Heini Kilpamäki, Suomalaisen tyhmyyden ylistys (2014) - Tyhmyys, mitä se on?

Toimittaja Kilpamäki tapasi jouluostoksilla levykaupassa nuoren miehen, joka pahoitteli kovasti osaamattomuuttaan asiakaspalvelijana. Tämä ihan kelpo ja ystävällinen asiakaspalvelija kysyi, mitä asiakas tekee työkseen, ja kun Kilpamäki kertoi juuri kirjoittaneensa historian gradunsa suomalaisesta tyhmyydestä, niin nuori myyjä puhkesi nauruun ja vakuutteli, että haluaa todellakin lukea sen tutkimuksen, koska "sehän olis ihan meikäläiselle sopiva". Tapaaminen sai Kilpamäen oivaltamaan, että meiltä puuttuu populaari tietokirja, joka käsittelisi suomalaisen tyhmyyden kulttuurihistoriaa. Hän käytti 1880-luvun fennomaanipilalehtiä käsitelleen gradunsa taustatyötä apuna ja kirjoitti kivan kirjan, Suomalaisen tyhmyyden ylistys, jonka otsikko jo sisältää kirjan sanoman. Suomalaisille tyhmyys ei ole pelkästään kielteinen ominaisuus, vaan myös hyvä asia. Dave Lindholm esittää asian näin: Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla.

Vesa-Matti Loiri Uuno Turhapurona, Duudsonit, Matti Nykänen ja Ville Haapasalo ovat kaikki tehneet tyhmyydestä taidetta. 

Suomessa on paljon vitsejä miesten tyhmyyydestä, vähemmän naisten, kun tilanne muualla maailmassa on usein päinvastoin. Meillä ei ole sipsuttavaa tyhjäpää-naishahmoa, vaan vahvoja ja omatoimisia naisia, jotka pistävät miesressukoittensakin asiat kuntoon. Tätä asemaa ei ole saavutettu helpolla. Kustavi Grotenfelt kirjoitti 1800-luvun lopussa naisten koulutusta vastaan: "Oppinut nainen on kodin kauhu. Eräs suuri filosofi - nimeä en muista - kiitti vanhoillansa siitä, että hänellä on tyhmin vaimo maan päällä. Ja jollemme noin jyrkkiä olisikaan, niin varma on kuitenkin, että tyhmä vaimo on parempi kuin viisas."

Kuka sitten on tyhmä?

Ennen vanhaan paitsi naiset niin myös lapset, maalaiset, mieleltään sairaat, kehitysvammaiset ja huonomman ulkomuodon omaavat olivat tyhmiä. Suurin kuperkeikka on tapahtunut viimeksi mainitun kohdalla; nykyään katsotaan että liian kaunis ei voi olla älykäs. 

Kilpamäen kysymykseen, mikä on tyhmää tuli mm. seuraavia vastauksia: yleissivistyksen puute, hidas reaktiokyky, sukupolvesta toiseen periytyvä huono-osaisuus, huonot käytöstavat, sisäänpäin lämpiävyys, tositv-ohjelmat, alastonkuviin pyrkivät julkkistyrkyt, korvessa asuminen, junttius, tyylitajuttomuus, uusavuttomuus, lukihäiriö, kaikki muut puolueet kuin vastaajan kannattamat, uskominen Euroopan Unioniin, Jumalaan ja niin edelleen.
Vastaukset näyttävät kertovan enemmän vastaajan arvostuksista kuin mistään muusta. Voi todeta, että tyhmyys on aika- kulttuuri- ja henkilösidonnaista, ei kovinkaan suurelta osin yleispätevää. Kannattaa tehdä oma lista ensimmäisenä mieleen tulevista tyhmistä asioista ja katsoa, minkälaista tyhmyyttä sieltä nousee esiin. 

Suomalaisten mielestä viisasteleminen, besserwisser -tyyli on halveksittavaa, maanläheisyys ja kansankielisyys taas kunnioitettavaa.  Me olemme myös aina tunteneet suurta sympatiaa ja anteeksiantoa möhlijöitä kohtaan. Mutta onko tässä menty jo liian pitkälle? Nykyään tietämättömyyttä pidetään melkeinpä hyveenä. Toimittaja Marko Ylitalo kirjoittaa Ylioppilaslehdessä, että punnittu asiantuntijuus tuntuu tyhmältä ja tunkkaiselta ja "dorkat ovat nousussa".

Kilpamäki kertoo kirjassaan varhaisista tyhmyyttä käsittelevistä kirjoista, kuuluisista kylähulluista, eksentrikoista, älykkyyskokeiden historiasta ja pakkosterilisointiajasta, jolloin niitä henkilöitä sterilisoitiin, joita oli leimattu tyhmiksi. Kilpamäki ottaa esiin myös älyn määrittelyn kallonmittauksella, jossa matalakalloisuus tulkittiiin tyhmemmäksi kuin pitkäkalloisuus.

Samoihin aikoihin kun lueskelin tätä kirjaa huomasin Suomen Kuvalehdessä nro 23 Jukka Ukkolan pakinan Me isopäät. Pakinan lähtökohtana ei ole Kilpamäen kirja vaan Maailman terveysjärjestö WHO:n tutkimustulos, jossa todetaan, että suomalaiset ovat maailman isopäisimpiä ihmisiä. Nauroin katketakseni Ukkolan selityksille. Meidän päämme ovat muka vuosituhansien mittaan hiljalleen kasvaneet, koska meitä ei ole ollut koskaan tungokseen asti.
Päisevyys on vaikuttanut myös kansanluonteeseen. Emme herkästi tunge päätämme muitten asioihin – yksinkertaisesti siksi, ettei se niihin mahdu, vaan jää viimeistään korvista kiinni. Tästä syystä meitä on ruvettu pitämään juroina, umpimielisinä ja vaatimattomina. 
Meillä ison viinapään omaavilla on Ukkolan mukaan varaa sanoa puikulapäille ”Iso pää, vähän järkeä”, mutta itse toki tiedämme paremmin. 

Kirjan nimi tulee hollantilaisen humanistifilosofin Erasmus Rotterdamilaisen (1466 -1536) kuuluisasta esseestä Tyhmyyden ylistys, joka painettiin ensimmäisen kerran 1511. Rikkauden jumalalla ja Nuorekkuuden jumalattarella on tytär nimeltä Tyhmyys. Tyhmyyden seurassa kulkee tyyppejä, joiden nimi kertoo, mitä asioita renessanssiajan Euroopassa pidettiin tyhminä: Juopumus, Tietämättömyys, Itserakkaus, Imartelu, Huonomuistisuus, Työnkaihtaja, Vähäjärkisyys, Aistillisuus, Ylellisyys, Mässääjä ja Kuolemankaltainen uni. Viimeinen seuralainen saa minut mietteliääksi. Ilmeisesti masennus nähtiin tyhmyytenä. Onneksi meidän aikamme ymmärtää masennusta Rotterdamilaisen aikaa paremmin.

P. S. Vai onko Kuolemankaltainen uni vain uneliaisutta, laiskuutta ja innostumattomuutta? Masennus ei varmaan ollut edes sanana olemassa 1500-luvulla. Tämä lisäys on alla olevan Ketjukolaajan kommentin ansiota.