Taidenäyttelyssä 2, Evakkoutta ja erotiikkaa

Kävin kaamoksen keskellä virkistymässä taidenäyttelyissä, mistä kerroin jo vähän edellisessä kirjoituksessani. 

Kouvolan taidemuseon päänäyttely syksystä pitkälle tammikuulle on Raakel Kuukan retrospektiivinen Mistä tulen, minne menen? Tässä näyttelyssä Kuukka kertoo sukunsa tarinaa evakkomatkasta ja kymenlaaksolaisesta kotipihasta maailman suuriin kysymyksiin. Oman tyttären monikulttuurinen identiteetti on jatkoa valokuvataitelijan taustaperheen karjalaiselle evakkoudelle. Näyttely on nykyaikaiseen tapaan monipuolinen useine videoteoksineen. Kuukan tärkeintä materiaalia ovat oma perhe ja muistot.

Kuukka kuuluu 1980-luvulla esiin nousseeseen valokuvaajien sukupolveen, joka nosti valokuvataiteen kuvataiteen keskiöön ja yksityisen tärkeäksi. Hän on havainnollistanut sen, miten henkilökohtainen on poliittista ja yksityinen on yleistä. 

Minusta tämän näyttelyn kiinnostavinta antia ovat kauniin Rebekka -tytön kuvat ja identiteetin pohdinta.

Rebekka ja kansallispuku 2003

Peili, 2013

Kouvolasta jatkoimme Kuusankoski-talolle, johon on koottu Kouvolan Taideseuran Erotiikka -aiheinen näyttely.

Näyttelyn kokoaja kuvataiteilija Katja Tukiainen oli suostunut tehtävään hieman epäröiden, koska aihe oli vaikea ja olisi saattanut karsia osallistujia tai houkuttaa turhaan roisiuteen. Niin ei ollut käynyt, vaan näyttely tuntui pikemminkin varovaiselta ja ujolta.

Harrastajilta ei tietysti voi vaatia samaa kuin ammattilaisilta. Itse pelkäsin, että  tällaisen otsikon alle voisi päästä jotain vulgääriä. Olen allerginen rivolle tyylille, en erotiikalle. No, pari työtä oli mielestäni huonoa makua osoittavaa, mutta jospa niissä oli sitten sellaista huumoria, joka ei minuun kolahtanut.

Tämä oranssi työ viehättää minua. Taiteilijan nimi on Kullervo. Työ kuuluu kolmen kuvan sarjaan.

Leena Anttila: Syksy/Väliaikaista kaikki on vaan

Tämän tunnelmassa on jotain tosi hienoa. Kaikki on luonnossa kirkasta ja loistavaa, ja siellä penkillä harmaantunut pari käsi kädessä sen näköisenä, että penkiltä ei ole kiire syöksyä minnekään. Teoksessa luonto on iso ja ihminen pieni. Molemmilla on vaiheensa. Yleensä olen kiinnostuneempi abstrakteista töistä, mutta tämä kolahti. Palasin aina uudestaan tämän maalauksen luo. Soitin jopa tekijälle kiitokseni ja kyselin hintaa. 

Ei ole kuitenkaan välttämätöntä saada kaikkea kaunista omalle seinälle. Aina voi käydä näyttelyissä!