Kysyn siksi, että itse en meinaa selvitä mitenkään. Lapsenlapsi oli askarrellut päiväkodissa mielialamittarin. Sijoitin itseni sen apeaan päähän.
Pandemian keskellä eläessä tiesin, että maailman parhaat aivot kehittelevät rokotuksia ja tunsin siksi olevani turvassa. Nyt tilanne on aivan mielipuolinen ja arvaamaton. Maailma on panttivankina itsevaltiaalle, jonka mielenterveyden tilasta ollaan huolissaan.
Venäjän presidentti Putin on hyökännyt naapurivaltioon Ukrainaan samalla kertoen käyvänsä myös laajempaa ideologista sotaa ja kostavansa isommin kuin koskaan niille valtioille, jotka lähtevät auttamaan Ukrainaa. Ukraina on hänen ajattelumallissaan ollut menossa väärälle puolen, se piti "pelastaa" lähettämällä maahan "rauhanturvaajia". Ja ketähän muita on pelastamislistalla? Haiskahtaa hurmokselliselta imperialistiselta sodalta.
Ollaanko me Suomessakaan turvassa? Voi, miksi meidän maantieteellinen sijaintimme on tällainen, naapurivaltiona Putinin Venäjä, joka ei välitä ihmisoikeuksista pätkän vertaa, vain harvojen rikastumisesta toisten kustannuksella?
Ellei minulla olisi tätä rakasta omaa klaania, kolme poikaa perheineen, niin harkitsisin muuttaa viettämään eläkepäiviäni jonnekin muualle kauemmas Venäjästä. Itken ukrainalaisten kärsimysten vuoksi ja samalla murehdin meidän suomalaisten tulevaisuutta. Liikaa stressiä pienelle ihmiselle.
Kriiseissä ihminen siirtyy alun shokista reaktiovaiheen kautta käsittelyvaiheeseen. Minä uskon eläväni kaikkea kolmea vaihetta yhtä aikaa.
Shokista kertoo se, että herään aamulla epäuskoisena tapahtuneen suhteen, anoen päivätietoisuudeltani vakuutta siiitä, että olen vain nähnyt pahaa unta. Olen myös uskomattoman itkuherkkä sodan lapsikuvien ja siitä muistuttavan musiikin suhteen. Ylioppilaskunnan laulajien "Finlandia", jossa sana Suomi on korvattu Ukrainalla on pakahduttava kunnianosoitus urheasti puolustautuvalle maalle. Katselin eilen illalla Ylen tukikonsertin ja ihailin juontajien kestävyyttä. Valtteri Torikan "Elämä on kaunis" ja Katri-Helenan "Lintu ja lapsi"... En ikinä pystyisi juontamaan tällaisia konsertteja. Lyyhistyisin itkemään koskettavan esityksen jälkeen.
Reaktiovaiheessa pyritään ottamaan selvää siitä, mitä oikein on tapahtumassa.
Minulla ei mene ylivirittyneisyydessäni välillä tuntiakaan etten jo taas tarkistaisi, mikä tilanne sodassa on menossa. Oudointa on, että en pysty enää keskittymään romaaneihin. Luen vain poliittisia esseitä ja runoja. Yhä uudelleen yritän selvittää myös kirjoittamalla pois tätä ongelmaa, mutta ei se lukemalla eikä kirjoittamalla selviä.
Käsittelyvaiheessa puretaan epävarmuutta toimintaan ja tartutaan siihen, mitä on tehtävissä. Auttamishalu herää.
Ukrainan hyväksi on järjestetty mielenosoituksia ja keräyksiä. Jotkut ovat vieneet Ukrainan ja Puolan rajalle paljon tarpeellista tavaraa ja kyytineet paluumatkalla pakolaisia turvapaikkoihin. Näissä toimissa on ollut myös harkitsemattomuutta. Pitää tietää mitä tarvitaan, ei saa viedä järjestelykeskuksiin turhaa tavaraa mätänemään, ja pitää tietää minne ihmisiä vie. Järkevintä on olla yhteyksissä hyväntekeväisyysjärjestöihin ja toimia niiden kautta. Itse olen antanut pieniä lahjoituksia tunnettujen järjestöjen kautta. Jos meidän lähelle tulee vastaanottokeskus, vien sinne sellaista mitä ilmoitetaan tarvittavan. Tämä on tuttua jo vuoden 2015 tapahtumista. Silloin vein peittoja ja lapsille askartelutarvikkeita.
En ole hankkinut jodia ydinvoimalaonnettomuden varalta enkä kerännyt selviytymisvarastoa. Monen muun tavoin ryhdyin kuitenkin hankkimaan uutta passia, vaikka vanhakin on vielä jonkin aikaa voimassa. Jotenkin vain tuntuu, että aina on hyvä olla passi, jos vaikka joutuu pakolaiseksi.
Erittäin koominen reagointi sotaan on se, että olen yllätyksekseni ryhtynyt leikkelemään talteen Hesarista kauneimpia kuolinilmoitusten värssyjä, kyynelehtien siinäkin. Olen ennen hyppinyt yli nämä ilmoitukset.
Mikä siinä laajentumisessa mahtaa Putinia niin kiihottaa, että on laskelmoinut voivansa aiheuttaa huolta koko maapallolle?
Miten käy Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtioille, jotka ovat ostaneet pääosan viljastaan Ukrainan pelloilta ja Venäjältä? Maailman auringonkukkaöljystä puolet on tullut Ukrainasta, eikä se ole pois vain ruuanlaitosta, vaan tätä öljyä tarvitaan mm biodieselin valmistamiseen.
Nyt huomaamme, miten maapallolla kaikki vaikuttaa kaikkeen muuhun. Emme ehkä osaa edes kuvitella miten paljon elämä tulee muuttumaan sitten kun tämänkertainen tappaminen loppuu.
Presidentti Putin, luuletko, että voit loputtomasti alistaa oman maasi ihmiset haluamaasi muottiin ja valehdella heille? Jos he pitävät vapaudesta, jota ovat jo saaneet maistaa, ei heitä miellytä sinun tarjoamasi mielipiteet ja valinnat. Katso lasten kasvoja evakuointijonoissa ja vastaa heidän kysyvään katseeseensa:"Mikä sinua oikein vaivaa?"
Minulla on seitsemän lastenlasta. Yksi on armeijassa, yksi opiskelee yhteiskuntatieteitä ja poltiikkaa. Pienin on vasta viisivuotias. Näen lehtikuvien lasten kasvoissa omien lastenlasteni kasvot. Sinullakin on kuulemma pieniä lapsia, turvassa Sveitsissä. Mitä sinä vastaat heille?
 |
| HS, 10.3.22, Pakolaiset odottavat Ukrainan ja Puolan rajalla Krakovetsissa |
Lopuksi: Pyydän anteeksi heikkouttani. Ukrainalaisillahan tässä se hätä on? Toisaalta, olisi aika röyhkeää, jos ei mitään tuntisi. Kyllä se taas tästä.
Olisi ihme, jos tämän tuhonäytelmän kohdalla ei tuntisi mitään. Olen itse ollut suurin piirtein shokissa. Ensimmäinen päivä meni itkiessä, itku tulee koko ajan edelleen. En pysty katsomaan itkultani toivekonsertteja. Lasteni isänpuoleinen mummo jätti pienenä lapsena Laatokan rannalle kotitalon, kun piti lähteä evakkoon, sinne jäi uuden rajan taakse. Silloinen Neuvostoliitto vei sotasaaliina Karjalan. Nyt hän kysyi, että pitääkö taas lähteä? Oma pelkoni on sama. Myös omat vanhempani olivat evakossa sodan aikana. Nyt ukrainalaiset ovat evakkomatkalla. Autetaan heitä <3
VastaaPoistaMeillä oli Kouvolan Sanomien viestipalstalla tällainen: "Männääks myökii tankkiloien kaa Karjalan kannakselle, ko oha siel Suomen mielisii separaattoreit. Sithä Sakke vois tunnustaa sen itsenäiseksi. Ai nii, Putin vois kyl sannoo, ettei Venäjän valtion rajoja saa rikkoa. Mut ko historias Karjala kyl kuuluu meihin."
PoistaNiin, miten hassua onkaan kaivella esiin jotain menneitä rajoja, Kalifaatti-meininkiä. Moni muukin seikka on Putinin toiminnassa samaa kuin Isisillä, mm lännen rappio -tarinan kehittely ja syöttäminen omille kansalaisille.
Näinä päivinä tilanne vain pahenee Ukrainassa. Ollaan ajatuksin mukana, kun ei paljon muuta voi.
Itse olen koettanut keskittyä hartaasti siihen hyvään, mitä elämässä nyt on. Musiikkiin, kirjallisuuteen. Olen suorastaan uponnut lukemiseen nyt, ehkä jopa liikaakin. Sinä saat varmasti voimaa erityisesti lapsenlapsista. <3
VastaaPoistaTotta.
PoistaOlemme myös tavanneet ystäviä paljon viime aikoina. Teimme mieheni kanssa 2020 uuden vuoden aikaan päätöksen olla vähän sosiaalisempia eikä aina vain nyhjätä kahdestaan ja ennen kuin ehdimme sitä toteuttaa tuli koronaeristäytyminen. Silloin upposin kirjojen maailmaan eikä tilanne estänyt keskittymistäni yhtään, vaan loi sille hyvät puitteet.
Huomaan kyllä, että ihmisten tapaaminen auttaa ahdistavien ajatusten käsittelyssä ja tekee toiveikkaammaksi.
Tänään menemme elokuviin katsomaan elokuvan Belfast. Sen pitäisi olla vakavasta aihestaan huolimatta hyvän mielen elokuva. Kyllä sekin varmaan tuo mieleen Ukrainan tilanteen, lapset ristiriitojen keskellä - ja saakin tuoda.
Kriisin tyynempi, uudelleen suuntautumisen vaihe on kaukana niin yhteiskunnassa kuin ihmisten mielissä.
Onneksi nyt ei ole sitä pakolaisvastaisuutta mitä aiemmmin.
Belfast oli hyvä, ohjaaja Kenneth Branaghin tarina omasta lapsuudestaan levottomuuksien keskellä, mutta perheen ja yhteisön lämmössä, jossa syntyi myös rakkaus elokuvaan.
PoistaMinulla on ollut ristiriitaiset fiilikset. Opetan aikuisia maahanmuuttajia ja ryhmissäni on ollut viime vuosina runsaasi afgaaneja. Siksi Afganistanin viime kesän tapahtumat olivat jyrätä minut ihan täysin. Olin todella ahdistunut omien opiskelijoideni verkostojen puolesta ja maan vaikea tilanne tuli lähelle. Ukraina on fyysisesti lähempänä ja Venäjä se vasta onkin, mutta minulla näyttää menevän jonkin aikaa ennen kuin alan edes hahmottaa miten kamala tilanne siellä on. Ehkä en ole ihan vielä toipunut Afganistanin kriisistä ja siksi suojelen itseäni... Yritän myös pysyä rauhallisena töissä, sillä toki aika monikin esim. Afganistanista tänne tullut miettii nyt, onko Suomi sittenkään turvallinen. Ukrainalaisia en tunne, mutta uskon että heitä tulee meille jonain päivänä ja sitten tuo heidänkin kriisinsä alkaa konkretisoitua minullekin. Voimia, Marjatta!
VastaaPoistaSiinä on rajansa, mitä jaksaa ottaa vastaan.
PoistaItsekin olen surrut afgaanien vuoksi. Sieltähän tuli aika paljon alaikäisiä yksin. Olen lukenut näistä lahjakkaista pojista, jotka ovat oppineet ilmiömäisen nopeasti suomen kielen ja jopa suorittaneet suomenkielisen ylioppilaskirjoituksen ja oltiin silti lähettämässä erittäin epävakaisiin oloihin, vaikka muualla Euroopassa oli jo päätetty olla lähettämästä ketään Talibanien valtaamaan maahan. Sami Kieksin tv-sarja On Hold kosketti myös.
Teet tärkeää ja vaativaa työtä, joka rasittaa psyykeä. Voimia sinulle siihen, Kaisa!
Suomessa on jo yli 600 turvapaikkahakemuksen jättänyttä ukrainalaista, mutta varmaan oikeasti paljon enemmän, koska heidän ei tarvitse tehdä hakemusta tässä vaiheessa. Migri arvelee, että meille tulee Ukrainasta muutama tuhat pakolaista.
Suomea ei pidetä enää turvallisena rajamme vuoksi. Se näkyy mm Lapin matkojen perumisena.
mm
VastaaPoistakun kerran kysyt henk.koht. selviytymistä, niin voi itsekkäästi vastata: liikkumalla olosuhteiden mukaan - tällä haavaa suksin maaliskuisilla aurinkohangilla.
Ulkoilu avartaa, varsinkin näin upeilla säillä. Minulla se on patikoimista, mutta juuri nyt on ihanien säiden ansiosta herännyt halu kokeilla hiihtoa järven jäällä, jossa ei ole niin paljon ohittelijoita kuin muilla laduilla.
PoistaMinulla alkoi hiihtäminen hiipua lonkan kipeydyttyä ja leikkauksen jälkeen (yli 13 vuotta siitäkin) hiihdin kyllä, mutta pelkäsin kaikkia mäennyppylöitä. No, sitten tuli lähes lumettomia talvia. Viime talvena petyin, kun yritin lähteä suksimaan huonolla säällä ja sukset lipsuivat älyttömästi. Itse asiassa kaaduin jo suksia jalkaan laittaessa enkä päässyt ilman apua ylös. Hiihdin kiukutellen puoli kilsaa.
Hyviä hiihtoretkiä, Hikkaj! Ehkä minäkin lähipäivinä...
Mää jätin ton tukikonsertin kattomisen kesken, ku meni niin raskaaksi. Itku on kyllä herkässä täälläki. Rajotan uutisten seuraamista, että vaan aamulla ja illalla. Ja oon myös uppoutunu lukemiseen melkoisesti.
VastaaPoistaMinun pitää myös laittaa itselleni määräajat. Älypuhelin koukuttaa jatkuvaan tilanteen tsekkaamiseen tällaisena aikana.
PoistaHyvä kysymys, Marjatta. Hyviä kysymyksiä.
VastaaPoistaRehellisen vastaukseni on, että ei tästä selviä mitenkään, ennen kuin jonkinmoine rauhantila palaa. Putin päätti minun kohdaltani 75 vuoden rauhanajan ja ansaitsee siitä kirouksen päälleen. Tuskin se häntä häiritsee.
Onkohan tässä muuten jokin sukupolvikokemus mukana? Nuorempi väki ajattelee, ihan oikein, että tulevaisuus muuttaa kaiken entiselleen. Meikäläinen, seniori, kahden vuoden koronahelvetin jälkeen ahdistuu ajatellessaan, että jos Putinin sotaretki ja sen seuraukset kestävät seuraavat kaksi vuotta, meikäläiseltä vuodet loppuvat. Rauha tietenkin tulee, mutta ehkä jossain toisessa todellisuudessa.
Kukaan diktaattori ei voi olla yksin vallassa. Putinin takana on joukko aggressiivisia pässinpäitä. Mitä he luulevat sodalla voittavansa? Kaikki muut, koko maailma näkee että ovat jo moraalisesti hävinneet uhkapelin. Kiina on tässä tilanteessa raukkamainen. Lienee sitä itämaista viisautta joka on tyhmää.
Mutta eihän Hitlerinkään älyttömyyksiä pysty selittämään järjellä. Normaaliyhteisössä mielipuolet eristetään ympäristön ja oman turvallisuutensa takia. Ongelma tässä on, että omasta mielestään Putin ja hänen tiiminsä käyttäytyy rationaalisesti.
Ei, ei tästä selviä silmiä sulkemalla. Mutta pakoon ei pääse muutenkaan. Entäpä jos jonain päivänä itärajalla...
Jotenkin, melkein ainoa optimismi tässä on siinä, että Mäkkärit ja Ikeat jne sulkevat ovensa Venäjällä. Globaali solidaarisuus yllättää bunkkeriin piiloutuneet putinit. Mitä elämällä, edes Moskovassa, tekee, jos ei voi mennä ostamaan kerroshampurilaisia ja tyylikkäitä huonekaluja?
Niin, ja jos ei pääse suunnittelemaan matkoja.
PoistaVenäläisillä oli Neuvostoliiton aikana kova halu päästä tutustumaan muihin maihin ja viime vuosina he ovat voineet matkustellakin jo jonkin verran, ne jotka ovat saaneet säästetyksi matkarahat kokoon.
Muistan, miten ystävyyskouluvierailujen aikana kostamuslaiset ojentelivat meille lännen ihmisille lappusia henkilötietoineen ja pyysivät päästä "ystäviksi" ja saada vierailukutsun, jota ilman ei saanut viisumia. Mutkikasta ja nöyryyttävää.
Globaali solidaarisuus ja lännen yhdistyminen tärkeimmän arvonsa, vapauden, puolesta on upeaa, ja se on varmasti jäänyt tiedustelijoilta tajuamatta. Jos Putin edes on kysynyt heiltä mitään, ja jos he edes ovat tehneet työtään... ovat ehkä kiirehtineet sijoittammaan tiedusteluun tarkoitetut rahat omiin luksusjahteihinsa. Kavaltaminenhan on ollut hyväksyttyä, kun vain ymmärtää minkä verran on sopivaa ja keneltä.
Sukupolvikokemus ehdottomasti. Hyvä huomio, Kyösti! Siksi minäkin kuolinilmoitusten ääressä nyyhkin, kun tajuan, ettei tässä ole enää paljon aktiivista aikaa ja olisi kiva käyttää se aika mieluisalla tavalla.
Itämainen viisaus ei sovi flegmaattisuudessaan tähän tilanteeseen ollenkaan. Kiinalla olisi mahdollisuus ratkaista tilanne nopeasti, ja kyllä siellä sitä varmaan pohditaankin. Mietitään mikä on heille talouden kannalta edullisinta. Raha se on mikä ratkaisee, menee ehkä mietiskelynkin edelle.
Minä pistän toivoni siihen, että Venäjällä löytyisi tarpeeksi vahvoja Putinin syrjäyttäjiä. Hänen on huhuttu epäilevän Sergei Šoigun uskollisuutta. Siinä ei kyllä isoa muutosta tapahtuisi jos Putinin tilalle tulisi Šoigu. Tarvitaan isompi muutos.
Aika näyttää. Ei voi kuin odottaa.
Uutinen Ukrainan taisteluiden alkamisesta veti sen aamun hiljaiseksi.
VastaaPoistaMieleen nousi uhkakuvia toisensa jälkeen, entä jos emme ole turvassa?
On jotain pahasti vialla, kun yksi henkilö saa rajattoman vallankäytön mahdollisuuden. Jokaisena aamuna sitä toivoo, että uutiset viimein kertoisivat rauhan tulosta.
Kukaan meistä ei tiedä kuinka kauan sodan julmuudet kestävät siellä.
Korona- ajasta selvisimme, selviämme jokainen omien voimien mukaan.
Nyt kun katsoo taaksepäin niin olihan niitä ennusmerkkejä, Putinin "esisotaa", jo ennen varsinaista. Oli rajahäirintää, valeuutisia Suomestakin, mitä kaikkea sitten Ukrainasta lieneekään, ja nettikeskustelujen häirintää trolliarmeijan avulla. Putinilla on mielikuva uhkaavasta lännestä ja on ilmeisesti kokenut olevansa sodassa länsivaikutteita vastaan kaiken aikaa.
PoistaSotaa on kestänyt jo vajaa kolme viikkoa. Kuka olisi uskonut?
Hyvä Ukraina kun on jaksanut puolustautua näin kauan! Se antaa uskoa tulevaisuuteen ja demokratian voimaan ja auttaa myös sotaa sivusta seuraavaa toivomaan parasta.
Samat fiilikset, koronahuolet on pientä tähän verrattuna. Korona lähti (mitä luultavammin) liikkeelle eläintorilta, vähän niin kuin ihmisen tyhmyydestä. Tämä on silkkaa ihmisen pahuutta. (Ja todellakin ihmisen, pitkälti yhden ihmisen.)
VastaaPoistaTämä ahdistus aiheuttaa minulle ihan fyysisiä tuntemuksia. Nyt ei enää niin paljon, ehkä sitä jo tottuu..:( Yritän muistaa tehdä kivoja asioita ja ulkoilla ja ihan arkea elää. En nyt ole hirveästi ajatellut Suomea ja varautunut mahdolliseen uhkaan. (Tai no siis, tottakai olen ajatellut. Ja Venäjää seuranneena mahdollisia Venäjän uhkia miettinyt jo ennen Ukrainaa. Mutta en siis aktiivisesti mieti tässä itseäni ja selviytymistäni.) Enköhän kerkeä sitä stressata sitten ihan tarpeeksi, jos...
Tuosta Kiinasta vielä. En nyt tiedä liittyykö siihen mitenkään itämainen viisaus tai sen itämaisen viisauden tyhmyys tai flegmaattisuus. Kiina on totalitaarinen valtio siinä missä Venäjäkin. Monin paikoin pahempikin. Ainakin helmikuuhin saakka siellä on ollut paljon tiukempi kontrolli kansalaisiin (valvontajärjestelmä, kansalaisten pisteytys, venäläiet pääsi ulkomaille jos rahaa riitti passin ja matkaan, kiinalaiset ei noin vaan ulkomaanpassia saa jne.) ja sensurointi on ollut paljon tiukempaa (Venäjällä internet oli tähän asti melko vapaa) jne. jne. Kyse ei ole itämaisesta tai venäläisestä viisaudesta, vaan kyse on yksinvaltaisista maista, diktatuureista tai millä nimellä nyt haluaa sanoa.
Ilmeisesti perinne vaikuttaa eniten siihen, että nuo maat säilyvät tuollaisina.
PoistaVaikeammaksihan se on tullut, koska digiaikana tietoa muunlaisesta elämästä tihkuu ihmisille kaikesta kontrollista huolimatta. Rajat vuotavat ja muualla käyneet näkevät vartioinnista huolimatta ympärilleen ja oikovat kotiin palattua vääriä tietoja ulkomaailmasta.
Myyttiset käsitykset erityisestä slaavilaisesta henkisyydestä ja hillitystä itämaisuudesta ovat tosiaan kyseenalaistettavia asioita. Ne eivät ainakaan näyttäydy kovin paljon tämän päivän arjessa. Neuvostoliiton aikana uskonnot oli kielletty ja sen jälkeen harjoitetussa ortodoksisuudessa ainakin on samoja piirteitä mitä venäläisessä yhteiskunnassa muutoinkin eli lahjomista ja oman edun tavoittelua.
Venäläiset emigrantit ovat kirjoittaneet paljon siitä, mitä lähtivät pakoon, mutta entä kiinalaiset? Heitä olisi kiinnostavaa haastatella, onhan heitä monissa maissa, meilläkin mm ravintolayrittäjinä. Jotkut ovat nousseet rikosuutisiin siitä, että ovat tilanneet maanmiehiään töihin yritykseensä ja sortaneet heitä sitten pakkotyössä. Pakkovallan alla opittu julmuus on seurannut mukana eikä ensimmäisessä polvessa katoa minnekään.
Venäläinen nykykirjallisuus on tuttua ja siellä on paljon yhteiskunnan arvostelua - nämä kirjailijat ovat ehkä nyt lähteneet tai lähdössä maanpakoon, kun vielä ehtivät - mutta entä kiinalainen vastaava? Ehkä englanninkielisenä löytyisi jotain.
NO, ei voi kuin toivoa, että Kiinan valtaeliitti toteaisi Venäjän tukemisen taloudellisesti kannattamattomaksi ja imagohaitaksi tässä tilanteessa.
Viisas kommentti Sannalla tuossa edellä. Ei pidä yhdistää huonoja hallintoja ja kansaa, sen kultturi- taide- tms inhimillisiä saavutuksia. Ne eivät ole sama asia kuin yksinvaltias ja diktatorinen hallinto. Surullista on, kun eivät ihmiset enää saa oikeaa tietoa, eikä heille ole syötetty kuin propagandaa vuosikausia.
VastaaPoistaAhdistaa ja pelottaa. Minun on kuitenkin pakko koko ajan seurata uutisia ja lukea kaikki minkä käsiini saan. Niinpä luen nyt Masha Gessenin Venäjä vailla tulevaisuutta - teosta, vuodelta 2017. Venäjä on kärsinyt valtavasta aivovuodesta vuosikausia ja se tulee ainakin jatkumaan. Masha Gessen on eräs esimerkki.
Näin on, syyllinen on presidentti Putin ja hänen lähin piirinsä, josta lähes kaikki ovat ilmeisesti Putinin tavoin entisiä KGB-agentteja ja hänen nuoruuden aikaisia kavereitaan. Oligarkit yrittävät vaikuttaa ja useampi on jo uskaltanut esittää kritiikkiä turhaan aloitettua sotaa vastaan, mutta he ovat palvelijoita eikä heitä tarvitse kuunnella. Kansa, massat, olisi pahempi vihollinen, mutta mikä heidät saisi yhdistymään itsevaltiasta vastaan?
PoistaKaikissa maissa on kaikenlaisia ihmisiä, mutta perinne ja olosuhteet kyllä myös määräävät ajattelua ja käyttäytymistä, samoin pimennossa pitäminen, ilmiantosysteemi ja propaganda. Asioiden kieltäminen ja puutteessa pitäminen alentavat ihmistä eivätkä saa häntä antamaan parastaan.
Onhan se ihan hassua kun ajattelee tätä palloa ja sen ihmisiä, miten joitain porukoita pidetään kauheassa ohjauksessa ja vielä ihmetellään, jos he haluavat siitä pois, kun näkevät aidan raosta vihreämpää. Tämä saa sitten itsevaltiaan ärhentelmään myös niille vihreällä puolen asuville ja syyttämään houkuttelusta.
Niin, venäjällä ei taida olla enää muita vahvuuksia kuin ydinpommi ja doupatut urheilijat. Aivovuoto on viime päivinä yltynyt ja näkyy myös meillä, kun tätä kautta pääsee toistaiseksi siirtymään muualle.
Se on ihmeellistä, miten nopeasti Ukraina on kehittänyt mm IT-alaa, vaikka sielläkään olot eivät ole olleet vakaat. Tottakai he haluavat pitää vapaudestaan kiinni.
Leena, kävin tässä sinulle kirjoittamisen välissä kurkkaamassa iltapäivälehtien nettisivuilla. Siellä on rinnakkain Hugo Simbergin maalaus "Haavoittunut enkeli" ja valokuva Mariupolista, jossa luotiliiveihin pukeutuneet miehet kantavat paareilla synnytyssairaalassa haavoittunutta äitiä, joka ei aivan ehtinyt synnyttää. Sekä äiti että lapsi ovat kuolleet.
Tämä herättää minussa avutonta vihaa.
Pistän mainitsemasi kirjan muistiin.
Olen käännellyt käsissäni toimittaja Kalle Kniivilän kirjaa "Putinin pahin vihollinen, Aleksei Navalnyin tarina", mutta en tiedä, haluanko oikeastaan lukea sitä. Olen liian vihainen. Miksi maailma ei herännyt kunnolla siitäkään, että Putin Kalsarimyrkyttäjä harrasti ihmisten myrkyttämistä ja muuta eliminointia useamman vuoden ajan!
Kaikki se hyväuskoisuus on jälkikäteen niin raivostuttavaa. Minua ärsyttää myös edelleen jatkuva Putinin puheiden ja aikeiden arviointi. Ei kuulemma ole ollut tavoitteena vaihtaa Ukrainan hallitus, kertoo Niinistö tänään. Ei kait, kun tavoitteena on tappaa ne, ainakin presidentti! Miksi kukaan luottaisi mihinkään tuon gangsterin sanomisiin..
PoistaPutin koittaa ilmeisesti selvitä jotenkin tilanteesta ja jos hallinnon vaihtamista ei ole enää viisasta/mahdollista pitää vaatimuslistalla, niin sitähän ei ole sitten koskaan siellä ollutkaan - pah. Ylpeys pitää säilyttää, vaikka siitä ei olisi kuin muruja jäljellä.
PoistaVoi olla myös tahallista huijaamista, niin että tappolistalla olevien huomio ja varominen herpaantuisi ja heidät olisi helpompi ampua.
Putinin taivuttelijoiden tehtävä ei ole helppo, on varmaan melkoista joutua soittamaan tällaisia puheluita ja miettiä mikä tehoaisi parhaiten, kova puhe vai kehumalla maanitteleminen.
Viimeiseen asti minä uskoin, että Putin ärsyttää ja uhkailee vain, mutta suostuu kuitenkin neuvottelupöytään, mutta toisin kävi. Aluksi seurasin sotatilanteita tiiviisti, mutta alkoi niin ahdistaa, että enää vain harvakseltaan luen uutisia. TV:tä en katso ollenkaan. En pysty edes kuvittelemaan sitä Ukrainalaisten naisten ja lasten surua ja hätää. Tosin samanlaista tuskaa kokee varmaan moni venäläinen äiti ja vaimo, jonka mies/poika on siellä jossain, josta ei suuremmin huudella.
VastaaPoistaMInä lähden suksille ja maastoon, kun oikein pahalta tuntuu. Illan tullen kaivan kutimeni ja näiden päivien aikana on syntynyt jo monta lapasparia.
Hyvä Aimarii! Liikkuminen ja käsin tekeminen ovat hyviä keinoja jaksaa huolekkaana aikana.
PoistaMinäkin kunnostauduin ja kävin tänään hiihtoretkellä. Kyllä rauhoitti mieltä.
Ei sitä voinut kuvitella, että enää nykyaikana käydään tällaista valloitussotaa.
Venäläisten sodassa kuolleiden omaisilla on suru, johon sekoittuu häpeää. Eihän hyökkääminen ole koskaan moraalisesti oikein. Venäläisten sotilaiden joukossa voi olla niitäkin, jotka ovat erittäin vastahakoisesti mukana. Luin jostain, että sotilaita olisi tuotu kauempaa, ei läheltä rajaa. Kuka nyt kavereitaan lähtisi tappamaan? Ja nyt tappajia pitää jo tilata Syyriasta - outoa, kun ajattelee Venäjän sotavoimien kokoa.
Kai sitä jotenkin selviää, on vastaukseni usein elämän vastoinkäymisiin. Mutta tämä on erilainen. Ei toisaalta kosketa itseä suoraan, toisaalta taas tämä on kollektiivinen painajainen myös suomalaisille, johtuen ylisukupolvisista tai suorista sotatraumoista. Kenties tämä tuo monilla mieleen myös lapsuudessa muista syistä koettua turvattomuutta, aktivoi kaikki tukahdetut traumat.
VastaaPoistaMinä olin täysin lamaantunut monta päivää, en jaksanut mitään. Käsikirjoittaminen on ollut yli kaksi viikkoa tauolla, en pysty keskittymään. Onneksi sentään pystyn lukemaan jo sekä ulkoilemaan, se on ehkä paras lääke. Lisäksi päätin kanavoida energiat kirppismyyntiin, kun en mihinkään luovaan pystynyt. Kyllä se auttoi. Vain kotona istuminen uutislähetysten äärellä teki minusta kärsivän muumion, vaikka suurin tuska on tottakai ukrainalaisilla. Kaikki tuki heille, mitä suinkin voi antaa! Minulla se on ollut toistaisesksi rahalahjoitus.
Tässä tilanteessa itselleni on ollut kuin jotain tieteiselokuvien hirviön pelkoa. Se hirviö on kartalle uusia viivoja piirtelevä kiihkoslaavilainen Putin vierellään patriarkka Kirill, jolle paheksuttavat lännen arvot ovat yhtä kuin "homoparaatit". Putinin mielestähän nuo hänen kaavailemansa rajat eivät olisi uusia vaan vanhoja ja oikeita, koska niin on joskus ollut. Hah! Jos mennään tarpeeksi kauas historiassa, niin kansallisvaltioita ei olekaan.
PoistaNyt alkaa tuntua, että puhti palaa. Minullekin tuli into selvitellä kaappeja ja siivota kotia.
Pakolaisia on tullut jo Kouvolaankin, toistaiseksi tietääkseni vain jo täällä asuvien ukrainalaisten sukulaisia. Kunpa asiat heidän kotimaassaan saataisiin lähikuukausina/vuosina kuntoon ja voisivat palata rakentamaan elämäänsä uudelleen.