Tuoreessa HS:n
Nyt-liitteessä 7 – 13.6. on toimittaja Antti
Bergin artikkeli kirjabloggaajista Kustantamoiden
uudet bestikset. Berg näkee muotiin
nousseessa kirjabloggauksessa muutamia ongelmia, joista suurin on kustantamoiden
kiinnostus ja amatöörien kasvanut vaikutusvalta.
Uutena
bloggaajana olen ollut jo vähän aikaa hämmästyksissäni samoista asioista
toimittajan kanssa. Minä viaton kun luulin, että kaikki bloggaajat kirjoittavat
vain kirjoittamisen ilosta ja käyvät keskustelua keskenään vähän samaan tapaan
kuin lukupiireissä. Bloggauksessa on se etu lukupiiriin nähden, että saa
käyttää niin pitkän puheenvuoron kuin haluaa eikä tarvitse odottaa, että
porukan hölösuu antaisi tilaa. No, nyt olen sitten saanut huomata, että
bloggaajat ottavat rennosti vastaan kustantamojen näytekappaleita ja käyvät näiden
järjestämissä pippaloissa. Kustantamot itse asiassa sitouttavat näin bloggareita. Nyt-liitteen
artikkelissa haastatellaan Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden
markkinointipäällikköä Petra Majanderia, joka toteaa, että markkinointiosasto
on alkanut profiloida, mistä missäkin blogissa saatetaan tykätä. Eikö tämä pitemmän
päälle yksipuolista kirjallisuutta, varsinkin kun bloggaajat ovat paljolti
samantyyppisiä henkilöitä? Sen vähän mitä olen ehtinyt blogimaailmassa
seikkailla olen pannut merkille facebook-tyylisen tykkäämisen ja pikaisen komppaamisen.
Hyvän
bloggaamisen eettisiä ohjeita ollaan valmistelemassa, mikä on hyvä asia.
Muutama
vuosi sitten jotkut tahot ehdottivat hoitajapulaan sellaista käytäntöä, että
vapaaehtoiset lähtisivät sairaaloihin tekemään perushoitajan töitä ilmaiseksi
palkatun väen joukkoon. Joku innokas vapaaehtoinen änkesi jo psykiatrian
poliklinikallekin odotushuoneeseen ”auttamaan” psykiatria tämän vaikeassa
työssä. Hoitajat älähtivät aivan aiheesta! Minä näen vähän samaa huvittavaa
piirrettä tässä bloggaajien innossa olla oikeita toimittajia. Ja onhan asiassa
vakavampi puolikin: toimittajilla ei mene kovin hyvin, monessa toimituksessa
käydään yt-neuvotteluja. Ei pidä mennä
tekemään ilmaiseksi työtä, joka on toisen leipä. Ja minkä toinen alaa
opiskelleena osaa tietenkin paremmin. Tätä monen bloggaajan on jostain syystä vaikea
myöntää. Tottakai bloggaajissa on kaiken tasoisia harrastajia. Myös motiiveja
on monia. Jos kustantaja lähettää näytekappaleita kuukauden päivät bloganneelle
nuorelle henkilölle ja ottaa tämän kirjoittaman arvostelun vakavasti painaen
sen mainoksiinsa, niin mielestäni tämä johtaa vain pinnallisuuteen.
Kirjallisuudesta tulee ”siististi cool”, kuten Sanna Kangasniemi on otsikoinut kolumnissaan,
joka on bloggausjutun kanssa samalla sivulla Nyt-liitteessä.
Kangasniemen
kolumnissa pysähdyin seuraavaan: ” . . . jos
täytyy valita, niin se ( toimittaja itse, yksin lukeva erakko) valitsee mieluummin lukemisen kuin
kirjablogin lukemisen. Jotkut
bloggarit ovat todella ahkeria ja nopeita käymään toisten blogeissa ja kommentoimaan. Itse olen ymmälläni runsaan tarjonnan
edessä. Joinakin iltoina olen käynyt lukemassa kymmeniä blogeja ja ihmetellyt
mitä luovempia blogien nimiä. Mutta
tällaisen session jälkeen tulee usein juuri sama olo kuin kolumnistilla,
mieluummin kirjoja kuin mielipidevyöryä ja tykkäämistoistoja niistä. En myöskään tunne mitään
tarvetta luetella kaikkea lukemaani. Jotkut näyttävät lukevan ähkyssä ja ikään
kuin blogia varten. Tuntuu siltä, että
on menossa jopa kilpailuja kuka lukee eniten. Rauhoitutaan – ei tuollainen
tohotus ole mistään kotoisin eikä se varsinkaan sovi lukemiseen. Lukeminen on
mietiskelyä ja rauhaa. Siksi siihen ei
myöskään sovi kaupallisuus. Toivottavasti kirjabloggaus ei mene yhtä tuotteistetuksi
kuin muotibloggaus. Odotan pelisääntöjä.
Hyviä näkökohtia.
VastaaPoista"bloggaajat ottavat rennosti vastaan kustantamojen näytekappaleita ja käyvät näiden järjestämissä pippaloissa"
Suurin osa bloggareista on lukupiiriasenteella :)
Itse ainkakin olen määritellyt lähtökohtani, että ostan kirjat ja joskus lainaan kirjastosta, olen lukenut myös sukulaisten 1920-luvun kirjoja :)
Olen lukenut blogistasi sinun periaatteesi, ne ovat hyvät.
PoistaToivottavasti lukupiiriasenne pysyy, silloin minäkin viihdyn blogimaailmassa, joka on kyllä melkoinen aarrearkku ja runsaudensarvi.
Itselläni on jatkuvasti varauksia kirjastoon, pari kolme kirjaa/viikko, mikä on hyvä systeemi. Jos saisin kustantamolta kirjalahjan, tulisi heti mieleen, että "ei ole ilmaisia lounaita". Tuo vanhojen kirjojen lukeminen on kannatettavaa. Olen huomannut, että kun luen pitkään vain uutuuksia alan kaivata vanhojen kirjojen maailmaan.
Tekstisi herättää ajatuksia, jotka ovat sen verran sekavana päässä, että annan niiden ainakin vielä olla vain päässäni.
VastaaPoistaLähinnä tuohon "Jotkut näyttävät lukevan ähkyssä ja ikään kuin blogia varten" haluan vain kommentoida siksi, että luultavasti voisin lukeutua niihin, jotka siltä saattavat vaikuttaa. Tiedostan nimittäin lukevani paljon, mutta niin olen melkein poikkeuksetta aina lukenut. Olen harrastanut lukemista viidentoista vuoden ajan ja varsinkin peruskouluikäisenä luin poikkeuksetta parisataa kirjaa vuodessa ainakin, joten en lue enempää kuin normaalisti ns. blogia varten. Minulla ei ole paljon muita harrastuksia ja minulla ei esimerkiksi ole lainkaan televisioita, joten myönnän käyttäväni lukemiseen suuren osan vapaa-ajastani ihan vain siksi, että tykkään lukea.
Kävin taas blogissasi lueskelemassa ja tarkistamassa, etten todellakaan viitannut sinuun tuossa lauseessani. Olen joissakin sadoista silmäilemistäni blogeista törmännyt ihmeellisiin kilpalukemisiin ja haasteisiin.
PoistaVarmasti ehtii lukea enemmän, jos ei töllötä sarjoja ja Madden häitä. Minä ahne haluaisin saada kaiken:katsoa telkkaria ja lukea sanomalehtiä, aikakauslehtiä ja iltapäivälehtiä - ja silti lukea paljon kaunokirjallisuutta. No, tässä seniorikansalaisena se onkin kyllä helpompaa.
En minä sitä minään suorana viittauksena itseeni ottanutkaan. Teki vain mieli sanoa, että jotkut (varmaan suurin osa kuitenkin) ahkerista lukijoista, jotka myös kirjabloggaavat, taitaisivat lukea ihan yhtä paljon, vaikka eivät kirjablogeista ikinä olisi kuulleet. :) Ensisijainen harrastukseni on kuitenkin se lukeminen, tällä hetkellä siihen vain liittyy myös keskusteleminen kirjoista laajemmin kuin ennen. Niin ja työni (jos opiskelua voi kutsua ns. työksi) on filosofian opiskelu, ja siihen ainakin talvella kuluu tietysti enemmän aikaa kuin kaunokirjallisuuden lukemiseen. Sitten täytyy vähän karsia jostakin muusta kuten television katselusta, koska eihän minulla tietenkään ole loputtomasti aikaa. :)
PoistaEn tiedä, miten kauan omaa kirjablogia pidän. Jos jossakin vaiheessa ei vain enää huvita, lopetan, mutta tällä hetkellä koen kirjablogin pidon antoisaksi. On kanava, jossa voi keskustella lukemastaan kirjallisuudesta ja saada kirjavinkkejä. Olen minä jo muutamaan ihmiseen tutustunutkin kirjablogin pitämisen kautta, enkä tällaista ainakaan osannut yhtään odottaa, kun kirjablogia aloin pitää. Taisin tietää varmaan ihan yhtä vähän kirjablogien maailmasta ennen oman blogin aloittamista kuin sinäkin, sillä seurasin vain yhtä kaverini pitämää kirjablogia.
Minusta on juuri siksi kiinnostavaa seurata sinun blogiasi, koska olet ainoa tuore bloggaaja,jonka olen löytänyt - siis siinä itseni kaltainen.
PoistaAnnoin tuon rauhoittumisohjeen varmaan varsinkin itselleni. Olen rakastanut niin paljon lukemista pienestä pitäen, että yllättäen iski blogeissa haahuillessani pelko, etten turtuisi ja saisi "lukijan blokkia". Hassua, burn out -pelko parin kuukauden blokkaamisen jälkeen!
Kuten totesit, niin pääseehän tästä poiskin. Toistaiseksi en kyllä tiedä mitään hauskempaa kuin lukeminen ja kirjoittaminen. Olen kirjoitellut ennen blogiakin, mutta jotenkin tässä se mahdollisuus, että joku lukee minun ajatuksiani, vetää kovasti puoleensa.
Jos tuoreet blogit kiinnostavat, ainakin kaksi muutaman kuukauden vanhaa kirjablogia voisin tässä mainita: http://rainwilds.blogspot.fi/ ja http://sabinanknalli.blogspot.fi/ . :)
PoistaToivottavasti et turru tai saa blokkeja lukemisen suhteen. Itselläni on kyllä ollut ongelmana se, että kirjablogeja seuraamalla saa jatkuvasti mielenkiintoisia lukuvinkkejä. Kaikkea itseä kiinnostavaa ei mitenkään ehdi lukea, mutta ainahan se on kuulunut lukuharrastukseen. Varmasti moni hyvä kirja saattaa jäädä lukematta, mutta ne monet hyvät luetut ovat se tärkein juttu, joka pitäisi pitää mielessä eikä harmitella, ettei ehdi lukea kaikkea, mitä haluaisi. Parempihan se on, ettei luettava ole loppumassa kesken kuin se, ettei ei olisikaan enää mitään mieleistä luettavaa.
Minulla yksi syy oman kirjablogin perustamiseen oli myös tuo, että nautin sekä lukemisesta että kirjoittamisesta. Kirjablogin pitämisessä yhdistyvät kiinnostavalla tavalla molemmat.
Kiitos linkeistä! Totta, runsaus on rikkaus.
PoistaRunsaus ei ole minun ikäisilläni aina kuulunut lukuharrastukseen. Lapsuudestani muistan niukkuuden ja odottamisen. Vasta opiskeluaika 70-luvulla toi ulottuvilleni Akateemisen ja halvat taskukirjat. Nykyään on sitten nettikaupat ja kirjastojen yhteistyö, mikä tuo ulottuville kaiken, mitä keksii haluta.
"En myöskään tunne mitään tarvetta luetella kaikkea lukemaani. Jotkut näyttävät lukevan ähkyssä ja ikään kuin blogia varten. Tuntuu siltä, että on menossa jopa kilpailuja kuka lukee eniten. Rauhoitutaan – ei tuollainen tohotus ole mistään kotoisin eikä se varsinkaan sovi lukemiseen. Lukeminen on mietiskelyä ja rauhaa. Siksi siihen ei myöskään sovi kaupallisuus."
VastaaPoistaMinusta bloggaamisessa on juuri se parasta, että jokainen voi kirjoittaa blogiin siten kuin haluaa. Jotenkin tunnen sen vieraaksi, että pitäisi olla joku sallittu määrä, minkä kukakin voi lukea ja jos toinen lukee itseään enemmän tai eri tavalla, niin se toisen tapa olisi juuri se väärä tapa. Eikö olisi mukavampaa antaa kaikkien kukkien kukkia? Kaupallisuus on taas nykypäivänä ilmiö, johon voi suhtautua idealistisesti, mutta olen aika varma, että jos kirjoja ei myydä, niitä ei myöskään julkaista enää.
"Minä näen vähän samaa huvittavaa piirrettä tässä bloggaajien innossa olla oikeita toimittajia. Ja onhan asiassa vakavampi puolikin: toimittajilla ei mene kovin hyvin, monessa toimituksessa käydään yt-neuvotteluja. Ei pidä mennä tekemään ilmaiseksi työtä, joka on toisen leipä. Ja minkä toinen alaa opiskelleena osaa tietenkin paremmin. Tätä monen bloggaajan on jostain syystä vaikea myöntää."
Joukossahan tosiaan on kaikenlaisia tallaajia: osa bloggaajista kirjoittaa "ihan oikeita" kritiikkejä ja toisaalta myös bloggaa. Itse olen alkanut seurata kirjablogeja ihan siitä syystä, että lehdissä, joihin "oikeat" toimittajat kirjoittavat, kirjoja on niin vähän näkyvissä. Aloin itse seurata kirjablogeja kolme vuotta sitten, jolloin blogeja oli vain kourallinen. En osaa sanoa, kumpi oli ensin - toimittajien yt:t vai kirjablogien tuleminen, itselleni syy seurata blogeja oli kuitenkin se, että halusin tietää, mitä kirjallisuudessa tapahtuu. En halua, että kriitikko kertoo ja päättä yksinään, mikä on hyvää kirjallisuutta, vaan haluan laajemman kuvan kirjallisuudesta, mikä on ollut mahdollista saada blogien myötä. Blogeissa kun kirjoitetaan aika monenlaisista kirjoista, eikä vain uutuuksista.
Se, mikä pätevöittää toimittajan tekemään toimittajan työtä, on myös aika monisäikeinen juttu, esim, kolumnisti Kangasniemi on kirjallisuustieteen maisteri, saman koulutuksen saaneita taitaa olla kirjablogisteissa aika monta. Mutta, blogeissa kuitenkin rikkaus on se, että niissä pääsevät ääneen myös lukijat, joiden koulutus on jotain muuta. Olen itse aina välillä ihmetellyt, että kenelle kirjallisuus on kirjoitettu ja kenen on sallittua sanoa jotain kirjoista. Itse kyllästyin jo kirjallisuuden opinnoissani siihen, että on tietynlaiset kirjat, joita pitäisi arvostaa ja tietyt ihmiset, joiden sanottava kirjoista on tärkeää.
Itse olen ammatissa, jota myös tehdään vapaaehtoisvoimin. Ei tulisi mieleenkään ryhtyä kiljumaan niille, joiden tiedän tekevän työtä ilman palkkaa, että älä tee sitä. Minulle riittää oma siivuni ja jos sitä ei enää ole, teen jotain muuta. Minusta ne vapaaehtoiset kuitenkin täydentävät omaa työtäni, ovat avuksi, eivätkä haitaksi missään nimessä.
Mutta on kuitenkin hyväksi keskustella asiasta, ja miettiä, mikä on blogiteksti kenellekin.
No, enhän minä kait ole mitään määräämässäkään. Kerron vain, miten näen blogimaailman uutena tulokkaana. Minusta on myös todella mukava lukea toisten näkemyksiä, vaikka ne olisivat aivan erilaisia kuin omani. Ajattelin, että vanhat konkarit kuten sinä olisivat kiinnostuneita "nuoren" hämmästelyistä.
VastaaPoistaLuulin bloggaamisen aloittaessani, että bloggaajat ovat kuin naiset synnytyslaitoksella tai miehet hirviporukoissa, tasaveroisia siinä asiassa, minkä vuoksi ovat yhdessä, vapautuneita arkiminästään ja pitämässä hauskaa. Olen kuitenkin huomannut muutamissa keskusteluissa, että helposti aletaan vakuuttaa oppiarvoilla, jos ollaan eri mieltä. Se on niin kaukana satakuntalaisesta mielenlaadusta kuin olla voi.
Siihen en voi ottaa osaa ja ryhtyä luettelemaan omia kirjallisia ansioitani. Olenkohan turhan idealisti?
Tarkennan vielä. Miksi sinä nyt tuot esiin kolumnistin koulutuksen ja kerrot, että monella blogistilla on sama koulutus? Blogisti voi olla vaikka tohtori, mutta silti hän harrastaa!! Hänen roolinsa on eri kuin toimittajan.
Poista"Miksi sinä nyt tuot esiin kolumnistin koulutuksen ja kerrot, että monella blogistilla on sama koulutus?"
PoistaSiksi, että itse nostit kysymykseen, että miksi bloggaaja yrittää olla kuin oikea toimittaja, vaikka ei osaa tehdä asiaa yhtä hyvin kuin oikea toimittaja. Mikä pätevöittää toimittajan toimittajaksi? Koulutus, työkokemus? Ja jos se bloggaajalla on sama, niin miksi bloggaja on siis jotenkin huonompi? No, se ei ollut kuitenkaan pointtini, vaan se, että blogikirjoitus on erilainen kuin kritiikki.
Kuten kirjoitin tuossa edellisessä kommentissani, niin minusta on arvokasta antaa kaikkien kukkien kukkia. On eri asia, että alkaa dissata sitä, mitä toinen tekee. Mielipiteitä on aina niin paljon kuin mitä maailmaan mahtuu, mutta mikään ei tee niistä sen oikeampaa.
Sekä koulutus että kokemus ja varsinkin se, että HÄN ON SIINÄ TYÖSSÄ. Kun ihminen on valittu johonkin työhön, hänen pitää saada tehdä sitä rauhassa. Kyllä nyt on käynyt niin, että jotkut bloggaajat väheksyvät toimittajia ja huutelevat, että he osaavat paremmin, mikä on näkynyt tässä Nyt-liitteen lähinnä hauskan artikkelin pohjalta käydyssä rönsyävässä keskustelussa eri blogeissa. Itse leikkelen lehdistä talteen osuvia kolumneja ja artikkeleita. Monet toimittajat ovat tiivistämisen mestareita, mistä me bloggaajat voisimme ottaa mallia. Olen kansssasi samaa mieltä siinä, että blogikirjoitus voi olla aivan muuta kuin kritiikki ja lukisin mielelläni luovia kirjoituksia. Bloggaajalla on valtavat mahdollisuudet verrattuna toimittajaan, jolla on tietyt raamit. Sinusta se dissaus on sitten ilmeisesti toisin päin. Minä olen havainnut mediassa vain bloggaajien saamat kehut, esim. palkinto kirjamessuilla pari vuotta sitten ja siihen liittyneet haastattelut, jotka varmaan toivat lisää bloggareita.
VastaaPoistaJotkut vanhemmat suhtautuvat opettajan työhön neuvoen ja tietäväisinä. Toimittajan työhön näyttäisi kohdistuvan jonkin verran samanlaista asennetta. Toinen juttu on sitten joissakin piireissä toimittajien pelko, jolloin jokaista toimittajaa pidetään ilkeänä paparazzina.
Ei kait me olla kauheasti eri mieltä mistään. Hauska silti kirjoitella.