Vilkaisin puhelintani ja huomasin viestin pojalta Turusta "Terrori-iskuja Turussa, kunnossa ollaan". Mieheni oli jäänyt juttelemaan jonkun näyttelyvieraan kanssa vähän matkan päähän. Hän katsoi kysyen minuun, koska huomasi epätavallisen totisuuteni ja naurahti, että vaimo on sen näköinen, että nyt pitää jo mennä. Vaikka tämä oli odotettavissa (miksi Suomi olisi poikkeus), niin kyllä se kosketti.
Kun Ryhänen lauloi komealla bassollaan Merikannon säveltämää laulua Merellä ja musiikki vyöryi kappaleen lopussa valtavalla voimalla, minä täytyin yhtäaikaa monista tunteista, surusta, rakkaudesta, huolesta, voimasta olla hyvän puolella, yhteisöllisyyden tunteista ja onnellisuudesta.
Lopussa konserttia Ryhänen lauloi Rauno Lehtisen Muuttuvat laulut. Sen sanoissa on joitain kysymyksiä, jotka pyörivät mielessä tänä päivänä.
Muuttuvat laulut vuosien mennen
Aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuuntaan
Voi viedä huomispäivän tie
On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa
Jos etsii päivää kirkkaampaa
Kuva on Turusta Tall Ship -tapahtumasta, jossa kävin heinäkuussa. Rantakatu oli niin täynnä ihmisiä, että eteneminen kävi hitaasti.
Barcelonassa oli päivää ennen Turkua vielä pahempi terroristi-isku. Barcelonalaiset ovat laulaneet katalaaniksi "No tenim por" ja turkulaiset sanovat samaa "Me emme pelkää". Elämä jatkuu niin La Ramblalla kuin Turun toreillakin. Ihmiset ovat auttaneet toisiaan ja tarjonneet tukeaan.
Eräs asia, jota en hyväksy on se, että maahanmuuttovastaiset liikkeet Suomi ensin ja Ilja Janitskin presidentiksi (olen luullut, että tämä on vitsi) aloittivat pian aamun hiljaisen hetken jälkeen Turussa mökänsä ja vihahuutonsa kaikkia maahanmuuttajia vastaan.
Ei minkäänlaista kunnioitusta, tästäkin tilanteesta pitää saada vauhtia omalle viha-agendalle.
Ei ole myöskään annettu arvoa sille, että terroristia on ollut takaa-ajamassa huomattava määrä maahanmuuttajataustaisia, ja ne kaksi miestä, jotka loukkaantuivat puukoniskuista naisia suojatessaan olivat nimeltään Hassan ja Hasan.
Turun torille hiljaiseen hetkeen pyörätuolilla saapunut Hassan Zubier sanoi medialle, että on surullinen ihmiskunnan puolesta. Hänen sanomansa viharyhmille kuuluu:
Se olin minä, jonka nimi on Hassan ja toinen, jonka nimi on Hasan, muiden lisäksi, jotka tekivät parhaansa auttaakseen. Ihmisten pitäisi ajatella sitä, kun tuntee vihaa uskontoa ja maahanmuuttajia kohtaan.
En tiedä, miten paljon minusta olisi auttajaksi tuollaisen tilanteen ollessa päällä. Sen ainakin tiedän aivan varmasti, etten pystyisi seisoskelemaan ja kuvaamaan kylmästi uhreja ja tekijää.
Alla on kuva Barcelonan kuulusta kävelykadusta La Ramblasta, josta käytetään myös monikollista nimeä Las Ramblas tai katalaaninimeä Les Rambles. Kuva on vuodelta 2004 iltavalaistuksessa, jolloin pidin siitä eniten kadun hienon kiiltävän pinnan vuoksi. Ajat muuttuvat, kuljin tuolloin ison videokameran kanssa. Sellaisia ei enää käytetä.
Ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat ilmiöt on akuutti asia, jonka tärkeyden useimpien maailman maiden johtajat jo näkevät. Nykyinen USA:n presidentti Donald Trump ei ikävä kyllä näe.
Kaikesta huolimatta, jatketaan elämää yhdessä eteenpäin. Katsotaan mitä huominen tuo.
Lisäys 21.8.
Luin tämän tekstini uudelleen korjaten välimerkkejä. Täytyy vielä lisätä yksi selitys, jos joku ihmettelee, miten tunsin konsertissa myös onnellisuutta surun seassa. Se oli onnea siitä, että meillä on taidetta, joka lohduttaa.
Alla on hyvää keskustelua. Kannattaa lukea ja kommentoida, jos haluaa. Olen saanut tästä keskustelusta paljon, kuten myös Kyöstin blogissa (klik) käydystä.
Turkululaisena tämä koskettaa tosi syvältä. Olin itse tilanteen tapahtuessa vielä todella lähellä, ja ihmettelin hälytysajoneuvojen virtaa. Turku ei ole enää entisensä, mutta jo aiemmin esim. Tukholman ja Berliinin tapahtumien jälkeen ihmisten on ollut vain pakko uskaltaa ja pakko luottaa muihin. Itselläni on todella apea olo kaiken jälkeen. Uhreilla ja heidän lähipiireilleen paljon voimia.
VastaaPoistaPoliisi toimi ripeästi, tiedotuslinja on ollut hyvä, ja Turun Sanomien uutisointi niin ikään.
Itse en ole havainnut Turussa muuta kuin surua ja halua jatkaa eteenpäin, mutta en myöskään pyöri netissä, enkä Facebook-keskusteluissa, niillä ei asioita ratkota.
Turun Puutorilla, jossa tänään kävin, oli jälkiä veriteosta, ja asianmukaisesti kahdessa paikassa kukkia ja kynttilöitä. Mediat kuvaavat vain Turun kauppatoria.
Poika oli ollut lähdössä alakouluikäisten lastensa kanssa pyöräilemään jokirantaan, mutta sitten tulikin vaikea tehtävä selittää heille, miksi sinne ei mennä.
PoistaIlmeisesti kouluissa mietitään, miten käsitellä asiaa huomenna.
Minäkin ihailen sekä poliisin että siviilien toimintaa. Poliisit toimivat todella nopeasti ja monet siviilit olivat aktiivisia. Jotkut osoittivat käsittämätöntä urheutta.
Kahdessa perheessä on suuri suru eikä vielä tiedä, miten teholla oleville käy, selviävätkö ja jos, niin jääkö vammoja.
Jaksamista Jokke! Joudut varmaan keskustelemaan tapahtuneesta oppilaittesi kanssa. Etkö olekin opettaja?
Juuri näin eli keskustellaan aamulla.
PoistaTämä tragedia myös yhdistää meitä.
Se kännykkäkuvaaminen hämmentää minuakin.
VastaaPoistaMeneekö ihmisillä tosi ja fiktio sekaisin? Eivätkö he ymmärrä, että siinä maassa makaa eläviä ihmisiä?
PoistaJoillakin onnettomuupaikoilla poliisit ovat joutuneet komentamaan kuvaajia sivuun. Kauhea ajtus hiipii mieleeni: ottavatko jotkut jopa selfieitä, minä tässä ja taustalla tuollaista.
Marjatta - kiitos tästä viisaasta ja kauniista kirjoituksesta.
VastaaPoistaOn tärkeää, että me kaikki kunnolliset ihmiset koemme olevamme samalla puolella. Myös veljemme ja sisaremme islamissa. Jos ihmiskunta pitää jollain tavalla jakaa kahtia niin juuri näin: ne jotka pyrkivät hyvään ja ne jotka eivät, täysin ihonväristä tai uskonnosta tai muusta toisarvoisesta asiasta riippumatta.
Pekka, nyt teet oivaltavan kahtiajaon. Kiitos! Näin tätä liiaksikin hoettua termiä käytetään oikein.
PoistaKaikissa eettisissä ohjeissa, olkoon uskonnollisia tai muita, kehotetaan hyvään, sitä hyvää vielä selittäen ja eritellen. Ja silti paha leviää. Siitä on pääteltävä, että hyvä ei pysy itsellään.
❤︎ Matkustan kuukauden päästä Barcelonaan. Järkyttyneet tunnelmat sikäläisten ja Suomen vuoksi. Ei auta kuin elää eteenpäin.
VastaaPoistaMinä kävin Tukholmassa pian sinne tehdyn terroriskun jälkeen. Åhlensin tavaratalon seinässä oli tervehdyksiä ja ajatuksia, joita ihmiset pysähtyivät lukemaan, mutta muutoin kaikki oli kuten ennenkin.
PoistaEteenpäin. Niin juuri.
Hyvää Barcelonan matkaa sinulle!
Minäkin olen muuten menossa Espanjaan vähän myöhemmin, lokakuussa Aurinkorannikolle. Ei kannata linnoittautua kotiin.
Niin kauheita kun Turun tapahtumat olivatkin, niin enemmän minua surettaa se, miten paljon vihaa se herättää ja miten nyt on ikään kuin oikeus vihata kaikkia, jotka vähänkin vaikuttavat "ulkomaalaisen näköisiltä". Olenkin yrittänyt pitää matalaa profiilia sosiaalisessa mediassa ja kiertänyt kaikki kirjoitukset, joissa viha vähänkin haiskahtaa. Pelottaa myös, miten tämä vaikuttaa suomalaiseen poliittiseen kenttään. Maahanmuuttovastaiset puolueet saivat tästä tapauksesta oivaa polttoainetta agendalleen. Niin surullista!
VastaaPoistaJaana, tätä minäkin olen harmitellut. Risikko päästi ilmoille tuon termin "ulkomaalaisen näköinen", jolla antoi ikäänkuin luvan kaikkien tummempien ihmisten epäilemiseen. Voi vain arvata, miten paljon pelkoa tämä herättää turvapaikanhakijoissa. Vastaanottokeskusten ovia pidetään lukittuina ja ihmiset pelkäävät.
PoistaOnkohan Laura Huhtasaari taputtanut ja iloinnut, kuten teki Trumpin peruessa osallistumisen ilmastosopimukseen?
Kiitos Marjatta
VastaaPoistaTälläinen silmitön väkivalta tekee surullisen ja apean mielen. Olen ajatellut kyseisten nuorten miesten äitejä. Miltä tuntuu tietää, että oma poika on sarjamurhaaja ja viettää loppuikänsä vankilassa, luultavasti eristyksessä? Mieli on kysymyksiä täynnä. Missä vaiheessa näiden nuorten mieli muuttui murhaajaksi? Onko takana käännytystyö uskonnon varjolla vai mikä?
Niin, terroristillakin on äiti. Äidit toivovat aina, että heidän lapsistaan tulisi onnellisia ihmisiä, jotka tulevat toimeen yhteiskunnassa. Murhaajan äidin musertavaa surua on vaikea kuvitella.
PoistaVieläkään ei tiedetä, onko tämä Turussa vangittu nuori mies jonkun solun jäsen vai yksinään toiminut mieleltään nyrjähtänyt tyyppi. Viimeisen tiedon mukaan hän on alkanut puhua poliiseille, joten varmaan pian saamme tietää.
Sinulla on tärkeitä kysymyksiä. Miten tehdään murhaaja? Jossain mielenterveyttä ksäittelevässä kirjassa oli, että ihminen voi todellakin hajottaa toisen ihmisen mielen ja sitä siinä ehkä tarvitaan, kun yleensä vaistomaisesti elämää suojelevasta nuoresta ihmisestä tehdään elämää tuhoava.
Tämä on niin raskas asia, kun asun täällä Turussa. Lasteni serkku oli tapahtumahetkellä hyvin lähellä murhaajaa, ja naisena, hän olisi ollut mahdollinen uhri. Tämä on vain niin uskomatonta, mutta samalla tämä on uskottava tapahtuneeksi.
PoistaOlen nähnyt tämän nuoren pojan kuvan lehdessä, enkä koskaan olisi voinut uskoa häntä ulkonäön perusteella murhaajaksi.
Kaikki nämä lähiaikoina lisääntyneet tapahtumat tekevät olon epäluuloiseksi ja pelkäsin viimeksi lentokoneessa, kun eräs nuori mies näppäili puhelintaan koko ajan. Perusturvallisuuden tunne on saanut kolauksen varmaan jokaisella ihmisellä.
minulla on jonkinlainen addiktio eri asteisiin sankareihin ja olen niitä blogissanikin epäsäännöllisesti listannut. minusta tässä turku-casessa sankareita olivat juuri nuo tyypit, jotka ottivat indiivisti vastuunsa ihmisten auttamisesta. niinhän juuri jokaisen yhteiskunnan pitäisi toimia. sellaista meininkiä tämä maa tarvitsee ja sieltä ne arjen sankarit löytyvät, eivät kadunkulmissa päivystävistä poliisipatrulleista. joten: pysytään ihmisinä. ei enempää, ei vähempää. ihmisinä.
VastaaPoistameri
Meillä on totuttu liiaksi siihen, että yhteiskunta hoitaa. On jopa ohjattu, että on viisainta pysyä etäällä vaaratilanteissa.
PoistaTurussa oli niitä, jotka lähtivät välittömästi rikollisen perään kellä baarin tuoli, kellä pesäpallomaila aseena, kuten torikauppiaat Vesa Rannikko ja Arya Rashidi, jotka on mainittu nimellä haastatteluissa.
Aivan erityinen sankari oli kyllä tämä Hassan Zabier, joka tukki naisen kaulan haavaa ja jäi paikalleen vaikka murhaaja lähestyi uudelleen ja iski häntä useita kertoja ennenkuin lähti etsimään uusia uhreja. Zabier tuotiin pyörätuolissa sairaalasta hiljaiseen hetkeen torille. Hän oli järkyttynyt ja pahoillaan siitä, että hänen auttamansa nainen kuoli. Hänen vieressään torilla seisoi toinen auttaja, joka yritti pysäyttää tappajan ja sai 12 sentin haavan puukosta kaulaansa, Hasan Alazawii. Hän sanoi, että apuun lähteminen on itsestäänselvyys, ei sitä tarvitse harkita ja että ratkaisu väkivaltaan on yhdessä osallistuminen, Hän on siinä oikeassa.
Ihmisinä, meri, juuri niin.
Hirveän surullinen ja järkyttävä teko.
VastaaPoistaMutta tätä on Turku: ihan arkisissa tilanteissa autetaan, selvitetään tilanne ja tarvittaessa soitetaan apua. Olen nähnyt sen useasti, ja auttanut itsekin jonkun kerran, että en ihmetellyt ihmisten spontaania ja nopeaa toimintaa. Taksit käänsivät autonsa poikittain torilta lähteville kaduille, yks lastausauto kääntyi kävelykadulla poikittain ja poliisit saivat puukkomiehen kiinni alle viidessä minuutissa kun "jahtausryhmä" ohjasi heidät oikeaan suuntaan.
Tätä on Turku ja turkulaisuus! Turkulaisuus esitetään vitseissä ja naljailuissa usein ihan toisenlaisena. Uutisvuodossa oli usein vinoilua turkulaisista. Itseironiantajussamme olemme kuitenkin Suomen ykkösiä, toki monessa muussakin olemme hyviä ellei peräti parhaita.
Turussa on yli 700 vuotta puhuttu monia eri kieliä, käyty kauppaa ja oltu kansainvälisiä. Ulkomaalaiset ja muualta tulleet eivät ole vihollisiamme. Yleensä.
Tämä vastenmielinen SE-lauma sai kimmokeen tulla torille mölisemään, mutta saivat kyllä kuulla mitä mieltä heistä ollaan. Somessa nyt ruikuttavat, kun heitä niin solvattiin. Jos tulevat uudestaan, voi olla,että joutuvat lähtemään tervattuina höyhenpuvussa.
(- En halua nimeäni julkiseksi, sanoi 70-vuotias torikauppias ja yksi torin sankareista, kun häntä haastateltiin. Ja niin sanon minäkin, mutta saat jättää julkaisematta kommenttini jos haluat. Tervetuloa milloin hyvänsä Turkuun käymään!)
Arvaa mitä, minun todellakin piti onkia tämä ansiokas kommenttisi roskapostista. Huomasin kommentin sähköpostissa, johon nämä myös tulevat ja ihmettelin kun sitä ei näy täällä. Sama tuolla aiemmin olevan Pekan kommentin kanssa. Mitä se Blogger oikein meinaa!
PoistaTurku on hieno kaupunki. Olen itse kotoisin Satakunnasta ja tuntuu aina kotoiselta, kun päädyn tutulle murrealueelle. Keskimmäinen omista pojista lähti eräänä kesäaammuna Kainuusta auto pakattuna piripintaan sinne Posankan lähelle ylioppilaskylään ja jäi Turkuun. Käymme usein siellä kyläilemässä ja olemme tutustuneet hänen kauttaan mukaviin turkulaisiin.
Kouvolalla on myös vitsi-imago, joka on alkanut elää omaa elämäänsä. Mitäpä me noista!
Nämä räyhäporukat kiertävät eri paikkakunnilla. Meillä oli ennen turvapaikanhakijoiden tuloa tällaista porukkaa asukasillassa. Se oli ikimuistettava ilta. Silloin käsitin, että rauhalliseen Suomeen on todella muodostunut outoja ryhmiä.
No, minä en kyllä ymmärrä tuolla ylempänä sanottua (Jaana) että tässä surullisempaa on uhrien ja kanssaihmisten viha kuin itse terrori. (Pitääkö länsimaisen liberaali kulttuuri todella tuhota?)
VastaaPoistaMiten viattomiin kohdistuvaa terroria voi puolustaa? Edes minkäänlaisella järjellisellä idealla?
Eikö joskus pidä sanoa: Tässä on raja, tämän yli emme mene, emme hyväksy? Joka tämän rajan ylittää, ei myötätuntoa kaipaa eikä tarvitse.
Onko Turussa tai Barcelonassa todella suurin ongelma se että verellä vuodatuksen jälkeen ihmiset ovat vihaisia (vai se että kuolleet eivät pysty valittamaan)?
Eikö pitäisi tunnustaa asioiden suhteellisuus?
---
Sinänsähän Barcelonaan ei juuri kannata nykyään mennä - siellä turisteja kohdellaan epäystävällisesti ja vihamielisesti, mutta se on toinen juttu. En ole koskaan Espanjassa saanut niin tylyä kohtelua kahviloissa jne kuin viime syksynä B:ssä.
Kerron tässä, miten itse luin Jaanan kommentin. Jos Jaana tulee käymään, niin varmaan selittää itse.
PoistaMinusta hän ei viitannut uhrien ja heidän läheistensä tuntemaan vihaan, vaan siihen vihaan, mitä kaikkia maahanmuuttajia ja maahanmuuttajiin inhimillisesti suhtautuvia ihmisiä vastustavat terroristiryhmiä muistuttavat vihaporukat levittävät keskuudessamme. Heidän vihansa kohdistuu viattomiin.
Jos näissä mielenosoituksissa osoitettaisiin mieltä terroristeja vastaan, niin kaikki voisivat niihin osallistua.
Minusta viha terroristeja kohtaan on täysin hyväksyttävää. Takaa-ajoryhmän miehet eivät voineet olla vielä vähän mukiloimatta jo maahan pysäytettyä joukkotappajaa, koska olivat niin vihaisia. Pesäpallomailaa kuljettanut oli lyönyt sillä, koska se tuntui oikealta, ja joku oli potkaissut puukon pois kädestä, vaikka se ei enää ollut vaaraksi. Poliisi poisti nämä miehet heitä arvostelematta ja keskittyi omaan työhönsä.
Viha on oikea tunne silloin kun siihen on aihetta. Se myös aktivoi toimintaan. Oikeastaan toivoisin, että osaisin itsekin vihastua enemmän. Tunnen tämänkin tapauksen takia enemmän surua kuin vihaa.
Taas tulee tietoa, samoin kuin on tullut muista joukkotappajista, että kaveri oli ollut pitempään omituinen. Me olemme tottuneet kunnioittamaan yksityisyyttä aivan liikaa. Pitäisi puuttua!!!
---
Barcelonassa näkyi jo 2008 kyllästyminen turisteihin. Sinänsä joiltain osin aiheellista, mutta helkkari turismihan on heille tärkeä elinkeino!
En jaksa koskaan syödä ravintoloissa aterian päälle jälkiruokaa, niinpä viimeisenä iltana söimme asunnossa jotain pientä ja menimme erikseen jälkiruualle hyvään ravintolaan, jonka kuvia herkullisista annoksista olin ihaillut. Selitin ystävällisesti, että ei kiitos koko ateriaa, vaan nyt olisi jälkiruuan himo. Tarjoilija vetäisi pöytäliinan välittömästi pois pöydästämme ja odotti suu viivana, mitä me tilaaamme. Olisi pitänyt lähteä pois, mutta me kiltit suomalaiset sopeuduimme tilanteeseen (jätämme saksalaisille valitukset). Ravintolassa ei edes ollut tungosta. Tällaista ei ikinä tapahtuisi Etelä-Espanjassa, eikä varsinkaan Turkissa. Jos et ole Kyösti käynyt Turkissa niin kokeile. He osaavat kohdata matkailijan. Maa on kyllä sekavassa tilassa tällä haavaa, mukavilla ihmisillä hirmuhallinto.
Kyösti, linkitin tuonne loppuun sinun viimeisimmän kirjoituksesi.
PoistaOokoo, kiitos.
PoistaJoo, Barcelonan ja koko Katalonian tilanne on kummallinen.
Ja onhan aika kummallista että tarjoilijat kiukuttelevat (niin kuin ihan selvästi kiukuttelevat) asiakkaille, jotka viime kädessä maksavat heidän palkkansa. Tietysti siellä on liikaa turisteja - pahimmillaan niin paljon ettei kahviloihin eikä ravintoloihin mahdu, eikä varsinkaan terasseille.
Sitten kun kaikkeen sotketaan Katalonia älytön (siis minun mielestäni) pyrkimys itsenäiseksi valtioksi ja anarkististen ryhmien "kapitalismin" vastainen taistelu, syntyy vääristynyttä käyttäytymistä. Niin kuin sekin, että joku Barcelonan viranomainen ilmoitti että terroriteon uhreista oli kaksi katalaania ja kolme espanjalaista (tai jotenkin noin).
Asiahan ei meile kuulu... mutta jos Katalonia jotenkin itsenäityisi ja pyrkisi EU:n jäseneksi, sitten se olisi meidänkin asia.
En minäkään kannata Katalonian itsenäistymistä. Se tietäisi vaikeuksia.
Poistakyösti, marjatta
VastaaPoistajaakko hämeen-anttila kirjoitti hesarissa muutama päivä sitten ja hän oli sillä kannalla, että jakolinja ei turussa kulkenut maahanmuuttajien ja kantaväestön, vaan puukottajan ja hänen uhriensa välillä. hear hear!
meri
Kyllä, ja puukottaja ei myöskään kysynyt uhriensa kantaa maahanmuuttoon eikä tarkastanut lyödessään ihonväriä. Terrorismin pitäisi olla nyt tarkastelun kohde eikä mikään muu.
PoistaNäissä ihmisen pahuuden (tai sairauden) ilmentymissä on lohdullista kuitenkin se, että ne nostavat kauniisti esiin sitä, mikä ihmisessä on hyvää. On elähdyttävää lukea siitä, miten monet sivulliset vilpittömästi auttoivat kanssaihmisiään, rodusta tai muusta toisarvoisesta piittaamatta. Tai nähdä se myötätunto, jolla niin monet uhreihin ja heidän läheistensä suruun suhtautuvat.
VastaaPoistaKiitos Sinulle, Marjatta, että näiden kauheiden tapahtumienkin jälkeenkin olet kirjoituksissasi pitänyt kiinni inhimillisyydestä. Juuri se meissä ihmisissä voi olla suurta.
Kiitos Pekka. Tuntui, että on pakko selvitellä ajatuksia kirjoittamalla ja blogikirjoittamisessa on vielä se etu, että voi saada aikaan hyvää keskustelua. Tämä keskustelu on rauhoittanut minua.
PoistaHieno kirjoitus (vaikka aihe siis ei tietenkään ole mitenkään hieno ja toivottava), jolle nyökyttelen päätäni. Niin sanottu muukalaisviha tuntuu olevan nyt globaali ilmiö. Täälläkin brexit-äänestyksen tulos antoi ikään kuin yhtäkkiä oikeuden olla juntti ja rasisti suureen ääneen. Rasismia toki on ollut aiemminkin, mutta kansanäänestys teki siitä askeleen näkyvämpää - jopa hyväksyttävämpää. Tännekään ei haluta ketään - tai siis meluava joukko ei halua. Tuskin nämä rajat kiinni -tyypit ovat enemmistönä vieläkään.
VastaaPoistaLisäksi ne Manchesterin "teurastus" ja Lontoon silta-ajo lietsovat juuri sitä vihaa, jota terroristit haluavatkin. Ja nyt tietenkin Turun puukotuskin: saadaan ihmiset taas muhimaan muukalaisvihassaan ja siten rasistinen käytös lisääntyy ja jo muutenkin syrjäytyneet (pakolaiset) syrjäytyvät entisestään ja eriytyvät muista, turhautuvat, ehkä katkeroituvatkin jne. Voimme vain kuvitella, mitä siitä seuraa. Huoh.
Elämme kummallista aikaa. Koko elämäni ajan on arvostettu sivistystä ja rauhallista asioiden hoitoa, ja nyt on yhtäkkiä lupa olla avoimesti ja röyhkeästi rasisti ja eri maissa syntyy oikein puolueita, joiden agendana on muiden kuin omanlaistensa ihmisten vihaaminen. En pysty käsittämään tätä.
PoistaEnglanti oli minulle nuorena kansainvälinen nuorison ja uuden musiikin keskus, myöhemmmin arvostin brittiläistä kulttuuria, mm. hyvää teatteria. Nyt tulee ensimmäisenä mieleen brexit ja räyhääjät.
On pakko toivoa, että kun on käyty pohjamudissa, niin arvostukset muuttuvat ja viisari heilahtaa toiseen suuntaan.
Pakolaisasia on niin iso asia, että toivoisi muukalaiskanmmoisten pysyvän sivussa ja antavan työrauhan niille, jotka asioita suunnittelevat ja hoitavat.
Ja nyt on sitten viha kohdistettu yleistäen pohjoisafrikkalaisen näköisiin ja islaminuskoisiksi oletettuihin ihmisiin. Luin surullisena aamun Hesaria. Yhtä on puukotettu, toinen tönitty portaita alas, kolmannen parturiliikkeen ikkunat säretty. Parturi sanoo saaneensa uhkauksia kymmenen vuoden ajan, koko ajan mitä on ollut Suomessa, mutta nyt vihailmaisut ovat taas tihentynyt.
PoistaKetä ovat nämä hirveät ihmiset, jotka kääntävät nurinpäin ohjeen "anna hyvän kiertää"?
Paikallislehdessä entinen kaupunginjohtaja kirjoittaa "rajat kiinni" miettimättä mitä se tarkoittaa, kehuu vielä olevansa maailmaa nähnyt mies.
MM
VastaaPoistaalkaa elämä ympärillä olla kuin yhtä unennäköä, painajais-.
Mutta uni voi olla myös hauskaa: viime yönä olin teillä kylässä! Miehesi korjasi pikkumustavalkoputkitelkkuni (Asavisio vuosimallia 1965), jolla ei voinut katsella näitä digilähetyksiä. Eikä ottanut korjauksesta kuin vaivaiset 27 euroa. Jäi kyllä kiitollinen, mutta velkainen tunne jylläämään sisuksiini. Ddddd
Voi yhden kerran, vai semmoinen uni.
PoistaOlen varmaan jossain kertonut, että Unto auttaa vanhoja ihmisiä telkkareitten, kännyköitten ja muiden laitteiden kanssa. Välillä hänellä koko päivä täyttyy näistä tehtävistä, ja kaappi täyttyy palkaksi annetuista konjakkipulloista. Mutta, mutta, sinähän et, Hikkaj, tietääkseni ole vanha, vasta eläkkeelle jäänyt nuorukainen. Uusi elämänvaihe tuottaa uusia unia. :)