Sami Rajakylä, Pätkärunoilija (2013)

Keijo on töissä Kelan virkailijana, mutta haaveilee tulevansa kirjailijaksi. Hän lähettää innokkaasti runojaan kustantajille, mutta ne singahtavat nopeasti takaisin. Keijon toinen lähes pakkomielteinen haave on saada itselleen nainen, edes yhdeksi yöksi, mutta iskemisyrityksissä käy aivan yhtä huonosti kuin kirjoittamisessa. Kun Keijo ryhtyy kuntoilemaan muokatakseen itseään naisille mieluisampaan muotoon, kirjoittaminen ei suju enää olenkaan, joten hänen on palattava entiseen elämäänsä, johon kuuluu paljon kaljaa ja ajattelua. Keijon kirjallinen idoli on Charles Bukowski ja tämän alter ego Henry Chinaski, ja hän ajattelee, että kirjailijaksi tullaan parhaiten ottamalla turpaansa.

Minusta kirjan juonessa olisi saanut olla vähän lisää potkua.

Kirjan keskellä on Keijon ilmaiseen nettigalleriaan Aukea.netiin salanimellä lataama proosarunokokoelma Kaikki palvelee kokonaisuutta - lauseita erämaasta, joka saa valtavasti positiivisia kommentteja ja pääsee sivuston Parasta juuri nyt -listan ykköseksi. Monet tämän kokoelman  ajatuksista ovatkin hienoja kiteytyksiä.

Ajattelijaksi tullaan epäonnistumalla kaikessa muussa.
Syvälliseksi ajattelijaksi vasta kyseenalaistamalla oma
ajattelu.

Kaikki ajattelu vaattii kenttätyötä.

Hitsipillit, rälläkät, jyrät, pannut, sirkkelit, kaikki
vekottimet ovat vaarallisia taitamattoman käsissä.
samoin on ajatuksen laita tyhmyrin päässä.

Ajatuksia on ahdistettava.

Paitsi proosarunokokoelma, niin myös Keijon esseemäiset pohdiskelut mm. kirjallisuudesta ja joukkosuremisesta ovat kiinnostavampia ja omintakeisempia kuin kuvaus hänen elämästään Chinaski-hahmona. Jos minä olisin kustannusvirkailija, ohjaisin Rajakylää runon ja esseen suuntaan. 

Pätkärunoilija on omistettu kaikille pöytälaatikkorunoilijoille ja kansikuvana on ironisesti pesualtaan viemäriaukko. Turhaa vähättelyä: lauseet erämaasta kolahtivat ainakin tähän lukijaan.