Suomen kirjataiteen komitea on valinnut vuoden 2022 kauneimmaksi kirjaksi graafisen suunnittelijan Viivi Prokofjevin suunnitteleman kirjan Manuaali. Kirja on romaani ja sen on kirjoittanut Klaus Maunuksela.
 |
Kauneimmat kirjat valitaan vuosittain yli 30 maassa.
Suomessa vuoden kauneimmat kirjat on valittu vuodesta 1947 lähtien. Kauneimmat kirjat -kokoelma on näytteillä valinnan jälkeen mm. kirjastoissa ja kirjamessuilla sekä ulkomailla kansainvälisissä näyttelyissä ja kilpailuissa.
Lisää tietoa palkitsemisesta, sen perusteista ja raadin kokoonpanosta täältä.
Vaikka perusteluissa yhtenä seikkana mainitaan myös kirjan ulkoasun ja sisällön yhteensopivuus, tarkastelen tällä kertaa vain kirjaesinettä.
En ole vielä lukenut tätä kirjaa. Arvelen, että kyseessä on digiajan pohdintaa (kannen viivakoodi) ja scifiä (avaruuskuvat). Palaan sisältöön ehkä myöhemmin.
Manuaali on muistikirjaa muistuttava niin pieneltä kooltaan kuin pehmeiltä kansiltaankin. Kulmat ovat sievästi pyöristetyt. Kansien väri on lämmin villanvalkoinen, sisäsivut ovat kellertävämpää valkoista ja 3. luku (75 sivua 170:stä) on harmaita sivuja valkoisin tekstein, lopussa palataan taas valkoisiin sivuihin.
Kannessa ja alkusivun kiitostekstissä sekä takakannen esittelyssä on käytetty vanhahtavaa kaunokirjoitusta. Numeroissa on entisaikojen kaarevia muotoja.
Keskellä teosta on kuva-aukeama avaruuden tähtisumuista ja taittosivujen keskellä ilmeisesti avaruusaluksen tai -alusten osien kaavioita. Luettuani tekstin tiedän paremmin.
Suunnittelija on viehättynyt ovaalimuodosta. Kiitokset omalla sivullaan ja takakannen esittelyteksti kulkevat soikiona, mikä ei ole kovin miellyttävää lukea, vaikka onkin hauskan näköistä.
Anteeksi tuo kirjaston tarra yllä olevassa kuvassa ja pahoittelen myös kuvieni tasoa. Aherran kuvien kanssa, hion ja kirkastan ja olen tyytyväinen, kun saan tekstitkin näkymään tarkkarajaisina, mutta... ääh ne hämärtyvät matkalla Bloggeriin.
Oma arvioni tämän kirjan kauneudesta:
- Kirja tuntuu mukavalta kädessä ja pidän sen lämpimänvalkoisista sävyistä.
- Teksti on miellyttävän ilmavaa, koska kirjailijan tyyli on säeproosamaista ja teksti on lisäksi ladottu väljästi ja jätetty joukkoon tyhjiä sivuja ja sivun puolikkaita.
- Valkoinen teksti harmaalla pohjalla on hankalampaa lukea kuin musta valkealla. Minulla on uudet hyvät lukulasit, silti koen tämän tekstin epämiellyttävänä.
- Kansi saa minulta sapiskaa. Se on liian tyhjä, ja kirjan nimi saisi olla isommalla tekstillä. Pidän yleensäkin siitä, että kirjan nimi näkyy isommin kuin kirjailijan nimi. Hieman väriäkin saisi olla.
👍 Nyt kun on kouluarvosanojen aika annan tälle kirjalle ulkomuodostaan ysimiikan.
Monelle ihmisille kirja on vain teksti ja he lukevat yhtä hyvin laitteelta tai kuuntelevat kirjaa luettuna tietämättä kirjan ulkonäöstä. Minä arvostan painettua kirjaa - olisinko sanonut tämän joskus ennenkin! - ja pidän sitä kauniina myös sisustuksessa.
Suomentajan nimi muuten onkin joissain kirjoissa jo hyvin näkyvillä, jopa kannessa. Hyvä!
Tässä kirjassa kirjan taiton ja kannen suunnitelleen Viivi Prokofjevin nimi on Kiitos-sivulla pienellä tekstillä. Se on tuon ovaalin vasemmalla puolen. Klikkaa kuva isommaksi, niin pystyt lukemaan.
