 |
| Kuva: Tuntematon sotilas, Elokuvapainos, 1956 |
Väinö Linnan suomalaisista sotilaista kertova romaani Tuntematon sotilas, 1954, on itsenäisyytemme symboli ja yksi Suomen kirjallisuuden ikoneita Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ja Nummisuutareiden, Juhani Ahon teosten ja niinikään Linnan kirjoittaman Täällä Pohjantähden alla -trilogian kanssa.
Linna suunnitteli kolmiosaista teosta, jonka ensimmäinen osa kertoisi rintaman tapahtumista ja muut kotirintaman tapahtumista ja sotilaiden sodan jälkeisestä elämästä. Suunnitelma kariutui liiallisen laajuutensa vuoksi ja yksiosaiseksi muovautuneen teoksen luonne muuttui sotareportaasista henkilökuvauksen suuntaan, kun alikersantti Linna tapasi junassa talvella 1944 lomalta joukko-osastoonsa palatessaan ryhmän puheliaita sotilaita ja kiinnitti huomionsa heidän joukossaan erääseen hiljaiseen mieheen, joka toisten vaiettua puhkesi yhtäkkiä puhumaan. Hän lausui sotilaille tutun rukouksen, jonka lopun muunsi huokaukseksi:"Ja varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn." Vaunullinen sotilaita purskahti nauruun, mutta puhuja itse vaipui esityksensä jälkeen taas hiljaisuuteen.
Tämä rukous kuullaan Tuntemattoman sotilaan loppupuolella sotamies Honkajoen lausumana ja niin paljon ironisia sävyjä saaneena, että sotamies kutsutaan kuulusteltavaksi ja saa varoituksen sotilashengen heikentämisestä ilveilyllä.
Jalkaväkirykmentissä palvellut Väinö Linna aloitti sotaromaaninsa kirjoittamisen sodan jälkeen kuumeisesti kuin paineen alla tehdastyönsä ohessa. Hänen tiedetään puhuneen romaaniaan kavereilleen ja tarkkailleen vaikutusta.
Kirjoittamiseen ajoi halu näyttää, miten väärin on pakottaa ihminen tappamaan ja värittää todellisuus joksikin ylväämmäksi. Hänen kirjoissaan, kaksi kirjaa ennen Tuntematonta ja sen jälkeen laaja sukutrilogia Täällä pohjantähden alla, voidaan nähdä tolstoilaista maailmankäsitystä.
Linnan nimi näkyy monissa paikannimissä. Tampereella on Väinö Linnan aukio ja Urjalassa Väinö Linnan lukio. Linnan kuva on käynyt tutuksi mm 20 markan setelissä ennen euroaikaa.
Oma Tuntematon sotilaani on elokuvapainos vuodelta 1956. Kirjaa oli jo siihen mennessä, parissa vuodessa, painettu kaksikymmentä painosta, yhteensä 315 000 kappaletta. Nykyään kirjaa on myyty noin miljoona kappaletta.
Kansa ihastui Tuntemattoman sotilaan realismiin, ja sitä ostettiin lähes joka kotiin, niihinkin, joissa ei ollut muita kirjoja kuin Raamattu ja virsikirja.
Sodan kokeneille Tuntematon sotilas on ollut varmaan terapeuttinen lukuelämys. Nykylukijalle se on jännittävä romaani, kiinnostavaa historiaa ja joillekin selitys oman sukulaisen traumatisoitumiselle. Sota ei ole meistä vielä kovin kaukana. Se ei ole myöskään kaukana siksi, että muualla maailmassa käydään niin paljon sotia, jotka tulevat kehittyneen tiedonvälityksen kautta reaaliaikaisesti tietoomme.
Siitä, onko Linnan romaani pasifistinen, on väitelty. Minusta se on.
Kustantamossa suhtauduttiin kirjan julkaisemiseen alkuun epäröiden. Sota-aiheisia kirjoja oli ehditty jo julkaista useita. Tyylikään ei viehättänyt kaikkia.
Linna on itse sanonut, että siinä missä Runeberg kuvasi ihmisiä ideologiansa edustajina, hän antoi miehilleen pään.
Myös aktiiviupseerit ja kriitikko Toini Havu tyrmäsivät kirjan kysellen, missä on sen ihanteellisuus.
Linnaa ei kiinnostanut hymistely ja paatos, kuten ei kiinnostanut hänen sankareitaankaan.
Tuntemattoman sotilaan ytimen muodostaa parinkymmenen miehen kuvaus, päälliköistä rivimiehiin. Heihin tutustutaan sotaan valmistautumassa koulutusleirillä, hyökkäyssodan tilanteissa, uuvuttavassa asemasodassa ja masentavassa peräytymisvaiheessa. Miehet oppivat tappotyöhön, lujittuvat, elleivät säry, ja lakkaavat näkemästä kuoleman moraalisena kysymyksenä. Heillä on omat murteensa ja ideologiansa. Heissä on vakavia ja velikultia. Lukija ihastuu miehiin ja suree heidän kuolemaansa kuin he olisivat tuttuja.
Keskitykset jymisivät, konetuliaseet rätisivät. Miehet kuolivat kukin tavallaan. Jossakin katkesi syöksy kesken. Jossakin hervahti ase kädestä ja pää nytkähti sen päälle. Toiset kuolivat valittaen ja rukoillen, toiset kiroillen ja hampaitaan kiristellen. Joku odotti kuolemaa jonkun kiven takana maaten, loppuun asti lujana ja rauhallisena.
Kilometri kilometriltä ostettiin noiden miesten hengellä itäkarjalaista maantietä, joka kuraisena ja mutkaisena johti Petroskoihin.
Hahmoista nousevat esiin jäyhän luotettava hämäläinen Vilho Koskela, jonka suvun tarinaan pääsemme perehtymään myöhemmin Täällä Pohjantähden alla -kirjoissa, ihanteita vaaliva Kariluoto, muodollisuuksista piittaamaton ammattisotilaan oloinen karjalaismies Antti Rokka, synkkä tamperelainen Lehto, pelon lamauttama Riitaoja ja pelleilyllä omaansa ja toisten mielenterveyttä hoitava Honkajoki. Ja moni muu. Miehet kuljettavat mukanaan taustaansa ja ihanteitaan.
Linnan sotilaat eivät piittaa pokkuroinnista, mikä ilmenee parhaiten Rokassa. Hän ei teitittele eikä mielistele, hän näkee sodan ytimen, joka on vihollisen voittaminen, ei hierarkia omien piirissä. Hän ei myöskään ymmärrä vartiopaikaltaan karanneiden teloitusta, vaikka itse on peloton ja lähes nauttii sotimisesta. Tässäkin Linna nostaa esiin yksilön. Rokassa on monta puolta, hän suojelee varjona itseään seuraavaa kaveriaan sotamies Sutta, tätä yhtään väheksymättä.
Nekin sotilaista, jotka suorittavat hämmästyttäviä urotekoja vähättelevät niitä ja ihmettelevät itsekin adrenaliiniryöpyn vallassa suorittamiaan vaikeita tehtäviä, kuten Hietanen tuhottuaan lähietäisyydeltä panssarivaunun.
 |
| Kuva: Tuntematon sotilas, Elokuvapainos, 1956 |
Jotkut kuolemat ja haavoittumiset ovat hirveitä. Lehdon tuskallinen raahautuminen aseensa luo, jotta voisi surmata itsensä ennen vihollista on mieleenjääpä.
Minua liikuttaa eniten Urho Hietasen kohtalo. Tämä ryhmähenkeä ylläpitänyt älykäs velikulta saa osuman, tajuaa menettäneensä silmänsä ja pyytää toisilta asetta lopettaaksensa itsensä, mutta kun ei saa sitä, niin turvautuu hänelle tuttuun huumoriin ja yrittää keventää järkyttyneiden kavereittensa tunnelmaa: "Silmi ei ol. Ei käy poramine. En mää välit. Mää en hual jumalaut. Mää olen tavalise surutoinen poika. Mää en välit pal semmottist."
Kun lääkintämiehet kantavat Hietasta paareilla hoitoa saamaan, häneltä pääsee pitkä tuskainen huuto, revittyjen silmien tuska on niin valtava. Kaiken jälkeen sairasauto ei pääse kovinkaan pitkälle, kun se joutuu tulituksen kohteeksi ja toisia ulos auttava Hietanen kuolee konekiväärisuihkuun.
Luin Tuntemattoman sotilaan jo lapsena, lähinnä juonikuvauksena. Tämä toinen lukukokemus oli täysin erilainen.
Minusta Tuntemattoman sotilaan parhaita puolia on henkilökuvaus ja luonteva dialogi. Linna on myös onnistunut kuvaamaan, miltä sotilaasta tuntuu taistelutilanteesssa, kun kaikki muu häviää ympäriltä, on vain keskittynyt energia ja toimintaan piiskaava raivo.
Miehet vetivät henkeä. Jokainen hermo jännittyi ja ruumis valmistautui antamaan kaikkensa täyttääkseen aivojen käskyt. Ei ollut enää kylmä, sillä ruumiin ja hengen ylikiihottunut tila karkotti vilun. Oli taistelun vavahduttavin hetki, jolloin jännityksellä ladattu hiljaisuus yhtäkkiä rämähtää täyteen meluun. Ensimmäinen laukaus aivan kuin säikäyttää kymmeniä ja satoja liipaisimia painavat sormet, ja hetken rätisevät kaikki aseet, kunnes tuli saa vaihtelevamman luonteen.
 |
| Kuva: Tuntematon sotilas, Elokuvapainos, 1956 |
Tuntematon sotilas filmattiin ensimmäisen kerran jo 1955. Katsoin tämän Edvin Laineen ohjauksen viime itsenäisyyspäivänä. Olin karttanut sitä turhaan. Pelkäsin, että siinä olisi nolostuttavaa ylinäyttelemistä. Yllätyin miten paljon pidin tästä tyylipuhtaasta elokuvasta.
Rauni Mollberg ohjasi Tuntemattomasta uuden elokuvan, nyt väreissä, edelleen samalla nimellä, vuonna 1985. Osa Laineelle uskollisista katsojista karttoi tätä pitkään.
Ja nyt on tulossa uusin, Aku Louhimiehen ohjaus. Ensi-ilta on 27. lokakuuta, Suomen 100-vuotisjuhlan alla. Oma kuopuspoika oli avustajana tämän elokuvan joukkokohtauksissa. Kuvauspäivät olivat olleet pitkiä ja uuvuttavia, joten sotilaiden väsymys on varmaan luontevan oloista. Luulen, että nykytekniikalla taistelukuvaukset ovat dramaattisia.
Louhimiehen elokuva pohjaa Linnan alkuperäiseen sensuroimattomaan versioon, jonka nimenä oli Sotaromaani.
Sotaromaani julkaistiin vasta vuonna 2000. Siinä on paitsi normaalia karsintaa vaatinutta toistoa, niin myös joitain pasifistisia kohtia, jotka hylättiin muutama vuosi sodan jälkeen liian radikaaleina.
Odotan elokuvaa suuresti kiinnostuneena.
Isäni oli jatkosodassa. Tuntematonta sotilasta lukiessani koen tuttuutta juuri hänen kertomustensa vuoksi. Hän Satakunnan poikana huomasi Linnan tavoin myös erilaiset murteet ja itse rauhallisena luonteeltaan tarkkaili sotamiesten erilaista suhtautumista sotimiseen. Tuntemattoman sotilaan miesten hauskanpito, laulujen sanojen muokkaaminen ja purnaaminen ryhmähengen ylläpitäjinä ovat myös asioita joista isäni kertoi. Hänellä oli vihko täynnä korsukavereitten piirroksia ja runoja.
He olivat valmiit haukkumaan ja irvistelemään isänmaata ja sen herroja milloin tahansa, mutta jos joku pyrki antamaan irvistelylle ohjelmallista sävyä, nujersivat he sen naurulla. Siinä oli sellainen pieni aste totisuudessa, jonka yli ei saanut mennä. Aivan samoin he tunsivat vastenmielisyyttä sellaista isänmaallisuutta kohtaan, jossa näkyi pienikin intohimon välähdys. "Helvetin hihhuli", sanoivat he valistusupseerista, joka lankesi tuohon syntiin.
Tuntemattomasta sotilaasta on tehty ooppera, kuunnelmia ja kesäteatteriesityksiä. Siitä on tehty tutkielmia ja esseitä ja sitä on jopa käytetty johtamiskoulutuksessa. Sitä on siteerattu paljon. Jotkut sitaatit ovat jääneet elämään lentävinä lauseina kuten Antti Rokan ilmoittautuminen palvelukseen: "Kuule vänskä! Mis sie tarvitset oikein hyvvää miestä? Täs siul on sellane."
Tuntematon sotilas on käännetty 26 kielelle.
Sitä on verrattu Erich Marie Remarquen kirjaan Länsirintamalta ei mitään uutta, joka kertoo ensimmäisestä maailmansodasta.
Teatteria uudistanut Kristian Smeds teki Tuntemattomasta sotilaasta samannimisen kokeellisen näytelmän Kansallisteatterille vuonna 2007. Yllättäen tämä esitys sai samantyyppistä kritiikkiä kuin kirja aikanaan. Osa yleisöstä lähti kesken pois, koska katsoi ihanteitaan rienattavan. Näin esityksen ja pidin siitä suurimmalta osin.
Linnalta jäi kuvaamatta kotirintaman osuus, mutta siihen on tulossa paikkausta. WSOY ja viestintätoimisto Ellun kanat julkaisee syksyllä teoksen Toinen Tuntematon (klik). johon on pyydetty kirjailijoilta Tuntemattoman sotilaan miesten takana olevien naisten tarinoita.
Kirjojen Suomi -projektin osana esitellään Ylen sivuilla kirja joka itsenäisyyden vuodelta (klik) alkaen tuoreimmista ja päätyen vuoteen 1917 ja lopuksi esitellään tämän vuoden Finlandia-palkittu, siitä nimi Kirjablogit ja 101 kirjaa. Tässä kirjat ja perustelut niiden valinnalle (klik). Samoista kirjoista löytyy myös radio- ja tv-ohjelmat (klik), joissa on haastateltavana kirjailijoita ja tutkijoita.
Tuntematon sotilas on itsestäänselvä valinta vuoden 1954 kirjaksi. Harva kirja on elänyt näin tuoreena yli kuusikymmentä vuotta ja antaa yhä innoitusta eri taidemuodoille.
 |
| Tuntemattoman lukeminen veti bloggaajan vakavaksi |
Tuntematon sotilas on kaikkea tätä, Marjatta! Sen lukeminen vetää todellakin vakavaksi ja vaikuttaa aina vain uusiin sukupolviin. Odotan uusinta filmatisointia, mutta ennen kaikkea tästä kirjoiutuksestasi sain innon tarttua taas Linnan kirjaan. Tuntematon sotilas on vaikuttanut suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin monella tapaa.
VastaaPoistaMinusta on hienoa, että tässä projektissa esitellään myös vanhoja kirjoja. Kun vuosissa edetään taaksepäin, minua alkavat nämä projektiin valitut kirjat kiinnostaa yhä enemmän. Ja ne vanhimmathan, joita ei enää muualta saa, voi lukea halutessaan Kirjojen Suomi -sivuilta.
PoistaMinuakin alkoi Linna kiinnostaa tämän tehtäväni myötä lisää.
Luin jostain, että tänä vuonna ilmestyy myös novellikirja, jossa tunnetuille suomalaisen kirjallisuuden hahmoille luodaan jatkoelämää ja että joku kirjailija olisi kirjoittamassa Koskelan suvun perillisestä, IT-insinööristä. Näin ne rakkaat hahmot jatkavat elämäänsä ja varmaan uusi kirja saa kiinnostumaan myös vanhasta, joka on ollut innoituksena.
En ole lukenut Tuntematonta sotilasta kuin kerran. Minusta se kertoo kauheista kokemuksista, joita miehet sodassa joutuivat kestämään. Tapahtuu sitä rauhan aikanakin kauheita, mutta sodassa rintamalla ne kauheudet vain jatkuivat ja jatkuivat.
VastaaPoistaSinulla on muuten tuossa lopussa vuosilukuna 1945. Pitäisikö olla 1954?
Huh, kiitos ketjukolaaja. Olen lukenut tämän niin monta kertaa ja aina noita virheitä jää. Korjasin.
PoistaNäin minäkin koin. Varsinkin lopun peräytymisvaiheen kuolemat tuntuivat minusta hirveiltä. Kun ollaan jo lähellä sodan loppua ja kaivataan kotiin ja sitten siinä vaiheessa nuori elämänsä alussa oleva mies kuolee "turhaan" ja tuskallisesti, se pani kyllä tuskailemaan sodan mielettömyyttä.
Oletkin, Marjatta, tarttunut miehekkääseen aiheeseen!
VastaaPoistaIkääntyvänä miehenä olen ehtinyt miettiä Tuntematonta moneen otteeseen. Olen muun muassa ajatellut, löydänkö Linnan kuvaamista miestyypeistä omia asenteitani ja luonteenpiirteitä. Kyllä vain. Sympatiseeraan kovasti useitakin kirjan henkilöitä ja tunnen samoin kuin he. Erityisesti pokkuroinnin inhoaminen ja itsepäisyys ovat minulle kovasti tuttua. Se on minusta tosi aitoa suomalaisuutta :-)
t. manu
Manu, tämähän lankesi minulle kuin "manulle illallinen". (Mistäköhän tuokin sanonta on muuten saanut alkunsa?)
PoistaNämä eri vuosien kirjat valitsivat Ylen kirjallisuustoimittajat Nadja Nowak ja Seppo Puttonen, ja he myös keskustelevat niistä kirjailijoiden, tutkijoiden ja kulttuurivaikuttajien kanssa radio- ja tv-ohjelmissa. Kirjabloggaajia pyydettiin mukaan tähän Kirjojen Suomi -projektiin, ja kirjat on arvottu halukkaiden kesken. Mutoin en varmaan olisi tarttunut Tuntemattomaan, mutta kun arpa osui minuun, niin olin heti innostunut ja koin aiheen omakseni.
Näin varmaan moni muukin kokee, Linna on koonnut miehiinsä suomalaisesta kansanluonteesta kertovia tyyppejä. Kyllä minäkin löydän tosielämästä vastineita näille miehille.
Minusta on hienoa, että nyt nostetaan suomalaisuutta ja isänmaallisuuta esiin positiivisesti eikä ääriryhmiin liittäen. Se onkin aikamoinen silmänkääntötemppu, kun epämiehekästä käytöstä ja epäisänmaallisuutta on alettu joissain piireissä nimittää isänmaaallisuudeksi.
Totta kai tiedän 'manun illalliset' kun kerran manu olen. Ennen vanhaan kun taloon tuli suutari, räätäli, teurastaja tai muu asiansa osaava 'manu', hänelle luonnostaan kuului kunnon illallinen.
PoistaSamaa mieltä olen siitä, että Linnan hahmoilla on paljon opetettavaa isänmaallisuudessa näille meidän vihaansa tukehtuville pullistelijoille.
t. manu
Ai sellaisia manuja. Luulin, että on kyse jostain Mauno Koivistoon liitetystä asiasta. Mieleeni juolahti myös termit studio- ja konserttijärjestelijöistä käytetyt termit lattiamanu ja lavamanu.
PoistaHieno kirja ja kiitos bloggauksestasi, joka avasi uusia näkökulmia teokseen esim. en tiennyt alkuperäisestä kirjasta, jonka lukisin mielelläni.
VastaaPoistaTuo Toinen tuntematon on jo kirjaston varauslistalla.
Suomalaisuutta ja isänmaallisuutta ei pitäisi missään liittää ääriryhmiin. Valitettavasti he ovat omineet teemat itselleen ja edesauttavat vääriä tarkoitusperiä toiminnallaan.
Tämä juhlavuosi on siitäkin hyvä, että käsitettä suomalaisuus tulee pohdituksi monelta kantilta, sekä historiaa että nykyisyyttä.
PoistaSuomella on hyvä maine kaikkialla. Se on iso asia pienelle maalle. Meillä on osattu harkita ja rakentaa. Minusta oikea isänmaallisuus on yhteistä rakentamista. Toivon että hajottajat ymmärtäisivät, mkten hyvässä maassa saavat asua ja että sen eteen voisi myös toimia, ei vain rähjätä.
Tuntematon Sotilas on hieno klassikko. Siitä olisi voinut kirjoittaa monelta kantilta. Päädyin tällaiseen yleisesittelyyn.
Hieno yleisesittely :)
PoistaKiitos Mai! Tämä kiitos lämmittää kovasti mieltäni ja nostaa itsetuntoani Jarin murskaavien kommenttien keskellä. :)
PoistaMeidän tänään vuonna 2017 täytyy käsittää, että Linnan kertoi erään näkökulman muttei suinkaan koko kuvaa Suomen jatkosodasta.
VastaaPoistaLinna ei ole kaikkeus vaan osa kokonaisuutta.
Täytyy lukea muutakin kuin Linnaa.
Me emme olisi säilyneet itsenäisinä ellei olisi ollut vaiteliaita taistelujen miehiä, jotka keskittyivät osaamiseen ja tehtäviinsä.
Kolmas Tuntematon näkemäni trailerin perusteella tulee olemaan jatkosodan posteri ja vuonna 2017 olisin kaivannut jotain muuta. Kolmas versio Tuntemattomasta on jotakin mitä en pysty sisällyttämään taiteen ja taiteen pyrkimysten piiriin. Taiteen uutta luovaan ja uusia näkökulmia avaavaan piiriin. Olen surullinen.
Ei todellakaan eletä 1950-lukua tai edes 1980-lukua.
Onneksi historiankirjoitus on jo ylittänyt Linnan.
Linna oli myös venäläisille voittajille miellyttävä kirjailija, joka markkinoi purnaavaa tai kauhuilevaa ihmistä, joka on väärässä paikassa ollessaan sotilaspuvussa.
Näin ei ollut todellisuudessa. - Tosi todellisuudessa meillä oli sotilaita sotilaiden puvussa. Ei purnareita tai kauhuilijoita.
Suomalainen mies oli uskomaton jämäkässä heittäytymisessään taisteluiden vaatimuksiin. Hän oli toimintakykyinen.
Linna teos on leimallisesti 1950-luvun kirja. Ei vuoden 2017 kirja. - Linna ei osannut tehdä painotuksia vaan tyypittelyjä.
Hyvä ja dramaattisesti oivallinen teos Tuntematon toki on muttei suuren palvonnan tai hymistelyn kohde.
Moni taistelun mies jäi käsittääkseni Tuntemattoman popularismin jyräämäksi eikä hänellä muuta mahdollisuutta ollutkaan.
Ne olivat ne ajat semmoisia silloin!
Jari Ranta.
Jari, en ymmärrä mielipidettäsi ollenkaan.
PoistaMinä näen kyllä Tuntemattomassa sitkeitä sissejä.
Ihan kuin olisit lukenut eri kirjan kuin minä.
Mitä sinä olisit toivonut suomalaisista sotilasta kertovassa kirjassa?
Entä missä olet nähnyt Tuntemattoman palvontaa ja hymistelyä?
Elokuvasta ei voi sanoa paljon mitään lyhyen trailerin perusteella. Odotetaan nyt ja arvostellaan sitten, kun se on teattereissa.
Jäin vielä miettimään tuota sinun pettymystäsi Tuntemattomaan.
PoistaOdotatkohan sinä Jari liikaa yhdeltä kirjalta?
Ei mikään yksittäinen kirja ole kaikkea, eikä kukaan ole sellaista missään edes väittänyt Tuntemattomasta sotilaasta.
Miten sinä näet Linnan markkinoivan purnailevia ja kauhuilevia ihmisiä? Tämä kuulostaa kauhean sydämettömältä tavalta katsoa noita nuoria miehiä kauheissa oloissa tekemässä parhaansa ja enemmänkin.
Se että Tuntematon tehdään kolmatta kertaa elokuvaksi kertoo jo sen aseman.
PoistaOlen kyllä osannut lukea Tuntematonta aikanaan niin kuin sitä tänäänkin luetaan.
Osaan tämän kanonisoituneen lukutavan.
Tuntemattoman arvoa en kiistä. Siinä on kirjo luonnehahmoja sodan pyörteissä.
Miten voi olla näkemättä purnailevia ja kauhuilevia ihmisiä Tuntemattomassa. Niitähän siinä on!
Nyt on niin, että itsenäisyytemme takasivat sodassa toimijoiden erityisasiantuntijat sotamiehestä kenraaliin.
Tästä erityisasiantuntijuudesta olisin toivonut näkeväni elokuvan.
Joku toimi erityisasiantuntijana tykistössä, sissinä, ilmavoïmissa, merivoimissa.
Nämä erityisasiantuntijat toki pelkäsivät mutta eivät niin paljon, että se olisi estänyt erikoistunutta täsmätoimintaa, jonka vuoksi maamme pelastui miehittämättömänä.
1950-luvulla ymmärtääkseni ei ollut kovinkaan sallittua puhua tästä sodan erityisasiantuntijuudesta.
Yksinkertaisesti kalustovajeesta huolimatta sotame erityisasinatuntijat - sotamiehestä kenraaliin - osasivat työskennellä tehokkaasti eikä ollut aikaa purnata. - Dynaamisuutta edistävään huumoriin varmastikin oli aikaa.
Kyllä Tuntematon on takuuvarma palvonnan kohde. Se on sodan leimamerkki. - Mutta se on vain yksi leimamerkki!
Nyt on vuosi 2017 eikä esimerkiksi vuosi 1957.
Odotin Tuntemattoman näkemyksen laajennusta eikä sitä tullut.
Mutta tämä tästä.
Jari Ranta
Sellaisen kirjan nimenä ei olisi Tuntematon sotilas vaan esim. Tunnetut sotamme erityisasiantuntijat.
PoistaMinä luulen, että se mitä sinä nimität purnailuksi on tässä romaanissa sitä, minkä minä näen sisäpiirihuumorina ja ammattihuumorina. Tätä harrastetaan työpaikoilla sekä esimiehiin että alaisiin kohdistuen, eikä siinä ole minusta mitään pahaa. Yhteisellä leikinlaskulla lisätään yhteishenkeä, poistetaan stressiä ja kerätään energiaa uusiin koitoksiin. Jos Linna olisi jättänyt tämän puolen miehistään pois, niin kovinpa olisit hänen kuvaamansa miehet olleet epäuskottavan yleviä ja tylsiä. Sillä tyylillä oli kirjoitettu paljon, mutta Linna pyrki tekemään miehistään moniulotteisempia, oikeita ihmisiä.
Kauhun tunteminen on myös normaalia ihmisellä pahassa paikassa. Jotkut se salpaa, joillekin antaa lisää voimaa.
Esimerkiksi kaukopartioilla ei ollut aikaa purnailuun sillä tavoin kuin Linna kertoo.
PoistaTalin-Ihantalan suurtaistelussa ei ollut aikaa purnailuun.
Nimenomaan se sotilas ja se sotataito mihin viittaan on epäpopulaaria. Se on tuntematonta. Se ei ollut Linnan aikaan markkinakelpoista, koska edelleen maamme tilanne oli niin rajusti epäselvä.
Voi olla, että dramaturgisesti ajatellen sodan tehokas taistelija olikin hieman tylsä.
Näin kesällä Harparskogissa vetoavan version Tuntemattomasta, jossa sukulaispoikani esitti Kariluodon roolin.
Se oli suomalaista kesäteatteria hienoimmillaan ja nosti kyyneleet silmiini.
Totta kai Tuntematon on tehokas.
Silti se ei poista vaatimusta päivittää suhdettamme suomalaiseen sotilaaseen tänään vuonna 2017.
Arvannen, että monet hiljaisuuteen menneet ja hiljaisuudessa eläneet valiosotilaat kyllä käsittävät mitä tarkoitan.
Olen viitannut siis tarpeeseen rikastuttaa ja monipuolistaa käsitystämme siitä miksi ja minkälaisin voimin Suomen itsenäisenä säilyminen oli mahdollista.
Tavallaan Linna on niin helppo, että tahtoisi ravistella ns. taiteilijat muuhun kuin helppouteen.
Meidän historiankirjoituksemme on sinänsä edennyt mallikkaasti. Siis sotiin liittyvä historiatieteellinen kirjoittaminen.
Jari Ranta.
Pakko lisätä sekin kaiketi toistaen, että historiamme niin sanotusti koko painotuksellaan TUNTEMATON SOTILAS on punakaartin naistaistelija vuodelta 1918. - Tämä vankileireillä hävityn sodan jälkeen raiskattu ja nälkiinnytetty housunainen. Miehen rooliin mennyt nainen. Sukupuolensa taistelunsa vuoksi uhrannut nainen. - Saksalaisten maahan tulleiden joukkojen sirkuspellenainen. - Tämä narttunainen. - Jossakin häntä hipaistaan elokuvataiteessa. Mutta laveaa pensseliä ei ole ollut. Nainen, jonka taisteluraivo on mitätöity.
PoistaVoi mikä uskomaton SUOMEN NAISTEN TUNTEMATON SOTILAS olisikaan voitu filmata.
Mutta... ei olisi ollut rahoittajia.
SUOMEN MIESTEN TUNTEMATTOMALLE SOTILAALLE löytyy aina rahoittajia.
Tsempatkaa sitä, naiset!
Jari Ranta.
Kyllä me tsempataan naisista kertovia tuotantoja myös, tietysti!
PoistaAku Louhimiehen Käsky on hyvä elokuva naisesta punavankina. Sen käsikirjoitus perustuu Leena Landerin romaaniin.
Ville Suhosen palkittu dokumenttielokuva ja hänen sen jälkeen kirjoittamansa kirja Ompelijatar kertovat Martta Koskisen tarinan vastarintaliikkeen toimijana sisällissodasta aina teloitukseensa asti v. 1943.
Ompelijattaressa sivutaan myös Hertta Kuusista, jonka elämästä Heidi Köngäs kirjoitti romaanin ja TV1:ssä on näytetty dokumenttisarja.
Toivon, että joku hyvä käsikirjoittaja tarttuisi Minna Canthin elämään.
Luulen, Jari, että meillä on pulaa käsikirjoituksista. Niissä suomalaiset elokuvat monesti ontuvat.
Kirjoitit blogissasi tuosta Harparskogin näytelmästä. Tuntemattomasta on tehty monentasoista kesäteatteria. Hyvä, että tuo sinun kokemasi oli hyvä.
Muistathan Tuntemattoman tämän kohtauksen:"Kuului huutoja ja joitakin umpoiähkään ammuttuja laukauksia, mutta kaiken yli tikkasi Rokan konepistooli niinkuin ompelukone. Rokka tappoi kylmästi harkiten. Siihen antoivat hänen erikoiset ominaisuutensa mahdollisuuden. Silmä näki selvästi, ajatus toimi nopeasti pelon sekoittamatta ja käsi toimitti kaiken tarkasti ja varmasti ajatusta totellen."
Mielonen täyttää 17 lipasta ja Rokka ampuu 52 venäläistä saaden lopuksi osuman päälakeensa, "jakauksen".
Ei vaikuta kauhuilulta.
Sinun pitäisi ehkä lukea Tuntematon uudestaan avoimin mielin. Sinulla on jokin pakkomielle tuomita se, vaikka yhdestä kesäteatteriesityksestä oletkin pitänyt.
Smedsin näytelmässä Kansallisteatterissa Tuntematonta muuten päivitettiin nykyaikaan. Se ei kaikille kelvannut.
Rokka on Rokka. Entä Riitaoja?
PoistaKäskyn aivan alku on hyvä. - Sitten se katoaa sinänsä tylyksi kamariteatteriksi.
Punaista naissotilasta ei olla oikein vielä missään määritelty taistelijaksi. - Tänä juhlavuonna 2017 se olisi voinut tapahtua.
Minä en tuomitse Tuntematonta vaan vuoden 2017 ihmisen, joka ei osaa nähdä enempää kuin Tuntemattoman.
Mutta en tuomitse historiankirjoittajiamme, jotka toki ovat päivittäneet kokonaiskuvan sotiemme ajasta.
On siis kysymys siitä totuuden painoarvosta, joka Tuntemattomalle sotilaalle annetaan.
Jotkut sanovat, että Tuntematon sotilas on jatkosodan Pyhä Raamattu eikä sitä saa arvostella. Minä sanon, että ymmärtääksemme jatkosodan menestystä tarvitaan muutakin kuin Väinö Linnan Pyhä Raamattu.
Tämä on selvyys historiankirjoittajille ja vaienneille valiosotilaille.
Jari Ranta.
Siis kenet 2017 ihmiset sinä Jari tuomitset? Ketkä eivät osaa nähdä muuta kuin Tuntemattoman? Minusta kun varmaan kaikki osaavat nähdä.
PoistaViime vuonnakin on kirjoitettu talvi- ja jatkosodan ajasta kymmenien tietokirjojen lisäksi tasokasta fiktiota, yleistämäsi 2017 ihmiset ovat kirjoittaneet. Tekeillä on myös sekä elokuva (kuvataan parhaillaan Kotkassa) että Helsingin Kaupunginteatterin näytelmä Suomen hauskin mies, joka on hirtehishuomoristinen nimi, ja perustuu tositapahtumiin punaisten vankileirillä Iso-Mjölön vankileirisaarella.
Jos vuosi 2017 oli pedagoginen tehtävä niin pedagoginen tehtävä ei ollut filmata kolmatta kertaa Tuntematonta.
PoistaTämä ei ollut kansakunnan erityispedagoginen tehtävä ihmisille, jotka eivät elämässään ehdi tai pysty lukemaan kovin paljon. Joilta puuttuu sujuvan lukemisen ja nopean lukemisen lahjakkuus.
Ymmärrän että Sinä edustat sujuvaa ja nopeaa lukemista. Ja että ounastelet sitä myös muilta.
Jari Ranta.
Jari, jos tutustut Kirjojen Suomi -hankkeeseen paremmin, huomaat sen monipuolisuuden.
Poista"Kirjojen Suomi on Ylen monikanavainen kirjallisuuskokonaisuus, joka tutkii mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjojen Suomi on osa Suomi 100-hanketta, ja kestää koko juhlavuoden 2017."
Minusta pedagogia kuulostaisi aika tylsältä tavoitteelta juhlavuodelle. Koen, että se, mitä tämä juhlavuosi on tähän mennessä tuonut minulle - eilen olin Jaakko Ryhäsen konsertissa - on huomata, mitä kaikkea ainutlaatuista meillä Suomessa on saatu aikaan itsenäisyyden aikana ja nauttia siitä.
Lopeta nyt jo se nihkeily ja moittiminen.
Hyvää viikonloppua - kaikesta huolimatta! Viittaan Barcelonan ja Turun terrori-iskuihin (Turussakin ilmeisesti sellainen). Näen kulttuurin eräänä tehtävänä auttaa ihmistä jaksamaan myös vaikeina aikoina. Siellä ne miehet korsuissakin odotellessa tekivät taidetta, kaiversivat esineitä puusta ja kirjoittivat.
Minulle on turha toivottaa hyvää viikonloppua, koska minulla ei milloinkaan ole hyvää viikonloppua.
PoistaToivotan Sinulle hyvää viikonloppua ja hyvä se onkin vaikka toivottaisin pahaa viikonloppua.
Suhteessa Tuntemattomaan yritin aktivoida vuoden 2017 ihmistä.
En tee sitä enää.
Anteeksi!
Jari Ranta.
Jari, ei ole syytä pyytää anteeksi. Keskustelu on aina hyväksi ja lisää usein ymmärtämistä. Minä kyselin tarkennuksia, koska halusin ymmärtää, mitä sinä ajat takaa kritiikissäsi. En vieläkään ymmärrä, mutta ei se mitään.
PoistaYritin ikään kuin katsoa neuvostoliittolaisista päin sitä voimaa mikä heidät pysäytti. - Kesällä 44 heidät pysäytti vakava voima, jota Linna ei kuvaa sellaisena kuin se oli. Linna karnevalisoi suomalaisen sotilaan ja se on sietämätöntä, koska se on myös valhetta. Linna ei siis anna tasapainoista kuvaa suomalaisesta vastavoimasta. Linnan tyypit sinänsä lienevät totta.
PoistaTaistelu oli vakavaa, todella vakavaa. Osaaminen oli hyvin osaavaa.
Siksi me olemme itsenäisiä.
Linna on tärkeä mutta ei niin tärkeä että Tuntematon olisi pitänyt filmata kolmatta kertaa.
Olisi pitänyt filmata vuoden 2017 päivitetty käsitys jatkosodasta.
Laine ja Mollberg tekivät jo Linnan. Hyvä niin! Niin pitikin olla.
Miten ja minkälaisin ihmisin Suomen itsenäisyys todella säilyi? Tähän olisin tahtonut elokuvallisen vastauksen vuonna 2017.
Pääpaino lienee hiljaisessa miehessä, joka osaa tehtävänsä ja tekee sen purnaamatta tai itseään esiin nostamatta.
Jari Ranta.
Hei, tämä komentti ei liity mitenkään uusimpaan postaukseesi, mutta ajattelin, että näin löydät sen helposti. Kiitos erittäin kiinnostavista arvosteluista, palaan blogiisi varmasti uudestaan! Huomasin, että olet lukenut paljon Framen tuotantoa, onko sinulle Riitta Jalosen Kirkkaus tuttu? Ihana romaani, jota suosittelen lämpimästi! Yt. Iwona Kiuru
VastaaPoistaAnteeksi, lueskelin vähän lisää, ja kävi ilmi, että Kirkkaus on sinulle tuttu - tietenkin. Samalla selvisi, että minun pitää ehdottomasti lukea Riitta Jalosen Kuka sinut omistaa. Kiitos vielä kerran tästä blogista!
VastaaPoistaHei Iwona Kiuru! Onpa kiva, että olet tykännyt kirjoituksistani.
PoistaPidän kovasti Jalosen romaanista Kuka sinut omistaa. Haikea, surullinen kaunis kirja. (Ja miehensä Olli Jalosen Poikakirjasta pidän myös. Siinä on niin lapsuuteni elämän ja kielen rytmi.) Kirkkaus ei niin minua viehättänyt, pidän enemmän Framen omista elämäkerrallisista teoksista.
Olen lukenut Tuntemattoman sotilaan ensimmäisen kerran vapaaehtoisesti ja se nousi saman tien yhdeksi suosikkikirjoistani. Tuntemattomaan sekä Sotaromaaniin olen tullut tarttuneeksi yhteensä viisi kertaa.
VastaaPoistaHistoria on aina kiinnostanut minua, joten ei ollut sinänsä yllätys, että Linnan klassikko on vetänyt minua puoleensa jo teininä. Lisäksi isäni suositteli sitä minulle ja oma sukutaustani ajoi minua myös tarttumaan siihen: vaarini oli jatkosodan veteraani, joka ei puhunut sodasta ollenkaan. Halusin ymmärtää, mitä kaikkea vaarini mahdollisesti joutui kokemaan rintamalla.
Kirjoituksesi osoittaa hienosti, miten vahva tunneside monilla on tähän romaaniin ja mitkä seikat ovat saaneet monet rakastumaan teokseen. Mieleni alkoi oikeastaan tarttua kirjaan jälleen kerran.
Hande, kiitos!
PoistaMinua harmittaa, etten kysellyt isältäni enempää. Minun syntyessäni sodan päättymisestä oli kuutisen vuotta ja muistan varhaislapsuudestani isän vitsailevat puheet ja sen vihon, johon oli kirjoitettu ja piirretty aikaa tappaessa ankeissa olosuhteissa. Eihän hän niistä pahoista paikoista voinut lapsille puhua. Vanhemmiten isälläni nousi mieleen haavoittuneiden valitukset kesken arkipäivän puuhien. Jokin ääni tai tilanne vei muistoihin. Isä toimi ensin lähettinä ja veljensä kuoltua lääkintämiehenä (katsottin että siinä säilyisi paremmin hengissä).
Mieheni teki hänestä videohaastattelun, jossa hän kertoi asiatietoja, mutta niitä kipeitä asioita ja tunnelmia hän ilmeisesti käsitteli korsukaverinsa kanssa, jonka tiesi jakavan kokemukset ja seurakunnan järjestämässä miesten kerhossa.
Mielenkiintoinen sotakirjallisuustapahtuma Mikkelissä syyskuun lopussa.
VastaaPoistahttp://kirjasto.mikkeli.fi/artikkelit/sodan-kosketus-mikkelin-ensimm%C3%A4inen-sotakirjallisuustapahtuma-p%C3%A4%C3%A4majatalolla-29-3092017
Minä luin Sotaromaanin muistaakseni lukion kolmannella, ja muistan pohtineeni, miten hienoa on, että Linna kirjoitti kirjansa ilman sodan ihannointia, mikrohistoriallisesta näkökulmasta. Kuten kirjoitit, hänen henkilöhahmonsa kuvaavat hyvin erilaisia suomalaisia sotilaita ja miehiä. Linnan kriittinen suhtautuminen välittyy kirjan sivuilta, enkä oikeastaan ihmettele, että ilmestymisaikanaan sitä sensuroitiin.
VastaaPoistaNiin, silloin oli sodasta niin vähän aikaa, kritiikin kanssa oltiin varovaisia pasifismista puhumattakaan.
PoistaTuntematon sotilas on siitä harvinainen klassikko, että se tuntuu tuoreelta edelleen. Miesten hahmoissa on jotain niin ikiaikaista.
Ajan jo kai myöhäistä hevosta, kun tämä on jo elokuun juttuja. Mutta koittakaa saada selvää tästä kirjoituksesta. Niin noita miespuolisia ihmisä siinä linnan kirjassa kuvattiin, sotilaista, poikia, siinä iässä ja niiltä elintaustoilta missä tuo setsemän veljeksen kolletivinen kaverisidos aina syntyy. Tässä jokunen päivä sitten soitti eräs kaveri jo yli luonnolisen ihmisiän - luonnolinen ihmisikä kaiketi on 0 75v. Puhuttiin juuri tuosta ajasta ja siitä jätkien kaverihengestä, joka usein lausuttiin "peli on raakaa, mutta reilua." Noilta ajoilta jolloin maassa makavaa kaveria ei potkittu, vaikka seisovaa saatettiin puukottaa. Sitä ei enään ole, Haanpää Pentti kirjoitti kirjassaan yhdeksän miehen saapaat, miehestä joka lomalta tullessaan keräsi tuomisia reppuunsa, koska"kaverikin oli hyvä mies". ja se oli juuri tuota seisemän veljeksen kuvausta Jota linna tahtoi ilmentää kirjassaan tuntematon sotilas. Metsässä ja pelloilla käyty sota ja sen kuvaukset saattavat tuntua raaoilta, mutta sota tuolloin, sellaisena kun se suomessa käytiin, ei ollut ollenkaan yhtä raakaa kuin se on nyt meidän päivinämme,
VastaaPoistaEi ole ollenkaan myöhäistä kommentoida. Näitä juttuja saatetaan lukea paljon myöhemminkin.
PoistaKaverihenki oli varmaan juuri se mikä sai pojat kestämään.
He olivat nuoria, mikä helposti unohtuu, koska elokuvissa on aina liian vanhoja näyttelijöitä. Hyvä, että muistutat tästä.
Ja sanopa muuta, nykyään sota on kauheaa, kun sitä kaiken lisäksi käydään siviilikohteissa, kuten Syyriasta ja monista muista paikoista tiedämme.
Kun tätä kirjoitustani ja keskustelua käydään edelleen paljon lukemassa - nyt on jo kevät 2019 - niin lisään vielä, että sekä Jari että minä pidimme kovasti Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvasta. Myös siitä tehty tv-sarja oli oikein hyvä. Siinä oli enemmän siviilien elämästä kuin elokuvassa.
VastaaPoistaHaluaisin myös kovasti nähdä ulkomaille tehdyn englanninkielisen lyhyemmän version elokuvasta.
Minkä kirjan sainkaan Kirjablogit ja 101 kirjaa -arvonnassa käsiteltäväkseni!