Jorma kahdesti

I kohtaus,
Tapahtuma-aika ja-paikka: joskus 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa Kuhmon ammattikoulun juhlasali.

Olen saanut kuulla, että nuori klassisen balettitaustan omaava suomalainen tanssija on tulossa esiintymään Kuhmon ammattikoululle. Olen lukenut hänen liittymisestään amerikansuomalaisen Carolyn Carlsonin tanssiryhmään esittämään aivan uutta tanssillista ilmaisua. Tanssijan nimi on Jorma Uotinen. Istun katsomossa hiljaisen odottavana, kun lavalle liitää verhon takaa hopeiseen haalariin pukeutunut paljasjalkainen mies, joka kannattelee ilmassa valtavaa maapalloa. Tanssi on hienoa, viipyilevää ja toistavaa. Ilmapallo pysyy koko ajan ilmassa. Ihailen tanssijan erikoista ulkomuotoa ja hienoa liikettä. Esityksen teema on maapallon suojelu, ainakin minä koen sen niin. Esitys saa valtavat aplodit kuhmolaisilta.
Olemme mieheni kanssa käyneet läpi vanhoja negatiiveja. Tiedämme, että meillä on jossakin mustavalkokuva nuoresta Jormasta hopeapuvussa, mutta ei ole löytynyt. Jos löytyy, niin liitän sen tähän postaukseen myöhemmin. Olen myös katsellut Uotisen tyylikkäitä kotisivuja ja etsinyt esityksen nimeä, mutta sieltäkään arkistoista en ole toistaiseksi löytänyt vastausta kysymykseeni.

II kohtaus
Tapahtuma-aika ja -paikka: 16.8.2013 Kuusankoskitalon Voikkaa-sali. 

No mutta, onpas tänä vuonna Kouvolan Taiteiden Yön tarjonta parantunut: Jorma Uotisen konsertti Voilà, kadonnutta rakkautta etsimässä täällä meillä Taiteiden Yössä! Mieheni on jonottamassa lippuja, kun Kuusankoskitalon lippukassa avautuu kesätauon jälkeen. Kannatti jonottaa: konsertti on vaikuttava.
Ikätoverini Jorma Uotinen on tehnyt valtavan monipuolisen uran niin taidelaitosten johtotehtävissä kuin esiintyvänä taiteilijana. Nykyään hän toimii Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtuman taiteellisena johtajana ja esiintyy televisiossa tanssiohjelmien tuomarina. Hän esiintyy yhä myös itse sekä laulaen että tanssien. Suhtauduin alussa epäillen Uotisen laulu-uraan, mutta kun kuulin hänen chansoneitaan radiossa, muutin heti mieleni. Hänellä on tumma vaikuttava ääni, kuten Leonard Cohenilla, ja vielä ääntäkin tärkeämpänä pidän hänen tulkintaansa.
Voilà koostuu Edith Piafin ja Marlene Dietrichin lauluista sekä Kurt Weillin ja Jari Hakkaraisen sävellyksistä. Kaikki me tunnemme kappaleet La vie en rose, Padam, padam ja Les feuilles mortes ainakin iskelmämuotoisina esityksinä. Jorman esittäminä ne ovat aivan muuta: draamaa. Jorma lausuu ja laulaa vuorotellen - ja liikkuu. Laulujen välissä hän palauttaa meidät parilla eleellä ja ilmeellä tähän hetkeen. Nelihenkinen yhtye on taitava. Se myötäilee eikä peitä laulua, kuten niin monesti musiikkiesityksissä nykyään käy. Jormalla on kolme asua: tiukempi housuasu, löyhä vanhan ajan miesten puku ja naiskokotin hahmo. Muuntuminen naiseksi käy nopeasti yleisön edessä, leikkisästi jalkoja viskoen ja keimaillen. Vaikka Uotinen esittää taitavasti diivoja, hän on itse niin paljon diivan vastakohta kuin vain voi: tavallinen, tuttavallinen ja vaatimaton. Kun yleisö päästää hänet lopulta lähtemään, hän huiskuttaa iloisena ja huikkaa:"Nähdään taas ainakin televisiossa!"