Kirjabloggaaja kriittisenä

Tuoreessa HS:n Nyt-liitteessä  7 – 13.6. on toimittaja Antti Bergin artikkeli kirjabloggaajista Kustantamoiden uudet bestikset.  Berg näkee muotiin nousseessa kirjabloggauksessa muutamia ongelmia, joista suurin on kustantamoiden kiinnostus ja amatöörien kasvanut vaikutusvalta.

Uutena bloggaajana olen ollut jo vähän aikaa hämmästyksissäni samoista asioista toimittajan kanssa. Minä viaton kun luulin, että kaikki bloggaajat kirjoittavat vain kirjoittamisen ilosta ja käyvät keskustelua keskenään vähän samaan tapaan kuin lukupiireissä. Bloggauksessa on se etu lukupiiriin nähden, että saa käyttää niin pitkän puheenvuoron kuin haluaa eikä tarvitse odottaa, että porukan hölösuu antaisi tilaa. No, nyt olen sitten saanut huomata, että bloggaajat ottavat rennosti vastaan kustantamojen näytekappaleita ja käyvät näiden järjestämissä pippaloissa. Kustantamot itse asiassa sitouttavat näin bloggareita. Nyt-liitteen artikkelissa haastatellaan Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden markkinointipäällikköä Petra Majanderia, joka toteaa, että markkinointiosasto on alkanut profiloida, mistä missäkin blogissa saatetaan tykätä. Eikö tämä pitemmän päälle yksipuolista kirjallisuutta, varsinkin kun bloggaajat ovat paljolti samantyyppisiä henkilöitä? Sen vähän mitä olen ehtinyt blogimaailmassa seikkailla olen pannut merkille facebook-tyylisen tykkäämisen ja pikaisen komppaamisen. 

Hyvän bloggaamisen eettisiä ohjeita ollaan valmistelemassa, mikä on hyvä asia. 

Muutama vuosi sitten jotkut tahot ehdottivat  hoitajapulaan sellaista käytäntöä, että vapaaehtoiset lähtisivät sairaaloihin tekemään perushoitajan töitä ilmaiseksi palkatun väen joukkoon. Joku innokas vapaaehtoinen änkesi jo psykiatrian poliklinikallekin odotushuoneeseen ”auttamaan” psykiatria tämän vaikeassa työssä. Hoitajat älähtivät aivan aiheesta! Minä näen vähän samaa huvittavaa piirrettä tässä bloggaajien innossa olla oikeita toimittajia. Ja onhan asiassa vakavampi puolikin: toimittajilla ei mene kovin hyvin, monessa toimituksessa käydään yt-neuvotteluja.  Ei pidä mennä tekemään ilmaiseksi työtä, joka on toisen leipä. Ja minkä toinen alaa opiskelleena osaa tietenkin paremmin. Tätä monen bloggaajan on jostain syystä vaikea myöntää. Tottakai bloggaajissa on kaiken tasoisia harrastajia. Myös motiiveja on monia. Jos kustantaja lähettää näytekappaleita kuukauden päivät bloganneelle nuorelle henkilölle ja ottaa tämän kirjoittaman arvostelun vakavasti painaen sen mainoksiinsa, niin mielestäni tämä johtaa vain pinnallisuuteen. Kirjallisuudesta tulee ”siististi cool”, kuten Sanna Kangasniemi on otsikoinut kolumnissaan, joka on bloggausjutun kanssa samalla sivulla Nyt-liitteessä.

Kangasniemen kolumnissa pysähdyin seuraavaan: ” . . . jos täytyy valita, niin se ( toimittaja itse, yksin lukeva erakko) valitsee mieluummin lukemisen kuin kirjablogin lukemisen. Jotkut bloggarit ovat todella ahkeria ja nopeita käymään toisten blogeissa ja kommentoimaan. Itse olen ymmälläni runsaan tarjonnan edessä. Joinakin iltoina olen käynyt lukemassa kymmeniä blogeja ja ihmetellyt mitä luovempia blogien nimiä.  Mutta tällaisen session jälkeen tulee usein juuri sama olo kuin kolumnistilla, mieluummin kirjoja kuin mielipidevyöryä ja tykkäämistoistoja niistä. En myöskään tunne mitään tarvetta luetella kaikkea lukemaani. Jotkut näyttävät lukevan ähkyssä ja ikään kuin blogia varten.  Tuntuu siltä, että on menossa jopa kilpailuja kuka lukee eniten. Rauhoitutaan  – ei tuollainen tohotus ole mistään kotoisin eikä se varsinkaan sovi lukemiseen. Lukeminen on mietiskelyä ja rauhaa. Siksi siihen ei myöskään sovi kaupallisuus. Toivottavasti kirjabloggaus ei mene yhtä tuotteistetuksi kuin muotibloggaus. Odotan pelisääntöjä.