Kesähaaste - asioita minusta!

Sain 10 kysymyksen tehtävän sekä Leena Lumilta että Jaanalta. Minusta tällaiset kyselyt ovat kiinnostavia. Me intohimoiset lukijat tarkastelemme alituisesti fiktiivisten henkilöiden piirteitä ja ominaisuuksia. Siinä samalla tulemme pohtineeksi itseämme. Hyvät tarinat ovat peilejä. Kaikkein salaisimpia näkymiä, peilin nurkassa vilahtavia haamuja, ei ole syytä nostaa julkisuuteen, mutta on paljon sellaista, minkä voi.  Kas tässä, jotain Marjatasta.


1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta

Olen menossa ensi tiistaina käsileikkaukseen. Peukalonivel korjataan sellaiseksi, että saan taas helposti napit kiinni. Sitten voin helpommin harrastaa yhtä mielipuuhistani, vaatteiden sovittelua kaupoissa. Vielä kun olin teini, myyjä seisoi vieressä ja odotti tiukka ilme naamalla, tuleeko kauppoja. No, ei se minua paljon haitannut, kun en saanut ikinä ostaa vaatteita. Äiti, esteetikko, piti meidät hyvissä vaatteissa, mutta hänen kuolemansa jälkeen asiat muuttuivat, koska isä ei ymmärtänyt tällaisten asioiden päälle. Eräskin talvi meni yksillä housuilla ja villatakilla, paha juttu 14-vuotiaalle. Napitin takin välillä takaa, niin että näytti kuin minulla olisi uusi pusero.

Minulla on ollut kaksi kummilasta kehitysmaissa, Moses Keniassa, opettajaryhmän yhteisenä, ja Gayatri Intiassa oman perheen kummilapsena. Moses pääsi yliopistoon, hänen nimisensä mies oli yhteen aikaan Kenian maatalousministerinä, en tiedä oliko sama Moses Gitau. Gayatrin tukeminen loppui siihen, että veljet ilmoittivat, että ei tämä tyttö pärjää, ei häntä tarvitse tukea. Tämä jäi vaivaamaan mieltäni.

Mietin parhaillaan, mennäkö kansalaisopiston elämäkertakirjoituskurssille. Siellä on tänä syksynä aiheena lapsuus. Uskallanko avata Pandoran lippaaan? 

Joulua valmistamassa 1969

 
2.  Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

On väliä, tietysti. Bloggaus on julkista kirjoittamista. Olen iloinen kaikista kommenteista, koska keskustelu on mielestäni elämän suola. 


3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?

Ei varmaan kovin paljon. Olen täsmällinen ja tunteellinen. Puhun paljon samoista asioista, mistä kirjoitan. Pojat kutsuvat mieliaiheitani 'äidin ET-aiheiksi', juttua piisaa vähemmistöjen ja heikompien puolesta. 


4. Mikä saa sinut nauramaan?

Jotkut tv-sarjat onnistuvat naurattamaan minua, esim. Moderni perhe. 

Pidän myös kuivasta jopa sarkastisesta huumorista aikuisten kesken, en mistään turhasta hörötyksestä. Lasten touhut hymyilyttävät, varsinkin omien lastenlasten, koska he ovat niin rakkaita.

Pieni Konsta, pojanpoikamme, konstanpylkkerömme, silloin 4 vuotta, oli kuunnellut alalauteilla, kun mieheni kertoi, miten hän saunoi intiaanin kanssa. Tämä 'alkuperäinen amerikkalainen', laivastossa palvellut Larry New Mexicosta, halusi saunoa pitkään, kuten kotonaan hikimajassa. Häntä ei meinannut saada saunasta pois ollenkaan. Siellä hän esitteli Vietnamissa saamiaan sota-arpia. Kaikesta tästä Vaari kertoi, ja Konsta istui hipihiljaa. Muutaman päivän päästä hän sanoi vanhemmilleen, että puhuvathan eläimetkin. Vaari sanoi! Vaari on saunonut intiaanin kanssa ja se puhui vaikka mitä. Konstalle selitettiin asia, mutta ei se oikein mennyt perille. Mietimme, mikähän eläin hänellä oli mielessä, intiaani - olisiko leguaani. Eläinkirjoja oli katseltu paljon. Kerran sitten oli kuulunut lastenhuoneesta, kun Konsta kertoi kaverilleen, että Vaari on saunonut flamingon kanssa. 
Kun ajattelen tätä tarinaa ja näen silmissäni pienen pojan pyöreän selän ja kuuntelevat korvat alalauteella, alkaa välittömästi hymyilyttää, ja vähän myös itkettää. Suloinen, katoava lapsuus.

5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?

Olen harrastanut pitkään neuletöitä. Yhtenäkin talvena tein kolmelle pojalle sarjakuvapaidat, miehelle palmikkoliivin ja itselleni tunikan. Tunikasta olin erityisen ylpeä, koska uskalsin poiketa ohjeesta ja tehdä anarkistisesti hihansuut erivärisiksi. Viime vuosina olen tehnyt vain pipo-huivi -settejä, kunnes lahjoitin kaikki loput langat pois. Kädet eivät tykkää neulomisesta, mutta en usko, että käsityö kiinnostaisi minua enää muutoinkaan. Aikansa kutakin. Nyt on tämä kirjoittelu.

Tuore kuva, tällaisia settejä, eri värisinä

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Minulla on muutamia mahtavia ystäviä, mutta varminta on kait kertoa kotiväestä. Ihailen miestäni hänen sosiaalisuutensa vuoksi. Hän on aina toiminut aktiivisesti yhdistyksissä, jopa perustanut uusia, ja toiminut myös paikallispolitiikassa. Itse olen enemmän yksin viihtyjä. Pojissa ihailen heidän hyviä valintojaan, niin työelämän kuin vaimojen suhteen. Niin, tässä tuli jo ihailua myös miniöitä kohtaan. Ja lapsenlapsethan ovat täydellisiä, kullannuppuja!

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Ei nykyisin paljon mikään, minähän olen hyvä tyyppi. 
No, ehkä se, että en osaa tavata ihmisiä spontaanisti, vaan alan hätäillä tarjoiluista ym. järjestelyistä. Vanhimman pojan, esikoisen, yo-juhlia järjestäessä olin saada hermoromahduksen. Kuhmossa oli tapana, että kuka vain tuli onnittelemaan kutsumatta. Meille oli tulossa yövieraitakin jonkin verran, ja muutoin ei tiennyt yhtään, tuleeko vieraita 50 vai 100. No, jotain vähän alle sata kävi, viimeisimpänä klo 22 pojan liikunnanopettaja, joka oli kiertänyt juhlia koko päivän. 
Nuorena olin kauhean haaveellinen ja oikea huolikimppu. Olin kaiken aikaa pettynyt itseeni ja kirjoitin päiväkirjoihini parannuslistoja ja määräyksiä itselleni. En tiennyt, miten ja minkälainen minun pitäisi olla. Olin sitten varmuuden vuoksi erittäin tiukka itseäni kohtaan. Olen vanhana paljon onnellisempi kuin nuorena. 
 

Lukiolainen

   
8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Käännyn tässä mieheni Unton puoleen, joka on katsellut minua pitempään mitä kukaan muu.
M (keimaillen): Mitä sä ihailet mussa? Antaas tulla!
U: Jaa, pitääkö olla joteskin objektiivinen, kelpaako, että olet rakas?
M: Kyl se kelpaa, mutta olisko mitään muuta?
U: (paneutuen)No, sie olet aina ilonen. Se on tärkeää, kun itse olen enemmän melankolinen. Sit vielä rehellinen, älykäs, päällepäsmäri, aurinkohullu.
M: Mutta eikö myös naiivi?
U: No juu, en meinannut sitä kehdata sanoo ... onko se ihailtava piirre?
M: On se, minusta. Muistatko, kun yllätyin, kun oppilaat sanoivat, että minä olen Täydellisten naisten perfektionisti Bree van de Kamp ja omasta mielestäni olen se pöhkö Susan Mayer ja vielä enemmän Tyttökullat-sarjan hupsu, sinisilmäinen Rose Nylund. 
U: Oothan sie myös kaunis ja ...
M: Joo, kiitti, tää riitti!


9. Mikä sinusta tulee isona?

Ei tule tämän isompaa. Tuhkaa, sitten joskus. Jos ripottelevat tuhkan metsään, niin ehkä siihen kohti kasvaa jotain kaunista, metsätähti. Vastaukseni on metsätähti.


10. Uskotko onnellisiin loppuihin?

No, niihin kyllä uskon ihan täysillä. Äskeisessäkin oli onnellinen loppu.


Olipas tätä hauska kirjoittaa. Se friskaa, kun saa kehua itseään.

Ketähän ei olisi vielä haastettu? Miehiä varmaan ei ole. Haastan Jokken Kirjanurkan Jokken, Hyönteisdokumentin HdCanisin, Deadline torstaina -blogin Kyöstin ja vielä Miskan blogista Kirjoitan ja luen, siis olen.