perjantai 19. huhtikuuta 2019

Viikon 16 krapu (herätys, johtaja, kioski)

František Kupka, Itsepintainen valkoinen viiva, 1913-1923


Töissä grillikioskilla 70-luvulla

Lasken grilliruualta löyhkääviä kolikoita, kun omistaja Kirsti soittaa. 
- Miten meni? Haen rahat iltapäivällä. Sopiiko?

Kirsti istuu kämppäni tuolissa, minä sängyn laidalla.  
- Hyvä grillimyyjä oot. Asiakkaatki on kehuneet. Kai sinä taksilla tulit?
- Eei... en minä...
- Haloo - herätys - sanoitko sinä just, että oot kävellyt tänne öisin Kirkkopuiston läpi rahat muovikassissa kilisten? 
- Joo, paitsi että olen juossu. Ja rahat on kilissy repussa.
Kirsti hohottaa ja vakavoituu sitten. 
- Otat seuraavalla kerralla taksin, ja rahat kassasta. Siinähän on taksiasema ihan vieressä.  
- Kyllä Johtaja! 

Seuraavana perjantai-iltana käärin taas hotdogeja asiakkaille. Ja yöllä juoksen ketterästi  Punavuoreen. 
Mitä nyt minulle voisi tapahtua? Kiltille makkaramyyjälle! Helsingissä! 

-------------------------

Tämä on taas näitä krapuja, kolme annettua sanaa, 100 sanaa otsikon kanssa. 
Tositarina omilta opiskeluajoiltani, jolloin tein mitä erilaisimpia töitä. 
Me nuoret koimme olomme täysin turvalliseksi silloin, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Lähdimme yksin vieraisiin maihin ja matkustimme peukalokyydillä. 
Minäkin olin jo vaihtanut yliopistoa Suomessa, seikkaillut Lontoossa lähes rahattomana ja viettänyt vuoden USA:ssa. Suomi tuntui pieneltä ja hieman harmaalta, tapahtumaköyhältä maalta. Siitä nuo loppulauseet. 
Täältä ja täältä löytyy kooste tämän viikon kirjoituksista. 

Kuvasin Kupkan maalauksen Ateneumissa, jossa on parhaillaan hänen laaja näyttelynsä. 

Loppuun vielä tämän pääsiäisen kaunein kortti. Mukavia lomapäiviä ja aurinkoa kaikille! 



20 kommenttia:

  1. Hyvää pääsiäistä sinulle <3

    Aika ajattelematon olin nuorena kavereiden kanssa, sillä meillä ei ollut rahaa tai emme raskineet käyttää vähiä rahoja, joten liftasimme kaikki matkat. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Eräs naapurinmies alkoi soitella perään, kun olin ollut hänen kyydissään, silloin pelkäsin. Olin 17v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla oli huono kokemus. Ikävää. <3

      Nuori on pelkäämätön ja luottaa ihmisiin. Minä en ollut kuullut, että liftaajille olisi koskaan tapahtunut mitään pahaa, enkä osannut pelätä.
      Minun nuoruudessani, nykyistä viattomampana aikana, liftaaminen oli hyvin tavallinen tapa liikkua. Nykyään liftarit, ne harvat, varovat ja valikoivat autoilijoita ja autoilijat epäröivät ottaa liftareita.

      Poista
  2. Minäkin liftasin huolettomana nuorena, ei nykyisin tulisi kuuloonkaan. Rohkea olit sinäkin Helsingin yössä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elintaso on tehnyt ihmisistä huolestuneempia, ja nykyään vanhemmilla on varaa kustantaa nuorille matkalippuja, laivahyttejä ja hotelleja.
      Silloin "ennen vanhaan" nuoret lojuivat reilatessaan laivan käytävillä ja yöpyivät missä sattui. Minäkin yövyin Lontoossa tuntemattoman ruotsalaisen tytön kanssa samassa huoneessa. Päärautatieasemalla oli tiski, josta sai jonottamalla halvalla yöpymispaikan. Rahattomanakin piti päästä näkemään maailmaa.

      Joo, en minä ole ymmärtänyt pelätä mitään. Olen mennyt hymy edellä ja kokenut, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, 'what you give is what you get'.

      Poista
  3. Monelaista olet sinäkin kesätyöksi tehnyt ja muutenkin uskaltanut. Minulla on vähän samanlainen 'kulkurin' luonne ollut nuorena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaikenlaista tuli tehdyksi. Paitsi nakkikioskilla olin opiskeluaikana kesä- ja osa-aikatöissä ravintolassa, myymässä naisten alusvaatteita Stokkalla ja puutarhahommissa Hietaniemen hautausmaalla. Kolmena kesänä pidin ehtolais- ja kertauskursseja koululaisille ja välillä annoin yksityistunteja. Englannissa olin kansainvälisellä työleirillä, jossa poimin marjoja ja osallistuin marmelaadien valmistamiseen pienessä tehtaassa.

      En ollut muualla ulkomailla kuin Englannissa ja USA:ssa, halua olisi ollut matkustaa, mutta ei mahdollisuuksia ennen kuin keski-ikäisenä seuraavan kerran.

      Poista
  4. Kuka sitä nyt rahaa taksiin tuhlaisi!
    Grillintuoksuinen muisto!

    Jep, eipä sitä ennen osannut pelätä. Tosin en minä nykyäänkään pelkää liikkua. Varovaisuutta tosin on onneksi iän mukana tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taksi oli jotain turhaa ja ylellistä. Myös hotellilla oli sama sävy. Mieluummin yövyttiin ahtaasti toisten nurkissa.

      Sama minulla, varovaisuutta on tullut lisää. En luota enää tuuriin vaan järkeen. Ja mukavuudenhalukin on tietysti lisääntynyt. Hyvä sänky on tärkeä.

      Poista
  5. Ikävää, että niinkin hieno liikkumistapa kuin liftaaminen on kadonnut lähes kokonaan käytöstä. Liftaajat pelkäävät joutuvansa pervon kyytiin ja kuskit liftarin ryöstämäksi ellei peräti tappamaksi - liekö uhka todellinen vai ihmisten päänsisässä? Itse olen liftaillut silloin tällöin edelleenkin vähän lyhkäisempiä matkoja ja kokemukset olleet hauskoja. Jos tienposkessa nään peukkupystyssä olevia, niin poimin myös kyytiin itse.
    Hienoja kohtaamisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, on siinä sitäkin, että yksittäiset uhkaavat tilanteet ja väkivallanteot ovat moneen kertaan vatvottuina saaneet ihmiset pelkäämään toisiaan.

      Poista
  6. Oi huimaa nuoruutta!
    Nykyisin sopii kai viettää leppeää pääsiäistä, kun sellainen osuu kohdalle. Kevätmieltä toivotan 🐥🌻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Nuoruus on seikkailu suunnaton
      kokeile vain, hämmästy vain
      sä maailmaa
      nuoruus on nousussa auringon
      uinailevan, salatuimman
      se paljastaa'

      Mitä leppeintä pääsiäistä sinulle Lissu!

      Poista
  7. Nuorena on luottamus selviytymiseen on korkealla, ei osata pelätä ihan kaikkea. Toisaalta ihan hyvä koska muuten kokemukset jäisi aika latteiksi. Hyvä grillintuoksuinen Krapu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anli!
      Kun nykyinen suojeleva keski-ikäinen vahtii nuoriaan, niin vapaamieleinen isovanhempi saattaa ylisukupolvista ymmärrystä puhkuen puolustaa lapsenlapsukaistensa oikeuksia vetoamalla omaansa ja vahtijan nuoruuteen:"No, etkös muista, miten itsekin kokeilit ja mokailit."
      Johon toinen:"Senpä takia juuri."

      Poista
  8. Hyvää Pääsiäistä myös Sinulle!
    mikä huimapää oletkaan ollut, mut eihän sitä tosiaan nuorena osannut mitään oikein pelätä. jos johtaja ei kerta taxia kustantanut, niin mitäpä sitä pientä palkkaansa tuhlaamaan, oli sille parempaakin käyttöä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin saanut ottaa taksirahat siitä illan tuotosta, mutta minusta vaan tuntui omituiselta ja nololta ajella taksilla, nuori ja terve kun olin, eikä ollut ketään, joka olisi varoitellut ennen kuin kioskin omistaja hoksasi epäillä, että juoksen yöllä rahojen kanssa. Silloin olin juoksennellut jo monta viikkoa. Ehkä hän oli maininnut taksilla kulkemisesta, kun aloitin työn puolen tunnin opastuksella, mutta tämä ohje oli mennyt ohi korvieni. Keskityin vain siihen, paljonko sinappia pursotetaan makkaran päälle ja miten lihis täytetään.

      Poista
  9. Mukava muisto nuoruudesta. Nuorena sitä luottaa vielä siihen, ettei mitään tapahdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on kiva muisto. Olin kioskimyyjävaiheessa "voimani tunnossa". Jälkeenpäin on kiinnostavaa miettiä, mistä ne voiman tunnot milloinkin tuli ja mistä meni.

      Poista
  10. Mitäpä sitä nyt tytölle sattuisi yöllä Helsingissä???
    Minulle oli sattua, täpärästi selvisin ulko-ovesta sisäpuolelle. Tuon tapahtuman vuoksi en sen koommin kävellyt kaupungin läpi.
    Kirjoituksesi herätteli omatkin muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on monelle sattunut.
      Jälkeenpäin olen ajatellut monesta muustakin tilanteesta, että olen tainnut olla onnekas.

      Poista

Tuhat ja yksi blogitarinaa

Hannu Mäkelän kirja Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja  vierailulla kirjastosta hyllyssäni Katselin blogini tilastoja ja huomasin,...