 |
| Sidmouthin metsässä, toukokuussa 2026, kuva:Ume |
Jostain syystä olen viime aikoina lukenut paljon, hyviäkin kirjoja, mutta kirjoittanut lukemastani vähän.
Yhä enemmän on alkanut tuntua siltä, että kirjoitan vasta, jos on jotain uutta ja tärkeää sanottavaa. Olenko liian vaativa, vai olenko väsynyt?
Tarvitsenko kenties kesäloman blogista? Se olisi ensimmäinen kolmeentoista vuoteen.
Olen joskus ilmoittanut blogini Blogit.fi -sivustolle kirja- ja kulttuuriblogeihin. Siellä on nyt muutettu jaotteluja omituisesti, kirjat ja kulttuuri ovat erikseen, ja tekoäly on pantu laskemaan prosentteja blogien sisällöistä. Sen mukaan minun blogissani on kirjoja 49 %, kulttuuria 13 %, lifestylea 13 % ja matkailua 8 %.
Missä yhteiskunta, yksi tärkeimmistä aiheistani - kaikki kirjoitukseni pakolaisista, mielenterveyden hoidosta, vanhuudesta?
Eihän kirjallista tuotetta voi pilkkoa tällä tavalla. Minua pännii näin tyhmä tekoälyn käyttö.
Pakinat ja esseet alkavat monesti arkisilla oman elämän kuvauksilla ja laajenevat siitä käsittelemään jotakin isoa teemaa. Eihän tällaiset prosentit silloin kerro mitään oleellista.
Tuulia Koramo tarkastelee tätä Blogit.fi -sivuston muutosta hyvin blogissaan Sanoja elämän sivuilla (klikkaa tästä).
Claes Anderssonilla on kokoelmassaan Maanalainen näkötorni hyvä runo kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta ja lukemisesta. Se tuntuu sopivan tähän.
Missä yhteiskunta, yksi tärkeimmistä aiheistani - kaikki kirjoitukseni pakolaisista, mielenterveyden hoidosta, vanhuudesta?
Eihän kirjallista tuotetta voi pilkkoa tällä tavalla. Minua pännii näin tyhmä tekoälyn käyttö.
Pakinat ja esseet alkavat monesti arkisilla oman elämän kuvauksilla ja laajenevat siitä käsittelemään jotakin isoa teemaa. Eihän tällaiset prosentit silloin kerro mitään oleellista.
Tuulia Koramo tarkastelee tätä Blogit.fi -sivuston muutosta hyvin blogissaan Sanoja elämän sivuilla (klikkaa tästä).
Claes Anderssonilla on kokoelmassaan Maanalainen näkötorni hyvä runo kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta ja lukemisesta. Se tuntuu sopivan tähän.
Kirjoittaminen on yhä kirjoittamattoman ulkolukua
Lukeminen on myös kirjoittamattoman lukemista
Kirjailijalle on tärkeää jättää kirjoittamatta
Lukijalle on tärkeää lukea sekin
mikä on rivien välissä
On tärkeää että kirjailija jättää pois sen
mikä käy muutenkin ilmi
Niin kuin kirjailijan täytyy ymmärtää mitä lukija tietää
muttei ehkä halua tietää
Lukeminen on myös kirjoittamattoman lukemista
Kirjailijalle on tärkeää jättää kirjoittamatta
Lukijalle on tärkeää lukea sekin
mikä on rivien välissä
On tärkeää että kirjailija jättää pois sen
mikä käy muutenkin ilmi
Niin kuin kirjailijan täytyy ymmärtää mitä lukija tietää
muttei ehkä halua tietää
 |
| Yksi Sidmouthin kirjaston lukemaan innostavia julisteita |
PS. Nykyään pitäisi kuulemma kaikissa somejulkaisuissa olla alkukuvana oma naama houkuttelemassa, kirjaesittelyssä kirja kainalossa, matkajutussa kaunis maisema siellä selfien takana ja kakkubloggaajalla kakkunsa tarjottimella kilpailemassa leipurin hymyn kanssa.
En suostu!
Jaaha, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Jatkan omaan tyyliini. Blogini on muuttunut 16 vuodessa, sillä minä olen muuttunut. Saa näkyä teksteissä.
VastaaPoistaAkanvirtaa-blogia ei löydy Blogit.fi-sivustolta, koska en ole ilmoittautunut sinne. Silti yhä jotkut löytävät juttuni, tosin FB:sta poistumisen myötä avaukset ovat tuntuvasti vähentyneet.
Ei määrä ratkaise, vaan se, että jotkut ovat jopa kommentoineet lukemaansa. Kiitos!
Minä ilmoitin blogini Blogit.fi-sivustolle vuonna 2017 neljä vuotta blogattuani, kun joku neuvoi niin tekemään. Minusta se sivusto oli kiva, mutta on jotenkin vähemmän arvokkaan tuntuinen nyt tämän muutoksen jälkeen, esim. nuo sisältöprosentit näyttävät muuttuvan koko ajan. Nyt sinne on ilmestynyt minulle isompi prosentti kirjoja, mutta ei edelleenkään yhtään prosenttia esim. mieli-kategoriaa, vaikka useat lukemani kirjat ovat psykologisia romaaneja ja lisäksi olen kirjoittanut syömähäiriöistä, vanhenemiseen sopeutumisesta yms. mieleen liittyvästä.
PoistaMinä menin Facebookiin vasta vuonna 2000 ja Instaan 2023, myöhään ja melko turhaan molempiin. Tekstiviestit, whatsapp ja sähköposti riittäisivät minun viestintääni tämän rakkaan blogin lisäksi aivan hyvin ja vähälle nuo muut ovat jääneetkin.
Minustakin tärkeintä on, että kommentoidaan ja keskustellaan, mutta yhteisöllisyys vähenee, kun ollaan kaikkialla.
Kommentti täältä sivukorvalla kuuntelevalta: et ole Marjatta ollenkaan turhaan Instassa, huomaan yleensä aina sieltä ilmoituksesi kun uusi blogipostaus on julkaistu ja tulen oitis lukemaan!
PoistaFB on semmoinen, että tili voidaan kaapata. Minulle kävi äskettäin jo toistamiseen näin. En viitsi uudelleen aloittamista kaikkine vaiheineen. Joitakin kavereita huomaan kaipaavani, mutta selviän ikävästä. Whatsapp on ahkerassa käytössä sekä yksittäisin viestein että ryhmittäin. Lissu iPadilta
VastaaPoistaJuu, rikollisilla on konstinsa. Myös whatsapp voidaan kaapata. Joudumme suojautumaan yhä monimutkaisemmin tavoin. Nykyään salasanojenkin on oltava sellaisia, ettei niitä voi muistaa. Minulla oli digiajan alkuaikoina, niinä turvallisina, aina sama lyhyt salasana, tuntui että se on pelkkä muodollisuus.
PoistaMinulla on parhaillaan menossa blogitilin tarkistus sekä F-Securessa että Google Searchissä, koska kahdelle blogini lukijalle on tullut F-Securelta varoitus, ettei tänne kannata tulla. Bitdefender-virusturvaohjelma jo skannasi ja ilmoitti, että puhdasta on. Toivon, että F-Secure poistaa pian sen varoituksen. Ei tätä blogia voi enää tämän paremmin suojata.
Ehkä pitää siirtyä takaisin paperisiin kirjeisiin, hih.
Minusta on ihan hyvä asenne tuo, että kirjoittaa vain jos on jotain (omasta mielestä) merkittävää sanottavaa – olkoon se sitten uutta tai tärkeää tai jotain muuta.
VastaaPoistaKurkkasin tuota blogit-sivustoa ja siellä näyttää minunkin blogini olevan. En ole tosin sitä sinne koskaan ilmoittanut. Ilmeisesti tekoäly on uusimpaan postaukseeni merkinnyt tunnisteen “elämäkerta”, vaikka kyseessä oleva kirja ei ole elämäkerta. Omassa blogissani olen niputtanut elämäkerrat ja muistelmat saman tunnisteen alle, ettei tunnistelista paisu liikaa. Postauksessa minulla on tapana mainita, kummasta tai mistä on kyse, mutta tekoäly ei varmaan ymmärrä kontekstia tai lukemaansa.
Onneksi ei tarvitse piitata siitä, mitä pitäisi milloinkin olla tekemässä somessa ja millaisia kuvia sinne lätkiä.
Vielä vähän... Blogit.fin mukaan minulla on aiheina kirjat 83%, hyvinvointi 8% ja lifestyle 5%. Kirjojen osalta varmasti oikein, mutta mikä ihmeen hyvinvointi? Pitäisi kai olla pikemminkin pahoinvointi :D Lifestylen osalta en tiedä miten se liittyy blogiini.
PoistaJoo, kyllä pitäisi itse saada määritellä, mitä omassa blogijutussa on. Ja tarvitseeko sitä aina noin lokeroida ja viipaloida.
PoistaHyvinvointi, hm... ja erikseen Mieli. Siellä ei aluksi ollut Lifestylea vaan Arki, mutta sitten palattiin vanhaan termiin.
Ihanasti sanottu, varsinkin:" lukijalle on tärkeää lukea sekin mikä on rivien välissä..."
VastaaPoistaJa kuva kertoi todella paljon: "Et ole koskaan yksin kirjan seurassa"
Seurasin ihastuneena lapsia, jotka syventyivät lukemisen maailmaan koulutunneilla, kun olivat ensin saaneet tehtävät valmiiksi. Parasta olivat aina kirjastovierailut ja tietysti lasten liikunnan riemu 💛
Oma äitini patisti minut aina ulos leikkimään, kun oli ihana kirja kesken, mutta pihallakin leikin usein siellä kirjan rivien välissä, enkä ollut yksin.
Jatkoit kirjan maailmassa leikkien, niin ne kirjat lapsiin vaikuttavat.
PoistaLapsenlapsi, 10v, kertoi juuri lakkiaisissa, että hän oli saanut stipendin lukemisestaan. Hänellä on lukupiirikin ystäviensä kanssa.
Itsekin olen blogi-listalla, ja blogilistan uusi ulkoasu on minusta parempi, mutta jaottelu on osin outo.
VastaaPoistaOlen vähentänyt bloggauksiani, kuin luen jo blogattuja kirjoja uudestaan.
Sinä oletkin kirjoittanut kirjoista niin paljon, että hitaampi tahti on aivan ymmärrettävää.
PoistaMinulla on käynyt niin, että mieluummin kuin kirjaesittelyn (tai jopa arvostelun) kirjoitan jostain aiheesta, jossa siteeraan kirjoja ja pohdin lukemiani ajatuksia. Katsotaan, miten jatkossa. Kirjoittaminen on joka tapauksessa kiinnostavaa, koska se on ikään kuin keskittynyttä ajattelua.
Siitä blogilistasta tuli jotenkin yksinkertaisempi ja vaivattomampi. Niitä prosentteja en ole niin tutkaillut, koska kirjoittelen kaikenlaista. Yli 20 vuotta blogattuani haluan mennä eteenpäin, kokeilla uutta ja toisaalta jatkaa samaa 🤔😎😊
VastaaPoistaMaanalainen näkötorni - hmm. . . viestinnän opettajana kyseenalaistan sen että osaisimme rivien välistä lukea mitä kirjoittaja ajattelee siellä olevan ✏️ Nämä ovat hauskoja tutkia keskustelutunneilla kun käydään läpi mitä kukin näkee tai kuulee sanattomissa viesteissä. Ei ole kahta samanlaista näkemystä. Enkä tietenkään tiedä mitä Andersson haluaa meille sanoa. Ajatuksia herättävä runo 💜
Vapaus kokeilla ja muuttua, jos haluaa, onkin kivaa. Sitä voi mennä yli ja ohi noitten jaotteluitten.
PoistaSieltä rivien välistäkin me luemme jokainen omalla tavallamme sen runoilijan ajatuksen, ja vieläpä eri lukukerroilla eri tavoin, varsinkin jos lukukertojen välillä on kulunut aikaa.
Minusta tuon runon loppu on hieno "mitä lukija tietää muttei ehkä halua tietää" .
Ei aina tarvitse mielestäni olla uutta ja tärkeää sanottavaa. Kunhan kirjoittaa niistä asioista, joista itse nauttii, kuten kirjat. Ja kiitos postaukseni linkkauksesta!
VastaaPoistaJakamassasi runossa on mielenkiintoinen ajatus kirjailijan ja lukijan suhteesta ja siitä, mitä kukakin halua ja ei halua tietää. Ja miten kirjailija voikaan tätä hyödyntää omissa teksteissään.
Juuri niin, ja se ettei kirjailija selitä liikaa, vaan luottaa lukijaan.
PoistaHyvä, että nostit esiin tämän blogien kategorioinnin ja tekoälyn käytön. Kiinnostava aihe.
Minä asetan joskus itselleni turhia vaatimuksia.