Sain Ritalta Kieltenopen kotiblogista haasteen, jonka nimi on yksinkertaisesti Kirjahaaste. En tiedä, kuka on pannut sen alulle. Kiva haaste, jossa on yksinkertaiset ja selkeät kysymykset.
Kirja, jota luen juuri nyt
Sain juuri luetuksi kolme kirjaa.
Ensimmäinen on pitkään lukemani Pekka Saurin teos Parempaa kuin seksi (2014). Olen lainannut tätä kirjaa jo aiemmassa kirjoituksessani muistamisesta ja tulen lainaamaan varmaan vielä monesti. Otin kopioita myöhempää käyttöä varten useista sivuista.
Toinen juuri nautiskelemani on Mark Levengoodin Vasten auringon siltaa, juuri niin lämmin ja ystävällinen kirja kuin kaikki muukin Levengoodin tekemä, mihin olen tutustunut.
Kolmas on Salla Nazarenkon muutamien muiden kirjoittajien kanssa laatima Ihana kiihko (2016). Rohkea ja raikas ( Rosa Meriläisen kirjoitus) ja eräässä kohden jopa pysäyttävä (Matti O. Huttusen kirjoitukset). Kirja alkaa napakasti: Seksistä puhutaan väärin.
Voi minua! Tuossa vierassängyllä työtasoni vieressä on pitkä rivi kirjoja, joista hingun kirjoittaa ja minä vaan kirmailen luonnossa. Nyt pitää ruveta urakoimaan, kun sääkin kai viilenee. Minullahan pitäisi olla sihteeri! Ai niin, käsitoipilaana oleminen on hidastanut kaikkia fyysisiä toimiani. Ajatus on vikkelämpi kuin kankeat sormet. Mutta koko ajan käsi käyp vikkelämpään.
Kirja, josta pidin lapsena
Oiva Paloheimo, Tirlittan (1953)
Tyttö, joka seikkaili, meni rohkeasti eteenpäin ja selvisi tilapäisestä orpoudesta, tulipalosta ja vaikka mistä. Tirlittan kultalintu.
 |
| Vanha kulunut lapsuudenkirjani |
Kun olin varhaisessa teini-iässä 60-luvun alussa, veljeni antoi minulle joululahjaksi kaksi Sergeanne Golonin Angelika-kirjaa. Olin koko joululoman hurjissa romanttiseroottisissa haaveissa.
- Oi Joffrey, huokasi Angelika, minusta tuntuu, että varmasti kuolen. Miksi se on joka kerta yhä ihanampaa?
- Koska rakkaus on taidetta, missä jokainen pyrkii täydellisyyteen, kaunokaiseni, ja koska sinä olet suurenmoinen oppilas...
Olin valtavan rakastunut Angelikan kärsivälliseen rakastajaan kreivi Joffrey de Peyraciin ja olisin tietenkin halunnut hänen oppilaakseen.
Nyt huomaan, että Angelikahan on Tirlittan vanhempana.
Minun kirjani olivat kauniimpia kanneltaan kuin tämä, minkä nyt omistan. Ostin tämän yli tuhatsivuisen kirjan muutama vuosi sitten muistoksi niistä kahdesta jonnekin hävinneestä. Nyt kun rupesin ensimmäistä kertaa tutkimaan kirjaa, huomasin ilokseni, että sisäkannella on kuva alkuperäisestä ensimmäisestä Angelika-kirjasta.
 |
| Kaksi Angelikaa samojen kansien sisällä |
 |
| Vanha kauniimpi Angelika-kirjan kansi |
Kirja, joka jäi kesken
Satu Taskisen romaani Täydellinen paisti, joka sai Helsingin sanomien parhaan esikoiskirjan palkinnon 2011, tuntui minusta niin vaikealta, että keskeytin lukemisen. Mutta kuinka ollakaan ihastuin siihen kuunnellen. Kirjaa luettiin yhteen aikaan radiossa juuri silloin kun laitoin ruokaa, mikä onkin lähes ainoa aika, kun kuuntelen radiota. Höristin korviani - mitä tuo kiinnostava tajunnanvirta on, ohho Täydellisen paistin tekstiä! Pakko lukea! Tämä on siis kirja, joka jäi ensin kesken, mutta jonka löysin myöhemmin uudelleen.
Sofi Oksasen Viron historiasta kertova romaani Kun kyyhkyset katosivat (2012) jäi kesken, enkä ole vieläkään tarttunut siihen uudestaan.
Kirja, joka teki vaikutuksen
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
J. M. Coetzee: Maan sydämessä
Heidi Köngäs: Luvattu
Näistä löytyvät postaukseni, tässä, tässä ja tuolla.
Kirja, johon palaan uudelleen
Five Flights Up (2006) koostuu toimittaja Toni Schlesingerin 'Shelter'-kolumneista Village Voice-lehteen. Hän laati kolumninsa vierailuistaan newyorkilaisten kodeissa. Ja minkälaisissa kodeissa! Boheemeissa, rutiköyhissä ja upporikkaissa, originellien ihmisten vieraana. Schlesinger sanoo esipuheessaan, että jokainen tapaaminen on ollut kuin astuisi elokuvaan.
Säilytän tätä kirjaa yöpöydän laatikossa ja palaan siihen yhä uudelleen. Tuossa otsikossa ei varmaan ihan tätä tarkoiteta. Kirjassa on yli 300 haastattelua kuvineen. Luen yhden haastattelun kerrallaan. Jokaisessa on sulateltavaa. Miten monenlaisia meitä on!
Ja toden totta, iltasatuni on töytäissyt minut näkemään talounia. Olen vaihtamassa asuntoa, olen ihanassa, liiankin ylellisessä huoneistossa tai olen tullut vaihtaneeksi hyvän kotini huonompaan ja katumus on syvä. Unitulkinnoissa asunto = minä.
Salty Coffee (2007) on Budapestissä lomamatkalla 2007 ostamani kirja. Monialainen toimija Katalin Pécsi on koonnut unkarinjuutalaisten naisten kirjoittamia novelleja. Jokaisesta kirjoittajasta on myös esittely. Kannen kuva Scheerin perheen tyttäristä liittyy erään heistä, Ibolya Scheerin, tarinaan. Takakannesssa ovat samat tytöt vuonna 1981. Nämä eivät ole mitään surkukertomuksia, vaan selviäjien ilkikurisia, teräviä tarinoita. Olen kiinnostunut elämäkerrallisesta fiktiosta.
Haluan lukea näitä kirjoituksia uudestaan.
Ja sitten haasteita:
Kysyn nöyrimmäisesti teiltä
Assyriologi Sanna?
Mummin matkassa Inna?
Kaisa Reetta T?
Haasteita on ollut liikkeellä kai liian vähän? Ei sitä pulmaa, tässä yksi:
VastaaPoistahttp://kirjaviekoon.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html
Tämä on oikein kiinnostava. Kiitos Riitta! Nyt voi vähän kestää, mutta aivan ehdottomasti kirjoitan tästä aiheesta!
PoistaVoi Marjatta -- minä olen vuoden alkupuolella vastannut jo tähän haasteeseen, vastaukseni löydät täältä:
VastaaPoistahttp://elamankrestomatia.blogspot.fi/2016/02/wanhoja-2016-kuningas-mesilim-virhealla.html
No voi, niinhän sinä oletkin, ja minäkin olin kommentoinut. Ei se mitään. Haastan sinut johonkin toiseen toisella kertaa. Nyt näitä haasteita sinkoilee niin taajaan, että kohta alkaa jo hirvittää....
PoistaOlen aina vastannut mielelläni jos haaste on tullut Sinulta -- nyt vain tosiaan kävi näin :).
PoistaSanna, Sinä kirjoitat aina 'Sinä' ja minä moukka pienellä ännällä 'sinä'.
PoistaToinen asia, missä olen epävarma ja mokaan varmaan ovat he, jotka itse kirjoittavat nimimerkkinsä pienellä alkukirjaimella ja minä milloin pienellä milloin isolla.
Ehkä olisi kohteliasta kirjoittaa vaan kaikki isolla alkukirjaimella.
Mukavaa päivää - vieläkin lämmin päivä!
Fantastisen monipuolinen runsas postaus ! Kyllä on kiva lukea.
VastaaPoistaJa pari edellistä kommentoijaa on linkittänyt muita haasteita
joita lomansa aloittanut lukutoukka pääsee tutkimaan :)
Miten on päässyt näin käymään että en ole milloinkaan tullut
lukeneeksi Tirlittania? Jessus sentään. Tämä puute on korvattava.
Angelique tuli tutuksi TV:ssä näkemistäni ranskankielisistä elokuvista. Nimiosassa oli kuvankaunis näyttelijä. Pikkuveljenikin ihaili, taisi olla silloin 8-vuotias :)
Mukava aloitella kesäpäivä kirjabloggaustasi tutkien. Hyvää torstaita !
Tirlittan on suloinen kirja. Siinä on alaotsikkona 'orpotyttö ihmisten ihmemmaassa' Minä olen tähän kirjaani värittänyt sen mustavalkoisiin kuviin Tirlittanille määrätietoisesti vaaleansinisen unipuvun, koska minusta se ei vaan voi olla kultatukalla punainen.
PoistaOlisikohan Tirlittania tulkittu jotenkin symbolisestikin. Sota oli juuri takana. Tirlittanin koti palaa, kun ukkonen iskee siihen, mutta voisihan se olla sotakin. Hän saa eksyiltyään uuden kodin ja perhe yhdistyy.
Aurinkoisia lomapäiviä, Rita!
Minä jaksoin lukea Kun kyyhkyset katosivat loppuun, mutta en juuri innostunut. Heidi Köngäkseltä nyt menossa ensimmäinen - Hertta. Pidän kovasti kielestä ja tyylistä.
VastaaPoistaKauniita kesäisiä päiviä Marjatta!
Köngäs kirjoittaa kuulaasti. Herttaa en ole lukenut vielä. Pidän Köngäksen romaaneista eniten kahdesta ensimmäisestä, Luvattu ja Vieras mies, koska niissä on niin hienoa surumielisyyttä ja haikeutta.
PoistaHänellä on myös hyviä ohjaustöitä televisiolle, esim. Liian paksu perhoseksi.
Kuin myös, suven suloisutta sinne myös!
Lämmin kiitos haasteesta, Marjatta, palaan aiheeseen tässä kesäkuun aikana! :)
VastaaPoistaTämäkin postauksesi osoittaa sen, kuinka ihanan laaja-alainen lukija olet! Monipuolisuus antaa perspektiiviä, ja sitä sinussa juuri on.
Kiva, kun haluat osallistua Kaisa Reetta!
PoistaJuu, sekaruokainen ja pikaruokaakin tulee hotkituksi.
Nyt taitaa olla suorastaan haastevyöry menossa. :) Piti tutkia, että mikäs haaste tämä nyt olikaan.
VastaaPoistaVitsit, miten kiinnostavia kirjoja sulla. Olin myös kova Angelika-fani, luin kaikki mitä käsiini sain ja siinä taisikin täyttyä romanttisten lukemistojen kiintiöni. Luin tosin myös Lääkäri- ja Kulta-sarjoja ja mitä niitä nyt oli, muistat Marjatta varmaan ne pienet vihkoset, joissa aina lopussa he saivat toisensa. Että sellasilla eväilläkin voi päätyä feministiksi. :
Mullakin jäi Taskiselta kesken - ei tuo täydellinen paisti - vaan Katedraali. En kerta kaikkiaan saanut luetuksi sitä, mutta olen siitä huolimatta sitä mieltä, että se on aikamoisen hyvä teos. En vaan saanut mitään otetta ja kun oli joku kiinnostava siinä odottamassa, niin jätin sitten kesken. Kenties Taskisen kirjat eivät ole kaikkein helpoimmin lähestyttäviä, joka sinänsä on asia, joka kyllä minussa herättää kiinnostusta.
Oli mukavaa tutustua valintoihisi. Mukavaa kesäviikkoa!
Joo, kauhea kuhina on menossa blogeissa. Kevättä se on.
PoistaMinua alkoi tietysti kutkuttaa lukea nuo Angelikat uudestaan. Löytäisinkö niistä itseni, pienen peräkammaritytön, joka pakeni kirjoihin arjen ankeutta. Aloin kirjaa selatessani taas rakastua kreiviin. Angelika on siitä hyvä tyyppi, että hän on itsepäinen ja vahva ihminen, ei alistu noin vain herrojen metkuille, vaikka aika oli hyvin patriarakaattinen.
Nämä on oikein hyviä alustoja feminismille. :D
Se on hyvä asenne, ettei heti tulkitse kirjaa huonoksi, jos ei itse pääse siihen sisälle. Senkin täällä blogeissa oppii.
Täällä sitä oppii vaikka mitä. :) Jännä muuten, että mulla ei ole tosta kreivistä mitään muistikuvaa. En varmaan ollut siihen kauhean rakastunut. :)
PoistaTuo sun Angelika-sitaatti on ihan mahtava näin nykyisen minän näkökulmasta. Melkein veikkaisin, että nuorena tyttön ajattelin sen vähän toisin. :) :) :)
Kreivillä on toinen puoli kasvoista arpea ja hän ontuu, mutta hän on mahtava trubaduuri ja palvoo Angelikaa. Ahh...surumielinen, synkkä sankari.
PoistaSelasin vähän lisää Angelikaa. Kaikki intiimien kohtausten kuvaus on hienon vihjailevaa. Monissa nykyromaaneissa, jopa nuorten kirjoissa, erotiikan kuvaus on ronskimpaa ja samalla arkisempaa.
En muista yhtään missä iässä luin noita Angelika-kirjoja, mutta olen ne lukenut ja muistanko väärin vai oikein, että niistä oli myös elokuvia, joita katsoin, sillä muistan katsoneeni niitä telkkarista. Samaa aikaa kun luin Kaari Utrion ja Victoria Holtin kirjoja.
VastaaPoistaEnsimmäinen osa Angelika-kirjoista ilmestyi suomeksi 1960 ja toinen 1961. Minusta tuntuu, että veljeni osti ne minulle heti silloin, joten minä olen ollut vähän liiankin nuori (11- 12 v) noita lukemaan. Angelikat pysyivät ilmeisesti suosiossa vuosikymmeniä nuorten naisten lukemistona.
PoistaRita tuolla edellä kommentissaan kertoo myös nähneensä Angelique-leffoja. Minä en ole nähnyt.
Nuorempana en katsonut telkkaria siitä syystä, että tv:tä ei ollut lähettyvillä. Ja jos näitä elokuvia on näytetty siinä vaiheessa, kun perheessämme oli pieniä lapsia, niin en ole huomannut muulta touhulta. Oikeastaan parempi näin, koska minulla on päässäni niin oma kuva kirjan tyypeistä.
Googlasin tietoja - hui, näitä kirjoja ja elokuvia onkin tehtailtu valtavasti. Angelika ja sulttaani tuntuu nimenä tutulta, olen varmaan ahminut senkin teininä. Harmittaa, että olen jättänyt mämä kirjani ja paljon muutakin kotoa lähtiessäni jonnekin aitan vintille tuhoutumaan.
Tekijänimi on yhdistelmä Sergestä ja Annesta. Aviopari on tehnyt kirjat yhdessä, Anne aktiivisempi kirjoittaja.
Mulla sama kuin Mailla. Angelikoista siirryin Victoria Holtiin, jolta sitten luinkin kaiken, mitä vain sain käsiini. Seurauksena oli ikuinen juoksuhiekkapelko.
PoistaVasta aikuisena olen alkanut nähdä nuo Holtin kirjat romanttisen gotiikan lajityypin kautta ja tämän vuoksi olisi tosi mielenkiintoista lukea jotain Holtilta.
Olen jonkun Angelikan nähnyt ja muistan siitä vaan, että Angelikan tissit oli hyvin tyrkyllä. Et ole Marjatta menettänyt mitään. :)
Juu, ei sitä nuorena tyypitellyt kirjoja, ne olivat vain kirjoja kaikki.
PoistaHyvä, etten ole nähnyt noita tissileffoja, olisin vain tullut alemmuudentuntoiseksi, kun ei siihen aikaan ollut kaaritukia ja push-upeja muualla kuin elokuviin tehdyissä puvuissa. :D
Kiitos Marjatta haasteesta! Kirjoittelen haastepostauksen kesäkuun aikana. :):)
VastaaPoistaHyvä! Mukavaa viikonlopun jatkoa Inna!
PoistaAngelika kirjoja minäkin olen lukenut ovat ihania kirjoja ja romanttisia.
VastaaPoistaJuu, ne ovat kyllä todella romanttisia. Angelika on kuin Brigitte Bardot, suloinen.
Poista