Joka joulun alla alkaa mielipidepalstoilla ja kolumneissa olla kirjoituksia siitä, miten joulun ylettömyys on turmiollista ja miten me kaikki olemme liikakuluttamisen vankeja ja kärsimme siitä. "Mikään ei enää tunnu miltään. Tilalle jää tyhjyys." (HS mielipidepalsta, su 11.12. 2022, Tiina Helin, yhteiskuntatieteiden maisteri, Tampere)
Mitenkähän minä en sukulais-, ystävä- ja tuttavapiirissäni ole tavannut ketään, joka olisi turtunut liikaan kuluttamiseen ja lääkitsisi ahdistustaan kuluttamalla lisää. Kaikilla läheisilläni on edelleen paljon sellaista aineellista hyvää, tarpeellista, mitä tavoitella ja mistä unelmoida - joulurauhan ohella.
Kenelle ja kenestä nämä ylimieliset kirjoitukset oikein ovat?
"Vaikka tämä tuntuisi saivartelulta kaiken isomman mittaluokan luonnonvarojen tuhlaamisen rinnalla, väitän, että globaalisti lahjakulttuuri on yksi haitallinen kuluttamisen muoto." (HS mielipidepalsta, 11.12.2022, Helena Mäkelä, yhteiskuntatieteiden maisteri, Jyväskylä)
Tuo todella on saivartelua ja kylmä mielipide. Lahjan antaminenhan on lämmin rakkauden osoitus ja välittämisen muoto. Toisen huomioiminen on ollut lahjan idea kautta aikojen, miksi se nyt olisi muuksi muuttunut. Lahjat tuovat osaltaan arkeen juhlan.
Annan jouluna lahjoja 17 + yhdelle. Se yksi olen minä itse, kiitän itseäni ahkeruudesta tontun tehtävissä. Tunnettehan laulun Tontun tehtävät (.. On niitä seitsemän, seitsemän tontun tehtävää, ne luetelkaa...) Minulla niitä tehtäviä on paljon enemmän joulun alla - ja ne on kaikki kivoja, varsinkin lahjojen suunnittelu, ostaminen ja paketoiminen.
Yksi jouluklisee, jonka haluan kumota on se, että ihmiset törmäilisivät vihaisina ja rasittuneina kaupoissa joulun alla. Olen huomannut, että joulu tuo iloa ja innostusta lahjojen ostajien silmiin. Ihmiset ovat myös puheliaampia joulukaupoilla. Näen joulun (myös sen kaupallisen) tuovan iloa harmauden keskelle.
Charles M Schulzin Tenavat-kirjan Joulu on yhdessä olon aikaa kuvat ja mietteet ovat niin hauskoja ja osuvia. Yksi omasta poikatriostani mietti juuri tuota yllä olevaa asiaa aika isona kaverina ja päätyi siihen, että kyllä hänestä edelleen lahjan saaminen on kivampaa kuin antaminen ja että ehkä hän on vielä lapsi sitten.
Kyllä aikuisellakin on pieni jännitys lahjapakettia avatessa. Onko kova vain pehmeä paketti? Voi, mitä ne tontut ovatkaan minulle keksineet?
Näissä hyveellisten ihmisten lahjojenkieltämisneuvoissa hyväksytään vain aineettomat lahjat, joita on kahta sorttia.
Nro 1: Voi kutsua lapsen yökylään ja aikuisen kahville ja voi luvata lähteä kävelylle, antaa "lahjaröykkiöiden sijaan lahjaksi lämpöä, rakkautta ja yhdessäoloa". Voi yhden kerran, eikö näitä nyt anneta muutoinkin ja molemminpuoliseksi iloksi! Yhtä hyvin voisi ilmoittaa, että juu, laitan edelleen ruokaa teille perhe, olkaa hyvä siinä teille joululahjanne! Eivät lahjat ja yhdessäolo ole mitään toistensa vastakohtia. Sillä että puhutaan yhdessäolosta lahjojen sijaan vihjataan, että lahjoja antavat ihmiset korvaavat niillä rakkautta eli lahjovat läheisiään olemaan tyytyväisiä kiireiseen tyyppiin, koska törsäähän tämä sentään minun vuokseni. On tietenkin ihan oikeitakin aineettomia lahjoja, kuten teatterilippuja ja lahjakortteja, mutta nuo "lupaan tiskata" -tyyppiset eivät minun mielestäni ole lahjoja ollenkaan.
Nro 2: Eri hyväntekeväisyysjärjestöjen toisenlaiset lahjat, eli ilmoitetaan lahjan saajalle, että olen lahjoittanut sinun puolestasi köyhälle kenialaiselle perheelle vuohen tai nepalilaiselle lapselle koulupuvun. Nämä ovat ihan hyviä lahjoja omasta puolesta annettavaksi ilman että siinä vie lahjan keneltäkään muulta ja että kauheasti mainostaa omaa jalouttaan missään. Asia on hoidettu oikein myös, jos joku on pyytänyt niin tekemään, mutta yllätykseksi en tällaista lahjaa suosittele.
Erityisen röyhkeää minusta kielteisyyden glorifiointi ja hyvinvointiin kyllästymisestä puhuminen me-muodossa on siksi, että keskuudessamme on paljon niitä, joilla on hyvin vähän mitään. Onhan sellaisen henkilön helppo kieltäytyä, jolla on ollut aina kaikkea paljon, mutta olisi kohtuullista, että hän puhuisi vain omasta puolestaan. Ehkä näin puhuvat katsovatkin itse hallitsevansa nämä hommat ja olevansa siksi hyviä holtittomien valistajia.
Miten yhteiskuntatieteilijät voivat olla niin sokeita kansan kerroksille?
Vai onko tuo hoku liiasta ja ylettömästä vain muodikasta "näin kuuluu nyt ajatella" -puhetta?
Edellisen kerran moralisoivaa joulun kieltämistä tapahtui 70-luvulla, jolloin korostettiin sitä, että ei saa juhlia, kun kaikilla ei ole maailmassa yhtä hyvin.
Askeettisuutta arvostava voi aivan hyvin elää omalla tavallaan, mutta moittiva asenne ja ihmisten syyllistäminen siitä vähästä millä he joulumieltä itselleen ja läheisilleen järjestävät on loukkaavaa ihmisten enemmistöä kohtaan.
Olin juuri yhdellä tonttureissulla Satakunnassa. Mielenterveysihmisten ryhmäkodissa asuva siskoni antoi minulle joulukortin, jonka taakse ei ole kirjoitettu mitään. Mielen sairaus saattaa olla niin kokonaisvaltainen, että se vie kyvyn kirjoittaa. Ihanin toiselta pikkusiskoltani kerran "muuten vain" saamani lahja on pieni pyyhe, jossa lukee "Kuinka ihmiset selviävät elämästä ilman siskoa".
Vielä on ennen aattoa kaksi tonttukeikkaa eri kaupunkeihin. Hyvällä mielellä, antamisen iloa tuntien. Uskon, että palaan mukanani salaperäisiä paketteja kuusen alle sijoitettavaksi.
Tiedostavat (nykyään sanotaan hereillä olevat, woket) ihmiset puhuvat lahjojen vaihtokaupoista ja siitä, että me jäsennämme elämäämme vain kuluttamisen kautta ja että meidän elämässämme kaikki on kaupan, luonto ja ihmisetkin. Näinhän asia ei "meillä" ole.
Luulen, että ehdin piipahtaa täällä blogissa ennen joulua, joten ei nyt vielä mitään toivotuksia.
Miten siellä lukijoissa - miten suhtaudutte lahjoihin? Onko lahjat vaikea, hermoja koetteleva asia vai lämmin perinne? Onko suomalainen joulu mielestänne liian yltäkylläinen?
Seuraavana aamuna, ma 19.12.22
Aamun lehtien lukutuokio tuotti mieluisan yllätyksen, kun HS:n Muut lehdet -palstalla kahden lehden päätoimittajat tukevat kantaani siitä, että lahjoissa välittyy hyväntahtoisuuden sanoma ja pehmeät arvot. Lahjakulttuuri liittyy hyvän kaipaamiseen.
Jaakko Heinimäki, Kirkko ja kaupunki: "Tarina Joulupukista elää ja voi hyvin, koska se on merkityksellinen. Se välittää meille samoja arvoja kuin jouluevankeliumi: hyväntahtoisuutta, avuliaisuutta, iloa."
Paavo J. Heinonen, Kaltio: "Lahjan hankinta voi olla kaupallinen transaktio, mutta sen antaminen on epäkaupallinen, antikapitalistinen teko. (- -) Lahjatalous halutaan siis sekoittaa 'lahjontaan', jotta ihmiset kokisivat sen epämiellyttävänä ja likaisena."
No, totta kun puhutaan niin kyllähän kaikenlainen kuluttaminen käy luonnon päälle. Ei siitä oikein mihinkään pääse. Tietysti se, että onko välttämättä juuri joulu se reiluin ajankohta tuoda asiaa esille on oma kysymyksensä.
VastaaPoistaLuulen, että nuo viestit on kohdennettu ennen kaikkea hyväosaisille, jotka kuluttavat toki enemmän kuin köyhemmät. Meitä on niin moneen junaan, joten voin kuvitella joillain joulunkin olevan tolkutonta kerskakulutusta. Siinä alkaa jo joulun sanomakin kärsiä. Jokainen toki päättää itse miten toimii.
Aineettomia lahjoja en totta puhuen itsekään ymmärrä. En ikinä ostaisi tuollaista hyväntekeväisyysjärjestön juttua kellekään lahjaksi. Kyllä minä haluan jotain konkreettista antaa.
Meillä on perheessä tänä vuonna kierrätysjoulu eli ei osteta uutena kuin karkit. Mukava välillä näin.
Kulutusyhteiskunta on aika negatiivinen sana, ainakin sitä käytetään negatiivisesti, ja kun ajattelee, että ihminen on myös osa luontoa, niin kyllä hänen pitää saada nauttia siitä hyvinvoinnista, jota on rakentanut ja voida esim. antaa kanssaihmisille lahjoja silloin tällöin syyllisyyttä tuntematta.
PoistaSe että kaikki 80- ja 90-luvuilla syntyneet jäsentäisivät koko elämänsä vain kuluttamisen kautta, kuten toisessa noista siteeraamistani kirjoituksista sanotaan, ei todellakaan pidä paikkaansa.
Perheen kesken voi aina sopia miten toimitaan. Jos perheessä on vain aikuisia, niin ehkä perinteisen joulun tilalla vietetään yhteistä aikaa vaikka jossain lomapaikassa ilman muita lahjoja kuin se matka.
Minusta aineettomat lahjat kuten nivaska elokuvalippuja tai lahjakortti ovat ihan kivoja. Vain nuo mainitsemani tyyppiset lahjat ovat minusta jotenkin hassuja.
Joulukirje ja itse kirjoitettu runo ovat myös minusta hienoja aineettomia lahjoja hänelle, joka ilmoittaa ettei tarvitse mitään, koska "hänellä on jo kaikkea".
PoistaKeinoälyn tekemät runot sen sijaan... heh, kokeiltiin mieheni kanssa niitä... ei vaaraa, että syrjäyttäisi ihmisen luovuudessa, sen verran kliseistä tekstiä syntyi.
Juu siis toki elokuvaliput ja lahjakortit ovat mainioita! Itse jotenkin nyt takerruin tuohon hyväntekeväisyyteen.
PoistaKeinoälyrunot voivat olla omanlaisensa "elämys"! :D
Mieleen tuli René Girardin kirjoitus, jossa pohti lahjojenannon merkitystä mimeettisten jännitteiden purkajana, korvaavana toimintana uhraamiselle joka taas toimii korvaavana toimintana syntipukki-järjestelmälle, lynkkauksille ja muulle yhteisölliselle väkivallalle...että jos ritualisoitua lahjojenantoa pitää tarpeettomana, niin vaihtoehtoja on olemassa, eri asia sitten pitääkö niitä parempina :)
VastaaPoistaSanoisin silti että globaalisti lahjakulttuuri on nimenomaan hyvä kuluttamisen muoto. Mutta ritualisoitunut yhteisöllisyys on kovin huonossa huudossa, vaikka se juuri olisi vastineena sille "mikään ei tunnu miltään". Että jokainen päivä ei olisikaan aivan kuin kaikki muutkin, vaan että olisi päiviä jolloin annamme toisillemme lahjoja tai teemme jotain muuta sellaista jota emme muina päivinä tekisi (ja, herraparatkoon, että tämä ei olisi täysin oma itsenäinen ja alleviivatusti muista riippumaton valintamme). Että olisi juhla, ja olisi arki.
Tuo käsitys juhlasta ja arjesta tuntuu muutenkin olevan vähän heikossa hapessa...olen ajoittain kyllä itse ihmetellyt sitä miten moni jäsentää joulunajan, kun paukut kootaan adventtiaikaan ja sitten varsinainen joulu meneekin ihan ohimennen ja päättyy yleensä joulupäivän iltana (kun omassa elämässä asetutaan yhä enemmän liturgisen kalenterin mukaan, jolloin adventti on adventti ja joulunaika alkaa aaton jälkeen ja kestää vuoden loppuun...)
Siinä mielessä kyllä ymmärrän että joskus tuo on ongelmallista, ja nimenomaan kulutusyhteiskunnan piirre: keskitytään haluamaan sitä mitä on tulossa ja mikä ei vielä ole, että unohdetaan sitten koko juttu sitten kun se on, silloin pitää jo haluta seuraavaa, ollaan ikuisen tyytymättömyyden kierteessä...ja tällöin voi tulla mieleen että jos nyt ostaisi vielä tämän ja tuon ja sen niin _sitten_ tulisi Se Oikea Joulu, vaikka kyseessä on juurikin oire vaivasta eikä lääke siihen.
(vaan muuten en ole tässä paras sanoja, kun en juuri joululahjoja ole antanut aimo toviin...mutta tuliaisia pitääkin katsella kun Suomeen suuntaan vuodenvaihteessa, eli kyllä lahjojenanto pysyy yhä mitä parhaimpana sosiaalisena toimintana)
Olen lukenut jostain heimosta, jossa lahjojen anto muistutti sotaa, annettiin kilpaa, ja lopussa toinen, se voittanut oli antanut pois kaiken, mutta saavuttanut kunnian anteliaisuudessaan.
PoistaTuo sinun joulunaikasi kuulostaa upealta. Itse uskontoihin laimeasti suhtautuvana ihmisenä pidän joulusta sen pimeänkatkaisun ja hyväntahtoisuuden vuoksi ja alan kääntyä sitä kohti jollain tapaa jo ennen adventtiaikaa, joskus marraskuun puolivälissä. Viipyilen siinä myös ohi loppiaisen aina Nuutinpäivään asti, jolloin vasta puramme kuusen (nykyään kun on tekokuusi).
Tervetuloa Suomeen, Gregorius ja onnistuneita tuliaishankintoja!
Joo, potlatch ja vastaavat käytänteet: https://en.wikipedia.org/wiki/Potlatch
PoistaJa joissain toisissa kulttuureissa saatettiin käyttää fiksatusti joitain esineitä nimenomaan lahjoina, jotka sitten kiersivät henkilöltä ja heimolta toiselle, lahjojenanto itsessään oli se pointti.
Mieleen tulee kanssa Raamatun Vanhassa testamentissa usein esiintyvä teema, jossa suhtaudutaan hyvinkin myötämielisesti rikkauteen ja omaisuuteen, mutta samalla korostettiin että se mitä saa ja mitä kertyy pitää kanssa laittaa eteenpäin, anteliaisuus on välttämättömyys ja rikkaan Abrahamin hyve (kun taas ihan vaan kasaantuvasta omaisuudesta on harmia...)
Ja Uudessa testamentissa aihe on tietysti viety vielä pitemmälle (jolloin, myönnetään, lahjojenannon teema on jo hämärtynyt).
Hyvältä kuulostaa sinunkin joulunaikasi: tuo että joulu on aika jolla on kesto, juhlan ja arjen syklit, on minusta keskeinen asia.
Ja häiritsevänä ja ongelmallisena taas pidän sitä että joulu olisi joku suoritus, joka pitää saada mahdollisimman tehokkaasti tehtyä että voi alkaa valmistautua seuraavaan suoritukseen...tätä mallia kyllä meille myydään myös ja sen kritiikkiin on aihetta.
Joo, just se, potlach. Ja nykyään USA:ssa sitä sanaa käytetään nyyttikesteistä.
PoistaLisäsin tuonne loppuun vielä poimintoja aamun Hesarista. Kiva, että joissain medioissa nostetaan esiin myös joulunajan hyväntahtoisuutta.
Hyviä nuo jatkositaatit. Heinimäen muistan muuallakin puolustaneen juhlimisen merkityksellisyyttä, ja lahjoittamisen epäkaupallisuudesta ja sen eroamisesta lahjonnasta olen kyllä myös samaa mieltä.
PoistaOlen tietysti realistinen pässinpää kun jaksan muistuttaa ettei ole vielä yhtäkään yhteiskuntaa jossa taloudellisen toimeliaisuuden vähentäminen olisi onnistunut ihmisten kärsimyksiä lisäämättä. Rooman tuho on tästä hyvä esimerkki. Se tuhoutui kun kaupankäynti väheni ja verotulot hiipuivat.
VastaaPoistaTuo "kuluttaminen" ja "kulutusyhteiskunta" on niitä 60-lukulaisen uusvasemmiston ja hämärän hippiliikkeen haukkumasanoja: vaihtoehto oli vetäytyä vetämään pilveä ja meditoimaan sekopäisenä.
Sekin kantsii muistaa, että ei-aineeton joululahja ei ole mitenkään "kuluttamaton" - paitsi tietysti jos kirjoittaa runon kivensirulla toiseen kiveen (tietokoneella kirjoitettu runo kuluttaa hemmetisti sähköä ja tietokone mineraaleja jne jne). Ja jos annat lipun konserttiin, voit salaa laskeskella kuinka paljon orkesterin henkilöiden ja viulujen ja tilojen ylläpito "kuluttaa".
Ei tätä pakoon pääse. Joten olisi parasta myöntää, että meidän jokaisen hyvivointi perustuu yhteiseen, globaaliin toimeliaisuuteen.
Haluamisen haluaminen on tietysti juttu sinänsä. Tällä vanhemmalla iällä oikeastaan voi haluta vain sellaista mitä ei saa ja mikä ei ole omissa käsissä.
Ajatus että ihmiset haluavat koko ajan jotain mikä tuhoaa kaiken, luonnon ja ihmissuhteet, on vähän korni. Kuka sen on tutkinut? Paitsi ne hipit ja kaukaisten vuorien erakot jotka piiskaavat itseään aamuin illoin maallisten hekumiensa korvaamiseksi.
Tää nyt ei ollut joulusaarnaa vaan... jotakin.
Kiitos joulusaarnasta tai... vaikka yleissaarnasta, Kyösti!
PoistaHyvä huomio tuo, että myös ns aineettomat lahjat ovat useimmiten kulutushyödykkeitä ja koko meidän elämämme perustuu siihen, että toimimme yhdessä.
Maailma on kuin muurahaispesä, jossa yksilöt hyörivät omaksi ja toistensa parhaaksi.
Digitalisaation aiheuttama kulutus on niin suuri asia, että siitä katsotaan parhaimmaksi vaieta. Puhutaan säästämisestä saunomisessa ja pyykin pesussa, mutta ei kovin paljon tietokoneista ja muista digilaitteista.
Kirjojenkin kohdalla on ajateltu, että oikean perinteisen kirjan painaminen kuluttaa luontoa, mutta kirjahan ei maksa enää sen jälkeen luettaessa mitään, kun taas laitteelta luettava e-kirja ja laitteilla kuunneltava äänikirja maksavat joka kerta kun niitä luetaan tai kuunnellaan.
Jokainen viettää joulun tavallaan varojensa mukaan, se siitä.
VastaaPoistaTunnelmallista joulua sinulle.
Näin sen pitäisi olla. Toivottavasti kaikki saavat viettää joulunsa haluamallaan tavalla, ilman ulkopuolisten aiheuttamia paineita siitä, mitä sen kuuluisi tai ei kuuluisi olla.
PoistaSamoin sinulle!
Silloin kun lapsemme olivat pieniä ja heillä oli serkkuja ja serkuilla vanhempansa, oli joululahjojen hankkiminen meille todella stressaava toimenpide, joka piti hoitaa mahdollisimman tehokkaalla kaupungin ostospaikoissa ravaamalla. Tungosta, kalliita tavaroita, liian vähän rahaa, kiire, kaupoissa kuuma, ulkona kylmä, saadaanko auto parkkiin, paljonko sekin maksaa ja kauanko tätä touhua jaksaa.
VastaaPoistaNykyään ostetaan vain joku lahja oman perheen väelle. Sekin on välillä hankalaa. Kun kysyy mitä haluaisit lahjaksi, saa vastausta usein odotella. Äidilläni oli tapana vastata: "Valtamerilaiva." Nyppää siitä sitten vinkkiä. Minusta ihmisen pitäisi ostaa itse omat lahjansa, jos ei sitten saa mieleistään, niin asialle ei ole paljoa tehtävissä.
En ehkä aina ole suhtautunut lahjoihin vastenmielisyydellä, mutta kun on niin vaikea arvata mitä itse kukin haluaa, miksi ihmeessä siihen pitää lähteä. Sanovat, että pitäisi lukea oman mukavuusalueensa ulkopuolista kirjallisuutta ja sitten kun lukee ja pettyy, niin mitä sekään muka kasvattaa?
Minusta ei pidä lukea mitään mikä ei houkuta. Eihän harrastuksen tarvitse kasvattaa. Jos uteliaisuuttaan haluaa katsella kiinnostaisiko jokin semmoinen, mihin ei ole tutustunut, niin se on eri juttu.
Poista(Minä luin juuri Tuomo Pirttimaan romaanin Tirri, rikosromaanin, jota moni voisi pitää miesten romaanina. Pidin kovasti, kuten myös esikoisesta Hete, jolle tämä on jatkoa, itsenäinen romaani kylläkin, vaikka henkilöt tuttuja esikoisesta.)
Jari Tervo sanoi jossain haastattelussa, että he antavat Katin kanssa toislleen rahaa lahjaksi. Se on minullakin usein ratkaisuna isommille lapsenlapsille, jotka tykkäävät itse valita vaatteensa, kirjansa ja ylipäänsä kaiken. Lahjakortit liikkeisiin joita tietää lahjan saajan käyttävän, on aina tervetullut lahja. Niistäkin saa kivat paketit, kun pakkaa vaikka karkkien kanssa pieniksi joulusäkeiksi tai peltirasioihin.
Meillä minä olen enemmän lapsenmielinen ja jouluihminen. Mies kuskaa ostoskeskukseen ja istuskelee usein itse kirjastossa tai kameraseuran kerhotiloissa minun viettäessä omaa laaatuaikaani joululistaani ruksaten. Välillä pitää soittaa ja neuvotella, kun saa jonkin idean eikä ole varma, onko se järkevä vai onko joulueuforia sekoittanut pään.
Lahjat, onnistuneet sellaiset... ihana antaa ja saada Ei väliä onko kallis vai halpa, aineellinen vai aineeton, kunhan lahjan saaja arvostaa sitä.🌺 Kihelmöivä jännitysmomentti ennen lahjan avaamista voi korvata sen että lahja ei ehkä kovin kummoinen ollutkaan. 😀 On onni kuulua jouluihmisiin eikä joulun vihaajiin 🌹
VastaaPoistaMeillä on tänä vuonna mahdottoman ihana joululahja eli meidän keittiöremontti ❤️ Ihanaa joulua sinulle !
Me taidetaan, Rita, molemmat olla sopivasti lapsenmielisiä lahjan antajia ja saajia.
PoistaLasten lahjat on aina yhtä ihania. Muistan kun oma kuopus osti pienenä aina jotain posliinikoristeita, hänestä vain ne olivat oikeita lahjoja aikuisille niin synttärilahjoina kuin muulloinkin. Yksi seinälle ripustettava hyvän isän isädiplomi oli myös ilon aihe. Siihen olivat kaikki kolme kirjoittaneet nimensä, mutta yksi kävi aina välillä pyyhkimässä oman nimensä pois suuttuessaan ja kirjoitti sitten uudelleen, niin että lopulta nimen paikalle alkoi tulla reikä.
Nyt joulukakkuja leipomaan. En ole pitkään aikaan leiponut mitään, hauska leipoa ja kuunnella samalla joululauluja. Tykkään erityisesti juhlavasta laulusta Mary, did you know? ja Sylvian joululauluhan on klassiko, jonka haikeus on melkein ylivoimaista kestää.
Oi, nyt juuri kuuluu viereisestä huoneesta miehen kokoamasta sikermästä Tontun tehtävät, se lapsikuoro taustana... niin herkkä ja iloinen biisi.
Hauska tuo isädiplomijuttu 😀 Minäkin haaveilen pääseväni taas leipomaan kunhan keittiö saadaan valmiiksi. Mary, did you know? - Ei tuttu, mutta kokeilen etsiä YouTubesta. Kiitti vinkistä.
Poistamarjatta
VastaaPoistatykkään hankkia lahjoja kirpparilta. oikeasti ajatuksella valitussa käytetyssä tavarassakin on mukana antamisen ja saamisen ilo. tänä jouluna ostin p:lle kasvihuonekäyttöön soveltuvat vanhat ikkunalasit. niistä tulevaa fiilistä ei saa rautakaupasta uutena ostamalla.
joskus muinoin annoin pojalleni hassuttelulahjoja. sellainen oli esimerkiksi suuritöisen palapelin kokoaminen. nykyään hänen lahjapulmansa ratkeavat sananmukaisesti rahalla. lapsuuden jouluista muistan sen, miten isä antoi aina äidille keinokuituisen yöpaidan ja äiti isälle jonkun sissiromaanin.
ps. en toivo sinulle hyvää joulutunnelmaa. toivon sitä parempaa!
meri
Jesh, tunnen joitain jotka suhtautuvat suurella epäluuloisuudella käytettyyn tavaraan joululahjana, mutta itse kyllä pidän kiinnostavista löydöistä kirppiksiltä ja antikvariaateista, joissa (ainakin toivon mukaan) on myös hyvä määrä ajatusta ja harkintaa mukana...
PoistaMeri, hyvääkin parempaa, sitä toivokaamme!
PoistaJa ensimmäiseksihän näistäkin sanoista tulee mieleen, että Venäjä jättäisi Ukrainan rauhaan edes viikoksi joulun ja uuden vuoden tienoilla.
Sait minut muistelemaan omia lapsuuden joululahjoja. Sen muistan, että ostin sekatavarakaupasta veljelleni ohuen pehmeäkantisen Masi-sarjakuvakirjan ja äidille kukkakuvioisen pullavadin. Valikoima kyläkaupassa oli aika rajoittunut. Saimme siskojen kanssa nukkeja, ja niillä leikittiin kuusen katveessa. Kun isoveli pääsi kenkätehtaalle töihin 16-vuotiaana, hän alkoi antaa ylellisiä lahjoja, söpöt turkisvuoriset kengät pikkusiskolle ja minulle Angelika-kirjan, joka avasi romantiikan maailman. Aloin toivoa, että pääsisin pian seikkailemaan omaan elämään, jossa minua odottaa kreivi de Peyracin kaltainen rujo ja vaarallinen, minua palvova mies.
Koitan muistella lisää. Kunpa olisin kirjoittanut päiväkirjoja ja säilyttänyt ne.
Meri ja Gregorius, tunnen kirppariharrastajan, joka on tehnyt taidelöytöjä kirppareilta. Hän jaksaa perehtyä, googlata nimiä ja vertailla hintoja.
PoistaItse olen ostanut jotain pientä, kuten maljakoita. Niitä kyllä voisi antaa aivan hyvin lahjaksikin.
marjatta, gregorius
VastaaPoistakirpputoreilla käyminen on jonkinlainen taideharrastuksen muoto. harrastuksesta saa todellista taidenautintoa, kun käy silmäilemässä tarjontaa vaikka ei etsisikään mitään tiettyä. jonakin päivänä Se sitten löytyy. joskus jonkun tietyn jutun löytäminen vaatii vaivannäköä.
ensimmäinen kokemukseni kirppareista oli pelastusarmeijan kirpputori helsingin vuorimiehenkadulla. muistan että tuhlasin rahani monissa päiväkahveissa mukana olleeseen sohvapöytää. viimeksi löysin divarista hannele huovin kirjoittaman ja kuvanveistäjä veikko hirvimäen kuvittaman kirjan, jota olen etsinyt pitkään. sinisen ketun aamuvoimistelu menee joululahjaksi lapsenlapselle.
meri
Parhaimmillaan kirppiskäynnit ovat pieniä nostalgiaretkiä.
PoistaOstin erään joulun alla pop-up vintage-kirppikseltä (mikä sana) nipun vanhoja joulukortteja, jotka sisältävät melkoisen annoksen entisajan elämää. Hauskin on pieni ilmeisesti koulun kuusijuhlassa vitsinä annettu kortti, jossa joulupukki kurkistaa risukimppu kädessä oven takaa ja pienet piltit tarraavat kauhuissaan toisiinsa. Kortin saaja on koululainen Taito H. ja iloista joulua hänelle toivottaa Kauko. Ennen käytettiin aina titteleitä, ellei ammattinimikettä niin sitten hra, rva, nti.
Meri, tietenkin piti piipahtaa kirjaston sivulla varaamassa tuo lastenkirja, näkyi olevan kaksi kirjaa meidän kirjastoissa, Haminassa ja Kotkassa.
Antaisin mielelläni lahjoja, jos olisin varma, että ne ovat saajalle mieleisiä ja tarpeen. Meillä oli yhden ystävän kanssa tapana antaa toisillemme lahjat. Kun en keksinyt mitään erityistä, ajattelin, ettei kahvipaketista ja kynttilöistä olisi vaivaa hänelle. Kun hän sitten siivosi kaappejaan, hän tarjosi minulle tuota samaa kahvipakettia, sillä he tekivät kahvia espressopannulla. Hän ei muistanut, että oli saanut paketin juuri minulta.
VastaaPoistaOi joi, tuollaistakin saattaa sattua.
PoistaKahvi alkaa olla vaikea lahja, kun mieltymykset ovat niin erilaisia. Toiset jauhavat pavuista, toiset käyttävät vaaleaa toiset tummaa paahtoa ja vielä eri keittimillä on erilaiset karkeusasteet jauhatuksessa.
Minä olen joutunut sopimaan ystävien kanssa, että annamme toisillemme vain tuliaislahjoja, kun oma lähiperhe laajeni ja kasvoi viiden hengen ydinporukasta viisitoistahenkiseksi.
Tuliaislahjatkin ovat joskus vaikeita, mutta ei se mitään. Turvallisinta lienee suklaa ja kukat.
Liikuttava se sisaresi joulukortti
VastaaPoistaNiin on. Siinä on pieniä hymyileviä tonttuja mäenlaskussa, kolme kuten meitä siskojakin. Pidän tämän kortin korttitelineessä etummaisena.
Poista