Höttöä ja elämäkertaa!

Kuvassa päähänpistoshoppailujani Amazonista.  Olen erittäin kaikkiruokainen lukemisessani, mikä selittää tuon keskimmäisen söpöilykirjan, josta muutama huomio. 

Mindy Kaling, Is Everyone Hanging Out Without Me? (And Other Concerns) 

Onks kaikki jossain ilman minuu? (Ja muita huolenaiheita) Tässä olisi ehkä tyyliltään sopiva otsikko tälle kirjalle suomeksi. New York Times bestseller? No, ei voi kuin todeta, että hitti on höttö. Muutaman viime vuoden aikana on USA:ssa syntynyt uusi huumori & muistelmagenre: nuorten televisiokomedioita käsikirjoittavien naisten elämäkertakirjat. Nämä kirjat toimivat ehkä maineen nostattajina kuten poliitikkojen vaalikirjat, muuta merkitystä en tällaiselle epäkirjallisuudelle näe!

Kaling kertoo kirjassaan elämästään rumasta ankanpoikasesta tv-persoonaksi. Tyyli on kliseisen tyttömäinen, rupatteleva, itseään kivasti vähättelevä, naapurintyttömäinen. Hän on ollut kuuliainen lapsi ja ahkera koululainen, josta kiitokset ensimmäisen polven koulutetuille siirtolaisvanhemmille. Turvallisen lapsuuden jälkeen hän on opiskellut menestyneesti, muuttanut New Yorkiin mahdollisuuksien ääreen, ollut vähän aikaa lastenhoitajana, harjoitellut tyttöystäviensä kanssa sketsejä ja katsellut yhä uudestaan mielisarjojaan odottaen suurta tilaisuuttaan, joka tuli, kun hän pääsi USA:n versioon brittiläisestä The Office -sarjasta.  Paitsi että on ollut yhtenä käsikirjoittajista Kaling on myös tuottanut joitakin osia tätä sarjaa ja näytellyt Kelly Kapoorin roolin. Itse en ole katsonut amerikkalaista Konttoria , vain alkuperäisen brittiläisen, joten Mindy on minulle tuntematon näyttelijänä. Hän saattaa olla todella hyvä koomikko; hänellä on nykyään myös oma tv-ohjelma, sitcom Mindy Project - mutta miksi ihmeessä tällainen tyhjänpäiväinen kirja! 

Omaelämäkerrallisen kerronnan lisäksi Kalingin kirjassa on kaikenlaisia listoja, joita kirjan esittelyissä kutsutaan esseiksi. ”Esseiden” aiheita ovat esim. ystävien oikeudet ja velvollisuudet, mitkä ei-dramaattiset asiat saavat Mindyn itkemään, poikien ja miesten erot ja miten pullukan odotetaan pukeutuvan. Reipas Mindy ei tietenkään välitä pukuohjeista, vaan räiskyy ja kulkee omia teitään tyttöromaanien sankarittarien tyyliin. Ystävät ovat hyvin tärkeitä, samoin ruoka ja bileissä käyttäytyminen. Ilmeisesti Mindyllä on tullut pulaa aiheista, koska hän on laittanut loppuun kuvagallerian itsestään  -  onhan niitä omakuvia toki tekstien ohessakin. Erilaiset meikkikokeilut ja shakkikuvioidut varpaankynnet on ikuistettu. Varpaisiin olisi voinut lopettaa, mutta Mindyllä on vielä lopuksi tiukka ohjelista hautajaisiinsa. Hautajaisvieraille on lähtiessä ojennettava lahjapussukat, joiden sisältönä on mm. kuva vainajasta kauneimmillaan sydänkuvioisissa tinakehyksissä, sponsorien lahjoittama energiapatukka, pienen Mindyn piirtämä kuva itsestään haaveammatissaan astronauttina ja presidentin kiitoskirje siitä, miten Mindy inspiroi häntä uskomaan omiin unelmiinsa. Mutta hei, tämä lahjapussukkajuttu onkin oikeastaan ihan hauska itseironinen veto! Ehkä tästä tytöstä tulee vielä jotakin. Hän on vain kirjoittanut ”muistelmansa” aivan liian nuorena.  

 
Pidän tavattomasti esim. brittiläisen Dawn Frenchin elämäkerrallisesta kirjasta Dear Fatty ja romaanista A Tiny Bit Marvellous.  Myös French on ollut ensin näyttelijä - pitkään. Hän on käynyt samat teatteriopinnot kuin Stephen Fry.

Tutustuin Dawn Frenchiin mahtavan hauskassa sarjassa Dibleyn kirkkoherra, joka meni meillä kolme vuotta sitten. French ryhtyi kirjailijaksi yli viisikymppisenä, Kaling on vasta kolmikymppinen. We’ll see!


P.S. Ensimmäisen kuvan Bukowskin Tales of Ordinary Madness tulee varmaan "käsittelyyni" joskus tulevaisuudessa. Pidän tosi paljon Bukowskista. Hänen kirjoituksensahan ovat kaikki paljolti omasta elämästä, joten otsikon loppuosa "elämäkertaa" sopii!