torstai 4. toukokuuta 2023

Marie Kondo - konmaritus, kurashi... ?

 



Japanilainen Marie Kondo aloitti järjestelyasiantuntijan työnsä 19-vuotiaana sosiologian opiskelijana. 
Muutamassa vuodessa hän kehitti oman konmari-brändin, alkoi esiintyä mediassa ja kirjoittaa kirjoja tavaroiden karsimisen ja järjestelyn tuomasta mielenrauhasta.
Vuonna 2015 Time-lehti nimesi hänet 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. 
Nykyään Marie Kondo asuu USA:ssa Konmari-Median toimitusjohtajana työskentelevän aviomiehensä ja kolmen lapsensa kanssa. 

Monet suomalaisetkin ovat innostuneet Marie Kondon iloa säkenöivästä tavaroiden karsimisen ideologiasta, konmarittamisesta, ja hävittäneet tavaroitaan säilyttäen niistä vain digikuvat, jos niitäkään. 
Nyt siivousguru pettää faninsa ja kirjoittaa uudessa kirjassaan, että onnelliseen elämäntapaan, kurashiin, eli "kuinka viettää päivänsä auringonlaskuun asti" ei enää kuulu niinkään hävittää esineitä helposti, vaan kysyä niiltä, pidänkö sinut. Hän on kolmannen lapsensa jälkeen alkanut hyväksyä tähän elämänvaiheeseen kuuluvana myös hienoista epäjärjestystä. 
Tämä uusi oivallus oli tullut, kun hän sai jonkinlaisen hermoromahduksen, pyörtyi ja herättyään totesi, että liiallinen niukkuus ja tiukkuus ei ehkä olekaan paras elämänmuoto. 
Niinpä...



Tässä kuvassa on minusta jotain kauhean laskelmoitua ja kylmää.
Kondon perheessä käy siivoja, mutta rouva haluaa silti pyyhkiä lattioita, koska se on niin terapeuttista, asentokin muunnelma Alaspäin katsova koira-jooga-asanasta. Lisäksi lattian pyyhkiminen on kiitollisuutta kodille, keskustelua sen perustan kanssa ja sen uskotaan vetävän puoleensa taloudellista onnea.
Hmm...




Kaunis, avara (jos mahdollista) sisääntulo on tärkeää, siitä olen samaa mieltä, mutta aika tyhjältä Kondojen eteisaulassa näyttää. Marie Kondo täsmentää, että yksi kenkäpari kullekin perheenjäsenlle saa olla näkyvillä, muut kaapissa. Kuvassa näkyy vain kahdet kengät.
Kerran Kondo oli tuntenut, miten hänen rakkailla, iloa säkenöivillä kengillään on asiaa, ottanut ne kaikki riviin eteisen lattialle, polvistunut ja odottanut tunnin, minkä jälkeen hän tiesi mitä kengät halusivat. 


Ne halusivat tulla perusteeellisesti puhdistetuiksi. Kondolla on tapana pestä kenkien pohjat ennen nukkumaan menoa tai ensimmäiseksi aamulla samalla kun pyyhkii eteisen lattian. Tämä on tarpeen, koska puhtaat kengät selkeyttävät omistajansa mielen ja johdattavat hänet hyviin paikkoihin, kukaties uuteen kauppaan, josta hän äkkää jotain, mitä tietää aina halunneensa.
Ei siis turhaa karsimista enää, heräteostoksiakin saa tehdä.

Perusteluna näille minun mielestäni neuroottisille ja turhille puhdistamisille ja järjestämisille Kondolla on usein jotain filosofiaan viittaavaa.
Kengänpohjat yhdistävät meidät maahan. Siksi niitä pitää kunnioittaa.
Hoh hoijaa... 

Ajattelin laskea, montako kertaa kirjassa toistetaan sanoja spark joy, joy-sparking, joyful ja ideal, mutta kyllästyin. 

Kirjassa on kaikenlaisia elämäntapaohjeita, mitä syödä ja miten elellä, niin että säkenöi iloa ihannekodissaaan, jossa perheaamutkin ovat kuin taitavaa sinfoniaorkesterin johtamista.
Kun alan uteliaana lukea, niin huomaan, että eihän siinä mitään uutta olekaan: lapset aikaisin nukkumaan, hulppeasti aikaa aamiaiselle ja koulureput laitettu illalla valmiiksi. 
Kuules nyt Marie Kondo, minä jopa luin aamusadun meidän maailman parhaille pojillemme ennen päivähoitoon viemistä! En kylläkään pyyhkinyt lattioita ennen muun perheen heräämistä, vaan luin sanomalehtiä. 
Yöni sujuvat loistavasti, vaikka en käytäkään puuvilla- tai silkkipyjamia.




Kondon sisustuskuvissa ei näy missään lehtiä huolimattomasti auki taiteltuina eikä kirjojakaan kuin nimeksi muiden esineiden alla. Yhdessä kuvassa on keittokirjahylly, jossa kirjat on järjestetty värien mukaan, suurin osa kirjoista (tietenkin) valkoisen ja harmaan sävyisiä. 
Minulle ehdoton kodikkuuden edellytys on kirjat ja lehdet joita luetaan sekä kivat tekstiilit, pöytäliinat, torkkupeitot ja sohvatyynyt.
Autius, värittömyys ja tyhjyys kodissa ovat masentavia. Mitä sellaisessa kodissa voi tehdä!

Kondolla elämän värikylläisyys ja runsaus on hänen itselleen laatimassaan leikekirjassa. Jos hän näkee kampaajalla naistenlehdessä yhden ainoan kuvan, joka tuo hänelle iloa, hän panee lehden muistiin, hankkii sen ja leikkaa sekä kiinnittää tuon kuvan piristyssivulle, jossa on oranssia tavaraa tai vihreille sivuille rauhaa tuottavien asioiden joukkoon. Kengille on oma ihanuus-sivunsa, samoin jälkiruuille, joiden katselu tuo tyydytystä. Pelkkä katselu!
Jos joku kuva lakkaa sädehtimästä, se vaihdetaan, koska se mikä on joskus tuonut iloa saattaa väljähtyä ja joutaa vaihtoon.
Hmm...

Tämä kirja ei ole vitsi, kuten mieheni epäilee. Kondo on kansainvälisesti suosittu elämäntaito-opettaja ja sisustaja, ja hänen kirjojaan luetaan paljon. 
Oletko lukenut/katsellut näitä kirjoja? Mitä mieltä olet? 
Kertokaa minulle, mitä olen ymmärtänyt väärin. Minusta tämä konmari-siivoilu on pelkkää bluffia ja Marie Kondo on kova bisnesnainen, joka on hoksannut omassa neuroottisuudessaan liikeidean. 

20 kommenttia:

  1. Nuori ja ehdoton. Täydellisyys johtaa romahdukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa Kondo vielä oppii, viimeistään kun lapset ovat teini-iässä. Moni murkku viihtyy omassa huoneessaan luovassa sekamelskassa. Kun mieli on myllerryksessä niin se ahdistaa, jos ympäristö on liian tiptop.

      Poista
  2. En ole Kondon kirjoja lukenut (enkä aio lukea), mutta olen lukenut hänen kirjoistaan ja metodistaan sekä katsonut muutamia hänen ohjelmia Youtubesta. Minua kiinnosti lähinnä esim. vinkit viikkaamiseen. Tiedän siis, mistä tässä ilmiössä on kyse.

    Kondohan on nimenomaan taitava bisnesnainen, joka osaa myydä metodinsa länteen. Ei ole sattumaan, että Kondon Netflix-sarjassa järjesteltiin Yhdysvaltalaisia koteja englannin kielellä. Omassa kotimaassaan hänen metodinsa ei ole merkittävä eikä hän itse ole edes järin tunnettu Japanissa.

    Ehkä monia (länsimaalaisia) ihmisiä Kondon persoona ja spiritualistisia piirteitä saava “tarkoituksenmukaisuus” kiehtovat. Itse en näe, että Kondo olisi mitenkään neuroottinen tmv. Tietenkään en ole lääkäri, mutta lukemani perusteella en ole sellaista kuvaa hänestä saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tutustunut Kondoon samalla tavalla kuin sinä, eihän hänen esiintuloaan ole voinut välttyä huomaamasta.

      Totta, länsimaisiin ihmisiin puree Kondon käytännön asioiden ja "japanilaisuuden" yhdistäminen, jonkinlainen kevytfilosofia. Kirjassa viitataan jopa shintolaisuuteen siivoamisen yhteydessä. Hänellä on myös nettikauppa, jossa myydään ylihintaan aivan tavallisia säilytyslaatikoita yms. Merkki myy, niinhän se on muidenkin hypetettyjen merkkien kohdalla.

      Minä ajattelin, että Konmari-Medialla olisi yhteyksiä myös Japaniin, koska Marie Kondo kertoo miehensä nousevan töihin joka aamu neljältä; päättelin, että aikaeron vuoksi, mutta voihan kyse olla vain amerikkalaisesta työhön keskittymisestä.

      Jossain haastattelussa Kondo kertoi olevansa siivousfanaatikko ja muisteli karsineensa vanhempiensa tavaroita jo 5-vuotiaana. Tuossa iässä lapset yleensä rohmuavat tavaroita, kantavat kotiin pihalta keppejä ja muita aarteita ja lapsi joka häiriintyy tavaroista ja alkaa järjestellä kyniään pituusjärjestykseen on vaarassa sairastua mieleltään.
      Neuroottisuus on minulta varmaan liian kevyesti käytetty termi tässä, mutta näen kyllä tällaisen kaiken hallitsemiseen pyrkimisen neuroottisena piirteenä.

      Poista
    2. Japanissa asutaan yleisesti ottaen aika ahtaasti, joten “turhaa” tavaraa ei yleensä haluta kerryttää. Japanilaiset ovat käteviä ja käytännöllisiä säilömään tavaroita ja sisustamaan “säästeliäästi”.

      Olen lukenut myös noita juttuja, joissa Kondon metodien väitetään viittaavan milloin shintolaisuuteen, milloin buddhalaisuuteen. Pointti kyllä käsittääkseni on, etteivät Kondon metodit ole Japanissa mitenkään uraauurtavia tai tajunnanräjäyttäviä.

      Ja siis toki Kondolla on japaniyhteydet: onhan hän ja miehensä japanilaisia, vaikka muuttivatkin Yhdysvaltoihin. Tarkoitin itse lähinnä sitä, että Marie Kondon bisnes toimii pääasiassa Lännessä ja on läntisille markkinoille suunnattu. Kondon miehestä en tiedä mitään – voihan hän tehdä etätyötä Japanissa sijaitsevaan japanilaiseen yritykseen. Ja japanilaiset ne vasta töitä tekevätkin – kyllä kalpenee jenkitkin japanilaisten työmäärien ja -etikettien rinnalla :D

      Eivät kaikki lapset rohmua tavaroita: rohmuaminen yleensä opitaan – ei se ole ihmisessä automaationa. Jos elää kulttuurissa (en esitä, että juuri Japani on tällainen), jossa krääsää ja tavarapaljoutta ei varsinaisesti arvosteta, eivät lapsetkaan yleensä edes tajua haluta kaikkea.

      Voihan myös olla, että Marie Kondo on kokenut että heidän perheessä on liikaa tavaraa muihin tuttavaperheisiin nähden tmv. Järjestelmällisyys voi myös olla piirre. Itse olen jo lapsesta asti tykännyt siisteydestä ja siivosin jälkeni oma-aloitteisesti – toisin kuin esim. siskoni ja veljeni. Ja sellainen ole edelleen.

      Poista
    3. Kaikki on tietysti suhteellista, myös puhtauteen ja järjestykseen suhtautuminen.

      Oppilaissani on ollut joitain, jotka juuri näissä asioissa ovat liukuneet sairauden puolelle. Tähän oirehtimiseen on liittynyt yleensä myös se, että aikaansaaminenkin on niukentunut, kun on jääty nyhertämään jotain työtä loputtomiin. Siis ihan näin yleisenä huomiona tämä, ei liittyen Kondon kirjaan.

      Minäkin pidän järjestyksestä, mutta pystyn aivan hyvin olemaan myös keskeneräisessä, enkä ole ikinä vaatinut leikki-ikäisiä lapsiani tai lapsenlapsiani purkamaan majojaan, joissa on tarkoitus jatkaa mielikuvituselämää seuraavana päivänä, vain siksi, että illalla kaiken olisi oltava ultraharmonista.
      Ei ole myöskään tullut mieleeni pyyhkiä päivittäin perheen kengänpohjia.

      Kondon mies on hänen yrityksensä Konmari-Median johtaja, kuten tuolla juttuni alussa kerroin. Yhteyksiä on ilmeisesti kymmeniin maihin, joten aikaero voi ajaa töihin yöllä.

      Poista
    4. Kyllähän jotkin noista Kondon ajatuksista kuulostavat ”hassuilta”, mutta toisaalta jos hänen maailmankatsomuksensa on sellainen kuin hän kertoo, niin kyllähän se kenkien putsaaminenkin sitten aika loogista on (Japanissa vaimot muutenkin ahkerasti putsaavat esim. miestensä kenkiä niin ei tuossa sinänsä ole mitään omituista siinä kontekstissa). Ja voihan siihen olla ympätty sekaan vähän eksotiikkalisää, että erottuu joukosta. Itse en näe sitä sen kummempana kuin vaikkapa sitä, että ihmiset menevät kirkkoon palvomaan ties mitä jumalia ja jeesuksia. :D

      Itse tykkäisin, että meilläkin olisi vain molemmille yksi kenkäpari näkysällä, mutta toistaiseksi ei ole mahdollista. Suurin osa kengistä on silti kaapissa (ja todellakin putsaan kengät ennen kuin sinne laitan, koska tila on helpompi pitää siistinä kun sinne laittaa siistejä asioita, mutta en ole neurootikko). Haaveilen sellaisesta ovellisesta kenkähyllystä eteiseen. Meillä on vielä sisustussyteemit kesken täällä: ei olla pidetty kiirettä, kun remppa on tulossa kuunvaihteessa.

      Poista
    5. Meillä on isossa eteisaulassa edellisten asukkaiden jäljiltä kaksimetrinen haitariovellinen vaatekaappi, jossa kaksikerroksinen kenkähyllykkö. Siinä on parikymmentä kenkäparia lenkkareista monoihin. Pidämme vain juhlakengät ja kesäsandaalit muualla, pyyhittyinä :).
      Vanhoissa kerrostaloasunnoissa on tilaa. Me pyörsimme päätöksemme keskustaan muuttamisesta, kun kävimme katsomasssa joitain asuntoja, joissa sekä sisätilat että piha olivat ahtaita. Kylmässä ilmastossa on kiva, kun sisällä on tilaa kävellä ja vaikka jumpata. Mieluummin halpa, vanha asunto, jossa avaruutta kuin uusi ja pieni.
      On meillä ollut ahtaampaakin, esim. jonkin aikaa kolmen lapsen kanssa rivitaloasunnossa, jonka eteinen oli pieni koppi. Siinä oli kyllä kenkäpari jos toinenkin kilpailemassa tilasta. En muista koskaan putsanneeni poikien enkä varsinkaan miehen kengänpohjia.

      Japanissa naisen tehtäviin kuuluu palvella miestään, eipä ihme että nuoret naiset elävät yhä enemmän sinkkuina.
      Muistan lukeneeni jostain romaanista, miten Irlannissa nimenomaan isän tehtävä joskus ennen vanhaan oli lankata koko perheen popot kiiltäviksi.

      Joo, hassuja asioita tapahtuu kaikkialla.
      Mietin Charles III:n huomisia kruunajaisia voiteluineen kaikkineen. Eikös hän muutu osittain jumalolennoksi tässä seremoniassa. Harry on oikeassa, on parempi olla tavallinen ihminen kuin kuninkaallinen pelle.

      Poista
  3. Tämä on ihmeellistä, eilen näin kaverin Facebook-sivulla kuvat kahdesta Marie Kondon kirjasta ja kaverini sanoi konmarittavansa ne. Tuumailin siinä että en ole koskaan tullut systeemiin tutustuneeksi, ihan vaan nähnyt hajanaisia huomautuksia asiasta. Ja nyt pääsin sinun avullasi lukemaan perusteellisesti mistä on kyse 😀

    Alkuidea on hyvä, mutta tuossa alkaa olla neuroottisia ja pakkomielteisiä elementtejä. Kodin kaaos kannattaa karsia mutta ei niin pitkälle että viihtyvyys kärsii. Ääripäät ovat huonoja. Olen omassa kodissa päässyt erittäin mukavaan olotilaan. Kierrätämme paljon, olemme lahjoittaneet turhaa pois, nyt on kivaa ja siivous on helppoa. 💕 Koti on rakas, siitä kannattaa luoda viihtyisä tyyssija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Koti on paras silloin kun se sopii omaan esteettiseen silmään, ja käytännöllisyys on myös hyvä asia.

      Harva ihminen pääsee siihen asemaan, että hänen nimestään tulee verbi.
      Marie Kondolla on kyllä vaikutusvaltaa.
      Mietin, asettaako hän seuraajilleen, nuorille naisille, liikaa paineita esimerkillään.
      Tätä kirjaa mainostetaan hänen henkilökohtaisimpana kirjanaan, ja paljon tässä onkin omasta elämästä ja omasta kodista.
      Pakkomielteisyyteen näyttää kuuluvan myös oman ajan tehostaminen. Kun mennään kävelylle aviomiehen kanssa, sekin päiväohjelmassa säännöllisenä, niin se ei ole mitään flaneerausta, vaan energiaa lisäävä lyhyt tuokio, jossa päivitetään yhteisen firman asioita.

      Poista
  4. Ihme juttu tuo Marie Kondon puuha ja sen seuraaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se. Minua alkoi kiinnostaa myös ne aiemmat kirjat. Tässä ei ainakaan vanhalle konkarille tullut mitään uutta vinkkiä kodinhoitoon. Hämmästytti vain se tavaraan keskittyminen, ihan kuin syömähäiriö, jossa kieltäytyminen ja oikeaoppisuus sitoo vahvasti ruokaan, tässä vain ruuan tilalla kodin tavarat.

      Poista
  5. Kondon residenssissä asiat eivät ole kohdallaan.
    Eikö ole muuta ihmisen elämässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä vaikuta oikealta elämältä. Katselin kuvat läpi ja minusta alkoi näyttää, että omakuvissa, joita laskin olevan 24, on kaikissa aivan sama ilme.
      Mutta niinhän sitä sanotaan, että monella on somessakin erikseen some-imago, kaikki suloista ja täydellistä, mutta oikeassa elämässä täysin muuta. Minä toivon, että Marie Kondolla on sitä muuta, että hänen puhtaat kenkänsä vievät hänet hyvään kahvilaan herkuttelemaan leivoksilla, ettei niitä tarvitse vain haavevihosta katsella.

      Poista
  6. Olen aina ihaillut japanilaisia sisustuksia ja varsinkin puutarhoja. Tuo eteinen on ihana. Aivan uskomattoman kaunis seinävaate ja kaunis penkki.
    Olen laiska siivoamaan. Meillä oli vähän aikaa robotti-imuri, joka tuli miehelleni korjattavaksi. Alkuun olin, että en tykkää. Mutta onhan se kätevä. Valitettavasti se meni takaisin mieheni tytölle. Kaikki siivousinnovaatiot ovat tervetulleita. Mieheni siskolle laitettiin sellaiset ikkunat, jotka sadevesi pesee ulkoa. Todella kätevää. Ehkä ensi viikolla innostun pesemään ikkunoita. Se on kamalan työlästä puuhaa.
    Tsemppiä vaan Marielle. Ihminen kehittyy ja muuttuu ja silloin tarvitaan uusia elämänohjeita. En ole niitä kyllä tarvinnut, enkä siis lukenut. Kannatan elämänohjetta, että vähemmän on enemmän. Kirjoja ja kukkia pitää olla paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, kirjoja ja kukkia! Ilman muuta. Nyt on ihanien pioneitten aika, niiden nuputkin on komeita palloja.

      Eteisestä otettu kuva on kaunis, valo tulee kauniisti. Mutta mieti, onko tuo tila käytännöllinen viisihenkiselle perheelle. Penkki on hirveän kapea ja jos siihen istuu, selkä painaa tuota seinästä kauas ulos tulevaa seinävaatetta.
      Meillä on eräällä naapurilla keinutuoli samanlaisessa eteisaulassa kuin meillä. Siinä voi nojata ja rentoutua toisin kuin tuolla penkillä.

      Meillä ikkunoitten pesu on miehen tehtäviä. Hän pesee ikkunan kerrallaan joskus kesäkuun alussa ja kuivaa ladattavalla imurilastalla. Näyttää kätevältä.
      Ei pidetä kiirettä, kun siitepölyt lentää ilmassa kaiken aikaa, paitsi nyt - eilen satoi lunta ja tuntuu takatalvelta.

      Poista
    2. Minä kuvittelen, että Kondo pukee lapset ulkovaatteisiin ja istuttaa tuohon penkille odottamaan, kun hän itse pukeutuu. Meillä voisi olla leveämpi penkki. Keinutuoli ei mahdu meille.
      Mieleeni tuli heti, että jos olisin näyttänyt äidille, että haluaisin tuollaisen seinävaatteen, niin äitini olisi kutonut vastaavan kangaspuilla. Hän oli uskomattoman taitava kutoja, joka suunnitteli myös omat mallit itse.

      Poista
    3. Mai, itse mietin ihan samaa. Lapsilla on kengät jalassa ja he odottavat vanhempien pukemista. Meillä ei koskaan ollut lapsuuskodeissa edes penkkiä, joten seisoimme vain eteisessä odottamassa. Se oli ihan ok, tiesimme että hetken odotuksen jälkeen mennään.

      Itse en ole koskaan pukenut kenkiä jalkaan istuen, mutta halusin edellisen kotimme eteiseen pienen rokokoo-penkin voidakseni pukea kengät jalkaan siinä. En ikinä käyttänyt sitä muuhun kuin laskeakseni siihen kantamukseni :D

      Poista
    4. Lasten penkki, ok. Jos malttavat odottaa istuen, Kondon lapset kyllä varmaan malttavat. :)

      Poista
    5. Meillä on eteisessä arkku, jonka päälle vanhemmat ihmiset voivat istahtaa kenkiä jalkaa laittaessaan. Itse laitan vieläkin yleensä kengät jalkaan seisten. Arkun päälle lasken kauppakassit, kuten Elegiakin on tehnyt.
      Kondon penkki on turhan kevyt, ihan kuin tuo ohut lauta olisi jo keskeltä kuopalla.

      Poista

Tuhat ja yksi blogitarinaa

Hannu Mäkelän kirja Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja  vierailulla kirjastosta hyllyssäni Katselin blogini tilastoja ja huomasin,...