Blogeissa on kiertänyt kysely, johon minuakin on pyydetty vastaamaan. On ollut niin kiva lukea muiden kirjoituksia ja tutustua heihin, että minäpä otan ja vastaan.
1. Olen syntynyt Pomarkun sivukylällä Honkakoskella eli aivan liian syrjässä. Oppikoulussa harmitti, kun en voinut osallistua koulun jumppakerhoon. Bussilta oli neljä kilometriä valotonta tietä kotiini ja pelkäsin pimeää. Kotoa lähdettyä en ole ikinä halunnut asua missään eristyksissä. Tykkään asua kerrostalossa (nykyään asumme) palvelujen lähellä enkä panisi pahakseni vaikka asuisin Helsingin Bulevardilla tai Manhattanilla. Ai niin, milloin olen syntynyt: loppiaisena kohta 73 vuotta sitten. Sodasta ei ollut pitkä aika, mutta kukaan ei kotini ympäristössä puhunut siitä - katsottiin eteenpäin.
 |
| Kotini nro 1, jossa elin noin 10-vuotiaaksi. |
 |
| Samalle paikalle vanhan kodin taakse rakennettu kotini nro 2. Oikealla näkyvät aitta ja savusauna. Kuvan ulkopuolelle jää tiilinavetta, puuliiteri ja riihi. Talo jäi monelta osin kesken äitini varhaisen kuoleman jälkeen. Nyt talo on autiona rappeutumassa. . |
2. Pienenä olin varma, että isona minusta tulee äiti. Mistään muusta en ollut varma. Sen tiesin, että en halunnut maatalon emännäksi. Koulussa aloin ajatella, että olisi nastaa lukea kieliä ja löytää elämäni mies. Oi niitä romanttisia haaveita! Unelmoin myös elämästä jossain muussa maassa. Kaikki unelmani toteutuivat, paitsi viimeinen, ja ehkä hyvä niin.
3. Parhaat piirteeni ovat... jotenkin nolottaa vastata tähän. Kysynpä mieheltäni: "No, positiivisuus, hirmu luotettava ja rehellinen.. ja älykäs, ei tyhjäpää vaikka vähä naiivi ootkin." Nappaan tuosta yhden, olen todellakin uskollinen (luotettava)! (Ja tuo älykäs nolottaa...)
4. Viimeisin sisustusostokseni on joulukoristeet. Koristelimme kuusen itsenäisyyspäivänä pikku apulaiseni Liinan kanssa ja voi miten siitä tuli satumainen ja salaperäinen. Kelpuutimme väreistä vain kullan, vihreän sävyt ja viininpunaisen. Jonain toisena jouluna sitten valkoista ja hopeaa.
5. Haluaisin matkustaa vaikka minne. USA pysyy haaveissa/suunnitelmissa, samoin eteläinen Eurooppa. Oi, Australia ja Väli-Amerikka, sellaiset eksoottiset paikat kuten Saint Lucia, Dominica ja muut... taidan ostaa huomenna raaputusarvan.
6. Suosikkijuomani on kahvi, ehdottomasti. Sen lisäksi juon vettä (voi miten tyytyväisiä saamme olla, että meillä on Suomessa raikas hanavesi!), joulun alla glögiä ja kesällä KevytOlo-makuvettä, jossa maistuu koivunmahla ja minttu.
7. Lempiruokani: pastaruuat, mausteiset pitkään haudutetut pataruuat, ohut ruisleipä ja tuore patonki juuston kera.
8. Viikonloppuisin herkuttelen samalla tavalla kuin arkena. Herkuttelen joka päivä päiväkahvilla leivonnaisineen. Kun kyllästyn leivoksiin ja suklaaseen, valitsen kahvileiväksi voirinkelin, jonka päälle sipaisen tummaa appelsiinimarmeladia ja juustoa.
9. Lempiblogini, jota seuraan säännöllisesti, on... Tähän on monessa blogissa vastattu, että kaikki tuossa sivussa näkyvät. Minä en voi vastata niin, koska seuraan vain muutamia niistä, joita olen tuohon sivurullaan tullut merkinneeksi. Minun on vaikea pyyhkiä pois ketään, jokaisen blogin takanahan on ihminen (se uskollisuus!). Silmäilen otsikoita ja luen kiinnostuksen mukaan. Tietenkin on myös muutamia, jotka luen aina ja käyn kommentoimassa, myös sivurullan ulkopuolella.
10. Kirjat, joita olen lukemassa nyt, ovat Ann-Luise Bertellin Oma maa, joka on trilogian keskimmäinen osa. Ihastuin valtavasti ensimmäiseen osaan Ikävän jälkeen ja luin heti perään loppuosan Ikuinen kaipuu. Olen myös lukenut pari kirjaa, jotka saivat minut suunnittelemaan blogijuttua kirjoista, jotka ovat ärsyttäneet. Toinen on ah niin informoiva ja opettavainen erilaisia perheitä luetteleva kuvakirja, jota myydään Ukrainan lasten hyväksi (miksi ei jotain satua?) ja toinen on tosipohjaiseksi mainostettu romaani, jossa osoitetaan, miten Jeesus pelastaa Jeesukseen uskovat juutalaiset (!) joutumasta kaasu-uuniin. Jeesususkoiset juutalaiset, höh?
 |
| Kiinnostava trilogia. Kolmannen osan alaosassa on mainoslause "Kuin paluu suurten kertojien suuriin kertomuksiin" Se pitää paikkansa. |
 |
| Ärsyttävät teokset. |
11. Lempilajini kirjallisuudessa ovat romaanit ja esseet.
12. Suosikkisovellukseni kännykässä ovat... jaa, no mieluummin katselen kaikkea isommalta ruudulta, mutta säätä, Facebookia ja joitain uutissivustoja kyllä seuraan puhelimesta.
13. Kahvini juon maitotilkan kanssa, lähes mustana. Sokeria lisään harvoin, jos on sitä vaativaa kahvilajia.
14. Viikkorutiineihini kuuluvat saunominen, yksi tai kaksi blogikirjoitusta, viestittely perhewhatsappeissa, pienen kuusenkoristeluapulaiseni tapaaminen, kirjastossa ja ruokakaupassa ramppaaminen ja kävelylenkit. Ennen oli vesijumppaakin, mutta kaupunkimme sulki puolet uimahalleista ja laski lämpötilaa niissä kahdessa mitkä ovat vuorollaan toiminnassa. En ole vielä uskaltautunut kylmään veteen ja alan vieraantua koko halliuinnista. Ohho, juuri tuli viesti, että vuoden vaihteen jälkeen jatkuu vesijumppa omassa hallissa. No, lähden kokeilemaan.
15. Viimeisin elokuva, jonka olen nähnyt elokuvateatterissa. No enpä muista. Ikinä ei ole ollut näin pitkää taukoa, kävin ennen koronaa melkein kerran viikossa elokuvissa. Odotan hyviä elokuvia, mutta niitä ei vain tule elokuvateattereihin. Ai niin, se oli Klaus Härön ohjaama Rakkaani merikapteeni. Elokuvakerhomme joutui muuttamaan tästä kodin läheltä kunnon elokuvasalista nousevine istuimineen tylsempään tilaan automatkan päähän.
Plääh, meidän palvelut ovat huonontuneet sekä koko Kouvolan alueella että Myllykoskella. Tylsää. Jos Mylsästä tulee liian tylsä, niin alan harkita muuttoa!
16. Rentoutuakseni luen, kuuntelen musiikkia ja kävelen. Sauna rentouttaa paljon, sen voi jopa todeta mittaamalla verenpainemittarilla.
17. Lemmikkieläimeni. Niitä ei ole, enkä kaipaa. Meillä on ollut lasten pienenä ollessa kissa, josta oli pakko luopua lapsen allergiaoireiden vuoksi, ja akvaariokaloja.
12. Suosikkisovellukseni kännykässä ovat... jaa, no mieluummin katselen kaikkea isommalta ruudulta, mutta säätä, Facebookia ja joitain uutissivustoja kyllä seuraan puhelimesta.
13. Kahvini juon maitotilkan kanssa, lähes mustana. Sokeria lisään harvoin, jos on sitä vaativaa kahvilajia.
14. Viikkorutiineihini kuuluvat saunominen, yksi tai kaksi blogikirjoitusta, viestittely perhewhatsappeissa, pienen kuusenkoristeluapulaiseni tapaaminen, kirjastossa ja ruokakaupassa ramppaaminen ja kävelylenkit. Ennen oli vesijumppaakin, mutta kaupunkimme sulki puolet uimahalleista ja laski lämpötilaa niissä kahdessa mitkä ovat vuorollaan toiminnassa. En ole vielä uskaltautunut kylmään veteen ja alan vieraantua koko halliuinnista. Ohho, juuri tuli viesti, että vuoden vaihteen jälkeen jatkuu vesijumppa omassa hallissa. No, lähden kokeilemaan.
15. Viimeisin elokuva, jonka olen nähnyt elokuvateatterissa. No enpä muista. Ikinä ei ole ollut näin pitkää taukoa, kävin ennen koronaa melkein kerran viikossa elokuvissa. Odotan hyviä elokuvia, mutta niitä ei vain tule elokuvateattereihin. Ai niin, se oli Klaus Härön ohjaama Rakkaani merikapteeni. Elokuvakerhomme joutui muuttamaan tästä kodin läheltä kunnon elokuvasalista nousevine istuimineen tylsempään tilaan automatkan päähän.
Plääh, meidän palvelut ovat huonontuneet sekä koko Kouvolan alueella että Myllykoskella. Tylsää. Jos Mylsästä tulee liian tylsä, niin alan harkita muuttoa!
16. Rentoutuakseni luen, kuuntelen musiikkia ja kävelen. Sauna rentouttaa paljon, sen voi jopa todeta mittaamalla verenpainemittarilla.
17. Lemmikkieläimeni. Niitä ei ole, enkä kaipaa. Meillä on ollut lasten pienenä ollessa kissa, josta oli pakko luopua lapsen allergiaoireiden vuoksi, ja akvaariokaloja.
18. Lempivuodenaikani on kesä. Turha kysymys - mikä muu se muka voisi olla! Tosin juuri nyt on myös kiva talvisää, nollan lähellä ja lunta satelee.
19. Ruokabravuurini on... ? Keräilen ruokaohjeita, mutta niitä ei vain tule kokeilluksi.
20. Koskettavinta elämässä on pienet lapset, heidän suloisuutensa.
Eiköhän tässä tullut "avautumista" tarpeeksi taas joksikin aikaa. Tehkää toisetkin tämä, jos ette ole vielä tehneet. Käyn mielellään lukemassa.
Hyviä joulunalusaikoja!
 |
| Kuusankosken Taideruuukin Kultamurunen-putiikin postikortti, yksi monista kivoista. |
Olipa ihanan inhimillinen "tunnustusluettelo"! Varsinkin tuo ruokaohjeiden keräily. :)
VastaaPoistaSinulla on osittain samanlainen tausta kuin tädilläni ja hyvin samanikäisiäkin olette. Hänkin teki uransa opettajana.
Minun ikäluokkani oli ensimmäisiä, jotka saivat valtion takaaman opintolainan, minkä avulla opiskelijoiksi alkoi tulla myös köyhän maalaistaustan ja kaupungin työläisväestön nuoria. Nykynuoret eivät varmaan täysin ymmärrä, mikä etuoikeus on ilmainen koulu ja lähes ilmainen opiskelu. Ennen peruskoulua koulu oli jo 10-vuotiaasta maksullinen, jos halusi akateemisiin opintoihin. Moni jäi koulutuksen ulkopuolelle.
PoistaJoo, toivoisin olevani kiinnostuneempi myös toteuttamaan niitä reseptejä. Keittokirjoista tykkään kovasti. Tällä haavaa minulla on lainassa maailman parhaaksi keittokirjaksi tänä vuonna valittu suomalaisen Daniela Anderssonin "Tack för maten, mamma".
Kyllä heitä on, Jeesukseen uskovia Juutalaisia, heitä kutsutaan messiaaniksi. Ja jotkut kääntyivät kristityiksi ihan vain pelastaakseen itsensä, vaikka ei se tainnut aina auttaa sekään. Usko Jeesukseen on ollut monille, olivat he juutalaisia tai ei, lohtu ja voimanlähde noina aikoina. Ikävää, että teos ärsytti sinua. Ehkä se oli liian yksioikoisesti kirjoitettu teos, en itsekään osannut kirjoittaa teoksesta.
VastaaPoistaMinusta siinä oli hassua se, että ei puhuttu kristinuskoon kääntymisestä, vaan Jeesuksen lisäämisestä juutalaisuuteen. Juutalaisuus on tarkka uskonto, ei siitä noin vain muutella. Etninen juutalainen on tietysti eri asia kuin uskonnoltaan juutalainen.
PoistaMessiaanisuus on tosiaan ihan olemassa oleva ilmiö, eli uskontona on juutalaisuus mutta sillä käsityksellä, että Jeesus on odotettu messias (ilman niitä kehityksiä, joissa kristinusko irtaantui juutalaisuudesta, joten eivät ole kristittyjä).
PoistaMutjoo, kirjana tuo kuulostaa, no, sellaiselta että ei päätyne omalle lukulistalle (ja usko Jeesukseen ei tosiaan kauheasti auttanut, tunnettuna esimerkkinä pyhä Ristin Teresa Benedicta eli Edith Stein...)
Okei, en ollut kuullut tuosta liikkeestä.
PoistaKirjassa perheenjäsenet pelastuivat kerta toisensa jälkeen kiperistä tilanteista, junia tarkistavista natseista jne. vain koska olivat tunnustaneet Jeesuksen messiaaksi. Se kuulosti minusta propagandistiselta. Takakansitekstissä tämä ohitetaan. Kerrotaan vain, että silloisessa Hollannin alusmaassa Indonesiassa valtion komennuksella oleva melko vähän uskontoa harjoittava Cassutton perhe palasi kotimaahan ja joutui sodan pyörteisiin. "Ikävä puoli asiassa oli, että he olivat juutalaisia..." Minua kiinnosti tuo siirtomaa-aihe ja otsikko. Ajattelin, että luen vielä yhden holokaustiteoksen, mutta lukiessa paljastuikin, että juutalaisuutta ei arvostettu vaan katsottiin, että juutalaiset oli pelastettava juutalaisuudestaan.
Älä suotta nolostele älykkyyttäsi, blogiasi jo kauan seuranneena allekirjoitan miehesi lausunnon täysin!
VastaaPoistaHeh, tuo naiivius kyllä kumoaa jonkin verran sitä älyä - ja miksei ultrarehellisyyskin. Olen myös herkkä liikuttumaan, mikä tuli todetuksi taas tänä iltana. Olimme Waltteri Torikan joulukonsertissa. Koin Torikan eläytyvät upeat esitykset niin että laulujen ylväys joko nosti ihokarvat pystyyn tai jouduin valtavan surumielisyyden ja haikeuden valtaan (Sylvian joululaulu, Torikan oma sanoitus ja sävellys Toivonko liikaa). Kaiken huippuna Torikka totesi, että tänään on Jean Sibeliuksen päivä ja lauloi yllättäen ilman säestystä Finlandian niin voimakkaasti, että yleisöstä kuului aplodien seassa huutoja "Upeaa!", "Mahtavaa!"... ja minulla tietenkin naama märkänä kyynelistä.
PoistaYmmärrän täysin!! Musiikki liikuttaa myös minua, joskus niin että tulee kyyneleet. Viimeksi liikutuin kun lauloin kuoroni kanssa kirkossa ensimmäisen adventin jumalanpalveluksessa. Otto Olssonin Advent-laulu on todella upea ja nyt pääsin ensimmäisen kerran laulamaan sitä itse! No, äänihän siinä moisesta liikutuksen tunteesta sortui ja sain noin puolet laulusta vain aukoa suutani mukamas laulaen... 🙄
PoistaOlenkin aina ihmetellyt, miten esiintyjät pystyvät eläytyessään peittämään omat tunteensa. Torikkakin lauloi niin kaikkia laulujen sävyjä voimakkaasti tulkiten. Onneksi istuin kaukana kirkon takaosassa, niin hän ei nähnyt minun "eläytymistäni". Istuin silmät kiinni, mutta pari kertaa piti nousta katsomaan komeaa esiintyjää, joka oli pukeutunut valkoiseen pukuun. Torikan äänen skaala kuulosti entistään laajemmalta.
PoistaTalokuvat ovat hienoja! Kumma miten vähän sitä tulee kuvattua taloa, jossa asuu. Oletkohan sinä Marjatta semmoinen sangviinikko? Elämäniloinen ja ihmisten seuraan hakeutuva ja siten positiivinen. Minun äitini oli sellainen ihminen, minä itse taas olen vetelän flegmaattinen.
VastaaPoistaHöh, vai vetelän flegmaattinen. Voiko flegmaattinen olla niin hyvä huumorin taitaja?
PoistaMinä olen kyllä iloinen ja seurallinen sitten kun olen seurassa, mutta arka olemaan aloitteellinen ja hakeutumaan seuraan.
Taloja pitäisi kuvata enemmän. Nyt harmittaa, ettei tullut kuvatuksi enemmän Kuhmon taloa, josta muutimme tänne. Silloin lähtiessä kesällä 2000 iski haikeus. Kuljin ympäri pihaa kuvaamassa kasvimaata, josta en ollut siihen asti välittänyt. Kuin kiusaksi juuri silloin oli valtavasti mansikoita, jotka talon uudet asukkaat saivat poimia.
Sinun vastauksesi tähän kyselyyn olivat niin humoristisia. Vieläkin naurahtelen, kun mieleen tulee, miten mieliblogisi on oma blogi ja koskettavinta kodin ulkopuolisten ihmisten kosketus, niin koskettavaa että tekisi mieli motaista.
Kiva oli lukea vastauksiasi, Marjatta. Kuten Anki yllä kirjoitti, vastauksesi olivat inhimillisen rehellisiä, mikä juuri on se juju minua kiehtovissa blogeissa. Ja se luo myös yhteyden tunnetta. Kiitos, Marjatta. Terv InnaVaara
VastaaPoistaPs. En vieläkään ole osannut kirjautua bloggeriin uudelleen, niin että minut tunnistetaan ko bloginimelläni. En ole diginatiivi :) vaan 1950-luvun lapsi…
Inna, kiitos kun kävit, vaikka hankalammin kuin ennen. Olethan tarkistanut asetukset? Eräällä blogiystävälläni oli se, että ei ollut sallinut kaikkia evästeitä. Pitää valita "Salli selaimesi käyttää kolmannen osapuolen evästeitä". Tarkista se.
PoistaEn minäkään ymmärrä näistä teknisistä puolista hönkäsen pöläystä. Toivon vain, että Blogger ei muuttelisi liikaa ja voisin jatkaa kuten ennenkin.
Seuraan muutamaa kirjablogia, koska lukeminen on elämäntapa, en tule toimeen, jos ei ole luettavaa. Blogeista saa usein lukuvinkkejä.
VastaaPoistaSiinä hiukan oppii tuntemaan blogin pitäjää, ainakin lukuharrastuksen kautta, kai blogeissa on hyvä pitää yksityisyydestään huolta. Ruokaohjeita on kasapäin, harvoin niistä teen mitään. Sorrun liian monivaiheisiin ohjeisiin, jotka ovat vaivalloisia tehdä. Tavalliset kotiruoat ja kala erityisesti.
Kuulun siihen sukupolveen joka kävi koulunsa apuvälineinä helmitaulu ja pahviset eläinten kuvat.
"atk" taidot ovat sellaiset, että toimeen tulee.
Helmitaulu ja pahviset eläinten kuvat - kyllä!
Poista(Yhteen aikaan kirppikset olivat täynnä venäläisiä helmitauluja ja samovaareja - niin nostalgista. Eipä näy enää. Meidänkin samovaari, jonka mies oli saanut kauan sitten vaihto-opettajana Venäjällä, lähti eilen kaatopaikalle muun sähköromun mukana.)
Kirja- ja kulttuuriblogit ovat todella hyviä, jos haluaa vinkkejä lukemiseen ja muuhun taiteeseen. Kun seuraa pitempään jotain blogia niin alkaa nähdä kirjoittajan niiden kirjoitusten takaa.
Itse en ole niin kauhean tarkka yksityisyydestäni. Ei ole mitään salattavaa eikä todellisuudesta poikkeavaa somepersoonaa. Omakuvissa ei tulisi mieleenkään käyttää boho-filtteriä tai muuta silotuskäsittelyä feikkaamaan todellisuutta.
Kyllähän sinä olet hyvin älykäs! Turha kainous pois. Kiva oli lukea tätä rehtiä listausta. Minäkin keräilen ohjeita, joita en ikinä tee. Keittokirjoja, joita availen vain muistaakseni, mitä niissä on. Mutta sitten vaan omasta hatusta hämmentelee kaikkea.
VastaaPoistaJotkut keittokirjat ovat hyvin kaunokirjallsia ja kuvathan niissä ovat yleensä upeita. Suosikkini on Tessa Kirosin Ruokaohjeita maailmankylästä. Olen ostanut sen itselleni kahdesta syystä: 1) tekstin ja kuvien kauneus ja 2) ajatus maailmankylästä. Kirjoittaja on syntynyt Englannissa suomalais-kyproksenkreikkalaiseen perheeseen ja toiminut kokkina ympäri maailmaa.
PoistaToivon, että tuo Härön elokuva tulisi Saksaankin. (Eka kommentin Autokorrektur muutti vähän hassuksi, piti poistaa)
VastaaPoistaTänään kävin katsomassa uuden suomalaisen elokuvan, Kari Ketosen ohjaaman Häät ennen hautajaisia. Yllättävän hyvä: napakka rytmi (parempi kuin Härön elokuvassa), hyvät näyttelijäsuoritukset ja koskettava tarina, ei lainkaan niin komediallinen kuin mainoksissa.
PoistaEi haittaa tuo poisto, (poistan sen tyngänkin).