Mallorcalla, kauan odotettu ja kaivattu matkaraportti höpötyksin ja runsain kuvin

Vesi - altaat ja varsinkin meri - aurinko ja hiekka

Viiden hengen Mallorcan matkallamme tärkeintä oli altaassa ja meressä puljaaminen. Alcúdiassa valkohiekkaista, matalaa rantaa on peräti 14 km eikä tungosta missään, sopiva rantapaikka lomalle lasten kanssa. Rannat ovat kaupungin hoitamia ja erittäin hyvässä kunnossa. Varjot ovat luonnonmateriaaleista ja tukevasti maahan kiinnitettyjä. Alanyassa ja Rodoksella mm. rannat ovat hotellien ylläpitämiä ja vaihtelevia varustetasoltaan. Siirreltävät kevyet muovivarjot lentelevät tuulisena päivänä vaarallisesti auringonpalvojien kauhuksi. 

Paikalliset viettivät launtaitaan piknikillä rannan
tuntumassa isossa leikkipuistossa.
Viisaat viihtyvät varjossa.

Kuulostanko kenties asiantuntevalta? Minä rakastan isoja biitsejä. Olen makoillut aurinkorannoilla Kreikassa, Turkissa, Maltalla, Espanjassa, Bulgariassa ja Tunisiassa – tähän mennessä. Ipanema beach odottaa!

Kävimme myös pikkukivirannalla, jossa vesi oli
äärimmäisen kirkasta ja siksi oivallista snorklailuun.

Kun ensimmäisen kerran pääsin aurinkolomalle ja kunnon biitsille Rodokselle vajaa nelikymppisenä, minä tiesin, että tässä se on, paratiisi. 
Yksin matkatessa saatan olla rannalla aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Menen sinne ensimmäisten joukossa ja lähden, kun leppeä ilta-aurinko vielä vähän hellii palvojaansa. Käyn välillä rantaravintolassa lounaalla, kahlaan aalloissa, luen, kuuntelen erikielisiä ihmisiä ja seurailen rantatyöntekijöitä, hierojia, kaupustelijoita, nukahdan. Elämä on äärimmäisen rentoa. Muutama päivä tätä ja saavutan orgastisen euforian tunteen. Kelluessani turkoosien aaltojen sylissä tunnen olevani lapsiveden lohdussa, kohdussa. Kun sitten iltasella viimeisten samanmielisten joukossa pakkaan verkkaisesti tavaroitani rantakassiin ja kävelen halpaan majoitukseeni (miksi kallis, kun siellä ei tee muuta kuin nukkuu?) olen täydellisen tyytyväinen ihminen. Ei ole yhtään liioiteltua tämä! Ai, että auringonpistos? 

Monet suomalaiset haluavat lomailla eristyksessä mökillä. Minusta se on paljon tylsempää kuin biitsielämä. 

Lasten kanssa oli hyvä, että meillä oli tilava huoneisto, jossa laitoimme itse aamupalan. Hotellimme oli englantilaisten pitämä ja ympäristössä oli paljon englantilaista ruokaa tarjoavia ravintoloita alkaen munapekoniaamiaisesta. Hauska retropaikka, ihan kuin olisi aikamatkaillut brittien 70-luvun englantilaiselle lomaleirille. Eräässäkin pubissa oli menossa tietokilpailu, ja tarjolla oli jos jonkinlaista viihdettä ja retkeä. Me emme tarttuneet näihin, mehän halusimme nähdä Mallorcaa eikä Pikku Britanniaa. Sitäpaitsi meillä oli auto vuokrattuna ja poikamme, oma matkanjohtajamme, oli suunnitellut täydellisen ohjelman, jota välillä tarkistettiin. Ei esim. ollut mieltä mennä netissä etukäteen ihailtuun vesipuistoon, kun joka päivä oli käytössä luonnon vesipuisto, meri. Menimme sen sijaan katsomaan tippukiviluolia, jotka olivat meille kaikille iso elämys.

Campanetin tippukiviluola

Tämä mitä kauneimpia kivimuodostelmia sisältävä luolaverkosto on löydetty 1945 ja avattu yleisölle 1948. Luolan löysivät sattumalta sen suuaukolta vilvoitusta etsineet työmiehet. Kuvien otto oli kielletty, joten tässä linkki. Luoliin turisteja varten asennetut valot olivat kasvattaneet vähän levää joihinkin stalaktiitteihin (luolan katosta alas kasvava kalkkikivipuikko) ja stalagmiitteihin (luolan pohjalle muodostuva pylväs), mutta sille ei mahda mitään. Ilman rakennettuja käytäviä ja huoneita sekä niihin asennettuja valoja, me emme tietäisi tästä ihmeellisestä maailmasta. Joskus nämä alaspäin ja ylöspäin kasvavat muodostelmat kohtaavat ja muodostuu luolan pohjasta kattoon yltäviä koristeellisia pylväitä. Jotkut stalaktiitit muistuttavat spagettiviidakkoa, toiset kauniisti laskostuvia verhoja. 

Palma Aquarium, tasokas merielämän näyttely

Palma Aquarium oli näkemisen arvoinen paikka: 55 akvaariota, joista suurin, The Big Blue, on 3,5 miljoonan litran haitankki. Pääsimme tutustumaan Välimeren monimuotoisuuteen, samoin trooppisten merten eksoottisiin lajeihin. Tässä näyttelyssä on Euroopan suurin elävien korallien kokoelma. Enpä olisi uskonut myöskään pääseväni näkemään meren pohjassa piileskelevää kammotusta, murenaa, ja piranjoja ja ihailemaan suurennuslasilla sulokkaita merihevosia. 

Pienin matkalainen hoki koko ajan: ”Ota Vaari kuva!”. Hän halusi paljon muistoja, kuten Maiju-Mummikin! Ja Vaari totteli. Isompi, koulun aloittava kaveri tutki tietotauluja. Huomasin, että moderni lukutaito on hallussa; hän oivalsi heti merkeistä, missä kerrotaan kalan koko, missä ravinto jne, vaikka ei taulujen kieliä ymmärtänytkään. 

Nykyajan tietotekniset laitteet opettavat lapsille nopeutta ja hoksaamista. Meilläkin oli mukana tabletti, josta löytyi ystävällinen Angry Birds -peli (ei mitään ampumista), ja se oli pelastus moneen hetkeen. Minä ensin ajattelin, että pitäisi olla värityskirjoja yms, mutta ainakaan nämä pojat eivät ole ollenkaan kiinnostuneita sellaisista virikkeistä. Yksi lasten kirja oli mukana ja se luettiin pari kertaa. Itsekään en kaikelta touhulta ehtinyt lukea kuin lentomatkoilla. Paluulennolla 7-vuotias luki naureskellen minun kirjaani, Heini Kilpamäen tietokirjaa Suomalaisen hulluuden ylistys. Olihan siinä hauskoja juttuja hänen kotikaupungistaan Turusta. 

Takaisin akvaarioon. Lapsille oli myös leikkipuisto ja kasvomaalausta. Yhdessä laidassa isoa näyttelyaluetta oli Amazonin viidakko omine merenelävineen. 

Infohuoneessa oli tietoa uhanalaisista lajeista. Video tonnikalan pyydystämisestä kertoi karua kieltään ryöstökalastuksesta. 

 

Ruoka: tapaksia, paellaa, hyvää lihaa & kalaa ja kalapuikkoja

Ruoka oli hyvää joka paikassa. Pojat pitäytyivät suosikeissaan kalapuikoissa, pizzassa ja spagetissa, joita tarjottiin lastenannoksina. Joissakin ravintoloissa lapsille puolitettiin mikä tahansa aikuisten annos. Toiset meistä söivät eksoottisia mereneläviä, minä olin arkajalka. 

Tapaksia

Joka aterialla skoolattiin

Osuimme Alcúdian vanhassa kaupungissa
 kakkukilpailun filmatisointiin

Vuorten yli Sóllerin kaupunkiin

Kilpapyöräilijät harjoittelevat näillä vuoristoteillä.

Vuoristoretkellä Mummia huimasi ja poikia pelotti. Miehiä ei kuulemma pelottanut. Onneksi laskeuduimme Sóllerin kaupunkiin. Siellä matkasimme vanhalla retrojunalla 20 minuutin matkan satamaan. Tälläisella kulkupelillä on päässyt vuodesta 1912 myös Palmaan asti. Juna kulkee hitaasti ja niin lähellä hedelmäpuita, että voisi aivan helposti ojentaa kätensä ulos avoikkunasta ja poimia appelsiinin. 

Sóllerissä valmistetaan käsin vanhalla suutaritaidolla perinteisiä kenkiä. Muista Mallorcan erikoisuuksista voisi mainita helmet. Itse ostin luolan kaupasta luonnonmateriaaleista valmistetut korut.

Santa Maria del Cami, ei vanhakaupunki vaan aidosti vanha kaupunki

Santa Marian pikkukaupungissa, johon poikkesimme viimeisenä päivänä kentälle ajaessamme, valmistetaan Camper-kenkiä. Siellä on myös outlet-myymälä, joka oli kiinni, koska oli sunnuntai. Sinne haluan seuraavalla Mallorcan matkallani - ehdottomasti tulemme mieheni kanssa tänne uudestaan. Santa Maria ei ole osana kaupunkia säilytetty nähtävyys, vaan kokonaan vanha kaupunki. Kävimme sunnuntaimarkkinoilla ja lounaalla. Näin tässä kaupungissa myös kauniin Bibliotheca-kyltin ja nuolen. Se suunta alkoi heti vetää puoleensa. Millainen kirjasto tällaisessa "retrokaupungissa"? Sen selvittäminen jää ensi kertaan. Samoin pääkaupunkiin Palma de Mallorcaan tutustuminen. Lasten kanssa pysyttäydyimme pienemmissä kaupungeissa. 

Etäisyydet Mallorcalla ovat lyhyitä. Autonvuokraus kannattaa. Tiet ovat hyviä, liikenne sujuvaa ja pääsee tutustumaan erilaisiin paikkoihin.

Yhteenveto

Rantaloma teki taas tehtävänsä. Kaunistuin, onnellistuin, ilostuin, voimistuin. 

Ääni tuli käheäksi matkalla. Nykyaikaiset ilmastoinnit ovat kauheita, minä lämmintä kaipaava, aivan pelkään niitä. Hotellihuoneessa piti heti kääntää tuulta pienemmäksi ja lentokoneessa kääriytyä huopaan.
Palasimme aamuyöllä, ja kun heräsin matkalta palattua lyhyiden yöunien jälkeen, olinkin pienessä kuumeessa. Seuraavaksi päiväksi suunnitellun leikkauksen tilalle tuli antibioottikuuri hengitysteiden tulehdukseen. Leikkaus siirtyy ensi viikkoon.

Olen nyt kolmen päivän antibioottien nauttimisen jälkeen jo ihan kunnossa ja intoa täynnä. Ihmelääke! Siispä no worry, amiga y amigos! Tämän enempää en oppinut espanjaa enkä katalaania enkä myöskään sen Mallorcan murretta mallorquita.