tiistai 28. maaliskuuta 2023

Terveyttä, kauneutta ja Heli Laaksosen runoja

 


En ole ryhtynyt polttelemaan vesipiippua, vaikka kuvasta voisi niinkin päätellä. Vahvistan keuhkojani puhaltamalla veteen pullossa. Minulla oli oikein sellainen hieno laitekin WellO2, mutta se lakkasi toimimasta ja otin käyttöön vanha keinon, joka on paljon kätevämpi, nopeampi ottaa käyttöön ja vähemmän tilaa viepä. Nimesin pulloni WellO ykköseksi. Kun vetää keuhkot täyteen ilmaa, puhaltaa voimakkaasti ja purluttaa vettä niin kauan kuin pystyy, niin keuhkojen teho paranee. 

Vanhetessa pitää tehdä kaikenlaisia toimenpiteitä terveyden ja kauneuden ylläpitämiseksi. Liikunta ei ole enää vain yksi vaihtoehtoharrastus vaan myös ennaltaehkäisevä lääke. Niinhän sen pitäisi olla nuorillakin, mutta silloin liikkumattomuuden haittoja ei niin huomaa. Onneksi pidän muutamasta lajista, kävelystä, vesijumpasta, pilateksesta ja maltillisesta hiihdosta. Tänä talvena olen hiihtänyt vain lapsenlapsen kanssa pihan ympäri tehtyä latua. Ehkä vielä ehtii... ja kohta on pyöräilykelit.
Tänään olin taas vesijumpassa, jossa iso ryhmä meitä naisia ja kaksi miestä liikuimme ohjaajan ja kauniin iskelmämusiikin kannustamina. Saunassa tietenkin puhuimme politiikkaa, mitäs muuta, tässä vaalien alla. Useimmat olivat käyneet jo äänestämässä. 

Heli Laaksonen on yksi mielikirjailijoitani. Innostuin lukemaan hänen ensimmäisten runokokoelmiensa runoja, kun Tahaton lueskelija -blogin kirjoitus toi ne mieleeni. Pulu uis -kokoelma sisältää ihania melankolisia runoja kotiseutuikävästä ja Raparperisyrän muun ohessa runoja naisena ja miehenä olemisesta, "vinkei yksinäisil naisil" ja "vinkei yksinäisil miähil" sekä kivoja runoja vanhenemisesta.  

Rinkelplummaseppel

Vanh naine.
Vaahterasiirappirietti.
Retinol, vitamin-E, aloe vera.
Yleline yäkeeli. Sää olet sen arvone.

Vanh naine.
Sää olet rinkelplummaseppel,
sää olet unikonkota.

Älä yritä nim pal, älä jännit, an ol jo.
Rinkelplummaseppel, unikonkota.


Sama yleissuomeksi itse muotoilemanani (niille jotka eivät hallitse länsimurteita)

Kehäkukkaseppele (ringblomma på svenska)

Vanha nainen.
Vaahterasiirappidieetti.
Retinol, E-vitamiini, aloe vera
Ylellinen yögeeli. Olet sen arvoinen. 

Vanha nainen.
Sinä olet kehäkukkaseppele,
olet unikonkota.

Älä yritä niin paljon, älä jännitä, anna jo olla.
Kehäkukkaseppele, unikonkota. 

Kosteuttava kasvonaamio,
Hydrating Happy mask


Eräässä runossa nimeltä Mummuks tahtomine Laaksonen kertoo, miten tulee semmoinen aamu, jolloin hän herää oikein aikaisin, juo kaffet, polkaisee leninkiliikkeen ovelle odottamaan liikkeen avautumista ja valikoi myyjäfrouvan avustamana kaikkein mummumaisimmat vaatteet ja ryhtyy hankalaksi. 

Mää haise eukalyptukselt, 
viäm pal tila takapenkil,
hymyilen ko suamenpystykorva,
mut kiältäyryn kaikest,
sano: emmää muist, 
emmää jaks,
emmää ol ikän ennenkä,
ko mää olen tottunu juur näi.

Enkä meina pualtvuassata orotta. 




Pulu uis (2000) on Laaksosen ensimmäinen julkaistu teos ja Raparperisyrän (2002) toinen.
Molempien kannet on suunnitellut Riikka Majanen.

Voisin sanoa Heli Laaksosta jopa terapiarunoilijakseni. Hänen runonsa ilahduttavat ja elähdyttävät aina tietystä ilon takana häälyvästä melankoliasta huolimatta. Vaikka olen asunut eri puolilla Suomea niin Laaksosen länsisuomalainen sävy tuntuu niin tutulta. 

Koto

Siit paikast mää sen tiäsi et nyy ollan koto
Kuulus paari vessa oven takka."Onk täsä jono?"
Voik kuvitel mittä sen kaunemppa, 
olkko Salomaaa Hiski taik Ahmatova. 

Koto-runo on Pulu uis -kokoelmasta, sitä ennen siteeraamani Raparperisyrämestä. 
Lopuksi vielä Pulu uis -kirjan Äirinkiäl-osasta näin kirjablogin loppuun sopiva runo.


Mitä mul o

Tulkka kaik juapo mu viäre istuma linja-autos.
Sanokka kaik täti et kyl o hualimatoine
ja naisihmine viäl. 
Ihmetelkkä kaik viara yhte ääne,
et kummottos se lainkka pärjä.

Mul o maja puus.
Paat rannas.
Suur harma villapait.
Taskulamp peito al.
Viäl yks raha kukkaros.
Nestuuki taskum pohjal.

Mul on kiäl.
Tämä oma

tuuline ja merine. 



18 kommenttia:

  1. Ka, siinäpä sitä tuli ilahduttavaa melankoliaa oikein kokonaisten runojen muodossa! Nauraa hekottelin kuin runoyleisö. Kyllä immeisellä hauskaa olla pittää. Tuli mieleen kirja, jota en ole koskaan nähnytkään, nimittäin "Ilo pintaa vaik syvän märkänis - Evakkokaskuja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, että tuotin sinulle iloa Heli Laaksosen avulla. "Ilahduttava melankolia" on aika hyvä sanapari. Melankolialla on usein iloinen puku, ja saattaa olla ironinenkin, kuten siinä "lamppan kamppamisessa", mistä jutustelimme.

      Poista
  2. Aik,
    Joskus mää makka likkumat paikallan ja koit olla oikke hilja
    ete aika huomasis munt ja ruppeis viuhtoma taas etiäpäi ja vaatima munt ja fölisäs murehtuma.
    Eile aamuste see onnistus;
    mää kattosi vaan peito ravost ja oli nii hiljaksis et aika luul ete mää ol viäl kottiinkan tullu
    ja munt naurunt ko se ol nii levotoine, komppas mu laatikoi avo kaapei, polt tupakkii
    ja koit saar aikkatas kuluma
    Kyl se munt siält sit löys, ketä nyy jaksa iankaikem paikalaska maat.
    Tämä Heli Laaksosen runoista on suosikkirunojani.
    An muista laulupuun paik, an lakat murehtumast an otta valo vasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä runo! Tuo kommenttisi loppu tuo mieleen kohdan runosta Sil ko lähte uut alkku kohre. Siinä on toivotus "Ol ilone, ol valone, ol pulune". Runon lopussa ohjeistetaan "Älä karota annetui syrämei" ja heti perään "Viä roskapussi mennesäs" - ihan kuin sydämestä puhuminen olisi vähän noloa ja liikuttavaa ja sitä tasapainottamaan pitää saada jotain aivan arkista.

      Poista
  3. Hieman kyllä kohottelin kulmia kuvallesi, että mitäs se Marjatta on nyt keksinyt, mutta selitys löytyikin alta. :D

    Samoin ajattelen liikunnasta ja kehonhuollosta – jos haluaa pysyä liikkuvana mahdollisimman pitkään, sen eteen kannattaa jotain tehdäkin. Siis hyvissä ajoin, ennaltaehkäisevästi. Itse olen kiitollinen, että olen ainakin toistaiseksi saanut olla fyysisesti terve vailla mitään suurempia kremppoja kropassa.

    Laaksosen runot ovat rempseitä, mutta itse en oikein jaksa murteilla lukea, vaikka tolkun niistä yleensä saankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hassu kuva, mutta haluan mainostaa astmaatikoille tätä keinoa. Vähän aikaa sitten sairastin lievän flunssan ja luulen, että sain estetyksi minulle tyypilliset jälkitaudit tällä yksinkertaisella limanirrotuskeinolla. Tarvitaan vain letkua ja pesty limpparipullo - ja kärsivällisyyttä, n. 15 pitkää puhallusta pari kertaa päivässä.

      Minä toivon, että niveleni kestävät. Kävely on ihan parasta.

      Minäkään en tykkää lukea murteella kirjoitettu proosaa, mutta runot menevät. Jos jokin Laaksosen sana ei heti aukea, niin sanon sen ääneen ja kas, tietysti "rietti" on dieetti. Lapsuuden ympäristössäni ei juuri d:tä tunnettu.

      Poista
  4. Heli on minunkin lempirunoilija <3 Niin paljon sydämeen sattuvaa sisältöä vain muutamalla sanalla. Ihana taito kirjoittaa runoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi minun lempirunojani Heliltä on Äirinkiäl, jossa hän tulee kotiin väsyneenä (ilmeisesti opiskelija-aikana jolloin tunsi olevansa Helsingissä vain kylässä) ja huomaa, että ovi ei olekaan lukossa ja sisällä on joku.
      Ja sitten...
      "Mää laiti sul vähäm peruni ja ruskia kastiket
      kote sää ol kumminkan koko päivänäs mittä syäny."
      Essu eres paistilast käres tukka kamppamat
      see kurkka keittiö ovest
      mu äirinkiäl.

      Lopuksi äiti vielä kaataa maidonkin valmiksi aikuiselle lapselleen lasiin.

      Tämä runo tihkuu pakahduttavasti kaihoa ja lempeyttä.

      Poista
  5. Pidän myös kovasti Laaksosen runoista, jotka ovat täynnä huumoria. Nythän häneltä on tullut myös hautajaisvärssyjä, jotka paikkaavat ilahduttavasti vajetta niissä (kaikilla on "kukat suuret aukeevat sydämessäin.." 😂 Toivitaan, että vesipilliin puhaltaessa elämäsi pidentyy ja kaunistuu vielä merkittävästi! Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat nähdä vaivaa hyvän elämän eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, hautajaisvärssyjäkin. No, ne eivät varmaan ole tuota tavanomaista paatoslinjaa. Olen monesti miettinyt, miksi kuolinilmoituksissa on niin ylenpalttisen juhlavia runoja, ja monesti vielä mukailtu tunnetuista runoista mainitsematta, että runoa on muutettu.

      Pakko nähdä vaivaa, koska muutoin ei pysty tekemään kaikkea kivaa mitä haluaa, esim. matkustelemaan.
      Tänään kävimme junalla Lahdessa taidenäyttelyissä (upea taidemuseo Malva) ja kaikkinensa tuli kilometrejä 9 - uskomatonta! Nyt olen huolisssani koska polvi hieman kipeä, tein ehkä eilen vesijumpassa liikkeet liian perfektionistisesti. :D

      Poista
  6. Voisi ajatella, että vanha konsti on parempi, kuin pussillinen uusia?
    Minulla on myös iso tarve huolehtia kunnostani. Tosin lenkit ovat lyhenneet ja hiihtelyt samoin. Sisätiloissa muistan joskus tehdä selän jumppaliikkeitä. Omalta kylältä loppuivat koronaan ohjatut jumpat ja keskuksiin on kymmenien km matkat.
    Heli Laaksosen runot ovat tuttuja minulle, kieltä myöten, sillä asuinVakka-Suomessa elämästäni vuoden liki 40 vuotta. Opin tykkäämään siitä murteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murteet on kivoja. Muistan kun ajelin ensimmäisen kerran elämässäni Itä-Suomeen, muutimme Pohjois-Karjalaan, ja hämmästelin huoltoasemalla erästä pikkupoikaa, joka ojensi karkkirasiaa miestäni kohti ja sanoi:"Syöpikö se mies karkkie?". Minusta lapset puhuivat kuin satujen hahmot tai vanhat ihmiset. No, eipä aikaakaan kun itsekin omaksuin tuon leppoistavan päätteen, syöpi, otappa, teepäs. Kainuu jätti jotain puheeseeni (toivottavasti) ja nyt Kymenlaaksossa on tarttunut miä ja siä.

      Minä teen telkkarin edessä YouTube-videoiden opastamana venyttelyjumppia.
      Lenkit lyhenevät, mutta, Aimarii, ei se mitään. Pääasia että liikkuu ja tekee sitä mikä tuntuu kivalta.

      Poista
  7. Heli Laaksonen on ihana! Minä pääsin hänen tuotannostaan jyvälle, kun luin yhteisteoksen Alexandrs Caksin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runovuoropuhelu on loistava idea. Minulla tämä kirja on vielä lukematta.
      Niin, ja Heli Laaksonenhan on myös suomentanut, ainakin viron kielestä joitain runokokoelmia.

      Poista
  8. Äänityöläisenä ja kuorolaulajana olen tutustunut resonaattoriputkeen, jossa sama idea kuin sinun Well0 ykkösessäsi 😀 Tosin tarkoituksena on vahvistaa enemmän äänilihaksia kuin keuhkoja. Joogaa käytän myös täsmähoitona kun pitää saada kehoon resonanssia. Ja joogan avulla pysyn toivottavasti vetreänä vielä pitkään.

    Heli Laaksosta olen lukenut satunnaisesti ja aina tykännyt! Mutta koska oma murrealueeni sijoittuu enempi itäiseen ja keskiseen Suomeen niin en saa oikein otetta näihin läntisiin murteisiin. Olen kauan suunnitellut, että pitäisi tehdä joskus lomareissu länsirannikkoa pitkin, se on minulta kokonaan näkemättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä WellO-laitteita niin sitä kaupallista kuin tätä itsetehtyäkin :) on suositeltu myös äänityöläisille ja laulajille.

      Länsirannikolla on viehättäviä pikkukaupunkeja ja kyliä, joissa huomio kiinnittyy siihen, että kaikki on siistiä, ei mitään romupihoja eikä purkamatta jätettyjä rötisköjä piharakennuksia.
      Murteet vaihtelevat paljon. Asuin lapsuuteni Porin maaseudulla, ja puhekieli oli meillä aivan erilaista kuin lyhyt Porin saati Rauman murre. Ruotsista johdettuja sanoja oli käytössä, mm kaffeli, tyyki, hantuuki, mutta puheessa oli paljon myös pohjalaistyyliä.

      Poista
  9. Murteet ovat mielenkiintoisia ja kielemme rikkaus. Heli Laaksonen puolestaan on peruspositiivinen runoilija, jonka värssyistä tulee aina hyvä ja veikeä mieli.

    Tässä kokemuslisiän väistämättömässä karttumisessa vaaditaan runsaasti resilienssiä pyrkiessämme sitkeästi säilyttämään kuntomme ja terveytemme vähintäinkin siedettävällä tasolla, mutta se kannattaa ja tuottaa tulostakin.

    Anoppikollegani totesi kerran nasevasti kiteyttäen: "Roppa rapistuu, mutta nuppi käy rippikoulua." Pitää paikkansa, mutta yksi on varmaa: tuumaakaan emme anna ilmatteeksi periksi, emmehän!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emme! Resilienssiä, realismia ja ressaamattomuutta. Sain kolme ärrää, kun taivuin murteen käyttöön. 😄
      (Kirjoitan tässä vaalituloksia seuratessa... jännittävää! 😳)

      Poista

Kansalaisaktivismia Kouvolan yöpäivystyksen puolesta

  Meille Kouvolaan valmistui pari vuotta sitten hieno uusi sairaala, Ratamokeskus, jossa saa apua - yölläkin.   Hallituksen työryhmä on nyt ...