Siegfried Lenz, Hetken hiljaisuus

On syksyinen aamu. Saksalaisessa koulussa vietetään hiljaista hetkeä onnettomuudessa kuolleen nuoren opettajan, Stellan, muistoksi. Oppilaat seisovat hiljaa, ja rehtori puhuu. Oppilasjoukossa seisova kahdeksantoistavuotias  Christian katsoo surunauhoitettua valokuvaa eri tavalla kuin muut. Hänellä on ollut kesän kestävä salainen rakkaussuhde opettajaansa. Muistohetken aikana hän käy läpi hetkiään Stellan kanssa. Hän aloittaa aina uuden muistelun hän-muodossa, mutta liukuu pian vaivattomasti sinä-muotoon, jolloin hän puhuu suoraan menettämälleen rakastetulle. 

 

Lenz oli yli kahdeksankymmentä viimeistellessään pienoisromaaninsa Hetken hiljaisuus. Kirjoitustyö oli keskeytynyt vuosiksi, kun kirjailijan vaimo kuoli. Korkea ikä ja suru tuntuvat antaneen kirjalle erityisen kauniin sävyn. Menetyksen jättämä kaipaus on hillittyä ja tyylikästä. Nuoren miehen intohimo siiivilöityy vanhan miehen kokemuksen läpi, jolloin siinä korostuu viattomuus ja herkkyys. Stellaa muistelemassa onkin kaksi miestä, toinen kahdeksantoista, toinen kahdeksankymmentä.