Nuutinpäivän kunniaksi Mentulan lukaalissa purettiin kuusi.
Jouluaika päättyi ennen vanhaan nuutinpäivään 13. tammikuuta. Joulurauhan ajateltiin kestävän sinne asti.
"Päättyy joulu, vaikk´ ei kenkään sois,
joulukuusi viedään pois, pois, pois.
Mutta ensi vuonna hän
saapuu lailla ystävän -
ei voi toivo pettää."
Minä olen se "kenkään". Kun kuusi ja kyntteliköt oli poistettu ja keittiön matto sekä verhokappa vaihdettu joulunpunaisista kevään vaaleisiin, meillä näytti minusta aluksi aika aneemiselta.
Ihminen mukautuu. Nyt alkaa jo tuntua, että valoa tuli lisää ja kunhan saadaan vielä iloinen tulppaanikimppu pöydälle, niin kevät tulkoon. Kunpa tulisikin pian!
Pieni kuusenkoristeljakaverini oli pistellyt kuuseen minun hiussolkianikin. Hän se myös keksi, että tarrakäsin varustettuja tonttuja voi pistää keinumaan kuusen alaoksille. Lapset näkevät mahdollisuuksia, joita me tavoissamme vakiintuneet emme näe.
 |
| Piilokuva, bongaatko joulutilpehöörin seasta kaksi hiussolkea? |
Kestikö se joulurauha? - No, ei todellakaan. Oliko sitä edes?
Toivotaan parempaa...
Eilen illalla kävin katsomassa todellisen jouluelokuvan, Alexander Paynen ohjaaman The Holdovers. Elokuvan jälkeen oli kohottunut olo, mikä merkitsee sitä, että se onnistui välittämään lämpöä ja tunteen, että maailmassa on oikeudenmukaisuutta ja rohkeutta ja "ihmisten kesken hyvä tahto".
Payne on ohjannut aiemmin esim. elokuvat About Schmidt, Sideways ja Nebraska. Kaikissa Paynen elokuvissa on tietynlainen huumori, jonka avulla hän näyttää, miten samanlaisia ihmiset ovat yksinäisyydessään.
The Holdovers tapahtuu vuonna 1970, ennen älypuhelimia ja muuta nykyteknologiaa, mikä antaa sille oman sävynsä.
Mietin tässä kahvikuppi koneen vieressä lopetusta tälle jutulleni. Tarvitseeko sitä aina olla jotain pyöristystä? Ehkä ei.
Onpa teillä ollut upeasti koristeltu kuusi. Ihan hämmästyn. Kuusia ei ollut kotonani sitten Kangasalan aikojen. Silloin loppui merkittävä aikakausi, kun aviomiehen kuoltua muutin isosta talosta yksin Turkuun, sitten Lietoon, kunnes palasin Turkuun ns. loppusijoituspaikkaan. Täällä ei poltella eläviä kynttilöitä. Niinpä joulukoristeiden virkaa hoitaa kaksi punaista paristoilla toimivaa paksua veijaria. Nekin parvekkeella, toisen alla sentään havukranssi.
VastaaPoistaPongasin koristeiden joukosta kaksi valkoista rusettia. Ne voisivat olla hiussolkiasi.
Vai loppusijoituspaikkaan, hyvää huumoria sinulla, Lissu!
PoistaJoo, minä itsekin tykkään, että tällä kertaa kuusesta tuli jotenkin satumainen.
Kun siirryimme keinokuuseen, minulle olisi riittänyt pienempi, mutta mies tykkäsi, että korkeaan asuntoon pitää saada korkea kuusi. Hän oli oikeassa. Onhan tämän kokoamisessa ja purkamisessa hommaa.
Toinen niistä soljista on tuossa keskimmäisessä kuvassa ja ne on isossa kuvassa edessä vierekkäin vihreän pallon ja violetin koristeen välissä. En tiedä, onko nämä hiusjutut edes mitään solkia (mitä nämä oikein on?). Kokoan osan hiuksista takana nipuksi, laitan tämän punontakorun päälle ja puikon hiusten alta molempien reikien läpi. Karkeat hiukseni pysyvät näillä hyvin kiinni. Olen ostanut näitä rantalomapaikoista ja alun alkaen päällä oli simpukka, mutta olen korvannut sen vähän tyylikkäämmillä koruilla.
Enpä siis löytänyt hiuskoristeitasi. Niillä saa loihdituksi näyttäviä ilmeitä hiuksiin, kun on tarpeen kiinnittää tukka aloilleen,
PoistaMinä yritin tänä jouluna ehdottaa siirtymää aidosta kuusesta tekokuuseen, mutta perhe ei ollut vielä valmis näin radikaaliin ratkaisuun. Meillä on itse asiassa kuusi tuolla vielä koko komeudessaan, pääosin siksi että ehditään purkaa se vasta ensi viikonloppuna mutta myös siksi, että se on vielä hyvässä kuosissa kun on saanut olla kylmäverannalla. Antaa sen siis loistaa valoa vielä viikon verran.
VastaaPoistaViileässä verannalla tai parvekkeella kuuset pärjäävät hyvin pitempäänkin.
PoistaTänään piti ottaa käyttöön kynttilöitä, kun tuntui siltä, että liian äkkiä poistettiin liian paljon. Nyt on niin kova talvi, että kaikki lämmintä tunnelmaa antava on tarpeen.
Olen tykästynyt tekokuusiin, koska niihin on helppo ripustaa koristeita ja voi pitää itsenäisyyspäivästä nuutinpäivään.
Onpa upea kuusi. Aikanaan piti lopettaa kuusien ottaminen jouluksi, kun iski allergia. Oli surullista.
VastaaPoistaLapsuudessa joulu todellakin loppui Nuutin päivään. "Knut kastar julen ut", äitini sanoi ja koti riisuttiin koristeista.
Nyt on tilaa kevään tulla.
Susupetal, entä tekokuuset? Niissä on nykyään hyvin aidon näköisiä ja voi pitää pitkään.
PoistaNyt huomaa jo päivän pitenemisen, jos on pilvetöntä.
Valoa ja lämpöä kohti mennään. Kohta ihmetellään pälviä ja viherrystä.
Katseet alkavat kääntyä pikkuhiljaa kevään odotukseen, valo on jo lisääntynyt. Pakkasta ja lunta on riittänyt, on ollut talvi niin kuin silloin ennen. Lieneekö sitten vain muistikuvia.
VastaaPoistaKyllä, niin kuin silloin ennen. Kun me muutimme vuonna 2000 Kouvolan seudulle, täällä oli monena vuonna lumettomat joulut ja lähes lumettomia talvia. Nyt voisi käyttää kulkuvälineenä potkukelkkaa, kute käytin Kainuussa.
Poista