Love is love ja Love is not a thing to hate luki kylteissä Kouvolan Pride-kulkueessa. Rakkaus ei ole onneksi enää rikos eikä sairaus kuten vielä muutama vuosikymmen sitten väitettiin ja monessa paikassa maailmalla edelleen väärinymmärretään. Rakkaus ei ole myöskään 'synti ja häpeä', kuten eräs poliitikkomme toistuvasti julistaa. Shame on you, P. R.! Love is love. Rakkaus on vain rakkautta. Eri muodoissaan, siksi sateenkaari. Tämä asia ei ole teoriakysymys tai mielipideasia, kysymys on toisten ihmisten olemassaolosta.
Kouvolan Pride onnistui hyvin. Kävimme mieheni kanssa kokoontumispaikalla juttelemassa ihmisten kanssa ja aistimassa tunnelmaa. Sitten siirryimme kadunvarteen kannustamaan ja ottamaan kuvia.
Kannustajien joukkoon oli eksynyt vain yksi vihapuhuja, joka yritti saada mukaan muita ja höpötti jotain sodomaajagomorraa, mutta hän väistyi taka-alalle, kun ei saanut ketään mukaansa. Kaikki muut hymyilivät ja taputtivat hyväntahtoisesti kulkueväelle. Käsinkosketeltavan kiva, lämmin tunnelma.
Kulkuetta seurasi puistotapahtuma. Paljon muutakin on tapahtunut viikon aikana, on järjestetty erilaisia työpajoja ja eilen oli Nuorten Pride -päivä.
Elokuvia ei tänä vuonna ole tietääkseni ollut. Viime vuonna kävin katsomassa Kouvola Priden yhteydessä elokuvan A Moment in the Reeds.
 |
 |
| Kiitos kuvasta Kia ja Heidi! |
Ihmisoikeudet kuuluvat todellakin kaikille ja translaki on meillä aivan pielessä.
 |
| Kuva:Ume |
Kiitos donitsien ompelijoille! Kyllä nyt kelpaa, kun saa hiukset kootuksi pois tieltä. Tuo 'Love is love' on kyllä paras kiteytys, mitä olen kuullut seksuaalisesta kirjosta keskusteltaessa. Siitäkin kiitän!
Kaupungintalolla liehui sateenkaarilippu ja kävelykadun yläpuolelle oli ripustettu sateenkaariviirejä ajankohdan koristeiksi. Ihan kuin syyskesän kukatkin olisivat viestineet olevansa samaa mieltä moninaisuuden rikkaudesta.
Tuo hiuspantakuva on hieno, sinulla on kauniit hiukset!
VastaaPoistaKiitos Heidi! Olen perinyt isältäni paksut hiukset. Oivalsin viisi vuotta sitten rintasyövän saatuani, että minun pitää lopettaa värjääminen, ja nyt olen oivaltanut, että minun pitää antaa näiden jouhien kasvaa. Saan jo niskaponnarin.
Poistahiuskuva on aivan älyttömän kaunis!!! olin jo kirjoittamassa i speak gay -mielipidettä, mutta tuo sun tukka ja sateenkaaridonitsi siinä veivät kaikki sanat. ehkä ihan hyvä niin.
VastaaPoistasiteeraan kuitenkin kirjailija antti nyléniä, jonka kauhun ja ulkopuolisuuden esseet minulla on matkalukemisena:
"syksyllä 2015 oli parin kuukauden tauko, ja kun viimein raahaudun kirkkoon, joku minulle tuntematon pappi saarnasi siellä, että suvaitsevaisuus on tärkeä kristillinen hyve, mutta ei tietenkään pidä suvaita ”pahuutta”, kuten homoliittoja. satuin näkemään, kuinka jeesus kristus käveli määrätietoisin askelein ovesta ulos. lähdin itse perässä enkä pariin viikkoon palannut."
meri
Kiitos, meri! 'I speak gay' kuulostaa hyvältä.
PoistaOnpa hyvä sitaatti Antti Nyléniltä. En ymmärrä, miten hän pystyy humaaneine ajatuksineen olemaan katolinen, katolisuudessa kun on vieläkin kammottavampaa suhtautumista ihmisten sukupuolisuuteen ja seksuaaliseen käyttäytymiseen kuin protestanttisuudessa. Eipä silti, kaikkien yksijumalisten uskontojen opeissa pidetään tärkeänä säädellä ihmisten seksuaalisuutta ja tuomita heitä sääntöjen ylittämisestä.
Jeesus ei näin tehnyt. Kristinuskon kehittäjät ottivat mallia siitä, mikä oli silloin vallalla ja muovasivat ehkä uskonnosta myös itsensä näköistä. Nyt voisi mennä sinne alkuun, Jeesuksen itsensä oppeihin, ja katsoa, mikä olikaan ydinsanoma.
marjatta
Poistatuota olen miettinyt hartaasti itsekin: miten voi sovittaa katolisuuden itseensä, kun tietää sen julmuuksista.
en voi tajuta sitä, että periaatteessa selibaatissa elävillä miehillä on niin järjetön sananvalta naisten lisääntymisterveyteen ja ihmisten seksuaalisiin oikeuksiin liittyvissä asioissa.
missä ihmeen todellisuudessa elää porukka, jonka päähuoli on homojen olemassaolo ja abortin vastustaminen?
omassa kuplassani on uskonnottomia pohdiskelijoita, kiihkeitä vanhoillisuskovaisia ja kaikkea siltä väliltä. itse olen kai liian liberaali kiinnittyäkseni uskonnollisiin instituutioihin. mitään hyvää ei lahkojen psykologiasta ole tullut vastaan.
jos jotakin uskontoa pitäisi tunnustaa, niin ehkä sitten pay it forward -uskoa. se pitää minut järjissäni. on mielekästä, että yksittäiset ihmiset toimivat hyvän puolesta. kyse on hirveän pienistä prosesseista, mutta kuitenkin.
ps. tuo sinun scrunchie-kuvasi on just sitä hyvän kierrättämistä.
meri
Minäkin olen mieluiten 'pay it forward' -uskovainen. Siinä uskonnossa ei ole mitään miinuspuolia, molemmat saa, antaja ja saaja, ja maailma paranee jokaisesta hyvästä teosta.
PoistaKiitos, meri, taas opin uuden englannin sanan, scrunchie = hiuslenkki eli donitsi. Menin vielä avaamaan googlen kuvahaun tällä sanalla, ah mikä scrunchiemaailma!
Olen katsonut Grantchester-sarjaa, joka sijoittuu 1950-luvulle, ja ihmetellyt, että miten edelleen, lähes 70 vuotta myöhemmin, tasa-arvo on niin vaikea asia monille sulattaa.
VastaaPoistaSanopa muuta! Tasa-arvo on niin järkevä asia, oikeastaan itsestäänselvyys.
PoistaMiten meidän joukossamme onkin niin paljon itsensä ja omanlaistensa korottajia, mistä he oikein saavat sen ylemmyyden? Vai onko se kauhua siitä, ettei tule toimeen moninaisuudessa ja ryhtyy siksi kaventamaan elämää ja raivaamaan pois toiseutta näköpiiristään.
Natsithan pyrkivät poistamaan monien muiden jaotteluiden lisäksi myös homot ihmisten joukosta, vaikka tietenkin heissä itsessään oli myös seksuaalista kirjoa, piilossa pidettynä. Siellähän se pahin vihollinen onkin, omassa itsessä, joka ei pysy itse asetetuissa kapeissa raameissa.
En ole katsonut Grantchester-sarjaa. Ptäisköhän kurkata?
Kannattaa aloittaa ensimmäisestä tuotantokaudesta. Suosittelen!
PoistaLiityn ihastelijoiden kööriin: ihanat nuo sinun hiuksesi! Myös hieno kirjoitus tietenkin. Minulla on vähän huono omatunto, kun en jaksa niin aktiivisesti tukea esim tästä näkökulmasta syrjittyjä. Olen ilmeisesti vähän liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Helsinki Pridessa olen ollut useaan kertaan ja hieno on ollut tunnelma, hauskaa ja rentoa. Heti sen aistii, kuinka hyvää tekee turhien rajojen ja leimojen poistuminen.
VastaaPoistaEn minäkään ole tehnyt muuta kuin seuraillut paria tapahtumaa ja ostanut yhden hiusjutun ja rintanapin, heh.
PoistaJuu, totta, tällainen hyvän mielen hyrinä on kaikissa tilanteissa joissa ollaan yhdessä kyselemättä sosiaalista statusta yms, vain ihmisinä. Kouvolassa oli viime vuonna, meidän ensimmäisessä Pridessa, enemmän HLBTQjne-porukkaa ja karnevaalimeininkiä ja vähemmän heteroja, nyt oli melkein toisinpäin, arkisempaa ja tuen vuoksi mukana olevia enemmän, mikä on ihan hyväkin suuntaus. On hyvä, jos moninaisuudesta tulee arkista ja "normaalia" eikä ihmiset erottele toisiaan erilaisten ominaisuuksien ja luokituksien alle. Sitä kohtihan näillä näkyväksi tulemisilla mennään, tabuista normaaliuteen.
Sinun hiuskuvasi on kirjankansi- tai julistekuva. Se on hieno.
VastaaPoistaTämä ilmaisu Love is love on todella pilkattu jossain katusaarnaajaporukassa maamme ulkopuolella. Ne porukat ovat ärhäköitä ja aktivoituneita.
Pridessä on vain se huono puoli, että se saa näyttämään kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ajattelisivat vain seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyviä kysymyksiä. Tietysti ymmärrän Prideä, mutta niin sanottu vastapuoli saa siitä myös aineksia hyökkäyksiinsä.
Ehkä Pride tarvitsisi globaalisti jonkinlaisen päivityksen. Tämä perustuu niihin moniin kulkueisiin mitä netin kautta olen kuluneena kesänä katsonut.
Kiitos Jari! Kuva on minun pokkarikamerallani, jossa ei ole mitään säätöjä. Unto pyysi kääntämään naaman oveen päin ja näppäsi kuvan. Ilmeisesti oli hyvä valo.
PoistaAntaa pilkkaajien pilkata. Ei se saa estää ihmisiä ajamasta asioita ja iloitsemasta yhdessä.
Tähän asti Pride-kulkueissa on tykätty karnevalistisesta tyylistä, tosin rinnalle on tullut myös erillisiä vain tiukkaa asiaa, lainsäädännön puutteita, korostavia mielenosoitusmarsseja.
Meillä oli Kouvolassa nyt kivasti mukana nuoria ja nuoria perheitä, jotka halusivat osallistumisellaan edistää tasa-arvoa.
Pride-tapahtumat muuttuvat varmaan sitä mukaa kun tapahtuu kehitystä. Tavoitteenahan on, että niitä ei tarvita, tosin monissa maissa muutos on ollut taaksepäin.
Kouvolan kaupungin Pridelipun varastamista on vaikea ymmärtää. Toivottavasti lippu saadaan takaisin ja varastajat vastuuseen. Toisaalta ehkä Kouvolassa olisi pitänyt tiedostaa tämä uhka ja järjestää vapaaehtoisvoimin lipulle ja lipputangolle vartiointi niin kauan kuin lippu on käytössä...
VastaaPoistaJoo, ja samaa on tapahtunut muutamassa muussakin kaupungissa.
PoistaMeillä näkyy valvontakuvassa kolme poikaa. He saattavat olla samoja, jotka käyvät sotkemassa pysäkkejä ja leikkikenttiä. Energiaa on, mutta sitä kohdistetaan väärin. Yleensä ilkivaltaan erehtyneet on saatu kiinni.
Mitä vähemmän vartiointia, sitä parempi. Ja kaikki pienen järjestäjäryhmän jäsenethän haluavat olla mukana tapahtumissa eikä seisoskelemassa jossain vahteina.
Ja poltettuina riekaleinahan se lippu on "palautettu", raukkamaisesti salaa. Olisi voinut myös viedä sisälle asti ja pyytää anteeksi, niin olisi päässyt vähemmällä. Nämä lippuvarkaat ovat vielä niin hölmöjä, että eivät tiedä valvontakameroja olevan aika monessa paikassa nykyään.
PoistaHienoa, että levität tasa-arvon sanomaa aktiivisesti blogissasi. Monet kuuluvat siihen leiriin (ehkä joskus minäkin), että mikäli asia ei varsinaisesti koske itseä, se ei saa kovin suurta huomioarvoa. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden pitäisi kuitenkin koskettaa meitä kaikkia.
VastaaPoistaJa kuoron kaanonissa totean myös, että aivan mahtava tuo ponnarikuva! Katsoin ensin, että siinä on mustavalkokuva, jonka keskellä on värillinen donitsi. Saisitte tästä kuvasta ehkä hyvät rahat, jos tarjoaisitte sitä vaikkapa I speak gay -promokuvaksi :)
Nyt pitää lisätä Unton nimimerkki tuonne kuvan alle, kun kehuja on tullut näin paljon Käytän välillä hänen ottamiaan kuvia ja hän on sanonut, että jos kuva on myös hänen käsittelemänsä ja hyvä, niin sitten nimi alle, muutoin ei ole väliä.
PoistaKuva näyttää tosiaan mustavalkoiselta yhtä väriläikkää lukuunottamatta. Kun nostan hiuksia ylös niin alla on kivaa hopeanvalkoista. Olen vaihtanut värejä vaatteissanikin "blondiutumiseni" myötä, enemmän sinistä ja roosaa, ja viininpunaisen sävythän käyvät aina.
Mustavalkoisesta tuli mieleeni Mark Levengoodin hauska kirja 'Vanhat tädit eivät muni', johon hän oli kerännyt lasten mietteitä vanhoista ihmisistä. Joku haastatelluista pikku tuumailijoista oli sanonut, että kun hän ajattelee isoisää pienenä, niin hän näkee tämän mustavalkoisena.
Tasa-arvo on asia, jonka puutteet ärsyttävät minua, ja tunnen intoa kirjoittaa sellaisesta, jossa näkyy nytkähdyksiä eteenpäin.