František Kupka, Itsepintainen valkoinen viiva, 1913-1923 |
Töissä grillikioskilla 70-luvulla
Lasken grilliruualta löyhkääviä kolikoita, kun omistaja Kirsti soittaa.
- Miten meni? Haen rahat iltapäivällä. Sopiiko?
Kirsti istuu kämppäni tuolissa, minä sängyn laidalla.
- Hyvä grillimyyjä oot. Asiakkaatki on kehuneet. Kai sinä taksilla tulit?
- Eei... en minä...
- Haloo - herätys - sanoitko sinä just, että oot kävellyt tänne öisin Kirkkopuiston läpi rahat muovikassissa kilisten?
- Joo, paitsi että olen juossu. Ja rahat on kilissy repussa.
Kirsti hohottaa ja vakavoituu sitten.
- Otat seuraavalla kerralla taksin, ja rahat kassasta. Siinähän on taksiasema ihan vieressä.
- Kyllä Johtaja!
Seuraavana perjantai-iltana käärin taas hotdogeja asiakkaille. Ja yöllä juoksen ketterästi Punavuoreen.
Mitä nyt minulle voisi tapahtua? Kiltille makkaramyyjälle! Helsingissä!
-------------------------
Tämä on taas näitä krapuja, kolme annettua sanaa, 100 sanaa otsikon kanssa.
Tositarina omilta opiskeluajoiltani, jolloin tein mitä erilaisimpia töitä.
Me nuoret koimme olomme täysin turvalliseksi silloin, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Lähdimme yksin vieraisiin maihin ja matkustimme peukalokyydillä.
Minäkin olin jo vaihtanut yliopistoa Suomessa, seikkaillut Lontoossa lähes rahattomana ja viettänyt vuoden USA:ssa. Suomi tuntui pieneltä ja hieman harmaalta, tapahtumaköyhältä maalta. Siitä nuo loppulauseet.
Täältä ja täältä löytyy kooste tämän viikon kirjoituksista.
Kuvasin Kupkan maalauksen Ateneumissa, jossa on parhaillaan hänen laaja näyttelynsä.
Loppuun vielä tämän pääsiäisen kaunein kortti. Mukavia lomapäiviä ja aurinkoa kaikille!
Hyvää pääsiäistä sinulle <3
VastaaPoistaAika ajattelematon olin nuorena kavereiden kanssa, sillä meillä ei ollut rahaa tai emme raskineet käyttää vähiä rahoja, joten liftasimme kaikki matkat. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Eräs naapurinmies alkoi soitella perään, kun olin ollut hänen kyydissään, silloin pelkäsin. Olin 17v.
Sinulla oli huono kokemus. Ikävää. <3
PoistaNuori on pelkäämätön ja luottaa ihmisiin. Minä en ollut kuullut, että liftaajille olisi koskaan tapahtunut mitään pahaa, enkä osannut pelätä.
Minun nuoruudessani, nykyistä viattomampana aikana, liftaaminen oli hyvin tavallinen tapa liikkua. Nykyään liftarit, ne harvat, varovat ja valikoivat autoilijoita ja autoilijat epäröivät ottaa liftareita.
Minäkin liftasin huolettomana nuorena, ei nykyisin tulisi kuuloonkaan. Rohkea olit sinäkin Helsingin yössä!
VastaaPoistaElintaso on tehnyt ihmisistä huolestuneempia, ja nykyään vanhemmilla on varaa kustantaa nuorille matkalippuja, laivahyttejä ja hotelleja.
PoistaSilloin "ennen vanhaan" nuoret lojuivat reilatessaan laivan käytävillä ja yöpyivät missä sattui. Minäkin yövyin Lontoossa tuntemattoman ruotsalaisen tytön kanssa samassa huoneessa. Päärautatieasemalla oli tiski, josta sai jonottamalla halvalla yöpymispaikan. Rahattomanakin piti päästä näkemään maailmaa.
Joo, en minä ole ymmärtänyt pelätä mitään. Olen mennyt hymy edellä ja kokenut, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, 'what you give is what you get'.
Monelaista olet sinäkin kesätyöksi tehnyt ja muutenkin uskaltanut. Minulla on vähän samanlainen 'kulkurin' luonne ollut nuorena.
VastaaPoistaJoo, kaikenlaista tuli tehdyksi. Paitsi nakkikioskilla olin opiskeluaikana kesä- ja osa-aikatöissä ravintolassa, myymässä naisten alusvaatteita Stokkalla ja puutarhahommissa Hietaniemen hautausmaalla. Kolmena kesänä pidin ehtolais- ja kertauskursseja koululaisille ja välillä annoin yksityistunteja. Englannissa olin kansainvälisellä työleirillä, jossa poimin marjoja ja osallistuin marmelaadien valmistamiseen pienessä tehtaassa.
PoistaEn ollut muualla ulkomailla kuin Englannissa ja USA:ssa, halua olisi ollut matkustaa, mutta ei mahdollisuuksia ennen kuin keski-ikäisenä seuraavan kerran.
Kuka sitä nyt rahaa taksiin tuhlaisi!
VastaaPoistaGrillintuoksuinen muisto!
Jep, eipä sitä ennen osannut pelätä. Tosin en minä nykyäänkään pelkää liikkua. Varovaisuutta tosin on onneksi iän mukana tullut.
Taksi oli jotain turhaa ja ylellistä. Myös hotellilla oli sama sävy. Mieluummin yövyttiin ahtaasti toisten nurkissa.
PoistaSama minulla, varovaisuutta on tullut lisää. En luota enää tuuriin vaan järkeen. Ja mukavuudenhalukin on tietysti lisääntynyt. Hyvä sänky on tärkeä.
Ikävää, että niinkin hieno liikkumistapa kuin liftaaminen on kadonnut lähes kokonaan käytöstä. Liftaajat pelkäävät joutuvansa pervon kyytiin ja kuskit liftarin ryöstämäksi ellei peräti tappamaksi - liekö uhka todellinen vai ihmisten päänsisässä? Itse olen liftaillut silloin tällöin edelleenkin vähän lyhkäisempiä matkoja ja kokemukset olleet hauskoja. Jos tienposkessa nään peukkupystyssä olevia, niin poimin myös kyytiin itse.
VastaaPoistaHienoja kohtaamisia!
Totta, on siinä sitäkin, että yksittäiset uhkaavat tilanteet ja väkivallanteot ovat moneen kertaan vatvottuina saaneet ihmiset pelkäämään toisiaan.
PoistaOi huimaa nuoruutta!
VastaaPoistaNykyisin sopii kai viettää leppeää pääsiäistä, kun sellainen osuu kohdalle. Kevätmieltä toivotan 🐥🌻
'Nuoruus on seikkailu suunnaton
Poistakokeile vain, hämmästy vain
sä maailmaa
nuoruus on nousussa auringon
uinailevan, salatuimman
se paljastaa'
Mitä leppeintä pääsiäistä sinulle Lissu!
Nuorena on luottamus selviytymiseen on korkealla, ei osata pelätä ihan kaikkea. Toisaalta ihan hyvä koska muuten kokemukset jäisi aika latteiksi. Hyvä grillintuoksuinen Krapu!
VastaaPoistaKiitos anli!
PoistaKun nykyinen suojeleva keski-ikäinen vahtii nuoriaan, niin vapaamieleinen isovanhempi saattaa ylisukupolvista ymmärrystä puhkuen puolustaa lapsenlapsukaistensa oikeuksia vetoamalla omaansa ja vahtijan nuoruuteen:"No, etkös muista, miten itsekin kokeilit ja mokailit."
Johon toinen:"Senpä takia juuri."
Hyvää Pääsiäistä myös Sinulle!
VastaaPoistamikä huimapää oletkaan ollut, mut eihän sitä tosiaan nuorena osannut mitään oikein pelätä. jos johtaja ei kerta taxia kustantanut, niin mitäpä sitä pientä palkkaansa tuhlaamaan, oli sille parempaakin käyttöä;)
Olisin saanut ottaa taksirahat siitä illan tuotosta, mutta minusta vaan tuntui omituiselta ja nololta ajella taksilla, nuori ja terve kun olin, eikä ollut ketään, joka olisi varoitellut ennen kuin kioskin omistaja hoksasi epäillä, että juoksen yöllä rahojen kanssa. Silloin olin juoksennellut jo monta viikkoa. Ehkä hän oli maininnut taksilla kulkemisesta, kun aloitin työn puolen tunnin opastuksella, mutta tämä ohje oli mennyt ohi korvieni. Keskityin vain siihen, paljonko sinappia pursotetaan makkaran päälle ja miten lihis täytetään.
PoistaMukava muisto nuoruudesta. Nuorena sitä luottaa vielä siihen, ettei mitään tapahdu.
VastaaPoistaJoo, tämä on kiva muisto. Olin kioskimyyjävaiheessa "voimani tunnossa". Jälkeenpäin on kiinnostavaa miettiä, mistä ne voiman tunnot milloinkin tuli ja mistä meni.
PoistaMitäpä sitä nyt tytölle sattuisi yöllä Helsingissä???
VastaaPoistaMinulle oli sattua, täpärästi selvisin ulko-ovesta sisäpuolelle. Tuon tapahtuman vuoksi en sen koommin kävellyt kaupungin läpi.
Kirjoituksesi herätteli omatkin muistot.
Näitä on monelle sattunut.
PoistaJälkeenpäin olen ajatellut monesta muustakin tilanteesta, että olen tainnut olla onnekas.