Palasimme mieheni kanssa eilen muutaman päivän Nizzan matkalta. Kaupungin ranskankielinen nimi on Nice, mutta Suomessa käytetään italialaista muotoa Nizza.
Tämä oli meille molemmille ensimmäinen kurkistus ranskalaiseen elämään. Ennakkokäsityksiä meille oli tietenkin syntynyt viestinnän, kirjojen ja elokuvien kautta. Oli hauska katsoa, mitkä kliseiset käsitykset pitivät paikkansa ja mitkä eivät.
Ranskalaiset kulkevat patonki kainalossa? Kyllä, todellakin. Hassua! Patonki on minusta ehkä huonointa mahdollista leipää, kova suun limakalvoja repivä kuori ja sisällä valkoista vehnäleipää. Ihmisiä näki kadulla ja kulkuvälineissä paljas patonki kädessään. Klisee numero yksi siis piti paikkansa.
Ranskassa pukeudutaan hyvin? Tästähän Helena Petäistö varoittelee oppaissaan ja kehottaa pukeutumaan meikäläisttäin vähän yli. Miehet kyllä pukeutuvat perinteisemmin kuin Suomessa on tapana, mutta eivät naiset. Tämä perustuu siis vain ympäriinsä kävellessä, asioidessa ja kulkuneuvoissa tekemiini havaintoihin. Miehet käyttävät hyvinistuvaa pukua ja solmiota työasuna siinä missä pohjoismaisilla miehillä on farkut ja pikkutakki. Naisilla näkyi päällä samanlaista kuin meillä, mitä nyt lämmin ilmasto antaa mahdollisuuden pukeutua kevyemmin
Toinen asia, mistä Ranskaan matkaavaa varoitellaan on se, että pitäisi osata maan kieltä ja ettei kukaan siellä osaa tai halua puhua englantia. Katin kontit, ei pätenyt ainakaan Nizzaan. Saimme kaikkialla hyvää palvelua englanniksi poliisilaitos mukaan lukien.
Minulta ryöstettiin lompakko heti saavuttua lentokentän bussipysäkillä. Näppärä taskuvaras osasi asiansa. Laukku oli olalla kainalon alla ja avoinna vain sen hetken kun tungin sinne aurinkolasit. Menetin käteistä rahaa, kaksi luottokorttiia, eläkeläiskortin ja eurooppalaisen sairauskortin.
Jos varas olet kuulolla, niin kerron, että halveksin sinua.
On siinäkin ammatti, metsästät lentomatkasta nuupahtaneita ihmisiä, valitset sieltä jonkun harmaahapsen ja saatat hänet pinteeseen. Minulla ei ollut hätää, meitähän oli matkassa kaksi, ja minulle jäi sentään puhelin, jolla voi asioida.
Jollain muulla voi olla hankalampi tilanne.
Nyt tiedän, miten toimin tästä eteenpäin. Enää et rahojani saa!
Kuoletin heti kortit ja mieheni "lainasi" minulle rahaa, niin että saatoin ostaa hänelle syntymäpäivälahjan ja muuta. Nauratti kun huomasin, minkälaisen onnittelukortin olin ottanut matkaan. Siinä lukee "IHMEITÄ on siellä missä mekin olemme".
Katselin huolestuneena paluulennolla, miten vieressä istunut kiinalaismies otti olkalaukustaan paperinyytin, avasi sen ja laski rahojaan, iso nippu 50 euron seteleitä. Sen jälkeen hän kääri taas rahat paperiin, se oli joku matkaesite, ja tunki käärön olkalaukkuunsa, jossa oli vain läppä ei mitään muuta kiiinnitystä. Sinne läpän alle pääsee paljon helpommin kuin minun vetoketjulliseen veskaani, ja kun tuollainen käärö on muun esitepaljouden seassa sen voi itsekin heittää vahingossa turhana roskiin.
Toisaalta, rahat onkin hyvä säilyttää muussa kuin perinteisessä lompakossa. Niin minäkin olen tehnyt perille hotelliin päästyäni, lompakko tallelokeroon ja joku pieni pussukka mukaan kaupungille. Seuraavalla matkallani en ota lompakkoa edes mukaan.
Kun hotellissa huomattiin, että tulopäivämme oli miehen syntymäpäivä, meille annettiin varaustamme parempi huone. Tämä ystävällinen ele tuntui balsamilta haavoihin. Muutoinkin kaikki joiden kanssa asioimme, tarjoilijat, kauppojen kassat ja ihmiset kulkuvälineissä olivat hyvin ystävällisiä ja mutkattomia. Raitiovaunussa nuori mies tarjosi minulle istumapaikan, mitä tapahtuu tosi harvoin Suomessa.
Olenko lukenut jostain myös, että ranskalaiset ovat kopeita? Koskiko se vain Pariisia?
Hurmaannuin Nizzan kaupungin kauniista rakennuksista, vesiteoksista ja patsaista.
Kävimme kolmessa kirkossa ja useissa taidemuseoissa, joista kiinnnostavimmat Chagallin ja Matissen museot.
Pyhän Nikolain ortodoksinen kirkko on kaunis kuin koru. Se on rakennettu vuonna 1912 venäläiselle ylhäisölle, joka vietti Nizzassa lomiaan ensimmäiseen maailmansotaan saakka.
Chagall-museossa katselimmme elokuvan, jossa on sekä harvinaista vanhaa filmimateriaalia Vitebskin juutalaiskylästä Venäjältä että tuoreempaa, jossa Chagall maalaa ja kertoo elämästään ja työstään. Chagall asui lapsena Vitebskissä. Hän on saanut sieltä paljon virikkeitä taiteeseensa. Toinen virikkeen antaja on Vanha Testamentti.
Chagall kertoo käyttäneensä tyylinään kubismia ja impressionismia, joihin lisäsi liikkeen. Useissa hänen töissään on mystiikkaa ja folklorea. Välillä tyyli on ollut myös realistinen, mutta ei ikinä naturalistinen. Sitä suuntausta hän vihaa. Joidenkin hänen töistään käyttämää termiä naivismi hän ei tunne omakseen.
Chagall on ollut hyvin työteliäs. Vielä päälle 70-vuotiaana hän maalasi ison muraalin Chicagoon ja taiteili tikapuilla freskoja kirkon kattoon Pariisissa.
Alla olevissa kuvista ensimmäisessä on yksityiskohta seinänkokoisesta lasimaalauksesta (Chagallin kaikki työt ovat isoja) ja toisessa hänen maalaamansa cembalon sisäkansi.
Matisse-museossa ei ollut elokuvaa, mutta työt olivat loistavia. Nuorena Matisse oli maalannut perinteisiä asetelmia. Hänen työnsä koen hyväntuulisina ja iloisina. Alla La Vague -maalauksesta tehty kirjanmerkki. Maija Isolan Marimekolle suunnittelemassa Lokki-kuosissa on aika paljon samaa.
Haluan aina uusissa paikoissa käydä kirjastossa.
Nizzan kirjasto poikkesi meidän kirjastoistamme siinä, että se oli selkeästi kirjasto ja että siellä oli hipihiljaista. Kirjastoon mentiin portinvartijan kautta, kuten moniin muihinkin paikkoihin, esim. yliopiston kampukselle. Kävimme sielläkin pyörähtämässä.
Taidekirjojen osasto oli kirjastossa erityisen suuri.
Iso osa oli varattu työpisteille, joissa oli taso ja lukulamppu. Siellä täällä oli yksittäisiä tietokonepisteitä.
Mies jäi katselemaan valokuvateoksia ja minä tutkin, millä kielillä löytyy romaaneja: yhdellätoista eri kielellä kiinasta arabiaan, jopa ruotsiksi, mutta ei suomeksi.
Tässä kirjastossa ei ollut itsepalvelua eikä omatoimiaikoja, ei näkynyt myöskään lainattavia tavaroita, muita kuin kirjat. Pikkuisen pelkään, että meidän kirjastomme Suomessa rapautuvat, kun niistä tulee monitoimipaikkoja.
Kuvasimme erilaisia kauniita mainospylväitä. Siis mainoksetkin voi asettaa esille tosi esteettisesti. Kaksi amerikkalaisrouvaa pysähtyi juttusille ja halusi ehdottomasti ottaa meistä yhteiskuvan erään pylvään edessä. Pistän sen pisteeksi tuonne loppuun.
Varas, jos luet tämän, niin huomaat, että hymy ei ole hyytynyt!
P.S. Hintatasosta, vinkkejä:
Ruoka on Nizzassa samanhintaista kuin Suomessa. Ravintoloja ja kahviloita on todella paljon, eri hintaisia.
Matkustaminen on halpaa, 15 euron lipulla voi matkustaa busseissa ja linja-autoissa viikon ajan mielin määrin.
Museoihin on 20 euron lippu, joka käy yhdeksään eri museoon, Chagall ei ole näiden joukossa. Sinne piti ostaa 10 euron lippu.
Vaatteissa on sama kuin ruuassa, joka kukkarolle. Mieheni on mieltynyt C&A -ketjuun, josta osti nytkin housuja ja paitoja 19 euroa kappale. Minä löysin Zarasta alle neljälläkympillä kauniin twinsetin, tummansininen ja valkoiset helminapit. Tämmöinen voisi olla Macronin Brigitte-rouvalla, jostain hienommasta boutiquesta.
Kiva raportti ja hienot kuvat! Olette oikein edustava pariskunta. Me teimme Nizzan matkan kun täytin 50 v. Muistan tuon Matisse-museon, Chagallin museossa ei käyty. Olimme viikon ja melkein paras osa oli junareissu Monacon kautta Italian puolelle Ventimiglian kaupunkiin. Se oli yllättävän hieno, semmoinen karun kuvauksellinen kaupunki, joka oli turistien täyttämän Rivieran jälkeen jotenkin hyvin aidon ja paikallisen oloinen.
VastaaPoistaMeilläkin oli Monaco mielessä, sehän on aivan vieressä ja olisikohan päässyt jopa samalla bussikortilla, jota käytimme Nizzan sisällä.
PoistaNo, se jäi, koska olimme reissussa vain viisi päivää.
Ventimigliasta olen lukenut hyviä arvosteluja jostain matkalehdestä. Jospa joskus uudestaan ja hieman pitemmäksi aikaa.
Vielä tuosta näpistyksestä. Minulla ainoa kokemus Napolin rautatieasemalta lähtevällä vilkkaalla kadulla. Varas oli avaamassa takaapäin pikkuisen reppulaukkuni vetokejua. Hänelle huonoa tuuria, että mieheni sattumalta käveli taaempana ja läppäsi nilkkiä kädelle. Hän katosi vähin äänin katuvilinään.
PoistaIlmeisesti nämä luuhaavat aika paljon asemien lähistöllä.
PoistaPitäisi keksiä joku lompakolta näyttävä, mutta oikeasti laukeavan rotanloukun tyylinen ansa pullottamaan puoliksi suljettuun laukkuun.
Nizza on hieno kaupunki ja sinne tekee lukemani jälkeen taas mieli. Taskuvarkaista huolimatta.
VastaaPoistaMinun tekee nyt jo uudestaan mieli.
PoistaSelittelin itselleni tuota varkautta parhain päin niin, että opinpahan, miten säilytän rahani ja korttini ja onkin oikeastaan ihme, ettei minulta ole tähän mennessä viety koskaan mitään.
Kirjoitin tuonne, että varkaat vaanivat vanhoja, mutta todistin kerran Barcelonassa, miten varas vei aamuvarhaisella Ryanairin bussia odotellessa nuoren italialaispariskunnan matkalaukun ilman että kukaan meistä huomasi mitään. Apuri harhautti meidät busssinodottajat jollain omituisella mölinällään, jolloin varas pääsi toimimaan. Laukun omistaja näki miehen juoksevan laukkunsa kanssa jo niin kaukana, ettei saanut kiinni.
Tuota näppäryyttä voisi käyttää johonkin parempaan.
Harmitus sentään, olipa ikävä juttu tuo harhautus ja varkaus. Toivottavasti matkavakuutus korvasi jotakin. Aika yleistä tuo varkaus on myös Suomessa. Ikävää jokaiselle, johon se kohdistuu.
VastaaPoistaChagall on aina ollut taiteilija, jonka taulut kiehtovat minua. Olisipa ihana päästä hänen museoon :)
Ihme, että Isola on saanut olla rauhassa Lokki-kankaansa kanssa, sillä sehän on selvästi Matisselta varastettu. Ei mene Marimekolla hyvin, kun luovat taiteilijatkin varastavat aiheitaan muilta taiteilijoilta.
Kiitos, varkaudesta huolimatta, iloisesta matkaraportista :)
Niin, se harhautus, mistä äsken Heidille kerroin, tapahtui siis muille. Se oli tosi ikävä tapaus, koska heillä oli siinä varastetussa pikkumatkalaukussaan kaikki tärkeä, rahat, passit, ja he hokivat kalpeana myös, että siellä oli läppäri ja siinä jomman kumman työ. Oli vaikea mennä bussiin, kun he jäivät vaikeroimaan yksin aamuöiselle kadulle. Tuollaisessa tapauksessa ei varmaan auta muu kuin turvautua konsulaattiin.
PoistaMinä en huomannut mitään ennen kuin nousimme bussista ja menimme kahvilaan. Aloin kaivella laukustani lompakkoa, jota ei ollut. Pää löi ihan tyhjää, kunnes muistin, että käytin lompakkoa vielä lentoasemalla ja että bussissa istuimme väljästi, mutta pysäkillä oli pientä ruuhkaa. Luulen että siinä joku meni hennolla otteella laukkuuni. Taskuvarkaat varmaan harjoittelevat näitä otteita keskenään. Untolla kauhea morkkis, kun ei huomannut olla turvamiehenäni. :)
Olen aina hotelliin päästyäni siirtynyt pois lompakon käytöstä luullen, että siihen asti on turvallista. Eivät ne näemmä turhaan kentillä kuuluta ja varoittele. Siellähän se vaara taitaa ollakin.
Matkavakuutus ei korvaa mitään, vain sairastamisen. Oletetaan, että ihminen pitää kiinni omaisuudestaan. En siis voi kuin kärsiä menetyksen ja syyttää itseäni, myös siitä, että nostin rahaa mukaani, vaikka joka paikassa on automaatteja. Pöljä minä!
Kävimme ihan turhaan tekemässä rikosilmoituksen juuri vakuutustýhtiötä varten, mutta ei se mitään. Se oli kiva kokemus, mukavat poliisimiehet ja kaikki sujui nopeasti. Piti allekirjoittaa monta paperia.
Minä kyllä jähmetyin tuon Matissen kuvion ääreen, koska meillä on makuuhuoneessa Lokki-kankaasta verho ja tämä näytti niin paljon samalta. Varmaan Isola on opiskellessa tutustunut suuriin taiteilijoihin ja muotoja on jäänyt mieleen. Toisaalta aaltokuvio on yleinen.
Maija Isolan tytär Kristina Isolahan jäi kiinni, kun kopioi Metsänväki-kuosinsa eräältä ukrainalaiselta kansantaiteilijalta. Siinä on täysin samat puut, vain eläinhahmo puuttuu.
Kiitos kun jaksoit lukea, Mai!
Minultakin on varastettu rahaa kaksi kertaa elämäni aikana; Roomassa (alle parikymppisenä) ja Hesassa (yli 30:senä). Se tunne on kauhea kun huomaa tulleensa huiputetuksi ja menettäneensä jotain mitä ei pysty mistään jäljittämään. Hyvä että et ollut yksin ja turvaton.
VastaaPoistaNizza on ihana lomakohde. Olen käynyt siellä kerran matkalla au pairiksi Italiaan. Meri oli henkeäsalpaavan turkoosi, ihastuin. Ranskaakin silloin vähän käyttelin kun olin koulussa lukenut pari vuotta siihen mennessä.
Hyvä matkaraportti. Teillä oli antoisa loma, oivalliset käyntikohteet. Kirjasto kuulostaa vierailemisen arvoiselta. Kirkot ja museot tietenkin myös :) Mukava lukea kaikki mitä kertoilit Chagallista ja Matissesta.
Kun ei vaan olisi ollut tuota varkaustapausta. Aloin eilen lukea aivan ihanaa nuortenkirjaa; Taikuri ja taskuvaras. Siinä on alussa nuori tyttö jonka on pakko varastaa henkensä pitimiksi, mutta kuvaan astuu taikuri joka palkkaa hänet apulaisekseen eikä hänen tarvitse enää varastaa. Hänellä on tekstistä päätellen vielä omatunto tallella. Millainen tapaus mahtoi "sinun" taskuvarkaasi olla?
Hyvää vappua !
Onpa ihana nuortenkirja! Kunpa minunkin varkaalleni löytyisi taikuri.
PoistaMinulla on ranskankielestä vain pieni englannin opintojen yhteyteen kuulunut kurssi ja sen lisäksi vähän itseopiskelua. Ymmärrän jonkin verran, mutta oma tuottaminen jää Merci beaucoup -tasolle.
Kävimme myös Charles Nègre -valokuvamuseossa ja modernin taiteen museo Mamacissa. Kaikissa oli antoisat näyttelyt.
Chagall-museosta ostin taiteilijan 35-vuotiaana Moskovassa kirjoittaman kirjan My life, jossa on kuvituksena hänen 20 piirrostaan silloisesta elämästään. En ole vielä päässyt aloittamaan tätä (meillä pikku vieras, jonka kanssa luetaan Pikku-Marjan eläinkirjaa:)), mutta vaikuttaa erittäin kiinnostavalta, paljon dialogia sisältävältä kirjalta.
Rantakahviloita ja muita rantapalveluja availtiin. Jotkut olivat jo nyt uimassa meressä. Kävelimme rantakatua, tuli mieleen miten ihanaa olisi viettää biitsipäivä siellä joskus loppukesällä, kun meri on lämmin.
Rantakadulla tuli vastaan siellä autoiskussa kesällä 2016 kuolleitten muistomerkki, jossa nytkin oli tuoreita kukkia. Muutamia neljän poliisin ja toisia neljän sotilaan aseistettuja ryhmiä käveli kaupungilla. Kaikkialla oli hyvin rauhallista.
Hyvää vappua Rita sinulle myös!
PoistaKouvolassa lakitetaan Unto Seppäsen patsas, menemme katsomaan sitä ja remontoitua kävelykatua, johon meidän poissaollessa on kai ilmestynyt myös valaistu vesiteos, jossa vesi nousee patsaina tietyllä rytmillä, miniversio tuosta kolmannen kuvani isosta vesiteoksesta.
Kiitos vastauksesta. Kirjoitat niin mukavasti että tuntuu kuin näkisin itse kaikkea mistä kertoilet 🙂Ihan mahtavaa että aina hakeudutte kulttuurin pariin vaikka menisitte minne. Juu ja kyllä biitsillä ja rantakaduillakin on hauska maleksia ja katsella ihmisiä 😎
PoistaPikku-Marjan eläinkirja kiinnostaa. Olen kekannut alkaa selata helppoja lastenkirjoja ja puhua niistä suomen opiskelijoitteni kanssa (siis ulkomaalaisten). Aloitin kissatarinasta ja ensi kerralla valitsen jonkun toisen, ehkä possukirjan tai eläinteoksen 🐷
Lastenkirjojen käyttö on hyvä idea ulkomaalaisten opettamiseen, ne ovat selkeitä ja usein hauskoja.
PoistaMinä löysin taidemuseot kunnolla vasta vuonna 2011 Berliinissä. Siihen asti olin juossut kaiken nopeasti läpi, mutta Berliinissä olimme koleassa tammmikuussa ja etsimme kaikkea sisätiloissa tapahtuvaa, silloin aloin katsella taidetta ajan kanssa. Löysimme niin hyviä taidemuseoita ja gallerioita, että jäimme joihinkin moneksi tunniksi. Pidän erityisesti siitä, että museoissa on nykyään hyviä videoita ja elokuvia taiteilijasta ja hänen töistään.
Kaupunkikulttuurilomien lisäksi harrastan aurinkolomia, joilla olen "biitsil eka biitsil vika".
Aurinko+hiekka+meri ja leppoisan rantaelämän seuraaminen saavat minut onnelliseksi.
marjatta
VastaaPoistamieluummin lakittaisin unto seppäsen kouvolassa kuin mantan helsingissä. rakastan seppäsen kirjoja. annoin ne tyhmyyksissäni pois, mutta olen nyt hiljalleen metsästästellyt niitä takaisin. viimeksi löysin evakon erkki tantun myötätuntoisena kuvituksena. ajoimme muuten isän kanssa ristiinan kesämökille usein seppäsen tanakan näköispatsaan kautta. isällä oli lukkarinrakkaus tulenkantajiin ja meidän kesäpaikan nimeksi tuli riimu seppäsen pakinoitsijanimen mukaan.
meri
Hauskoja yhteensattumia tuo isäsi kiinnostus Seppäseen ja että olet löytänyt Evakko-kirjan. Minulle Seppänen on ihan tuntematon kirjailija, mutta Unto on tehnyt peräti kouluesitelmän juuri tuosta Evakko-kirjasta keskikoulun neljännellä (nykyinen peruskoulun 8. luokka, tämä selitys nuoremmille lukijoille tarpeen), mikä oli epämuodikas valinta, yleensä poikakoulun teinipojat olivat tehneet esitelmiä seikkailu- ja jännityskirjoista. Unton vanhemmilla oli ollut tämä kirja hyllyssä ja poikansa oli tykännyt kirjasta. Etteivät vain olisi antaneet hänelle nimenkin kirjailijan mukaan.
PoistaVoi käydä niin, että antaa pois sellaista, mikä myöhemmin toisessa elämänvaiheessa alkaakin tuntua arvokkaalta. Pitää varoa konmarittamisten ja kuolinsiivousten kanssa.
"Myötätuntoinen kuvitus" on kuvaavasti sanottu, meri. Tanttu oli hyvä ja valtavn tuottelias kuvittaja ja graafikko.
Oi, Nizza on ihana! Olen ollut siellä vain päivän, mutta palan halusta päästä uudelleen. Sitten kun se päivä koittaa, niin ainakin Chagall-museossa tulen käymään.
VastaaPoistaOnpa tympeää, että sinut ryöstettiin. Minulta on viety lompakko vain kerran, Helsingissä. Kokemus otti koville, ikään kuin henkilökohtaiselta loukkaukselta. Voin kuvitella, että kun olet ulkomailla kokemus on vielä inhottavampi.
Loukkaukselta se tuntui.
PoistaOnneksi matka oli huokea, en niin paljon harmittele matkakassani menetystä, ja hotellimme NH Nice todella viihtyisä, mikä myös auttoi unohtamaan ikävän aloituksen.
Löysimme tarjouksen Lentodiileistä.
Chagall on yksi suuria. Luen parhaillaan hänen kirjaansa. Se on runollista proosaa ja täydentää hienosti näyttelyssä syntynyttä vaikutelmaa Chagallista ja hänen taiteestaan.
Olen käynyt pikaisesti Nizzassa edesmenneen mieheni kanssa, kun olimme pari viikkoa Antibesissä. Nizzasta ei nyt tule mieleeni kuin se näköalakukkula, jonne kipusimme ja tori. Antibesin Picasso museossa vierailimme ja samalla reissulla kävimme Monacossa palatsin aukiolla ja kirkossa missä Crace Kellyn hauta on.Kuuluisalla rantakadulla kävelimme, jossa yhä formulaa ajetaan ja kasinolla. Jäi mieleeni, että ranskattaret pukeutuivat huhtikuussa tosi lämpimästi toisin kuin me kylmän maan asukit tarkenimme t-paidoissa.
VastaaPoistaMinulla oli muistaakseni rahat ja kortti paidan alla pikku pussissa, joita pankit jakoivat. Oli jo euroaika, joten maksaminen sujui kätevästi.
Varkaan uhriksi joutuminen on ikävää mutta onneksi et ollut yksin.
...siis Grace Kelly
PoistaAntibesissa olisi myös kiva käydä, jos menemme vielä uudestaan Nizzaan. Sehän on aivan vieressä.
PoistaNizza ei menettänyt hohtoaan varkaan takia. En ikinä enää lähde matkalle perinteisen lompakon kanssa. Paras kai on sulloa rahat matkan ajaksi rintaliiveihin, minullahan on valmiiksi taskut molemmin puolin proteesiliiveissäni. Perillä on sitten lämpimiä seteleitä käytössä. :)