Minä haluan. Minä otan.

Terveiset Kouvolan Dekkaripäivien ensimmäisestä päivästä. Tietoa tapahtumasta löytyy www.dekkaripaivat.fi ja www.kyyti.fi. Tämä kirjallisuustapahtuma järjestetään nyt jo 17. kerran, mutta on mennyt minulta, 13 vuotta paikkakunnalla asuneelta, ohi erinäisistä syistä. Tämänkertaisten päivien aiheena on Ahneus. 

Arkkipiispa Kari Mäkinen, innokas dekkareiden lukija ja itsekin runokirjan kirjoittanut, lainasi alustuksessaan Brechtiä: ”Mitä aikaa on tämä, jolloin puhe puista on melkein rikos, koska siinä vaietaan niin monista rikoksista.”
Mäkinen piti ahneutta pahasti yhteiskuntamme sisään imeytyneenä. Ahneus asuu kuluttamisessa ja luonnonvarojen ylikäytössä. Sitä pidetään myönteisenä, dynamiikkaa tuottavana tekijänä ja kilpailuyhteiskunnan moottorina. Uskonto voisi olla radikaali vastavoima tälle elämäntavalle. Vanhuus tuo Mäkisen mukaan usein oivalluksen, että elämä ei tule kokonaiseksi ahnehtimalla vaan tyytymällä. 

Muissa puheenvuoroissa käsiteltiin ahneutta monitahoisesti. Ahneutta ei ole pelkästään rahan hamuaminen, vaan mm. kiihkeä elämysten metsästys, narsismi, jossa muut ovat minua varten, syöppöys, juoppous ja seksuaalinen hillittömyys. Kaiken selittämisen tarvekin voi olla ahnehtimista.

Saana Saarinen alusti aiheenaan "Tappava itsekkyys". Hän on käsitellyt trilogiassaan mm. pätkätyötä ja yt-neuvotteluja. Kirjojen nimet ovat Siirtolapuutarhan varjoissa, Sietämätön uhri ja Kuolema sanoo irti.

Heleena Lönnroth oli otsikoinut puheenvuoronsa dramaattisesti "Minä haluan. Minä otan. Pederastia. Salattu synti." Hän käsittelee romaanissaan Salaisuus eli sininen Motelli uskonnon varjolla harjoitettua lasten hyväksikäyttöä. 

Esikoiskirjailja Vepe Hänninen kertoi haastattelussa romaanihenkilöstään Reko Laulumaasta, jonka ammatti näkyy kirjan nimessä Minä Vakuutusetsivä. Reko vaikuttaa houkuttelevalta veijarihahmolta, johon voi tutustua myös syksyllä ilmestyvässä Hännisen toisessa dekkarissa Hämärämies.

Dekkaripäivillä palkittiin ja esitettiin rikosaiheisia runoja ja lauluja. Runoja oli lähetetty kilpailuun 249 ja lauluja 39 eri puolilta Suomea. Ostin antologian Metsässä makaa kuollut mies, johon on koottu paikallisten raatien valitsemat 33 runoa ja 15 laulua. Näiden joukosta päätuomari muusikko Samuli Putro oli valinnut molempien sarjojen voittajatyöt, jotka ovat huikean hyviä.
Runokilpailun voitti Petri Rautiaisen runo Vapautus.

Vapautus

Liikuntavaraston ovi on raollaan

Maanantaina joku tulee säikähtämään

Kamppailuvälineiden keskellä,
vailla kamppailun merkkejä
makaa velttoutta vihannut mies
voimatta ja veltostuneena

värikkäät sählymailat korissa
kuin mykät muovikukat maljakossa
näkivät tätäkin kauheampaa,
mutta eivät koskaan kerro

Ulkona on ulkoilukeli
tuhat latua, tuhat katua
ihmisen paeta

Maanantaina oppilaat tuovat
vapautuslappujaan
turhaan

Kärkipään lauluissa oli taidelaulua, räppiä ja Esa Pakarisen tyylistä jenkkaa. Vanhemmanpuoleinen yleisö oli aivan otettu Jaakko Markus Seppälän räppikappaleeesta Routa ja Rohee. Oman kappaleensa esittänyt nuori kaveri olisi ehkä kuitenkin mielellään nähnyt yleisössä myös nuoria. 

Myllyojan takakujan tarjoilulista
Keittiökemiaa kuin Macgyverista
Rohee on walkkeri, Subutexasista
Roudall on stäshissä suippolakkista
koksua, kukkaa, e-kauppajauhoja
puuterii, pöllyä, outoja nauhoja
spiidiä, sirkkoja, happoo ja horoi
täällei – spotata poroi

Huomenna kohti uusia seikkailuja! Dekkaripäivien toisen päivän aiheina on ainakin rasismia ja taloutta.