Lena Anderssonin kirja Enpä usko, ajatuksia ja kannanottoja (2016) sisältää hänen Dagens Nyheteriin kirjoittamiaan kolumneja. Tekstit ovat Touko Siltalan valitsemia.
Esipuheessaan Andersson kirjoittaa, että kolumnit perustuvat hänen havaintoihinsa ja että hän toivoo niiden olevan pätevää pohdintaa siitä, millaista on olla ihminen näinä aikoina.
Enpä usko sisältää lähemmäs neljäkymmentä selkeää ja kiinnostavaa kolumnia yhteiskunnasta, muuttoliikkeestä, integraatiosta, uskonnosta, koulusta, ihmiskäsityksestä, perheestä, parisuhteesta ja sukupuolesta.
Kolumnissa 'Uusi värioppi' Andersson toteaa, että vaikka tulli ja muut viranomaiset eivät saa harjoittaa profilointia ihmisten ihonvärin ja muiden ominaisuuksien perusteella ja poliitikkoja erotetaan helposti varomattomien tyypittelyjen vuoksi, niin samaan aikaan samanlaisesta ja vielä pitemmälle menevästä jaottelusta onkin tullut kulttuuriväen, feministien ja joidenkin poliittisten ryhmien suorittamana edistyksellistä uusinta uutta!
Sosiaalisen nuorisoliiton SSU:n julkaisemassa raportissa Fyra nyanser av vitt ("Neljä valkoisen sävyä") on emopuolueen edustajien nimien perusteella määritelty ihmisille väri ja siten myös sisältö. Kirjoittajista kerrotaan yhä useammin, ovatko he valkoisia vai eivät. Loukkaantuneita valkoisia miehiä kohdellaan kuin likasankoja. Osa tiedotusvälineistä ja tiedeyhteisöstä tulkitsee tiettyjä kysymyksiä koskevat lausunnot käytännössä kokonaan puhujan värin, syntyperän ja sukupuolen perusteella.
Mitä? Siis pitkään on yritetty häivyttää rajoja ja nähdä ihmiset saman puun lehtinä. Olen pitänyt tätä erittäin hyvänä ja edistettävänä asiana.
Nyt tulee ihmisiä, jotka ahtavat vähänkään erilaiset ihmiset omiin erityisiin, usein ihannoituihin ryhmiinsä (eksotismi), nimeävät näitä mitä oudoimmilla nimillä ja ehdottavat, että jos luulemme tietävämme jotain muista, niin me suoritamme kulttuurista omimista.
Kun ihmiset aletaan nähdä yhä enemmän oman kulttuurinsa tuotteina (kulttuurirelativismi) eikö tämä johdakin sellaisiin kauheuksiin kuin Ruotsin sosiaalihallituksen äskettäin laatima opaskirjanen lapsen kanssa naimisissa oleville Information till dig som är gift med ett barn. Opas vedettiin pois sen herättämän kohun vuoksi, mutta jo se, että jotkut ovat ahertaneet tämän materiaalin kanssa vakuuttaen itselleen toisten toiseutta kertoo ajastamme sellaista, mikä saa minut epätoivoiseksi. Oppaassa ei ole ollut mitään siitä, että avioliitto lapsen kanssa on rikos.
On erikoista, jos rasismia vastaan taistellaan niin, että kiinnitetään entistä enemmän huomiota eroihin ihmisten ulkoisissa tuntomerkeissä.
Minä näen tämän edistyksellisyyden vastakohtana, taantumuksellisuutena.
Eihän sama asia voi olla sekä rasismia että rasisminvastaisuutta.
Vanha sananparsi sanoo tosin, että tauti paranee sillä, millä se on tullutkin, mutta en oikein usko siihen tässä yhteydessä.
Erilaisuusajattelu on erilaisuusajattelua riippumatta siitä, kuka sitä tekee.
Yllä oleva teksti on Anderssonin Enpä usko -kirjan esipuheesta. Tallensin sen siksi, että oma kirjoitteluni on paljolti samaa.
Kiva taas kirjoittaa! Fysioterapeutti totesi, että muun häikän lisäksi hartia oli aivan jumissa. Sain hierontaa ja käsi pelaa taas. Pitää vain muistaa rentouttaa sitä välillä taukojumpalla.
Olen lukenut paljon. Nyt olisi vaikka kuinka paljon "selvitystyötä". Valitsen tärkeimpiä.
Voi, tulinpa iloiseksi, että voit taas tehdä selvitystyötä! Minulle tutkijalle kirjoittaminen toimii samalla tavalla -- kun kirjoittaa, tekee samalla tutkimustyötä & kirjoitusprosessin aikana havaitsee uusia asioita ja näkökulmia aivan eri tavalla kuin "aineistonkeruu"-vaiheessa. Kirjoittaminen on ihmeellistä :). Valoa ja iloa kevääseesi Marjatta!
VastaaPoistaKiitos Sanna!
PoistaKirjoittaminen on tosiaan ihmeellistä. Se tuo paljon oivallusta ja nautintoa.
Jos lukisin nyt tentteihin, niin luulen, että kirjoittaisin paljon osana valmistautumista. Silloin aikanaan opettelin ulkoa tenttikirjojen sisällysluettelot ja tämä jäsentely auttoi muistamaan otsikoiden alle kuuluvat asiat, mutta en muistaakseni kirjoittanut kovinkaan paljon.
Kiva kun voit kirjoittaa.
VastaaPoistaOlen kiitollinen, että saan kirjoittaa. Luin tässä välillä muutaman kirjan, joita oli kiva vain lukea, mutta tämä ja pari muuta saivat kaipaamaan blogipostauksen laatimista. Yritän nyt kirjoittaa lyhyemmin, niin että käsi ei enää kipeytyisi.
PoistaHyvä juttu, että voit kirjoittaa :)
VastaaPoistaMukavia pääsiäisen vimppatunteja :)
Luin jostakin artikkelista, että ei saisi käyttää enää sanaa jumppa, no miksi ihmeessä ei. Siksipä käytänkin sitä koko ajan ja nyt muistin tuon vimppa-sanan eli viimeinen.
Että minä olen vihainen noille äijille, jotka menevät lasten kanssa naimisiin. Suomen laki onneksi kieltää alaikäisten vihkimisen.
Vimppa on kiva sana, se on ollut pitkään lasten kielessä.
PoistaNo voi, eikö jumppa-sanaa saisi käyttää? Minusta se on hyvä sana monenlaiselle liikunnalle.
Kyllä Ruotsin lakikin kieltää alaikäisten avioliitot ja seksin alle 15-vuotiaan kanssa, mutta ilmeisesti tämä kirjanen on niille, jotka ovat jo maahan tullessaan naimisissa alaikäisen kanssa. Hämmennystä on herättänyt se, että oppaan sävy on ollut niin sovitteleva ja kevyt eikä siinä ole kerrottu selkeästi Ruotsin laeista.
On kauheaa ajatella, että monessa maassa lahjakkkat koulutytöt joutuvat jättämään koulun kesken, kun perheet sopivat heidän puolestaan hyvän naimakaupan.
Kun nämä tavat otetaan mukaan aivan erilaiseen länsimaiseen kulttuuriin, niin ne ovat vielä käyttökelvottomampia ja räikeämpiä kuin lähtömaassa, jossa tytöllä ei ollut mahdollisuutta rakentaa itselleen muuta tulevaisuuutta ja kaikilla oli ympärillä sama tilanne.
Kiva postaus, kiitos tästä. Onpa kiva kuulla, että voit taas kirjoittaa. Kyllä kirjoittamisesta on minullekin tullut todella tärkeä osa päivittäistä ohjelmaa, jotenkin sitä perkaa ajatuksiaan kirjoittaessaan. - Hyviä ajatuksia Lena Anderssonilla. - Hyvää kevään odotusta täältä hankien keskeltä!
VastaaPoistaAnneli, kirjoittaminen on mietiskelyä. Minulla on blogini nimessä tuo loppuosa "ja ajatuksia", sitähän se on.
PoistaKohta hanget saavat kyytiä, kun mennään plusasteille koko Suomessa.
Hienoa, että olet palannut kehiin, Marjatta!! Tämä Lena Andersson vaikuttaa kirjoittavan järkevästi. Mainitsit erilaisten ihmisten jaottelun. Joopa joo, äijänä olen viime aikoina hämmästellyt feministien käsittämätöntä himoa luoda uusia lajitteluja. Minä en esimerkiksi suostu olemaan mikään ...keleen miesoletettu eikä vaimonikaan ole mikään naisoletettu. Eihän se nyt niin ole, että transsukupuolisuuden noustua valokeilaan (hyvä niin) mies ja nainen katoaisivat jonnekin ja saisivat ylleen ikään kuin kysymysmerkin. No, voin aina mennä syvään metsään tai järven ulapalle ja olla siellä kaikessa rauhassa lihaakin syövä, valkoinen heteromies.
VastaaPoistat. manu
Manu, eiköhän asian pitäisi mennä niin, että epäily sukupuolesta tulee ihmiseltä itseltään eikä ulkopuolisilta määrittelijöiltä. Enemmistöhän on edelleen naisia ja miehiä ilman kysymysmerkkejä.
PoistaEi voi myöskään olla niin, että nainen millaisena tahansa ja kasvissyöjä, värillinen, sukupuoliselta suuntautumiseltaan vähemmistöön kuuluva mieshenkilö on kaikessa parempi kuin lihaa syövä, valkoinen heteromies!
Anderssonin kolumnit ovat vuosilta 2010-2015. Hän on todennut valkoiseen mieheen kohdistuvan tyypittelyn siis jo silloin, ei nykyisen kampanjan aikana.
Ei voi toivoa muuta kuin että myrsky laantuu ja löydämme taas enemmän yhteistä kuin eroavaisuutta ja voimme todeta, että eläköön se pieni ero!