, fear of missing out. Tämä on kuulemma milleniaalien murhe. Nyt tuosta ongelmasta pääsee irti, kun missään ei tapahdu mitään. Vetäydytään kotiin, tehdään etätöitä ja koulua käydään digilaitteiden avulla kotona. Vapaa-aikakin on tapahtumattomampaa kuin ennen. Lapsia ei kuljeteta harrastuksissa vaan mennään vaikka metsäretkelle ja vietetään kotona saunailtaa. Ollaan samalla tavalla jumissa kuin joulun aikaan, paitsi totaalisemmin. Monet yksinäiset ovat viime vuosina kokoontuneet sinkkujouluihin ja perheet lähteneet jo joulupäivänä ostoskeskuksiin.
Etätyö ja koulunkäynti kotona ei ole kaikille helppoa. Koti tuntuu ahtaalta ja tulee riitoja. Vapaa-ajan menojen loppuminenkin on toisille vaikeampaa kuin toisille. Joistakin on vain kivaa, kun nyt saa luvalla olla vetäytyvä ja kaikki muutkin ovat samassa tilanteessa, toiset taas hyppivät seinille. Introvertin on helppo moralisoida, pitää ekstrovertin ihmisten kaipuuta lapsellisena ja hehkuttaa yksin olon tärkeyttä.
Voi olla, että kun viruksen pahin aika on ohi, niin parisuhteissa on tapahtunut muutoksia. Tiivis yhdessäolo saattaa huonontaa entisestään huonoa suhdetta ja syventää hyvää. Se saattaa myös laittaa hyvänkin koetukselle.
On tärkeää, että emme tuomitse toistemme huolia ja käyttäytymistä, emme oman vähemmän sosiaalisen porukkamme keskuudessa emmekä kansojen välillä.
Lämpimämmissä maissa on totuttu tapaamaan ystäviä ravintoloissa ja syömään yhdessä siinä missä meillä kutsutaan ystäviä kotiin. Meillä on isommat asunnot, koska vietämme ilmaston vuoksi paljon aikaa kotona. Italialainen saattaa mieltää lähiterassin olohuoneekseen ja hänelle liikkumisen estäminen on siksi isompi menetys kuin meille.
Joissain köyhissä Euroopan maissa tauti on tullut hitaammin siksi että ei ole varaa matkustella paljon. Suomalaiset ovat paljon matkustavaa kansaa, mihin on muitakin syitä kuin korkea elintaso, ainakin ilmasto ja terveyssyyt. Silti on aivan turha syyttää toisiamme matkoista. Me toimimme kukin aina niissä olosuhteissa, missä kulloinkin elämme.
 |
| Love, Thailand 2018, Relatives, Laura ja Petri Parkko, Galleria Pato |
Kirjoitukseni kuvat ovat Laura ja Petri Parkon näyttelystä Relatives Kuusankosken Taideruukin Pato-galleriassa. Kuvaajat ovat kerännet materiaalia näyttelyyn vuodesta 2013. Näyttelyn tarkoituksena on kiinnittää huomiota paitsi apinoiden inhimillisyyteen, niin myös niiden sekä monien muiden lajien uhanalaistumiseen ja suojelun tarpeeseen.
Ehdimme käydä katsomassa näitä viehättäviä kuvia juuri ennen kuin sairastuin keuhkokuumeeseen ja siitä toipuminen linkittyi tähän riskiryhmäläisen karanteeniin.
Viimeisenä näyttelyssä oli peili, johon saattoi asettua kuvaan. Otin kuvan, jossa mieheni juttelee tutun valokuvaharrastajan kanssa ja sain näin kuvaan kolme homo sapiensia.
 |
| Human, Kuusankoski, Finland 2020 |
Kirjoitimme molemmat, mieheni ja minä, yhtä aikaa ajatuksiamme elämästä koronapandemian rajoitusten aikana. Hän kirjoitti facebookiin. Julkaisen hänen kirjoituksensa tässä lopussa, koska mielestäni nämä kirjoituksemme täydentävät kivasti toisiaan. Hän puhuu laumanisäkkäistä, sopii hyvin minun kuvavalintaani.
Kiitos selkeästä ja asiallisesta asioiden hoidosta poikkeustilanteessa presidentti, hallitus, asiantuntijat, tiedottajat, terveydenhoitohenkilökunta ja toisiaan avustavat ihmiset. Virkavaltaa ei ole tarvittu, toivottavasti ei tarvitakaan.
Ja nyt Mentulan residenssin tyypit lähtevät pienelle retkelle termospullo ja pullat repussa.
Voikaa hyvin, ystävät!
Unton kirjoitus:
Koronavirus supistaa nyt elämänpiiriämme kovin ottein. Se saa tajuamaan kirkkaasti, mikä on elämässämme tärkeintä. Terveys, rakkaat ihmiset, turvallisuus, ravinto… Koronan torjunnassa ei toimikaan viime aikoina niin tutuksi tulleet uhoaminen, vihaaminen, hedonistinen napaansa tuijottaminen, ylivertaisuuden tunne muihin ihmisiin ja kansoihin nähden. Kuolema on tullut oudon lähelle, vaikka sen piti koskea vain joitakin taitamattomia, jotka sen ansaitsevat eivätkä osaa sairautta vastaan oikein taistella. Yllättäen ihminen onkin vain laumanisäkäs, joka voi sairastua pahaan massaepidemiaan siinä kuin muutkin elävät.
Muistan äitini kertomuksen, kuinka hän 10-vuotiaana tyttönä oli espanjantaudin jälkeen hoiperrellut pitkin seiniä. Kansainvälinen tiedonjako ei tuolloin toiminut eikä rajoituksia juurikaan voitu tai osattu käyttää. Itse sairastin raskaasti ns. aasialaisen 7-vuotiaana. Korkeassa kuumeessa ajoin huoneessani takaa jänistä, joka pakeni tapetin kuvioon. Nyt on koronan aika. Matkailevat ihmiset levittivät sen keskuuteemme ennennäkemättömällä nopeudella.
Dystooppiset kirjat ja elokuvat ovat kuvanneet maapalloa tilassa, jossa ulkopuolinen vihollinen lähestyy meitä ja rikkoo kaiken tutun ja turvallisen. Nyt meillä on koko maailman yhteinen vihollinen. Siihen eivät pure Naton ohjukset eivätkä terrroristien itsemurhaliivit. Talousnobelistit saavat antaa mitä tahansa lausuntojaan, korona pistää pörssit polvilleen eikä Trumpinkaan möläytyksistä ole apua. Maailmanlaajuinen yhteistyö, kokemusten ja tietojen jako sekä rajoituksiin sitoutuminen ovat osoittautuneet tehokkaiksi.
Arvostan korkealle Suomen hallituksen, presidentin, viranomaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten toimet. Jälkikäteen voidaan varmasti löytää virheitäkin, mutta onhan tilanne ainutlaatuinen. On selvää, että aikanaan virus talttuu ja palataan kohti normaalia elämää. Tappiot tilastoidaan, mutta otetaan myös opiksi, niin ainakin toivon.
Kalenterista tyhjenivät merkinnät. Onneksi on puhelin ja muut sähköiset yhteydet. Kaupasta olivat yllättäen hetkeksi loppuneet perunat ja porkkanat. Tehdään siis enemmän tuttua kotiruokaa.
Eläkeläisellä muutosta on eristäytyminen. Meillä se merkitsee myös eroa lapsista ja lapsenlapsista. Töissä käyvillä on suuremmat haasteet; työt ja lapset siirtyvät kotiin ja työt saattavat myös loppua täysin. Terveydenhuollossa varaudutaan muuttuviin tilanteisiin.
Nyt on rauhoittavaa liikkua luonnossa. Oheinen kuva on eiliseltä kävelyltä Väliväylän Paaskosken maisemista. Tänään suuntaamme Marjatan kanssa Sippolan arboretumin metsäpolulle.
