Eilinen, 27. tammikuuta, oli holokaustin uhrien muistopäivä, jolloin pysähdytäään kunnioittamaan Euroopan juutalaisten kansanmurhan uhreja ja säilyttämään heidän muistoaan, niin ettei tällaista enää koskaan pääsisi tapahtumaan.
Päivä sai minut kuuntelemaan kreikkalaisen Míkis Theodorákisin säveltämän Mauthausen-sarjan laulua Korkea veisu, jonka sanoma mykistää ja saa kysymään yhä uudelleen, miksi jotain niin pahaa tapahtui. Sanat lauluihin on kirjoittanut runoilija Iakovos Kambanellis, joka oli itse kokenut Mauthausenin keskitysleirin kauhut.
Korkean veisun suomalaiset sanat on kirjoittanut Pentti Saaritsa ja sen on laulanut erittäin koskettavasti Arja Saijonmaa, joka on myös kertonut, että koko neljän laulun sarja aiotaan levyttää tulevaisuudessa suomeksi.
Korkea veisu -nimi on otettu tähän lauluun Raamatusta. Siinä ylistetään oman rakkaan kauneutta ja kysytään missä hän voisi olla samalla tyylillä kuin Vanhan Testamentin äärettömän kauniissa Rakkauden korkeassa veisussa eli Laulujen laulussa.
Laulaja etsii keskitysleirille vietyä nuorta naista, rakastettuaan. Ehkä hän olisikin vielä elossa ja löytyisi tunnusmerkkien avulla.
Kuinka kaunis on rakkaani, katsokaa
kun arkileningissään hän ahkeroi
vain pieni kampa hiuksissaan,
veljensä suukko otsallaan.
Kukaan ei muista, kuinka kauniina hän kulkikaan,
kukaan ei muista, kuinka kauniina hän kulkikaan,
kukaan ei muista, kunka kauniina hän kulkikaan.
Muistojen kanssa vuorotellen kysytään eri tuhoamisleirien naisilta, ovatko he nähneet tätä naista.
Oi te Auschwitzin neidot,
oi te Belsenin neidot -
te ehkä rakkaani näittekin,
te ehkä rakkaani näittekin.
Te ehkä rakkaani näittekin?
Lopulta jotkut muistavat nähneensä hänet, mutta...
Me näimme kyllä naisen josta kerroit!
Ei nähty häntä leningissään
ei ollut kampaa hiuksissaan.
Hän seisoi jäätyneellä aukiolla
ja poltinmerkki kädessänsä hehkui;
keltainen tähti rinnassaan.
Laulu perustuu Kambanellisin omaan kokemukseen Mauthausenissa, jossa hän oli rakastunut liettualaiseen naiseen.
Keskitysleirit olivat maailman kansainvälisimpiä paikkoja, mikä on toteutettu hyvin unkarilaisen László Nemesin elokuvassa Son of Saul. Elokuvan tapahtumien taustalla kuuluu koko ajan eri kielten sekoitus.
Tällä hetkellä holokaustin uhrien muistopäivää tahraa Israelin valtion kostohyökkäys Palestiinaan. Israel on päättänyt tuhota Hamas-terroristit tuhoamalla silmittömästi palestiinalaisia siviilejä, joiden joukossa he ovat päätelleet tappavansa myös terroristiryhmän jäseniä. Kyseessä on kansanmurha.
Tämän järjettömän hyökkäyksen vuoksi ovat myös Euroopan juutalaiset taas kerran saaneet vihaa osakseen. En ymmärrä, miksi.
Miksi pitää vihata kreikkalaista, suomalaista, saksalaista jne. joka ei ole ehkä edes koskaan käynytkään Israelissa? Keskitysleireiltä pelastuneiden jälkeläisiähän on kaikkialla maailmassa kuten ennen keskitysleirejäkin. Israelin valtio on eri asia.
Vielä on sanottava, että se että minä kirjoitan holokaustin muistopäivästä ei tee minusta islamofobistia eikä Palestiinan siviilien puolesta puhuminen antisemitistiä. Eihän Lähi-idän kriisissä voi olla minkään muun puolella kuin rauhan. Molemmissa maissa on monen eri uskonnon kannattajia.
Nykyään ei uskalleta olla oikein mitään mieltä mistään mustavalkoisten somelokerointien vuoksi. Siksi tämäkin huomautus.
Islaminuskoisten sorto ja antisemitismi ovat molemmat vihan ilmentymiä. Molempia vastaan on yritettävä puhua ja toimia, koska Ei koskaan enää -periaate on osittain unohdettu ja myös tarkoituksella hylätty.
Tänä iltana jännitämme presidentinvaalien tuloksia. Toivon, että saamme humaanin, järkevän presidentin eikä ainakaan häntä jonka mielestä holokaustista puhuminen on ollut holohölöä, koska on paljon muutakin vainoa. Tämä päättely on hölöä, koska yhden muistaminen auttaa kiinnittämään huomiota muihinkin eikä laimenna niitä mitenkään.
Komeasti kirjoitat holokaustista, josta ei pitäisi olla erimielisyyttä. Outoa että silti on.
VastaaPoistaKirjoitan kommenttia vaalitulosten analysointia toisella korvalla kuunnellen. Tiedän nyt, kuinka äänestän kakkoskierroksella. Toiseksi tullutta, kun oma ehdokkaani jäi kauas kärkikahinoista.
Perin outoa.
PoistaNyt kyllä jännittää kovasti miten kakkoskierroksella käy.
Kaikenlaisia siirtymiä tapahtuu ja moni asia vaikuttaa.
Meillä Kouvolassa perussuomalaisten kansanedustaja Sheikki Laakso on ilmoittanut ryhtyvänsä vaalityöhön Haaviston puolesta ja kainuulainen vasemmistoliiton kansanedustaja Merja Kyllönen siirtyy Stubbin taakse. No, Kyllönenhän on suurmetsänomistaja ja Laakso vähävarainen pienyrittäjä.
Olen iloinen siitä, että Haavisto sai äänienemmistön kaikissa yliopistokaupungeissa. Tiukaksi menee, koska ehdokkaat ovat niin tasaväkiset.
Innolla luin informatiivista postaustasi - googlen puolellakin välillä piipahtaen... arvostan taustoja - kiehtovat laulun sanoja myöten. KIITOS!! Vaalitulemaan tyytyväisenä - saa tulla jo toinen kierros!
VastaaPoistaToiveikasta tammikuun hyvästelyä helmikuun heleydestä haaveillen.
Minua kiinnosti ottaa selvää tuon laulun taustoista, kun kuulin sen Elämäni biisit -ohjelmassa ja se oli koskettavinta, mitä siinä ohjelmassa on koskaan ollut.
PoistaTänään ilmassa oli jo hiven helmikuun heleyttä. Sitä kohti!
Sotien varjo on niin pitkä. Kun joskus tehdään rauha, se on kompromissi, jossa usein piirretään uudet rajat. Ne koetaan rajaseuduilla epäoikeudenmukaisiksi ja kierre on valmis. Eilen oli lehdessä kartta Israelin valtion synnystä. Palestiinalaiset pantiin maksamaan holokaustista, johon he olivat vähiten syyllisiä. Sirpaleinen valtio, Palestiina ei toimi, mutta se huono linjaus sai juurtua ja verinen kaaos vain pahenee.
VastaaPoistaAika outoa kyllä, että israelin valtio piti perustaa juuri tuonne. Siinä vaikutti tietysti se ajatus, että nämä pyhät paikat kuuluvat juutalaisille. Mutta ne ovat yhtä lailla pyhiä paikkoja myös kristityille ja islaminuskoisille. Eihän nuo Euroopasta siirretyt ihmiset aluksi edes tienneet, miten heille vieraissa olosuhteissa pystyy viljelemään maata.
PoistaKaikkein selkein ja reiluin päätös olisi ollut perustaa juutalaisvaltio Eurooppaan, Saksaan lähinnä. Itävalta, Unkari ja Puola olivat innokkaasti mukana tuhoamisoperaatioissa, joten sieltä apua valtio perustamiseen myös. Nyt se on myöhäistä, ja tilanne on äärimmäisen vaikea.
Eurooppalaisilla on perinne muiden mantereiden hyväksikäytössä, mitä on saatu katua monessakin asiassa.
PoistaHieno kirjoitus. Näin se on. Auschwitzissa ja Dachaussa käyneenä mietin, miksi ihmisten pitää kokea tämä pahuus turisminkaan muodossa. Jotta olisi konkreettiset paikat, ja silti historia unohdetaan. Silti holokaustin kieltäjiä on pelottavasti yhä enemmän.
VastaaPoistaTuo ihmisten suhtautautuminen juutalaisiin on tullut lähelle ihoa. En ymmärrä miksi joku kertoo Suomen juutalaiselle boikotoivansa Jaffa-appelsiineja vihan lieskat silmissä leiskuen. Ihmiselle, jolla mitä todennäköisimmin ei ole mitään tekemistä Israelin ja Palestiinan tragedian kanssa. Suomalaisillakin on kova taipumus tunkea itsensä leireihin (ei keskitys-), kun meidän kaikkien pitäisi olla sillanrakentajia.
Rudolf Hössin pojanpoika toimii aktiisivisesti holokaustin muistamisen hyväksi. Nyt on tulossa elokuva tästä Hössin kodista, jonka edessä niin ikään olen käynyt. Se pitää nähdä, pahuuden banaalius kaikessa arjessaan. Se on kaikkein pahinta, miten helposti ihmisestä tulee paha, jollei jo ole sitä alkujaan. Ja historia toistaa itseään aina vaan.
Jerusalemin ja Palestiinan konfliktin ymmärtämiseen mielestäni yksi parhaita teoksia on sarjakuva, Guy Delislen Merkintöjä Jerusalemista. Siinäkin tuodaan esiin seka-avioliittojen määrä ja se, että lopulta ihmiset haluavat vain rauhaa toisilleen. Siviilit tahtovat rauhaa. Miten valtioiden johtoon päätyvätkin niin kovin usein pahimmat?
Hyvä esimerkki oudoista asenteista tämä, että Suomen juutalainen liitetään Jaffa-appelsiineihin.
PoistaJossain jengissä on opittu, että juutalaisia kuuluu sortaa, niinpä itseensä kyllästynyt, turhautunut nuori mies huomaa Zyskowiczin ja muistaa, että hän on juutalainen ja ei kun tyrkkimään miestä kumoon.
Tarkoitat varmaan elokuvaa The Zone of Interest. Kävin juuri katsomassa sen. Olen vieläkin sen kaamean tunnelman vanki.
Hössin vaimo hoitamassa puutarhaansa täysin tottuneena kaikkiin karmeisiin ääniin, mitä aidan takaa kuuluu, ja Rudolf itse kiinnostuu vain harvinaisemman linnun laulusta. Tämä on kuin Son of Saul, mutta aidan toiselta puolen. Organisoidun tuhoamisen mittakaava saa katsojan jähmettymään, niin uskomattomalta se tuntuu vaikka sen kaiken tietää.
Hieno kirjoitus. Toivoisimme ettei koskaan enää, silti maailmalla on yhä edelleen toisinajattelijoiden kidutusta vankiloissa. Ja kuolemanleirejäkin, sodista nyt puhumattakaan. Juutalaisten vainoa tai ylipäätään tietyn ihmisryhmän vainoamista on vaikea ymmärtää.
VastaaPoistaIlmeisesti keskitysleirien pitkälle kehitellyistä menetelmistä on otettu mallia monessa kidutus- ja tuhoamispaikassa.
PoistaHyvyys ei pysy itsekseen, vaan sitä on pidettävä yllä, laadittava parempia lakeja, luotava turvallisempia yhteiskuntia ja parempia oloja ihmisille.
Tärkeä muistaa! ”Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä” George Santayana
VastaaPoistaJuuri niin. Siksi vainojen historia pitää säilyttää ja tehdä työtä kaikenmaailman salaliittolaisia vastaan, jotka kieltävät totuuden ja hämäävät tietämättömiä.
Poista