Terveydestä, syöpätarinan osa 10 ja muuta elämää

Tämä postikortti on Robert Doisneaun ottama kuva Picassosta vuonna 1952. Kuvan nimi on Picasso and the Loaves. Loaves on suomeksi limput. Hieman limppumaiselta tuntuu minustakin vasen käteni kipsin murikassa, ja toinenkin nyt, kun sitä joutuu rasittamaan enemmän. Käsi on kipsattuna kömpelö ja jotkut arkipäivän asiat hankalia vähän aikaa, mutta ei se haittaa. Minähän harrastan etupäässä lukemista ja kirjoittamista. Telinevoimistelijalla olisi hankalampaa.

Tiedän, että on ihmisiä, joita sairauksista keskustelu ärsyttää sanomattomasti ja sitten taas niitä, joille nämä ovat mieliaiheita. Koska moni on käynyt lukemassa edellisiä syöpä-postauksiani, niin tuntuu, että päivitys alkaa olla paikallaan. Älkää siis lukeko eteenpäin, jos aihe nostaa negatiivisia tunteita. Mitähän minä nyt tässä oikein kursailen. Itse rakastan juuri terveys-sairaus -aiheita. Heti kun joku ystäväni mainitsee jostain häikästä olossaan, niin minä kiihdytän:"Kerro!" Tämä kiinnostus ei johdu iästä, olenhan jo vanha (ko keskustelunaiheet saattavatkin olla muuten nykyään tabu juuri vanheneville), vaan luonteenlaadusta. Olen ollut tällainen pienestä pitäen. Muistin juuri, että äitini hoiti naapuruston pikkuvaivoja, puhkoi paiseita yms. Meidän olisi äidin kanssa pitänyt lukea molempien lääkäreiksi!

Viime tiistaina tehtiin vasempaan kuluneeseen peukaloniveleeni korjaus, resektioartroplastia. Tulos pitäisi olla parempi kuin perinteisessä jäykistyksessä. Kipu häipyy ja pystyn pian käyttämään peukalo-etusormi -otetta.
Leikkaus tehtiin nukutuksessa päiväkirurgiassa. Alkutoimenpiteet aloitettiin klo 7, ja puolen päivän jälkeen pääsin jo kotiin toipumaan. Mieheni ajeli kaksi kertaa peräkkäin Kotkaan, kun ei keksinyt mitä olisi tehnyt odotellessaan siellä noin varhain. Lähtiessä hoitaja kysyi, ottaisinko kahvia ja leipää. Tottakai! Söin ahnaasti, minä reipas potilas. Onneksi hoitaja antoi autoon mukaan oksennusmaljan ja muovipussin. Pahoinvointi alkoi 5 minuuttia liikkeelle lähdöstä, ja sitä jatkui pari päivää. Muutoin kaikki on sujunut todella hyvin. Nyt on vajaa viikko operaatiosta eikä ole kipua.
Ensi viikolla kipsin tilalle vaihdetaan kevyempi tukiside ja otetaan tikit pois. Tukisidettä pidän suihkussa käyntiä lukuun ottamatta viiden viikon päähän lopputarkastukseeen asti ja senkin jälkeen mahdollisesti yöllä. Kipsin poiston jälkeen peukalolle alkaa jumppa, niin että siihen tulee hyvä liikkuvuus. Kädellä saa nostaa siinä vaiheessa kilon painoisia esineitä, nyt ei oikein mitään.
Tapasin juuri naisen, jolle oli tehty sama leikkaus. Hän kertoi olevansa hyvin tyytyväinen ja ryhtyneensä taas neulomaan sukkia ja lapasia.

Toinen käsi leikataan aikaisintaan puoli vuotta tämän jälkeen. Onkin hyvä odottaa ja katsoa, haluanko saman operaation. Oikea käsi on niin tärkeä. Olen lukenut muistakin menetelmistä, ja nykyään voi myös valita, minkä sairaalan haluaa.

Robert Mapplethorpe, Hands (Mains) 1981,
Kiasmasta hankkimani  kortti

Tilanne tuottaa hauskoja tilanteita. Kävin kaupassa poncho päällä, vaikka on helle. Yöpukuilin aamulla, kun mieheni lähti mökkihommiin enkä muistanut, että hänen pitäisi laittaa minulle rintaliivit kiinni, joten tässä sitä ollaan hieman toispuoleisena kesämekossa ja ulkona ponchon alla. Hiukset ovat föönäämättä, siis minullahan on kasvatuksessa menossa jo kunnon polkkamitta, jossa hiukset pitää taivuttaa pesun jälkeen. Mieheltä ei sujunut föönäys eikä tarrapapiljottien laitto. Olin Kouvolan Taiteiden Yössäkin perjantaina hiukset piiskana, ja kuinka ollakaan innostuimme menemään studiokuvaan, jota siellä tarjottiin parillakympillä, puolet tuotosta paikallisen sairaalan lasten osastolle. Kuvasta tuli tosi hyvä, rubiinihääpäiväkuva, aito ja arkinen, jonkalaisia meidän kaikki kuvamme ovat. Minun huono kampaukseni ja miehen ryppyinen paita - joutui itse silittämään, mitä ei ole tehnyt kuin poikamiehenä - kertovat tarinaa.

Siinä tuli jo otsikon lopun mukaista asiaa, elämää.

Ja vielä mökkiprojektista saaressa. Pikkumökistä on tulossa viihtyisä. Mies on maalaamassa sitä parhaillaan värisävyllä Varvikko. Ikean auto toi  kivat huonekalut, jotka mieheni on koonnut. Nyt puuttuu enää pieni nurkkakaappi, matto ja päiväpeitto. Teemme jonain päivänä uuden Ikea-reissun. Väreinä on toistaiseksi vaaleaa puuta, luonnonvalkoista ja  mustaa. Ajattelin, että matto olisi maustevärinen kelim-matto ja päiväpeitto toistaisi jotain sen väreistä, ehkä viininpunaista. Lukutuoli ja jalkalamppu ovat valmiina sisällä ja hyvät tuolit myös verannalla, joten tulevaisuudessa minulta saattaa tulla luonnon inspiroimia postauksia.

Mökkirannasta Luumäen Kivijärveltä

Sitten tämän postauksen viimeiseen osaan, syöpään. Edellisessä syöpäpostauksessani olin haltioissani, kun olin päättänyt rakennuttaa itselleni uuden rinnan. Suunnitelma on muuttunut. Mikä muutti sen, oli käynti todella hyvän plastiikkakirurgin vastaanotolla saamassa informaatiota. Jaksatteko lukea? No, minäpä kerron.

Kun olin ilmoittanut syöpähoitajalleni, että olisin halukas rinnan rekonstruktioon, hän lupasi laittaa viestin eteenpäin, ja niinpä minut sitten kutsuttiin alkukesällä plastiikkakirurgille.

Ajat olivat pari tuntia myöhässä, 20 minuutin aikoja. Huomasin, että kirurgi G piti ihmisiä sisällä paljon yli ajan. Se oli minusta hyvä merkki.
No, oma vuoroni tuli. Mieheni lähti mukaan, kuten yleensä, ritarini. G oli nuori virolainen mies. Käsikirurgi oli muuten saksalainen nainen. Miten me tulisimme toimeen ilman maahanmuuttajalääkäreitä? Kirurgi G sanoi ensimmäiseksi, että onpas hyvä,  kun on kahdet korvat, koska hän antaa tärkeää informaatiota.
Seuraavaksi hän pyysi minua riisumaan ja puristeli mahaani. Sitten hän odotti kaikessa rauhassa, kunnes olin pukenut ja istuin häntä vastapäätä. Sain kuulla, että minun olemattomasta maharasvastani ei saa tehdyksi rintaa. Minulla se pitäisi tehdä vetäisemällä selkälihas etupuolelle ja siihen täytettä. Näin saisin normaalia kovemman pienen rinnan. Kyselin, eikö sitä sitten voisi täyttää rasvaimulla. Ei voi. Se vähä, mitä minun reisistäni ja vatsastani saisi, pitäisi säästää mahdollisiin kuoppiin ja toisen rinnan muokkaukseen, koska tulos on helposti eriparinen. Rasvaimulla saatavasta rasvasta jää hyödyksi vain kolmannes eli yhtä desilitraa varten pitäisi saada kolme. Hoh hoijaa! Siis, minulle pitäisi laittaa silikoni.
Yritin pysyä urheana ja sanoin, etten ihan vielä luovuta, johon ihana, fiksu kirurgi G sanoi, että ei suinkaan. Nyt vain miettimään rauhassa ja voin tulla keskustelemaan uudelleen, jos haluan, muutoin tapaamme noin puolen vuoden kuluttua ennen leikkausta, joka on iso ja vaativa. Rinnan poistohan on pieni silpaus, uuden rakentaminen aivan toista luokkaa verisuonien yhdistämisineen kaikkineen. G kertoi vielä rehellisesti, että rinnasta ei koskaan tulisi samanlaista kuin entinen ja selkä saattaisi muistuttaa toimenpiteestä. Vasta vuoden päästä uusi rinta olisi oikealla kohdallaan, ja pieniä korjausleikkauksia tehtäisiin parin vuoden ajan. Olisinko minä niin kärsivällinen? Mieheni säesti minua, että olen aina ollut mitä parhain potilas.
Olimme 20 minuutin vastaanotolla 40 minuuttia. Toivottavasti tämä nuori lääkäri saa tehdä työtään näin hyvin edelleen eikä häntä pakoteta kiireeseen. Googlasin, että hänellä on vastaanottoja myös yksityisillä kauneusklinikoilla. Toivottavasti hän selostaa kaikki negatiiviset puolet myös siellä turhia suurennoksia haluaville. No, nehän eivät myöskään ole niin isoja operaatioita kuin koko rinnan muovaaminen. 

Kotona aloin miettiä. Kaksi vuotta leikkauksia! Mitä kaikkea ehtisin tehdä noiden leikkausten ja niistä toipumisten aikana? Entä jos saisin elinikäisen kivun runneltuun selkääni? Onnistuisiko rakas pilatesjumppani? Silikoni! Pysyvä kova ja epämiellyttävä pallo nätin pienen hymiöarpeni tilalle? Ja ruma selkä! Googlasin, että minun ikäisissäni ei ole kuin pieni prosentti, joka valitseee tuon leikkauksen. Hihii, onko ne aikuisviihdealalla? Proteesiliivit alkoivat kummasti tuntua taas mukavilta. Näitä pohdiskellessani mieheni sanoi:"Olen tässä miettinyt Maiju, että kannattaako sun mennä siihen leikkaukseen, kun sulla on kaikki nyt niin hyvin."

Tänään soitin ja pyysin poistamaan itseni leikkausjonosta.