Kävin seuraamassa muutaman kirjailijan haastattelua 22.8. Helsingin Taiteiden Yön alkuillassa.
Heli Laaksonen kertoi hauskasti tuoreen kirjansa Aapine taustoista ja lausui muutamia kirjan aakkosrunoja. Omistuskirjoitusjono oli pitkä.
Minna Lindgreniä haastatteli kirjasta Kuolema Ehtoolehdossa Neil Hardwick. Ihmettelin miksi, mutta se selvisi, kun Hardwick kertoi tekevänsä elokuvaa tästä kirjasta. Oli hauska kuulla, miten Lindgren oli ajatellut Siirin sanovan mantransa "döden, döden, döden": vitsikkään kumealla kuin haudantakaisella äänellä.
Mazzarellan uusi kirja Elämä sanoiksi kiinnosti minua suuresti, joten kuuntelin myös hänen haastattelunsa ja ostin kirjan, jonka luin heti kotimatkalla junassa Kouvolaan. Edellinen blogikirjoitukseni on tästä kirjasta.
Näiden kolmen kirjailijan jälkeen vaihdoin pikaisesti Akateemisesta Suomalaiseen, jossa ehdin jopa saada istumapaikan.
Miina Supiselta on tulossa romaani Säde, joka vaikutti kiinnostavalta. Supisen Liha tottelee kuria, 2007, on eräs mielikirjojani, joten odotukseni ovat korkealla.
Sami Rajakylä vaikutti kiinnostavalta proosantekijältä. Hänen esikoisromaaninsa Pätkärunoilija on ilmestynyt tänä vuonna.Anja Erämaja esitti lausuen ja laulaen proosarunojaan uudesta kokoelmasta Töölönlahti, josta kuva vieressä. Erämaja on paitsi runoilija myös laulaja ja laulujen tekijä. Pidin hyvin paljon hänen kokoelmastaan Kuuluuko tämä teille, 2009, jonka runoja kuulin hänen esittävän muutama vuosi sitten Joensuun kirjallisuuspäivillä.
Lopuksi seurasin vielä Mooses Mentulan haastattelun. Hän on kirjoittanut kaksi kiiteltyä proosateosta, novellikokoelman Musta timantti, 2011, ja romaanin Isän kanssa kahden, 2013. Nyt hän on kirjoittamassa uutta romaania, jonka tapahtumat sijoittuvat eteläiseen Suomeen. Odotukseni ovat korkealla myös Mooseksen suhteen!
Vielä olisi ollut vaikka mitä kiinnostavaa, mutta tässäkin oli minulle runsaasti sulateltavaa. Siispä askel kohti juna-asemaa. Upposin Mazzarellan kirjaan, hyvä että huomasin poistua junasta Kouvolassa.
Liekö Mooses parempikin tuttu?
VastaaPoistaKyllä on tuttu, ja siksi jätänkin hänen kirjansa muiden arvioitavaksi.
VastaaPoistaNyt on pakko todeta, että olen hiukan kateellinen sinulle Marjatta, kun asut siellä lähellä kaikkea mielenkiintoista. Haluaisin niin kovasti osallistus kaikenlaisiin kulttuuririentoihin, mutta tuo matka 1000km on hidasteena. Tuolla taiteiden yössä Hkissä olisin kiertänyt juurikin nuo samat paikat sinun kanssasi, mutta.mutta...
VastaaPoistaLuin tuon Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa ja pidin siitä kovasti. Totesinkin luettuani, että tästä saisi joku ohjaaja hyvän elokuvan ja nythän Hardwick sitä tekee. Hienoa!
Moosestakin olisin käynyt kuuntelemassa ja tietenkin Heli Laaksosta ihan murteen takia. Nyt on yöpöydällä Milla Ollikaisen Veripailakat,dekkari,joka sijoittuu tänne Lappiin, odotukset ovat korkealla, toivottvasti en pety.
Niin, ja ajattele, minä taas olen kateellinen helsinkiläisille. Luulen, että ei sitä osallistumistaan kuitenkaan kovin paljon lisäisi, vaikka asuisi ihan Helsingin keskustassa. Alkaisikohan siellä tähyillä Manhattanille.
VastaaPoistaMinä en ole vielä lukenut Ehtoolehtoa. Elokuva alkoi kovasti kiinnostaa, koska olen pitänyt Hardwickin töistä ennenkin. Hardwick sanoi ottavansa huomioon Lindgrenin näkemykset, Siirin kumean "döden,döden,döden" ym., joten eiköhän sieltä ole hyvä leffa tulossa.
Hei Riitta ja Marjatta, arki on arkea Helsingissäkin. Runsas tarjonta hukkuu helposti tavallisen arjen taakse.. Välillä pitää oikein terästäytyä jotta huomaa mitä kaikkea on tarjolla jakomentaa itseään osallistumaan.
VastaaPoistaPari vuotta sitten kun jätin sitovan mutta rakkaan virkatyöni, kiersin innolla eri tapahtumissa. Nyt rauhallinen arki ilman jatkuvaaosallistumista tuntuu kaikista ihanimmilta. Mutta katsotaan mikä kiehtoo tulevina vuosina.