keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Taivaallinen rauha ja muita peittelyitä


Kuva Helsingin Sanomista 4.6.2019

Eilen Suomessa liehuivat liput puolustusvoimiemme kunniaksi. Sama päivä 4.6. on Kiinassa Tian'anmenin murhenäytelmän vuosipäivä, jota ei siellä saa muistaa saati muistella. Kolmekymmentä vuotta sitten 4. kesäkuuta armeija määrättiin hajottamaan väkivallalla Pekingissä Tian'anmenin aukiolla rauhanomaista mielenosoitusta  harjoittaneet opiskelijat. Mielenilmaus oli kestänyt viikkoja ja osallistujat jo alkaneet poistua, kaikki oli hyvin, kun armeija yllättäen järjesti verilöylyn maan omia nuoria vastaan - paikassa jonka kirjainmerkit tarkoittavat taivaallista rauhaa.

Äskettäin lukemassani Emma Kantasen kirjassa Nimi jolla kutsutaan öisin on pari kuvausta vierailusta tällä aukiolla. Naisystävä, jonka kanssa kertoja käy aukiolla, osoittaa Maon kuvaa ja toteaa ylpeänä:"Kiinan sydän." Ehkä nuorille ei Kiinassa ole kerrottu aivan kaikkea hirmuhallitsijastaan.
Kantanen on hämmästynyt, kun löytää Internet-yhtiö Tencentiltä vuotaneen vaarallisten sanojen mustan listan. Hän odotti näkevänsä sanoja kuten demokratia, vapaa Kiina ja älkää unohtako Tian'anmenia 4. kesäkuuta, mutta ei avioeroon ja elinkauppaan liittyviä sanoja.

Kiinan valtio ei vieläkään myönnä että joukkomurhaa olisi koskaan tapahtunut, joten kesäkuun neljäntenä kaikki tiedotusvälineet olivat kertoneet päivästä, jolloin ei tapahtunut mitään.

Poliittiset eufemismit ovat runollisuudessaan ja moniselitteisyydessään huippuhienoja. Kantanen luettelee:
Triangelipoika, valkoinen uni. Buddha korottaa tuhatta kättään ja joki kuolee nuorena. Lohikäärme, tiikeri ja leopardi yhdessä. Sinisen taivaan ja valkoisen auringon lippu. Olkoon sinut taivaisiin nostettu, lumivuorten leijona. Neljä ja kuusi, kuusi ja neljä. Neljä!

Eihän valehtelu onnistu loputtomiin. Ihmiset ovat nokkelia ja nykyään matkustetaan ja saadaan tietoa lähteistä, joihin poliittisen korrektiuden vartijat eivät yllä. Kiinassa on ryhmä Tian'anmenin äidit  ja massamurhan aikalaiset kertovat asiasta lapsilleen sellaista, mitä ei julkisesti kerrota. On erikoista ajatella, että opettaja joutuu koulussa valehtelemaan asioista, joissa on saattanut olla itse mukana.  

Ajattelin sensuurin naurettavuutta myös katsoessani Elton Johnista kertovan elokuvan Rocketman. Olin lukenut, että jakeluyhtiö on tekijöiltä kysymättä poistanut Venäjällä näytettävästä elokuvasta kaiken miesten välisen romantiikan sekä lopun aidot valokuvat ja tekstit Eltonin ja kumppaninsa onnellisesta 25 vuoden yhteiselämästä ja heidän onnestaan kahden pojan isinä. Eltonin myöhemmästä elämästä oli sen sijaan maininta, että hän oli perustanut aids-järjestön. Eihän Venäjällä hyvänen aika voi näyttää kansalaisille, että homo voi saada onnellisen elämän. Eltonin äidin julma ennuste "you will never be loved, properly" saa kernaasti jäädä totuudeksi. Mutta miten he, valtaapitävät, kuvittelevat, että ihmiset eivät saisi käsiinsä elokuvan sensuroimatonta versiota?
Elokuvasta oli poistettu myös kohtaukset, joissa käytettiin huumeita. Mikä pliisu versio ja millä oikeudella ohjaajan ja koko elokuvatyöryhmän työ sekä elokuvan päähenkilön elämä kuohitaan tällä tavalla!

Onko meillä mitään vastaavaa totuuden muuntelua? Vähemmän, eikä valtion taholta, mutta kyllä sitä on. On ainakin äärioikeiston ns. vaihtoehtomediat ja trollitehtaat, joiden päämääränä on murskata ihmisiä levittämällä heistä väärää tietoa. Erityisen vihan kohteena ovat viime aikoina olleet toimittajat, jotka ovat uskaltaneet tutkia näitä pesäkkeitä. Heitä yritetään pelotella vaikenemaan. Miten voi olla, että erästä Venäjällä vaikuttavaa dosentti B:tä ei saada lopettamaan ihmisten vainoamista ja Suomen vastaista tihutyötään?

Trump sanoo Lontoossa, että mielenosoituksia ei ole, they love me, vaikka kamerat kuvaavat ihmisjoukkoja vastustamassa hänen politiikkaansa. Oh my!

-------

Kävelylenkin jälkeen. 
Pohdiskelin tuolla kävellessä vielä lisää sensuuria ja monia muita aiheita, mm. vapautta. Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan tutkimuksesta, jossa on selvitetty, miten paljon ihmiset kokevat hallitsevansa omaa elämäänsä. Suomalaiset ovat tämän kyselytutkimuksen mukaan oman elämänsä herroja 93 pisteen edestä ja ranskalaiset vain 53 pisteen verran. Tiedättekö, minä uskon tämän. Mutta se onkin sitten uuden jutun aihe. 
Lähden tässä ensin kahden päivän minihellelomalle mökkisaareen vapaana kuin taivaan lintu.


Kuvasin lenkilläni tienvarsien kurtturuusuja, meidän aution kylänraittimme kaunistuksia. Pitäkää pintanne kurtturuusut! Ja myös te, lupiinit!



11 kommenttia:

  1. marjatta

    kiina joutuu luovimaan historian tulkintojensa kanssa. se käy varmasti työstä. minusta on kyllä traagista yrittää pimittää historiaa omilta kansalaisilta. avoimen maan ei tarvitse muunnella historiaansa.

    jos teillä on simpsonit jossakin tallella, niin katso kuudennentoista kauden kahdestoista jakso. goo goo gai pai -niminen episodi sivuaa tiananmenin tapahtumia. simpsonien perhe kävelee taivaallisen rauhan aukiolla ja huomaa kyltin, jossa lukee tikkukirjaimilla: tienanmen square: on this site, in 1989, nothing happened.

    kulttuurijuttujen sensuroiminen on vähän säälittävää puuhaa. olisi hyvä ymmärtää, että taiteen vapaus on vahvempi kuin tavanomainen ilmaisunvapaus. niin sanotun hyvän maun oikealla puolella pysyminen on siinä genressä täysin mahdotonta. joskus kuvainraasto on ainoa keino.

    kävin hiljattain naivistisen taiteen näyttelyssä. työt hykerryttivät, koska ne olivat niin kaunistelemattomia peilikuvia ihmisestä, elämästä ja yhteiskunnasta. sekin vielä, että hyvän maun raja ylitettiin mennen tullen. minulle tuli sellainen olo, että vähän hävetti, koska silmille heitettiin juuri niitä asioita, joita olen yrittänyt omassa elämässäni sensuroida ja sopimattomina häivytellä.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taiteen vapaus on erittäin tärkeä asia. Taiteen pitää saada olla hovinarri, joka näyttää leikin kautta hallitsijalle tämän nurjat puolet ja puhuu sellaisestakin, mistä ei asiapöydissä puhuta.

      Kauheinta minusta tuossa Rocketmanin muuntelussa oli se, että Venäjä ei niitä muutoksia ilmeiseati vaatinut. Ei tarvinnut, kun tiedettiin heidän homolakinsa, joiden mukaan kaikki maininnat homoudesta voidaan lukea "homopropagandan levittämiseksi" (pakko laittaa lainausmerkkeihin, kun kuulostaa niin ääliömäiseltä), mikä on rangaistava teko.

      Poista
  2. Eikös meilläkin joskus puhuttu suomettumisesta?

    VastaaPoista
  3. Kyllä vain ja syystäkin. Kun katselee vaikka vanhoja koulujen historian oppikirjoja, niin neuvostomyönteisyys pistää silmään heti. Baltian maat liittyivät Neuvostoliittoon!!! Noin vain, nätisti.
    Silloin aikanaan suomettumista ei myönnetty, eivätkä kaikki myönnä sitä vieläkään.
    Tämä herättää kysymyksen, mitä nyt mahtaa olla sellaista, mille olemme sokeita ja minkä näemme selvästi myöhemmin.

    VastaaPoista
  4. Uskon, että sellaisia asioita löytyy vielä, omasta ajastamme ja menneisyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi tällainen asia voisi olla ympäristörikosten syvällinen ymmärtäminen vakaviksi rikoksiksi ihmisyyttä vastaan, koska ne koskevat kaikkia. Nyt niistä langetetaan mitättömiä rangaistuksia, koska tulkitaan, että ne eivät kohdistu kehenkään. En keksinyt tätä itse, vaan asiasta puhuttiin paneelissa Kouvolan Dekkaripäivillä, jossa tänä vuonna oli aiheena "Rikos rikkoo luontoa".

      Poista
  5. Venäjän kiristynyt ilmapiiri ulottuu kaikkialle, myös taiteen sensurointiin ja Jeltsinin aikaan avattujen arkistojen sulkemiseen. Ajattelevat nuoret ovat uhka poliittiselle johdolle, näin myös Kiinassa. Mutta ihmisen ajattelua ei voi hallita. Sitä voi yrittää tukahduttaa, mutta se löytää ulospääsyn jollain tavalla ennemmin tai myöhemmin.
    Ihanaa mökkilomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esmeralda! Ei oltu kuin kaksi päivää, piti tulla takaisin, kun meille tuli ilmalämpöpumpun laittaja (ah, viilennys oli tarpeeseen!)ja Kouvolan Dekkaripäivät kutsuivat.

      Diktatuurit sortuvat aina, ja nykyään on yhä vaikeampaa pimittää tietoa.
      Venäjältä kuuluu aika ajoin niin hirveitä asioita, kuten nyt toimittaja Ivan Golunovin vangitseminen. Siellä löytyy sitten niitä, jotka harkitsevat omaa etuaan ja rientävät myötäilemään hallitusta. Ja onhan siinä kyse omasta hengestäkin, itsesuojelu vie silmien ummistamiseen ja valehteluun. Kuinka mahtaa käydä niiden kolmen lehden päätoimittajille, jotka ovat tukeneet yhteisellä kannanotollaan toimittajaa? Je suis Ivan Golunov, sanon tämän sydämestäni! Toimittajien vainoaminen on alhaista, häpeällistä toimintaa.

      Poista
    2. No niin, toimittaja Golunov vapautettiin ja poliisijohtajia erotetaan. Mitä teatteria! Pakkoperääntyminen, ja erottamiset yritys kääntää huomio väärään suuntaan. Surkea yritys. Ihmiset näkevät harhautuksen läpi.
      Kiinassahan tapetaan valtiovierailulle osallistuneita virkamiehiä ja tulkki, kun johtaja ei saa hyvää vastaanottoa ja suitsutusta politiikalleen.

      Poista
    3. Teatteri osataan Venäjällä niin hyvässä kuin pahassa. Oletko lukenut Bill Browderin Red Notice - Miten minusta tuli Putinin vihollinen numero yksi? Se antaa hyytävän ja varmasti oikean kuvan, mitä tapahtuu asioita kyseenalaistaville tai vain oikeutta vaativille ihmisille Krelmlin kulissien takana. Politkovskajan murhasta on jo pitkä aika, eikä edelleenkään ole saatu minkäänlaista kohennusta aikaan toimittajien turvallisuuden suhteen. Ei kai, kun... Toivottavasti Krelmlin kätyrit eivät ehkä lue tätä blogia, vaikka muuten se olisi toki heille suositeltavaa :)

      Poista
    4. En ole lukenut tuota, mutta Politskovskajan murhan aikaan luin kyllä Venäjän toimittajavainosta paljon eri lähteistä.

      Blogissa on viikon mittaan käyty eniten USA:sta, toiseksi Suomesta ja kolmanneksi Venäjältä. Olisko tuo kuva Tian'anmenin verilöylystä houkutellut usalaisia ja heitä käy kyllä minun blogissani josatin syystä muutoinkin paljon.

      Nyt juuri on joku käymässä Hongkongista. Hello there, I appreciate your struggle to maintain freedom in your area!
      Tod.näk. ei huomaa tätä, mutta yritetty on.

      Poista

Tuhat ja yksi blogitarinaa

Hannu Mäkelän kirja Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja  vierailulla kirjastosta hyllyssäni Katselin blogini tilastoja ja huomasin,...