Matkakirjeitä Benalmádenasta 7, Adiós España - ja kotona Myllykoskella

Calamorro-vuori, Benalmádena

Se on edessä, kotiinlähtö. Huomenna siirrymme lentokentälle, jossa odottelemme tuntikaupalla, kotiintulo perjantain puolella.

Jäi kirjoittamatta:
- katolisesta hautausmaasta
- uskomattomasta kauneudesta (siitä muutamia kuvia tässä kirjoituksessa)
- Fuengirolan Pikku-Finlandiasta (kävimme mm. Suomi-koulussa)
- vähään tyytymisestä matkoilla
- hyvinvointiyhteiskunnasta ja välittämisestä
- lukemistani kirjoista: Sue Townsend, The Woman Who Went To Bed For A Year ja Annie Proulx, Close Range (suomennettu Lyhyt kantama)

Palailen joihinkin aiheisiin myöhemmin, ainakin kirjoihin.

Puistonpenkki Marbellassa,
voiko penkki kauniimpi olla!

Mitä loma muutti minussa?
Hiukset kasvoivat ja yltävät nyt ponnarille.
Jaksan kävellä mäkiä hengästymättä.
Hähää  - odotitte tietenkin, että vastaan mietiskelleeni ja saavuttaneeni mielenrauhan!
Rauhoituin kyllä tietyissä asioissa. Irrottauduin hektisestä ajankohtaisten asioiden seuraamisesta. Vuokraemäntämme oli hankkinut asuntoon vain muutaman brittikanavan, olimme luulleet että myös ne, espanjalaisten lisäksi, mutta olikin vain ne. Ei haitannut. Katsoimme muutaman uutislähetyksen, dokkareita ja tasokkaan elokuvan Beatrix Potterin elämästä, Miss Potter. 
Oli ihanaa, kun sain lukea ja kirjoitella niin paljon kuin ikinä halusin. Ei kotiaskareita. Mieheni tekee meillä aina ruuat "retkiolosuhteissa", ja täällähän olimme vähän kuin mökillä.

Casa Emilio -ravintolan sisäänkäynti
Arroyo de la Miel

Mukava palata kotiin.
Edessä on sukujuhlia: nimiäiset, neljät synttärit ja Joulu.
Luulin, että olisin kirjoittanut kovasti nuoruusaiheista kirjoituskurssille. En ole kirjoittanut lausettakaan. No, eihän kouluaikanakaan kesälomalla läksyjä tehty.
Kotona odottaa neljä kirjavarausta kirjastossa: Antti Eskolan Vanhuus, Pauliina Suden Takaikkuna, Pirkko Saision Mies ja hänen asiansa ja Laura Gustafssonin Korpisoturi; oli myös Timo Hännikäisen Kuolevainen, mutta sillä on ollut kysyntää, joten se on annettu seuraavalle varaajalle.
Postissa on kaksi Janet Framen kirjaa.

Fuengirolasta

Viimeiset kuvat ovat meidän loma-asuntomme parvekkeelta. Asunto on vaatimaton ja epäkäytännöllinen, mutta nämä huikeat maisemat korvaavat kaiken.

Merelle päin

Vuorille päin

Auringonnousu parvekkeeltamme 16.11.

-------------------
Kotiin palattua la 19.11.

Joku viisas on sanonut, että sielu jää kotiin matkustajalla. Minulla se oli kyllä koko ajan mukana siellä valossa ja nyt taas täällä hämärässä. 
Lisään tänne vielä muutaman kuvan Sevillasta, joka on  kaunein kaupunki, mitä olen tähän mennessä nähnyt.

Ja nämä viimeiset ovat ylämäestä meidän kerrostaloasunnollemme tullessa, arjen estetiikkaa.

Kotona odottikin kirjastossa 6 kirjaa, olivat pitäneet sen Hännikäisekin minulle, kiitos kotikirjastoni, ja lisäksi oli juuri tullut Susanne Dahlgrenin tietokirja Teheranin kodeissa, Kairon kaduilla. Minua vaivaa ahneuden synti. Tiedän, että palautan osan näistä kirjastoon lukematta. 
Luin paluumatkalla Malagan lentokentältä ostamani dekkarin, Jo Nesbon Midnight Sun, jossa oli yllättäen sama ajatus kuin Sue Townsendin comic novel-romaanissa. Mitä on muuten 'comic novel' suomeksi? Huumoripitoinen romaani?
Townsendin kirja päättyy "It's kindness, isn't it? Simple kindness." 
Ja Nesbon rankassa trillerissä on seuraava keskustelu:
'.... You asked me what I believe in....'
'Yes?'
'That's what I believe in. People's capacity for goodness.'