Joshkon tarina
Saapasjalkainen puhaltaa pilliin ja huutaa. Se räyhää! Se laskee, onko meitä sama määrä kuin aamulla. Pidän Naftalia pystyssä, niin etteivät ne huomaa, ettei se jaksa seistä. Sen pää nuokkuu, ja silmät on välillä kiinni.
Yöllä parakkiin syöksyy mies. Se menee piiloon ruumiskasan taa. Se nukkuu melkein heti. Huomaan sen taskussa jotain kiiltävää. Lusikka!
Kovaäänisistä kuuluu puhetta, joka ei kuulosta räyhäämiseltä. Amerikkalaisia? Niiden tulosta on ollut puhetta. Ne kuuluttaa jotain. En ymmärrä sitä.
Joku on hakenu peltipurkilla vettä. Tiputan sitä lusikalla Naftalin suuhun. Sen huulet on ihan kuivuneet ja kuumat.
Mies herää. Se kattoo meitä ja hymyilee. Puristan lusikkaa.
----------------
Tämä on mukaelma Fred Wanderin romaanin Seitsemäs kaivo loppukohtauksesta. Vaihdoin kertojaksi Joshkon, joka yrittää pitää pikkuveljensä keskitysleirillä elossa. Kirjailija, joka oli pakonsa lopuksi päätynyt lasten leiriin näki tuossa kohtauksessa elämän veden ja hymyili, koska ymmärsi, että hän ja lapset olivat jääneet eloon. Lapsille muutos tilanteessa, vapauttajien tulo, ei kerro mitään tulevaisuudesta, koska heidän maailmaansa on niin kauan kuulunut vain leiri ja sen arvaamattomuus.
-----------------
Lisää sadan sanan kirjoituksia (krapuja) näistä kolmesta sanasta kokoaa tällä viikolla Cara.
-----------------
Olen lähdössä pikku matkalle Vilnaan.
Matkani pääkohteisiin kuuluu tutustuminen Vilnan juutalaisten historiaan. Kaupunki oli aikoinaan Balttian juutalaisille keskeinen paikka. Ennen toista maailmansotaa peräti 30 prosenttia kaupungin väestöstä oli juutalaisia. Heistä tapettiin kuolemanleireillä 90 prosenttia, sadasta synagogasta on jälkellä yksi.
Toinen asia, mikä minua Vilnassa eityisesti kiinnostaa on Užupisin kaupunginosa, joka julistautui vuonna 1997 aprillipäivänä "vapaavaltioksi" omine 41 teesin perustuslakeineen, kansallislauluineen ja suurlähettiläineen. Perustuslaki on kirjoitettu muuriin noin kahdellakymmenellä kielellä, myös suomeksi. Sen ensimmäinen teesi kuuluu: Jokaisella on oikeus elää Vilnia-joen lähellä, ja joella on oikeus virrata jokaisen lähellä, vapaana omassa uomassaan. Viides teesi sanoo, että jokaisella on oikeus olla ainutlaatuinen ja kahdeksastoista lupaa, että jokaisella on oikeus olla hiljaa.
Lisää juutalaisghetosta, Užupiasta (korjaus matkan aikana: Užupisistä, tuo väärä muoto tuli tietenkin utopiasta ja siitä, että olen nähnyt jossain teksteissä taipuneen muodon Užupia) ja muusta - toivottavasti jostain mitä en osannut kuvitellakaan - seuraavassa postauksessani.
Sääennuste on mitä huonoin, sateenvarjot on pakattu mukaan.
Liettuan kieli (lietuvių kalba) kiinnostaa minua. Sen on todettu säilyneen kaikkein lähimpänä muinaista indoeurooppalaista alkukieltä. Kirjaimissa käytetään paljon erikoismerkkejä; vokaaleilla on koukullisia muotoja, joita en ole nähnyt muissa kielissä. Olen opetellut muutamia sanoja ja lauseita: Suomi = Suomija, En ymmärrä = Aš nesuprantu ja Missä vessa = Kur tualetas? Kiitos ja Anteeksi on myös hyvä hallita: Ačiū ja Atsiprašau.
Vaikuttava krapu.
VastaaPoistaHyvää ja kiintoisaa matkaa historian pariin Vilnaan!
Kiitos Cara!
PoistaOlen aika täpinöissäni, ihan tuntematon maa minulle ja noin lähellä.
Vaikuttavia molemmat, sekä krapu että matkakohde. Antoisaa reissua👌
VastaaPoistaKiitos Lissu!
PoistaVilnassa oli jokin aika sitten 24 - 25 astetta ja meidän viideksi matkapäiväksi ennustetaan 10 - 11 astetta ja sadetta. Mutta toisaalta, Berliinissä minulla oli kerran tamikuussa mitä antoisin matka mitä kauheimmassa säässä. Vietimme silloin paljon aikaa taidegallerioissa.
Hiljaiseksi vetänyt krapu, - ei koskaan enää...
VastaaPoistaJuonikasta ja kokemusrikasta Vilnan-reissua Sinulle:)
Ei koskaan enää... juuri niin. Ja kuitenkin...
PoistaTänään vietämme vielä vappua Tuusulassa. Huomenna matkaan. Vilnassa on modernin tanssin festivaalit, ostin liput netistä yhteen esitykseen ja ilmaisnäytöksiä on pitkin kaupunkia.
On myös hauska seurata, miten Liettuassa juhlitaan äitienpäivää. Se on heillä toukokuun ensimmäinen sunnuntai.
Onpa mukava kuulla, että olet menossa Vilnaan. Me olimme siellä toissa kesänä ja ihastuimme. Ja sen tähden menimme uudelleen viime kesänä. Siellä on todella pajon nähtävää, vanha kaupunki on kerrassaan upea. Juutalaisten kohtalo on koskettava. Hotellimme oli Uzupisin kaupunginosan lähellä, joten kävimme siellä paljon. Blogissani Pihakuiskaajan matkassa on useitakin Vilna-aiheisiä postauksia.
VastaaPoistaAi, minäpäs käynkin lukemassa noita sinun postauksiasi jollain tauolla siellä perillä. Otan tämän tietsikan mukaan.
PoistaMeidän hotelli on juutalaiskaupunginosan lähellä, sen vähän mitä siitä on jäljellä.
Varmaan minullekin jää kiinnostus lähteä Vilnaan uudelleen. Tykkään yleensäkin käydä samassa paikassa pari kolme kertaa. Uusintakäynneillä ei mene aikaa käytännön asioiden selvittelyyn ja tietää jo, mitä erityisesti haluaa kokea.
Oli hyvä, että kerroit kraputekstille taustaa, muuten se olisi jäänyt minulle irralliseksi.
VastaaPoistaRaskaita ihmiskohtaloita, kuitenkin hiukka valoa tunnelin päässä.
Hyvää matkaa Vilnaan.
Juu, minun tämänkertainen krapuni ei oikein toimi itsenäisenä pikkunovellina. Siihen pitäisi sisällyttää jotain paikasta, mutta olkoon. Tämä voisi olla lapsi kertojana -novellin loppukappale. Se novelli olisi vaikka 1000-sanainen. :)
PoistaKiitos, aimarii!
Käyn lukemassa sinun ja muitten kirjoituksia myöhemmin, kun lepäämme jalkojamme kaupungilla kävelystä.
Ajatuksia herättävä teksti.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaVaikuttava teksti. Tuo taustatekstin lisääminen vielä syvensi asiaa. Tällaista julmuutta ei tarvita.
VastaaPoistaLuin juuri tämän kirjan ja kirjoitin siitä edellisessä postauksessani. Lasten parakki jäi vaivaamaan. Tuli mieleen holokaustin kokeneiden lasten lisäksi lapsisotilaat ja lapset pakolaisina. Lapset kärsivät siitä, että aikuiset eivät osaa elää keskenään.
PoistaHieno krapu. Täytyy lukea kohta alkavalla lomalla enemmänkin näitä kraputekstejä, hyvä idea!
VastaaPoistaAntoisaa Vilnan matkaa! Se on hieno kaupunki, jonne haluaisin pian uudelleen. Taisin jossain postauksessa mainita, että juuri siellä juutalaisaluella on vaikuttanut osa puoliskoni suvusta ennen pakoa Suomeen. Kannattaa käydä myös Antakalniksen kirkossa (Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko, tai jotain sinne päin). Se on valkoisessa koristeellisuudessaan yksi kauneimmista vierailemistani kirkoista. Odotan innolla tulevaa postaustasi :)
Täällä ollaan! Olemme jo ensimmäisenä päivänä kävelleet paljon ja tutustuneet paikkaan.
PoistaKävimme kadulla, jossa näkyi vielä himmeästi heprealaisin kirjaimin kaupan kyltti. Samalla kadulla talon seinässä oli valokuvia ghetossa murhatuista. Tämä kylmäsi ja toi historian hyvin lähelle, varsinkin kun olin juuri lukenut kommenttisi.
Ajattelin surullisena, miten paljon menetetään, kun jokin kulttuuri pyritään hävittämään. Miten paljon värikkäämpää ja moninaisempaa Vilnassa olisikaan, jos 'Abrahamin siirtomaatavaraliike' olisi edelleen hänen suvullaan ja juutalaiset olisivat rikastuttamassa Vilnan kauppaa ja kulttuurielämää.
Synagoga oli kiinni, sinne huomenna. Parissa katolisessa kirkossa poikkesimme. Katsoin kartalta mnainitsemasi kirkon, käydään siellä myös.
Nyt tuntuu, että pitää tehdä kotiin päästyä useampi postaus.
Valkoinen kirkko on nyt nähty. Huikean kaunis!
Poistaluin krapusi. katselen ikkunasta siipirikkoa naakkaa. se etsii kasvilavasta syötävää. kaksi viikkoa sitten, ennen reissuamme, annoin sille tappouhkauksen. katselen vaappuvasti kulkevaa naakkaa. jääköön pihallemme, täältä se löytää suojaa ja ravintoa.
VastaaPoistaps kiiltävä lusikka miehen taskussa...puristan lusikkaa
lusikka nousi minulle kiehtovaksi metaforaksi.
oli ihan pakko käydä lukemassa myös edellinen postauksesi Fred Wanderin romaanista Seitsemäs kaivo.
Jatka vain Ilona naakan pelastamista.
PoistaLusikka on hyvä metafora elossa pysymiselle. Voi se olla muutakin.
Wanderin elämäkerrallinen romaani vaikutti minuun enemmän kuin moni teksti pitkään aikaan.
Vaikuttava ja koskettava Krapu.
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina! Vaikuttavasta aiheesta syntyy helposti vaikuttavaa.
PoistaJuttusi ja kaikkien näiden kommenttien jälkeen alkoi totta vie tehdä mieli Vilnaan! Ehkä mekin vielä, ehkä kesällä.
VastaaPoistaMinäkin haluan tänne uudelleen joskus kesällä. Paljon jää nyt näkemättä. Holokaustimuseossa käytyäni haluan vielä nähdä Panerain murhametsän ja sen muistomerkit, ja jossain Vilnan ulkopuolellakin voisi käydä katsomassa, miten maaseudulla eletään.
PoistaAntoisa matka!
Vinkki: Hotelli Moon Garden vanhankaupungin laidalla on miellyttävä paikka yöpymiseen. Haimme ebookersin kautta. Hyvä aamiainen, rauhallista, hymyilevät, avuliaat, hyvää englantia puhuvat respa"pojat".