Reissu vähän yli puolen välin ja olen jo saanut kaikkea mitä tältä matkalta hain.
Olen rentoutunut pois synkeistä ajatuksista, Toki katson uutisia päivittäin, Yle Areenaa läppäriltä ja lomakämpän telkkarista eri kanavien uutiskatsauksia ja keskusteluja, mutta en purskahtele itkuun, vaan pystyn ajattelemaan asioita järkevästi.
Aurinko on saanut mieleni avarammaksi ja valoisammaksi.
Olen nähnyt kiinnostavia museoita ja taidegallerioita.
Olen makoillut altaalla lukien kirjoja, joista kirjoitan myöhemmin.
Olen juuri viimeisillä sivuilla Anne Tylerin romaania Pyhimys sattuman oikusta. Se on kirja, joka on toisaalta yksinkertainen, toisaalta syvä ja pulppuaa iloa ja valoa.
Olen istunut kahviloissa ja seuraillut ihmisiä ja heidän monimuotoisuuttaan, leppoisasti tarkkaillen.
Olen syönyt hyvää ruokaa kauniisti laitettuna. Erikseen pitää mainita Santa Cruzista ravintola Santo Pecado Gastrobar, jos joku lukijoista sattuisi matkustamaan tänne. Siinä paikassa osataan laittaa yksinkertainenkin ruoka kauniisti tarjolle ja tarjoilijoiden ammattitaito on huippuluokkaa.
 |
| Peña de Francian kirkko, Purerto de la Cruz Kuva: Ume |
Pääsiäisviikolla on katolisissa kirkoissa joka päivä kulkueita. En oikein ymmärrä niiden tarkoitusta. Nissä on paljolti samaa kuin karnevaalikulkueissa. Olemme käyneet katsomassa useita. Pyhiä patsaita kuljettavat ihmiset ovat pukeutuneet parhaimpiinsa, mutta ympärillä kulkuetta seuraavat paikalliset ja turistit eivät. Kulkueen perässä tuleva orkesteri koostuu juhlavasti mustiin pukeutuneista eri ikäisistä muusikoista.
 |
| Kuva: Ume |
 |
| Kuva: Ume |
 |
| Kuva:Ume |
Viime sunnuntaina osuimme Santa Cruzissa Ukraina-tapahtumaan, jossa vietimme aikaa pitkään. Tapahtuma oli paikallisten ukrainalaistaustaisten järjestämä ja siinä oli mukana mm Amnestyn edustajia. Kuulimme puheita ja musiikkia. Jotkut lauluista olivat hyvin haikeita. Ihmisiä tuli tapahtumaan myös suoraan kirkosta palmunoksat käsissään. Eräs vanha mies aivan minun edessäni itki huojuen koko ajan niin että oli mahdotonta olla eläytymättä hänen murheeseensa. Lopuksi laulettiin yhdessä Ukrainan kansallislaulu. Pienet lapsetkin laittoivat käden sydämensä päälle laulun aikana. Lopuksi moneen kertaan jo tutuksi tulleet tervehdykset Slava Ukraini ja Heroyam slava.
Kun kävelimme eteenpäin tuntui olo jotenkin puhdistuneelta ja toiveikkaalta.
 |
| Kuva:Ume |
 |
| Kuva:Ume |
 |
| Kuva: Ume |
Felices Pascuas!
Pääsiäinen ei täällä näy koristeina ja suklaamunina. Tänään näin muutaman suklaapupun isossa kaupassa kassojen luona. Kauppojen ja muiden paikkojen aukioloajat ovat epämääräiset.
Huomenna, pitkänäperjantaina, on tarkoitus olla altaalla ja lauantaina lähdemme tutustumaan La Lagunan kaupunkiin, jota pidetään Teneriffan kauneimpana kaupunkina. Olen kiinnostunut sen Teneriffan historian museosta ja yliopistosta. Siellä on myös kuuluisien Pisaverde-kenkien kauppa. Voisin katsella niitä taideteoksina.
Tuo Ukraina-tapahtuma varmaan kouraisi sydäntä ja tunteita.
VastaaPoistaReissunne kuulostaa antoisalta, nauttikaa loppuosastakin.
Kiitos, näin teemme.
PoistaOlin juuri sanonut miehelleni, että täällä ei ole näkynyt mitään Ukraina-lippuja yms, ollaan niin kaukana, ja silloin alkoi kuulua slaavilaista laulua ja näimme pikkutyttöjä sinikeltaiset nauhat ponnareissaan. Kulkueen liikkeelle lähtö kesti niin kauan, että kävimme välillä syömässä ja sieltä ravintolapöydästä näimmekin, miten isoksi kasvanut kulkue kulki ohi. Ei kun takaisin lähtöaukiolle, jossa oli sitten juhla. Erittäin paljon poliiseja oli vartioimassa tilaisuutta. Kai täälläkin on sitten myös putinisteja.
Oikein hyvä, että olo on siellä kohentunut! Kauniita kuvia. :)
VastaaPoistaKiitos! Nuo paremmin työstetyt ovat mieheni. Hänkin kyllä harmittelee sitä, että ei pääse pöytäkoneelle, jossa on paremmat kuvankäsittelyohjelmat.
PoistaTiedän, että valo & lämpö & meri -yhdistelmä auttaa minulla aina, kun alan nuutua.