 |
| Ferdinando Scianna, Ballerines, 2006 |
Yösijaa ei saa joka sanoo,
sanon silti.
Nainen,
elämän sekatyöläinen,
sait Luonnolta paremmat eväät kuin mies.
Paljon sinulta edellytettiin,
vaan edellyttäminen ei ole alistamista,
ja se jolla paljon on,
häneltä vaaditaan.
Jokin väärinkäsitys,
jokin mielen rytmihäiriö
on sinussa nainen,
jos et näe, et kuule itseäsi.
Jospa hyräilisit,
matalaa pohjasäveltä,
siitä se löytyy, jos löytyy,
ydinrytmi.
Runo on Helena Anhavan kokoelmasta Sanon silti. Anhava on kirjoittanut sen vuonna 1982.
Mitähän sellaista Anhava näki silloin naisten elämässä, mikä on saanut heidät kadottamaan ydinrytminsä?
Entä nyt? Onko meillä ydinrytmi hallussa?
Minusta on aina ollut etuoikeutettua olla elämän sekatyöläinen. Tuntuu, että olen saanut tehtäväjaossa miesten kanssa hyvän osan. Saan vapaana länsimaisena naisena olla moninainen, käyttää sekä hametta että housuja.
Niiskuneiti ja Pikku Myy ojentavat kanssani naistenpäivän kukat kaikille meille ihanille naisille.
Muumimamma huutelee keittiöstä pullantuoksuiset terveisensä.
Hieno tuo Anhavan runo. Minulla yksi harvoista varmoista asioista identiteetissäni on se, että olen vahvasti nainen. Sitä ei osaa edes sanallistaa sen kummemmin, se vain on vahva tieto ja tunne.
VastaaPoistaNiin se on, identiteetti.
PoistaEn ole koskaan ymmärtänyt sellaista feminismin haaraa, että naisena olisi ahtaampaa olla kuin miehenä ja että jo sellaiset ulkoiset seikat jotenkin vapauttaisivat kauheasta naisena olemisen taakasta, että pyrkii muistuttamaan miestä kaikin tavoin, lakkaa poistamasta säärikarvojaan ja alkaa istua jalat harallaan turjakemiehen oloisena.
En tarkoita, että naisena pitäisi laittautua kauheasti ja että luonnollisuus (meikittömyys yms) olisi mitenkään huonoa tai epänaisellista, mutta mitä tekemistä sillä on feminismin kanssa?
Entä sitten se, että tyttö valitsee perinteisen hoiva-ammatin, koska tuntee sen omakseen eikä viihtyisi miesvaltaisella alalla? On tutkittu, että kun elintaso nousee ja valintamahdollisuudet lisääntyvät, tytöt valitsevat ammattinsa yhä useammin ns naisille tyypillisiltä aloilta. En näe siinä mitään muuta ongelmaa kuin väärät arvostukset. Tyttöjen valintoja ei pidä muuttaa, vain suhtautumista niihin.
Kiitos näistä kuvista, runoista ja ajatuksista <3
VastaaPoistaTuo ensimmäinen kuva toi mieleeni oman tyttäreni, kun hän harrasti balettia muutaman vuoden, siirtyi telinevoimistelun kautta taekwondoon. Myöhemmin kävi ilmi, että hänen taek wondon opettaja sai seksuaalituomion, kun oli hyväksikäyttänyt alaikäisiä oppilaitaan. Olin aktiivisesti viemässä ja hakemassa ja odotin käytävällä aivan kuin jokin olisi johdattanut olemaan paikalla. Kaikesta ei voi suojella omia lapsiaan. Tyttöni ei meinannut millään uskoa, että niin mukava opettaja oli saanut tuomion ja kohdellut lapsia väkivalloin.
Naiset ja lapset tarvitsevat Ukrainassa suojelua ja turvaa yhä kiristyvässä hyökkäyssodassa. Pelkään sitä mitä he joutuvat kokemaan venäläisten sotilaiden taholta. Seksuaalinen väkivalta on hyvin yleistä sodankäynnissä, mutta siitä vaietaan.
Toivon sodan loppuvan yhtä nopeasti kuin se alkoi.
Kurja juttu tuo tyttäresi kokema. Tällaiset saalistajat ovatkin kai yleensä mukavia, mikä suojaa heitä silloin kun he ovat "liian mukavia" valitsemilleen lapsille jotka eivät ymmärrä mihin se mukavuus on johtamassa.
PoistaSota on kauhea asia ja vielä pahempi silloin kun sotimisen säännöt unohdetaan. Eiköhän ne ole unohtuneet Ukrainan kaupungeissa jo monesti. Siviilikohteita on pommitettu, ja mitä siellä ydinvoimaloissa oikein tapahtuu? Koko tämä hyökkäys on iso rikos.
Sodan pitäisi aina olla rikos, sille joka aloittaa - pakkohan hyökkäyksen kohteeksi joutuneen on puolustautua. Voiko edes olla hyväksyttyjä sotia!
Kiitos tästä postauksesta!
VastaaPoistaMinulla on tämä Anhavan runokokoelma jossan tallessa. Nytpä kaivan sen esiin.
Anhavalla on hyviä runoja. Minulla on käynyt niin, että en jaksa oikein keskittyä romaaneihin, siispä luen runoja.
PoistaHarmitti, kun pian tämän kirjoitukseni jälkeen osuin sellaiseen naistenpäivän haastatteluun, jossa Aira Samulin arvosteli suomalaisia vaikuttajanaisia liian värikkäästä ja naisellisesta pukeutumisesta. Mitäh! Minusta meidän ministerimme Annika Saarikko ja Tytti Tuppurainen ovat esimerkkejä siitä, miten nainen voi olla vaikuttajana sekä pukeutumiseltaan että käyttäytymiseltään erittäin osaava ja erittäin naisellinen yhtä aikaa.