Felicia Feldt, Näkymätön tytär

Tämä kirja - jos mikä - on terapeuttinen paljastuskirja. Feldtin romaani toimii suhteessa kirjoittajan äidin elämään ja tuotantoon. Kannessa onkin varsinaisen otsikon Näkymätön tytär lisäksi vielä lisäotsikkona Kasvatusguru Anna Wahlgrenin varjossa. Wahlgrenin 80-luvulla ilmestynyt Barnaboken, Lapsikirja oli aikanaan raskaana olevien naisten ja pikkulasten äitien aapinen ja raamattu. Itse luin sen sekä ihaillen että kriittisesti, olinhan jo kolmen lapsen äiti. Wahlgren oli hippityylinen, rento mamma, selkeästi yhdeksänpäisen lapsilaumansa pomo. Hän vaihtoi miehiä tiuhaan ja hankki lapsilleen hoitajia, niin että pääsi itse illalla kapakkaan. Wahlgren otti lapset mukaan kaikkiin kodintöihin, isommat hoitivat pienempiä ja lapset olivat myös hymyilevinä mukana kirjamainoksissa äitinsä ympärillä. Wahlgrenin kirjasta saa sen kuvan, että lasten hoito on helppoa, suoraviivaista ja hauskaa.

Ja nyt sitten saamme lukea aivan toisen version!  Felicia Feldtin lyhyt, tiivis kirja Felicia försvann (2011), suomeksi Näkymätön tytär (2013) koostuu vuoroin hurjista tilannekuvauksista lapsuudessa ja tapahtumista aikuisuudessa sekä keskusteluista terapeuttien ja muiden ihmisten kanssa. Nämä perättäiset kuvaukset osoittavat tehokkaasti, miten lapsuuden traumat todellakin siirtyvät aikuisen käyttäytymiseen: hylätyn on vaikea sitoutua ja turvattoman asettua. Äiti olikin vähän liian rento. Saamme lukea äidistä, joka hankkii lapsille hoitajaksi 16-vuotiaan nuorisorikollisen tarkoituksena auttaa poika normaalielämään ja pitääkin tätä sitten rakastajanaan puolitoista vuotta. Sama äiti juo itsensä humalaan, vaikka hänellä on unikoulussa kolme vierasta vauvaa. Kaukana pullantuoksuisesta emosta on myös äiti, joka antaa epämääräisten miesystäviensä lähennellä omia tyttäriään ja myöhemmin ”auttaa” tytärtään aviokriisissä makaamalla tämän miehen kanssa. Felicia yrittää aikuisena sovintoa äitinsä kanssa, mutta toteaa, että tämä on siihen kykenemätön. Sisarukset eivät myöskään halua penkoa vanhoja muistoja, vaan ovat valinneet selviytymisstrategiakseen muistamattomuuden. Tässä tilanteessa Felicia näkee parhaaksi terapiakseen kirjoittaa ja julkaista kirjan, joka paljastaa totuuden ihaillusta kasvatusgurusta ja tämän yksioikoisista menetelmistä.

Feldtin kirjaa lukiessani pohdin, mikä mahtaa olla totuus. Felician subjektiivinen kokemus on tietenkin totta hänelle - ja ovathan nämä tapahtuneet asiat aivan kauheita, jos ne ovat totta! No, kuinka ollakaan, lähdin googlaamaan kirjaan liittyviä tietoja ja sain selville, että Wahlgren on kiirehtinyt väsäämään ja kustantamaan itse monisatasivuisen puolustuskirjan Sanning eller konsekvens (totuus tai seuraukset), josta kaikki kriitikot sanovat, että sitä ei olisi pitänyt tehdä. Kirjassa Wahlgren korjaa tyttärensä kirjan yksityiskohtia: Felician lapsuudessa ei muutettu suinkaan 19 kertaa vaan vain 16, ja kyllä - kyllä miesystävät käpälöivät tyttöjä, mutta saivat sitten lähtöpassit.  Nämä korjailut vaikuttavat koomisilta ja saavat viimeistään lukijan vakuuttumaan siitä, että Felicia on oikeassa aivan kaikessa ja äiti on itsekeskeinen typerys. Ei mitään myötätuntoa oman tyttären kärsimyksiin eikä iän tuomaa tyyntä näkemystä omiin hölmöilyihin. Felician kirja päättyy syytöksiin äidin kuvitelluissa hautajaisissa:"Tämä on sinun syytäsi, Felicia. Kaikki. Kaikki on sinun syytäsi." Sellaisia lapset ovat, he pelkäävät olevansa syyllisiä silloinkin, kun syy on vanhemmissa, ja etsivät rakkautta aivan viimeiseen asti.