Linnanmäellä
Nooa pääsee äidin kanssa Helsinkiin. Kahdestaan. Iskällä on töitä.
- Jee, kivaa! Mennäänkö Linnanmäelle?
- Mennään sinne heti ensimmäiseksi.
Nooa herää yöllä yksin hotellihuoneessa. Missä äiti? Äiti on kadonnut. Itku pääsee.
Samassa äiti tulee ja kertoo, että käväisi vain nopeasti baarissa. Äidille oli tullut jano. Äiti halaa ja sanoo, että sitä ei tarvitse iskälle kertoa. Eikä sitäkään, että Linnanmäellä oli Pekka, äidin tuttu.
- Joko Nooalla on iskää ikävä? Huomenna ajellaan kotiin. Nyt unia, oman kullan kuvia.
Kotona Nooa juoksee iskän syliin.
- Oliko kivaa?
- Oli.
- Pelottiko maailmanpyörässä?
- Ei yhtään. Ei pelottanut edes kummitusjunassa. Äitiä pelotti, mutta onneksi Pekka piti äitiä kädestä kiinni.
--------------
Tällainen tarina tämän viikon sanoista, siis 100 sanaa otsikko mukaan laskien. Ajattelin, että siirryn nyt täysin fiktioon.
Hauska näitä on kirjoittaa, hauskempi kuin uskoinkaan.
Kuvan sydän on vetoketjukoru Rakas. Globe Hopen pukukorut on kivoja hatuissa ja takeissa. Minulla on näitä sydämen lisäksi perhonen ja kukka. Perhonen on päässyt huopahattuun, muut odottavat sopivaa käyttöä.
-------------------
Ja kaikki tämän viikon kirjoituksethan löytyvät Susupetalin ja Caran blogeista.
Lapset eivät olt niin hyviä alibeja, ellei niitä pelottele tai lahjo. Niin kauan kuin lapsi ei puhu, käyvät alibeista.
VastaaPoistaElämänmakuinen tarina, napakka teksti.
Ja totta, krapuja on hauska kirjoittaa, niihin jää koukkuun!
Ja kun lapsi on saanut sanat haltuunsa hän saattaa muistaa asioita puhetaidottomalta ajaltaan ja nimetä niitä.
PoistaLuulin, että tämä ei ole mahdollista, kunnes kuulin parivuotiaan lapsenlapsen muistelevan, miten tutti putosi metroon. Hän oli tutin pudotessa vielä kantorepussa jokeltelemassa.
Varsinkin hämmentävät asiat tulevat varmasti lapsella ulos suusta.
Pienillä on paitsi isot korvat, myös tarkaan näkevät silmät. Viattomuudessaan lapsi on totuuden torvi. Tiivis tarina, mukava kirjoitustyyli.
VastaaPoistaNäin on.
PoistaTässä tätä tiiviyttä on pakko oppia!
Voih pikku Nooa <3 Toisaalta tuli poikaa vähän sääli, mutta hyvä että äidillä on iskälle vähän selittelemistä.
VastaaPoistaAjattelin, että iskällä olisi jo aavistus petoksesta ja olisi siksi usuttanut äitiä ottamaan lapsen mukaansa saadakseen tietää totuuden. Tai sitten äiti tosiaan tyhmyyttään ajatteli, että äiti-lapsi -matka on epäilyjen ulkopuolella.
PoistaLapset kyllä muistavat, ei kannata pitää tuon ikäistä salaisuuksien valtijana :)
VastaaPoistaOn se lapselle kauhean raskastakin, jos huomaa, että vanhemmilla on salaisuuksia ja hänet punotaan mukaan.
PoistaLyhyet napakat repliikit, tarinassa kuitenkin selkeästi menossa äidillä pieni seikkailu. Ja lapsi on tarkkasilmäinen.
VastaaPoistaToivottavasti tämä oli äidillä vasta seikkailun alku, ja loppu saman tien.
PoistaM/S Romantic tv-sarjan yksin laivahyttiin jätetty pikkupoika varmaan sysäsi minut tähän yksin jätetyn lapsen aiheeseen. Se näytti niin riipaisevasti, mitä se on, kun lapsi ohitetaan.
Hienosti kirjoitettu Krapu! Ja hieno opetus ☺: älä opeta lastasi kieroilemaan, se kiertyy kahleeksi omaan nilkkaan ☺.
VastaaPoistaKiitos! Juuri näin se on. Lapset terävine aisteineen aistivat tarkasti. Parempi olisi säästää lapsi tämän juttuni kaltaisilta tilanteilta.
Poistataitavasti kirjoitettu, lujontevaa dialogia. minusta krapusi ajankohtainen, kohtahan terassikausi taas avataan ja pahoin pelkään monen lapsen kohtaavan saman kuin Nooa Linnanmäenreissulla. ns aikuiset ovat kovin ajattelemattomia yrittäessään solmia salaisuussopimuksia lastensa kanssa. lapselle se voi olla melkoinen painolasti kantaa, osalle jopa "elinkautinen".
VastaaPoistaJoillakin on tällaisiakin elinkautisia. Lapsuus on vuosissa lyhyt aika, mutta sen psyykkinen vaikutus on pitkä.
Poistaps. nuo Globe Hopen pukukorut kauniita. tähän tarinaan punainen, "avoin" sydän sopii hyvin. ajattelin sen kuvaavan lapsen avointa mieltä, jota aikuisen ei tulisi kahlita (sulkemalla vetoketju).
VastaaPoistaOnpa hieno tulkinta, Ilona! Ajattelin sitä kolmiodraamaa ja petetyn sydäntä, mutta tämä sinun tulkintasi on parempi.
PoistaUsein taiteilijatkin huomaavat, että heidät taiteensa kokijat tekevät teoksesta isomman, mitä se oli vielä tulkitsemattomana.
:))
PoistaTähän sinun ja Ilonan pohdintoihin yhdyn täysin. Tarinaa kirjoittaessasi saatat itse ajatella tiettyjä asioita, mutta lukija tuo siihen omaa maailmaansa, avartaa kirjoittajan maailmaa. Siksi on niin ihanaa saada kommentteja.
PoistaLapset ovat narauttaneet pettureita taajaan. Kummallista miten tyhminä aikuiset pitävät lapsia, paljon tarkemminhan ne seuraa ja painaa mieleen tapahtumia vaikka eivät ymmärräkään aina asiayhteyksiä.
VastaaPoistaJust. Ja just siitä ettei vielä ymmärrä asiayhteyksiä seuraa lapsen viattomuus ja mahdottomuus valita, mikä on sopivaa, mikä kiellettyä ja mitä pitäisi salata. Tälle lapsen käyttäytymisessä monesti hymyillään.
PoistaHui, lapsi oli jätetty yksin ja äidillä jano yllätti. Onneksi sentään pääsi Linnanmäelle ja lapsella oli isälle kerrottavaa.
VastaaPoistaLapsi taisi kertoa tärkeimmän.
PoistaAjattelin, että Nooa on 3- 4 -vuotias ja äiti on alkanut huvikseen flirttailla somessa eksänsä kanssa. Jos tämä olisi pala romaanista, niin seuraavaksi Nooaa kiikutetaan mummolaan, koska vanhempien on tärkeää viettää yhteistä parisuhdeaikaa.
Voi ei...sieltä se sitten paljastui vaikka yritettiin salaisuutena pitää.
VastaaPoistaNapakka tarina. Sen loppu niittasi täydellisen lukuhetken!
Loppunosto tai yllätys on hyvä, jos meinaa, että tämä krapu olisi pienoisnovelli.
PoistaNiinpä! Lapsi kestää paljon, jos hänelle vain ollaan rehellisiä.
VastaaPoistaKiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)
VastaaPoistaKiitos Sie!
Poista