 |
| Baby, Borneo 2015, Relatives Laura ja Petri Parkko, Galleria Pato |
Yksi lause on toistunut käymässäni viestien vaihdossa ja puhelinkeskusteluissa: Elämme poikkeuksellisia aikoja.
Näkymätön vihollinen, virus, on ajanut koko maailman kriisiin.
Meillä Suomessa on siksi edullinen asema, että olemme "pohjan perillä" ja voimme ottaa opiksi siitä, miten muualla on toimittu ja välttää muiden viruksen yllättäminä tekemiä virheitä. Ehdottomasti pahin virhe joissain Euroopan maissa on ollut välinpitämättömyys. Ihmiset ovat liikkuneet parvissa eristäytymisohjeista huolimatta ja levittäneet tautia toistellen "flunssaahan se vain on" ja "ei se minua tapa" tai "johan minä tästä joudan mennä". Jokainen tartunnan saanut vähentää toisten mahdollisuutta selvitä levittämällä tartuntaa ja mahdollisesti tarvitessaan sairaalahoitoa. Harvassa ovat varmaan ne, jotka kieltäytyvät avusta jättäen hengityskoneen kohteliaasti toisille.
 |
| Focus, Borneo 2015, Relatives, Laura ja Petri Parkko, Galleria Pato |
Eristäydytään siis niin hyvin kuin voidaan. Itsemme ja toisten takia.
Jokin aika sitten annettiin termi sellaiselle ihmisen käyttäytymiselle, jossa kaiken menotarjonnan keskellä pelätään, että yhden valinnan tehdessään jää vaille jotain tärkeää, mitä tapahtuu samaan aikaan muualla, FOMO, fear of missing out. Tämä on kuulemma milleniaalien murhe. Nyt tuosta ongelmasta pääsee irti, kun missään ei tapahdu mitään. Vetäydytään kotiin, tehdään etätöitä ja koulua käydään digilaitteiden avulla kotona. Vapaa-aikakin on tapahtumattomampaa kuin ennen. Lapsia ei kuljeteta harrastuksissa vaan mennään vaikka metsäretkelle ja vietetään kotona saunailtaa. Ollaan samalla tavalla jumissa kuin joulun aikaan, paitsi totaalisemmin. Monet yksinäiset ovat viime vuosina kokoontuneet sinkkujouluihin ja perheet lähteneet jo joulupäivänä ostoskeskuksiin.
Etätyö ja koulunkäynti kotona ei ole kaikille helppoa. Koti tuntuu ahtaalta ja tulee riitoja. Vapaa-ajan menojen loppuminenkin on toisille vaikeampaa kuin toisille. Joistakin on vain kivaa, kun nyt saa luvalla olla vetäytyvä ja kaikki muutkin ovat samassa tilanteessa, toiset taas hyppivät seinille. Introvertin on helppo moralisoida, pitää ekstrovertin ihmisten kaipuuta lapsellisena ja hehkuttaa yksin olon tärkeyttä.
Voi olla, että kun viruksen pahin aika on ohi, niin parisuhteissa on tapahtunut muutoksia. Tiivis yhdessäolo saattaa huonontaa entisestään huonoa suhdetta ja syventää hyvää. Se saattaa myös laittaa hyvänkin koetukselle.
On tärkeää, että emme tuomitse toistemme huolia ja käyttäytymistä, emme oman vähemmän sosiaalisen porukkamme keskuudessa emmekä kansojen välillä.
Lämpimämmissä maissa on totuttu tapaamaan ystäviä ravintoloissa ja syömään yhdessä siinä missä meillä kutsutaan ystäviä kotiin. Meillä on isommat asunnot, koska vietämme ilmaston vuoksi paljon aikaa kotona. Italialainen saattaa mieltää lähiterassin olohuoneekseen ja hänelle liikkumisen estäminen on siksi isompi menetys kuin meille.
Joissain köyhissä Euroopan maissa tauti on tullut hitaammin siksi että ei ole varaa matkustella paljon. Suomalaiset ovat paljon matkustavaa kansaa, mihin on muitakin syitä kuin korkea elintaso, ainakin ilmasto ja terveyssyyt. Silti on aivan turha syyttää toisiamme matkoista. Me toimimme kukin aina niissä olosuhteissa, missä kulloinkin elämme.
 |
| Love, Thailand 2018, Relatives, Laura ja Petri Parkko, Galleria Pato |
Kirjoitukseni kuvat ovat Laura ja Petri Parkon näyttelystä Relatives Kuusankosken Taideruukin Pato-galleriassa. Kuvaajat ovat kerännet materiaalia näyttelyyn vuodesta 2013. Näyttelyn tarkoituksena on kiinnittää huomiota paitsi apinoiden inhimillisyyteen, niin myös niiden sekä monien muiden lajien uhanalaistumiseen ja suojelun tarpeeseen.
Ehdimme käydä katsomassa näitä viehättäviä kuvia juuri ennen kuin sairastuin keuhkokuumeeseen ja siitä toipuminen linkittyi tähän riskiryhmäläisen karanteeniin.
Viimeisenä näyttelyssä oli peili, johon saattoi asettua kuvaan. Otin kuvan, jossa mieheni juttelee tutun valokuvaharrastajan kanssa ja sain näin kuvaan kolme homo sapiensia.
 |
| Human, Kuusankoski, Finland 2020 |
Kirjoitimme molemmat, mieheni ja minä, yhtä aikaa ajatuksiamme elämästä koronapandemian rajoitusten aikana. Hän kirjoitti facebookiin. Julkaisen hänen kirjoituksensa tässä lopussa, koska mielestäni nämä kirjoituksemme täydentävät kivasti toisiaan. Hän puhuu laumanisäkkäistä, sopii hyvin minun kuvavalintaani.
Kiitos selkeästä ja asiallisesta asioiden hoidosta poikkeustilanteessa presidentti, hallitus, asiantuntijat, tiedottajat, terveydenhoitohenkilökunta ja toisiaan avustavat ihmiset. Virkavaltaa ei ole tarvittu, toivottavasti ei tarvitakaan.
Ja nyt Mentulan residenssin tyypit lähtevät pienelle retkelle termospullo ja pullat repussa.
Voikaa hyvin, ystävät!
Unton kirjoitus:
Koronavirus supistaa nyt elämänpiiriämme kovin ottein. Se saa tajuamaan kirkkaasti, mikä on elämässämme tärkeintä. Terveys, rakkaat ihmiset, turvallisuus, ravinto… Koronan torjunnassa ei toimikaan viime aikoina niin tutuksi tulleet uhoaminen, vihaaminen, hedonistinen napaansa tuijottaminen, ylivertaisuuden tunne muihin ihmisiin ja kansoihin nähden. Kuolema on tullut oudon lähelle, vaikka sen piti koskea vain joitakin taitamattomia, jotka sen ansaitsevat eivätkä osaa sairautta vastaan oikein taistella. Yllättäen ihminen onkin vain laumanisäkäs, joka voi sairastua pahaan massaepidemiaan siinä kuin muutkin elävät.
Muistan äitini kertomuksen, kuinka hän 10-vuotiaana tyttönä oli espanjantaudin jälkeen hoiperrellut pitkin seiniä. Kansainvälinen tiedonjako ei tuolloin toiminut eikä rajoituksia juurikaan voitu tai osattu käyttää. Itse sairastin raskaasti ns. aasialaisen 7-vuotiaana. Korkeassa kuumeessa ajoin huoneessani takaa jänistä, joka pakeni tapetin kuvioon. Nyt on koronan aika. Matkailevat ihmiset levittivät sen keskuuteemme ennennäkemättömällä nopeudella.
Dystooppiset kirjat ja elokuvat ovat kuvanneet maapalloa tilassa, jossa ulkopuolinen vihollinen lähestyy meitä ja rikkoo kaiken tutun ja turvallisen. Nyt meillä on koko maailman yhteinen vihollinen. Siihen eivät pure Naton ohjukset eivätkä terrroristien itsemurhaliivit. Talousnobelistit saavat antaa mitä tahansa lausuntojaan, korona pistää pörssit polvilleen eikä Trumpinkaan möläytyksistä ole apua. Maailmanlaajuinen yhteistyö, kokemusten ja tietojen jako sekä rajoituksiin sitoutuminen ovat osoittautuneet tehokkaiksi.
Arvostan korkealle Suomen hallituksen, presidentin, viranomaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten toimet. Jälkikäteen voidaan varmasti löytää virheitäkin, mutta onhan tilanne ainutlaatuinen. On selvää, että aikanaan virus talttuu ja palataan kohti normaalia elämää. Tappiot tilastoidaan, mutta otetaan myös opiksi, niin ainakin toivon.
Kalenterista tyhjenivät merkinnät. Onneksi on puhelin ja muut sähköiset yhteydet. Kaupasta olivat yllättäen hetkeksi loppuneet perunat ja porkkanat. Tehdään siis enemmän tuttua kotiruokaa.
Eläkeläisellä muutosta on eristäytyminen. Meillä se merkitsee myös eroa lapsista ja lapsenlapsista. Töissä käyvillä on suuremmat haasteet; työt ja lapset siirtyvät kotiin ja työt saattavat myös loppua täysin. Terveydenhuollossa varaudutaan muuttuviin tilanteisiin.
Nyt on rauhoittavaa liikkua luonnossa. Oheinen kuva on eiliseltä kävelyltä Väliväylän Paaskosken maisemista. Tänään suuntaamme Marjatan kanssa Sippolan arboretumin metsäpolulle.
Kiitos korona-aikaan liittyvistä kirjoituksista ja ajatuksista. On hienoa, että on toimiva parisuhde, jossa tuetaan toinen toisia. Yksinäisille tämä aika voi olla todella kamala tai sitten ei, se riippuu luonteesta.
VastaaPoistaOnneksi on kiva kumppani ja koira.
Aurinkoista kevättä :)
Sinulle Mai toivotan samaa!
PoistaMonelle yksin elävälle toisten apuun turvautuminen on hankalaa, kun on tottunut pärjäämään yksin. Parisuhteessa apu on saatavilla pyytämättä ja tämä puoli rakkaudessa korostuu vanhempana.
Palasin äsken kävelyltä hiljaisilta omakotialueilta ja metsästä. Askelia kertyi yli 9000. Oli hauska löytää kummankin Mentulan pohdintoja, kun nyt elämme erityistä aikaa. Hymyn kera tervehdys molemmille!
VastaaPoistaKiitos! Hymyjä sinnekin!
PoistaIstahdimme aamulla molemmat koneittemme ääreen. Jossain vaiheessa huhuilin naapurihuoneeseen, mitä siellä puuhastellaan, ja mies vastasi, että selvittelee ajatuksiaan korona-viruksen aiheuttamasta tilanteesta kirjoittamalla. No sitähän täällä minäkin!
Meillä oli kiva retki, lyhyt, kun tässä vielä vähän toipilaitakin ollaan, mutta tosi virkistävä. Metsän aromaattiset tuoksut tuntuivat erityisen ihanilta, kun ei ole vähään aikaan päässyt ulos. Ihailimme pienen puukiipijän liikkeitä ylös männynrunkoa ja torvi- eli pikarijäkälän kauneutta. Piti ihan muistella Aila Juvosen runoa:
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.
Metsä parantaa sekä kroppaa että sielua 🎶👌
PoistaKyllä olen myös pähkäillyt tätä maailmanmenoa. Samansuuntaisia ajatuksia kuin sinullakin. Vakavasti otetaan ohjeet, miten olla saamatta virusta. Sillä hoituisi sekin, ettei myöskään levitä sitä.
VastaaPoistaEnää viikkoon en ole tavannut muita ihmisiä, vain mieheni kanssa kahdestaan. Meidän ulkoiluamme ei rajoita mikään, nurkalta lähtee metsää kymmeniä kilometrejä, kun suunnan valitseen niin. Sääkin on suosinut ulkoilua.
Äsken uutisia katsoessani hämmästelin kovin, miten Saksassa viettiin ystävien kanssa aikaa puistoissa! Ei kai kukaan niin varmuudella tiedä, miten tauti itse kunkin kohdalle osuessaan käyttäytyy.
Innostuin niin teidän retkestänne, että suunnittelin jo vastaavaa meillekin lauantaille. Oikein nuotio ja ajan kanssa. Pitää ottaa lapiokin mukaan.
Hienoa, että olet kuntoutunut.Iloisella ja optimistisella mielellä porskutellaan!
Mekin ajattelimme seuraavaksi mennä nuotioretkelle ja paistaa makkaraa jonain lähipäivänä. Kahdestaan ollaan.
PoistaHarmistuin, kun luin, että jotkut vanhat ovat turhamaisia tämän asian suhteen. Minäkö suojeluskohde, minä ikinuori tyttömummo ja minä tervaskanto! Kaikkialla missä koronaan on kuoltu kuolleisuus on lisääntynyt 70 ikävuodesta eteenpäin selvästi, eikä syynä ole edes pelkästään krooniset sairaudet, vaan vanhempien ihmisten soluissa on jotain sellaista, mihin tämä virus tarttuu myös perusterveillä herkemmin kuin nuorten soluihin. Ja jos ei ajatella itseä, niin onko se menemisen vapaus nyt niin tärkeää, että ei yhtään välitetä muista. Minä en ainakaan haluaisi siellä täällä liehuttuani mennä rennosti tapaamaan lapsenlapsia ja viedä tautia heille.
Taudin huippu ajoittuu tämänhetkisten arvioiden mukaan aikaisintaan toukokuulle eli koko kesä voi mennä epidemian laantumiseen. Sen kestämme. Odotamme.
On kyllä mielenkiintoista seurata, miten ihmisten asenteet ja tavat muuttuvat ja mitä hyvääkin vaikeista ajoista seuraa.
Suomessa lasten harrastustoiminta on ollut joillekin lapsille liiankin vaativaa ja kyytimisaikataulut perheen tunnelmia kiristäviä. Antaako karanteeni viestiä siitä, että toisinkin voisi olla?
Ja mitä kaikkea muuta - aika näyttää.
Hiljaiset harrastukset, lukeminen, kirjoittaminen ja käsityöt saattavat ainakin kasvattaa suosiotaan.
Välittäminen on jo näkynyt vaaaehtoisten avustustoimintojen järjestämisenä, ja se varmaan lisääntyy. Pannaan hyvä kiertämään.
Pärjäilyä.
VastaaPoistaOlen ollut huomaavinani että vanhemmissa ihmisissä löytyy molemmat ääripäät, sekä ne kaikkein varovaisimmat että ne jotka tekevät niin kuin ovat aina tehneet ohjeista välittämättä, nuoremmat joustavammat ovat sitten sillä välillä...
Viimeksi olen poistunut konventista viime perjantai-iltapäivänä, viikon alussahan tänne tuli ulkonaliikkumiskielto mutta sitä ennenkin oli jo ohjeistusta...piha sentään on että ulos pääsee. Edellisessä parinkymmenen neliön yksiössä, jonka ainoa ikkuna oli pohjoiseen ettei aurinkoa näkisi, varmaan kiipeilisi jo enemmän seinillä...
Ja kun tätä ennen jo tein etäopintoja, niin minun arkipäiväni on itse asiassa pysynyt hyvinkin pitkälle samanlaisena (ei ihan samana, ja kyllähän se kelpaisi hyvin että menisi jo ohi...)
Juu, on se kumma että keski-ikäisten pitää nyt kaitsea sekä vanhoja, joitten pitäisi olla elämänkokemuksen viisauttamia, että teinejä, joiden aivot eivät vielä niin tunne vastuuta.
PoistaVanhoissa on näitä 'omapahan on asiani' -tyyppejä ja nuorissa niitä, joiden mielestä he saivat kuukauden loman, kun siirtyivät etäopiskeluun. Meillä on kauppakeskuksessa notkunut eilen koko illan 10 - 35 nuoren joukko, joka on kysynyt vartijoilta, miksei täällä saa olla.
Ehkä kaikissa perheissä ei edes ole tapana seurata oikeita medioita, vain sellasia sivustoja, joissa tämäkin vakava tilanne on mauttoman vitsailun ja vähättelyn aihe.
Ai, sinä olet vielä siellä Ranskassa luostarissa. Luulin, että olit palannut Suomeen, kun aloit blogin uudelleen. Olet tottunut hiljaiseloon ja keskittymiseen. Hyvä, että olet saanut valoisamman huoneen.
Meillä paistaa tänään aurinko kirkkaasti. Mikäs tässä, on tilaa kävellä ja happirikasta ilmaa. Sain lisää Amélie Nothombin kirjojakin, Life Form (Une forme de vie) ja Loving Sabotage (Le Sabotage amoureux).
On vain mukauduttava vallitseviin olosuhteisiin.
VastaaPoistaHiljaiseloa vietän maaseudun pikkukylässä, sen verran
käydään kotielinpiirin ulkopuolella, että jääkaappi pysyy
tehtäviensä tasalla.
Luontopolut alkavat tontin reunalta, hienoja ulkoiluilmoja luvassa, voi ihastella ja ihmetellä heräävän kevätluonnon ihmeitä. Hyvää vointia teille.
Varmaan luonto ja kevään merkkien tarkkailu nousee nyt harrastusryhmien puuttuessa isoon arvoon. Lapsillekin voi antaa tähän liittyviä tehtäviä etäopetuksessa.
PoistaIhmettelin eilen, kun kuulin, miten monipuolinen kauko-ohjattu koulupäivä 10-vuotiaalla pojanpojalla oli. Hyvä opettajat!
Ihminen on mukautuvainen olento, joten eiköhän tästäkin selvitä. Toivottavasti paljon kriisistä oppineina ja yhteishenkeä sekä myötätuntoa omaksuneina.
Voi hyvin!
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaYhtä asiaa en allekirjoita, minä kyllä tuomitsen joidenkin hyvin välinpitämättömän ja itsekkään käyttäytymisen. Ymmärrän kyllä, että kaikille kotona oleminen ei ole onni ja autuus, kuten itselleni. Ymmärrän paremmin eteläisten maiden pieniin yksiköihin suljettujen ahdistuksen. Heillä on myös ulkinaliikkumiskielto, joka muuten voitaisiin meillä välttää tottelemalla suosituksia. Nyt vuo vielä lähteä kadulle kävelemään ja jopa nähdä muita muutamien metrien etäisyydeltä. Älkää nyt pilatko tätä!
Ymmärrys on vähissä kotikouluun määrättyjä "kylän" teinejä kohtaan. Isot talot, oma piha, sisaruksia ja sitäpaitsi velvollisuus olla etätunnilla. Kaupungilla kiertely on silloin niin itsekäs valinta, että kyllä olen hyvin lähellä tuomita. Jollain heistä voi olla kotona riskiryhmään kuuluva sisarus/vanhempi. Näiden nuorten toiminta aiheutti sen, että nuorempien kouluja ei suljettu vielä. Mitä jos jossain koulussa nyt leviää tartunta?
Ymmärrän, että ohjeiden noudattaminen on vaikeampaa itseäni sosiaalisemmille ihmille, mutta en minäkään sitä ymmärrä, että se olisi niin äärimmäisen vaikeaa silloin, kun on tosipaikka ja kyse elämästä ja kuolemasta.
Poista(En viitsi elämöidä introverttiydelläni, luulen että se ei ole mitään ihmeellistä, vaan aika yleinen piirre lukevilla ja kirjoittavilla ihmisillä. Viihdyn tosi hyvin tässä hiljaiselossa.)
Prsidentti Sauli Niinistö muistutti tänään haastattelussa, että erinomaista urheutta tuntevat, tulkoon jos on tullakseen -tyypit katuvat viimeistään sairasvuoteella, kun siinä naapurivuoteessa makaa läheinen ihminen.
Jos näitä uhmaajia ei saada kuriin niin sitten alkaa poliisivalvonta ja sakottaminen, mihin noissa etelän maissa on jouduttu menemään.
Meillä on tiedotus erinomaista. Tänäänkin seurasin ministerien ja asiantuntijoiden varoituksia. Presidentin puheet ja haastatteluvastaukset ovat olleet vakuuttavia. Omituista, että silti ei uskota!